Delta River

Ampumista, tottista & ketteryyttä, etsintää ja tokoakin

2010-08-05T23:32:00.002+03:00

Helteet ovat toki verottaneet treenaamista. Kuumina kausina ei olla muuta kuin oltu ja löhötty varjossa, tosin hirveästi nuo helteet eivät kuitenkaan ole laumaan vaikuttaneet.

Echon kanssa on tehty ampumistreenejä 6-millisellä, niin että Serafia kulkee vieressäni, palkkaan sivullakulkemisesta (erittäin nopea vahvistetiheys) ja Serafia on ampunut useampia laukauksia. Leikityksestä nopeita jättöliikkeitä samalla kun ammutaan (Leikki Wubballa, patukalla ja pallolla). Kapulanoutoa, ampuja vieressä. Paikallaanmakuuta lyhyellä välimatkalla, palkkaus muutaman sekunnin viiveellä ampumisesta. Ampujasta poispäin seuraamista ja jättöliikkeitä, useita laukauksia, samoin ampujaa lähestyttäessa seuraamista ja jättöliikkeitä. Sekä päivän ruuan syömistä ammuttaessa.
Lisäksi etsintää, sekä kiintorullailmaisulla, että irtorullilla, omassa pihassa. Ammuttu näytöllä/palkalla, lähetyksessä, ilmaisussa, etsinnässä.

Ryömiminen alkaa olla valmis liike. Siinä vihjeenä käsi, josta koira tietää mikä liike seuraavaksi tulee.

Seuraaminen on mielestäni nyt tiivistä ja kontakti on hyvä, sekä käännöksissä että suoraan eteenpäin.

Henkilöryhmää häiriökoiran kanssa harjoiteltava vielä.

Eteenlähetystä harjoiteltava ja vahvistettava, vaikka se menee ok. Nyt tehty Ojangossa hyvä treeni, vein ruuan koiran kanssa, jätin ilman kantta, palasimme takaisin, otin vihjeen eteenmenosta, seurautin makupalalla 15 askelta ja lähetin eteen, jonne Echo juoksi kuin luoti.

Käyttöesineen noudosta ei valitettavasti voi puhua vieläkään samana päivänä kuin kapulanoudosta. Kapula tulee takaisin kauniisti ja suht mälväämättä, käyttöesine ei... Työstetään.

Merkkiä on otettu, ja sitä on edelleen vahvistettava. Echo ennakoi jollain tavalla osassa treenejä ja kääntyy aikaisemmin seisomaan minua kohti, eli ei mene aivan merkille asti. Nyt viime treeneissä onnistuneet merkillelähetykset, palkkaus naksuttimella siitä, että meni merkille ja seisahtui käskyn jälkeen, sen jälkeen menin itse palkkaamaan koiran merkille makupaloilla ja vapautin sanallisesti.

Pöytiä on vahvistettava. Ojangon treeni 4.8. meni pöytien osalta ihan hyvin, tein toistoja ja lähetyksiä ristiin. Itse on muistettava antaa vahvistava vihje kuumalle koiralle pysyä pöydillä ja palkata sitä pöydille, niinkuin nyt tein: Echo pöydälle -> naks, kävelin itse palkkaamaan sen makupaloilla, pyysin jäämään, palasin itse merkin taakse ja lähetin käsimerkillä seuraavalle, ja sama palkkaus. Useampi toisto.

Keinulla Echo meni loistavasti oikealle kohdalle, pysäytti keinun ja istuutui. Sama tynnyrisillalla. Pituushyppy ok, putki ok. Epämiellyttävää alustaa ei tehtykään, se on joka tapauksessa ok.
Tikkaat vaakatasossa: lähetyksestä Echo kiipesi ylös ja kulki tikkaat perille saakka, nostin sen vihjesanalla "nosto" alas, ja palkkasin suoraan ja ruhtinaallisesti. Näitä pitää muistaa olla jankuttamatta, saattaa olla parasta ottaa jopa perjantaina vain yhden onnistuneen kerran, kuten tein keskiviikkonakin.

Ilmaisussa kiinnitettävä näytöllä huomiota siihen, että Echo jää "käy siihen" maalimiehen viereen kunnes saavun. Lisäksi tulevissa treeneissä kiintopanta säädetään ylös, ja käytetään vain irtorullia, ja mukaan otetaan aluksi vain ampumista, myöhemmin myös raivaushenkilöitä piilojen ympärille.

Pepsi kävi pitkittyneen yskän vuoksi tänään eläinlääkärissä. Yskä on ollut oireena muutaman viikon, mutta ei tunnu pahentuneen kuitenkaan. Aluksi köhivät pari päivää myös Echo ja Caddy, ikäänkuin helteiden nostamaa pölyä olisivat köhineet. Pepsillä yskä jäi pidemmäksi aikaa. Keuhkot ja vatsa kuvattiin, jälkimmäinen siksi, että aristi palpaatiossa vatsaansa melko lailla. Kuvista ei onneksi ja helpotukseksi löytynyt toistaiseksi mitään kasvaimiin tai vakavaan viittaavaan, liekö aristanut vatsaa suolistossa näkyvän luu-ulosteen vuoksi jota näytti olevan pidemmän pätkän verran. Keuhkoissa ei ollut merkkejä nesteen keräytymisestä eikä metastaaseista, ja vatsassa sisäelimet olivat normaalin oloiset. Yskään tuli antibioottikuuri, joten toivotaan että köhä loppuu. Vanhalla koiralla on nivelkulumaa siellä ja täällä, vaikka nuoruuden viralliset kuvat ovatkin terveet. En kuitenkaan voi vanhusta pitää hihnassa ja levossa, koska se itse tahtoo mennä elämän riemuista nauttien. Toivottavasti Karhuherra Paddington saa olla seurassamme vielä tovin.

Uutta päivitystä jälleen:rauniotreenejä, tottistreenejä, häiriö-, meteli- ja ampumatreenejä

2010-06-21T21:33:00.004+03:00

Olemme treenanneet kevään ja alkukesän aikana ahkerasti niin omalla radalla kuin Hepekossa ja Espoossakin. Lisäksi ollaan tehty meteli-, häiriö- ja ampumatreenejä, jälkimmäisiä ihan erikseen sekä yhdistettynä etsintään radalla, 6mm ja 9mm. Häiriötreeneissä on ollut savun ja tulen lisäksi raivaushenkilöitä piilojen lähellä, metelitreeneissä on ollut mukana megafonia, huutoa, metallinpauketta jne. Häiriö- ja metelitreenit ovat sujuneet hyvin. Echo keskittyy etsintään, ilmaisuun ja näyttöön yhtä lailla. Ampumatreeneissä ollaan ammuttu sen ollessa maalimiehellä palkattavana, eikä se reagoi millään tavalla. Hepekon radalla ammuttiin 9mm, Espoossa saimme käyttää varsinaista häiriömetelinauhaa joka tuli radan kaiuttimista (ja ääni haittasi kovasti jo sekä ohjaajia että maalimiehiä), ja 6mm starttipistoolilla.

Echon kanssa on tehty umpipiiloja pienellä avulla (käsi pienestä raosta näkyvissä) sekä toki helpompia avopiiloja. Pari kertaa on sattunut moka maalimiehillä, jotka ovatkin alkaneet palkkaamaan koiraa etsinnästä!

Rullantuontia on osittain palkattu naksauttamalla käteentuonnista, ja palkkana on ollut lähetys näytölle ja siellä ruokapalkka.

Lisäksi koiraa on "tuplapalkattu" näytöllä maalimiehen luona niin, että mm on antanut ensin muutaman "irtokarkin", ja vasta sitten avannut ruokarasian. Tämä siksi, että Echolle on rakennettu kestoa jäädä maalimiehen luokse näytöllä. Tähän on piiloista riippuen yhdistetty käy siihen -vihje Echon saapuessa maalimiehelle, jotta se jäisi maahan odottamaan. Seuraava askel on se, että mm antaa muutamia irtokarkkeja, ja varsinainen palkka tulee minulta kun saavun piilolle koiran perässä.

Echo työskentelee kovalla motivaatiolla ja peräänantamattomasti. Viime viikon Espoon radan treeneissä se teki töitä kaksi kierrosta, kummallakin 4 maalimiestä ja jälkimmäinen kierros kovan metelin ja ampumisen saattelemana, mutta jaksoi hienosti.

Tokoa ja tottista on tehty pienissä osissa molempia paljon, ja ehkä se näkyykin. Eteenmenoa saa vielä jonkin verran treenata, sitä on tehty todella vähän. Ampumista tottiksen ja paikallaanmakuun yhteydessä täytyy tehdä vielä lisää, nyt on lähinnä leikitty ja otettu lyhyitä pätkiä liikkeistä ampumisen yhteydessä. Henkilöryhmää koiralla höystettynä pitää vielä hioa. Nouto (kapula ja käyttöesine) sujuu onneksi jo melko hyvin;)

Ketteryyspuolella hiomista vaatii vielä pöydät, niiden merkkaaminen koiralle ja varsinkin oma reaktionopeus sekä tukikäskyjen muistaminen äärimmäisen vilkkaan koiran kanssa. Merkillelähetys on ollut aina pomminvarma, mutta tauon myötä sekin tarvitsee lisää vahvistusta. Kantaminen ja nosto on työn alla, mutta sujuvat jo, samoin vaakatikkaat ja niiltä alas nostaminen. Ryömiminen alkaa olla valmis liike. Puuttuukohan jotain?

Viime vuoden puolella viimeisinä treenikertoina kävimme tekemässä rakennusetsintää kahdessa kiinnostavassa ja melko haastavassa kohteessa, toinen oli vanha vedenpumppaamo, jossa oli alakerrassa vesialtaita ja kapeita kulkusiltoja pilkkopimeässä, ja yläkerrassa ja vintillä muuten haastavia tiloja. Toinen oli palomiesten savusukellustalo. Rakennuksissa haju liikkuu ilmavirtojen ja seinäpintojen vuoksi aivan erilailla kuin maastossa, ja haju voi tulla yllättävästi juuri huoneen toisesta nurkasta tai eri tilasta kuin missä maalimies varsinaisesti on. Echo yllätti olemalla tarkka ja varma. Muutama koira otti hajun huoneen toiselta seinältä useassa kohteessa ja ilmaisi sen, Echo ilmaisi ja näytti oikean kohdan. Olin myös suorastaan "yllättynyt" Echon rohkeudesta ja pelottomuudesta pilkkopimeissä rakennuksissa, joissa liikkuminen oli erittäin hankalaa erilaisten fyysisten esteiden vuoksi (pilkkopimeässä siis).

Päivityksiä useamman treenin verran

2009-11-27T15:02:00.002+02:00

Kannattaa katsoa kolme treeniä, jotka olen kirjannut tuohon aikajärjestykseen. Blogipäivittäminen on jostain syystä hidastunut, vaikka jonkin verran olen päässyt treeneihinkin, vaikken ihan viikoittain.

Etsintätreenien lisäksi olen tehnyt hiukan tottista, lähinnä Echon kanssa perusasentoa, liikkeellelähtöä, käännöksiä ja tiivistä kontaktia. Leikityksen avulla jättöliikkeitä tasa-arvoisesti. Niistä on hiukan aikaa, joten selvästi nyt tarvitsee apua hiukan, maahanmeno on vahvempi kuin istu ja seiso. Pienellä avulla menee todella hienosti.

Toko-avon luoksetuloa seisautuksella: Echo tekee täsmällisesti niinkuin aina. Palkka naksautuksella ja lelulla seisahtumisesta tai naksautus ja menen viemään namin, vapautus.

Maanantaina 23.11. hakiessani Serafiaa taidekoulusta kävin tekemässä eläinkokeena lyhyen jäljen mielisairaalan entisen juhlasalin eteen nurmikolle, ja jätin jäljelle kaksi hanskaa, yksi 90 asteen kulma. Sen jälkeen ajoin vanhan poliisiaseman taakse ja käytin koirat sairaala-aluella remmilenkillä ennen Serafian noutoa. Jälki vanheni nurtsilla tunnin, ennen kotiinlähtöä menin sitten testaamaan mitä tapahtuu. Echolle jälkivaljaat ja liina, annoin sen nostaa jäljen lyhyeltä janalta. Otti ensin takajäljen mutta nopeasti kääntyi oikeaan suuntaan. Vauhtia oli, mutta koira pysyi hyvin jäljellä. Echo teki edessäni pientä siksakkia puoli metriä edestakaisin edetessään jälkeä. Reagoi heti ensimmäiseen hanskaan ja nosti sen minulle, sai siitä palkan ja kehut. Annoin luvan jatkaa jälkeä. Kulman kohdalla jatkoi metrin pari eteenpäin, sitten palasi takaisin ja pyörähti etsimään oikeaa suuntaa. Löysi suunnan jäljelle, ja jatkettiin suuren tammen alle, jonne jälki päättyi. Päässä oli toinen hanska, reagoi myös siihen heti. Palkaksi kissanruokaa ja bileet pystyyn.

Tiistaina tavattiin Niinan kanssa samoilla kulmilla ja käytiin hauskalla remmilenkillä Nemon, Novan, Echon ja Javan kanssa. Java oli jälleen todella iloinen tuttuja tavatessaan, ja remmilenkki sujui todella hyvin koirien kanssa. Jonossa mentiin nuuhkimaan kaiken maailman hajut (niitä riitti jostain kummallisesta syystä! Ollapa koira niin saisi selville mitä sielläkin on tapahtunut) ja nostettiin vuoroon jalkaa jokaiseen kiinnostavaan paikkaan (noin 2 metrin välein:O) Välillä kulkivat remmeissään vierekkäin, Echo ja Nemo, Java ja Nova/Nemo, eikä kukaan noteerannut toistaan. Kiitos lenkkiseurasta ja kauppaseurasta! Echo & Java olivat seurasta ja tuoksuista kotiinpäästyään poikki.

Erilaisia treenejä: Osa III Taajamaetsintää 19.11.

2009-11-27T14:39:00.004+02:00

Olimme Keinukalliossa tekemässä taajamaetsintää. Tarkoituksena kulkea koira valjaissa ja liinassa kävelytietä, maalimies piilossa jossain tien varressa ja katsoa koiran reaktio sen saamaan hajuun, ilman etsintäkäskyä. Mukanani Echolle oli liinan ja valjaiden lisäksi rullapanta, valopanta, sekä maalimiehillä irtorullat. Kuvittelin etukäteen tekeväni Echon kanssa taajamaetsintää niin, että kuljen sen kanssa vähän kuin lenkillä, ja katson miten se reagoi ohikulkiessa ihmisen hajuun. Echolla oli vauhti päällä ja se veti todella liinan mitalla, vaikka ei yleensä remmissä kisko ihan niin paljon. Eka maalimies oli tien laidasta hiukan syvemmällä pimeydessä, ja tästä kuljimme ohi. En ole varma saiko Echo jonkin hajun, mutta ohi mentiin koiran valinnalla. Matka jatkui reippaasti ja seuraavan hajun Echo otti reilun sadan metrin päässä, poikkesi hiekkatielta niin, että päästin liinan päästä irti. Näin valopannasta missä koira liikkuu, ja se eteni vauhdikkaasti mutta määrätietoisesti tiensuunnassa syvemmälle metsän pimeyteen muutaman kymmenen metriä, ja palasi yhtä vauhdikkaasti liina perässään liukuen tuomaan rullan. Näytölle yhtä vauhdilla. Seuraava mm löytyi jälleen reilun 100 m päästä ison ladon takaa metsikön reunasta pimeydestä. Echo otti hajun ennen kookasta latoa, paineli menemään ja toi rullan reippaasti, näytölle jälleen yhtä nopeasti. (Malttaa kuitenkin tulla sivulle ennen näytöllelähetystä;) Tässä välissä pyysin tiputtamaan hanskani tielle jonnekin meidän edelle. Kun sai hanskasta hajun (himmailtiin vähän aikaa sen lähellä), nosti sen nopeasti minulle. Jatkettiin tietä eteenpäin, ja nosti kolmannen mm hajun ohitettuaan jo metsän siimeksessä istuvan mm:n, vauhdilla metsikköön ja yhtä nopeasti jälleen rulla minulle ja näytölle.

Tämän jälkeen palattiin tietä takaisinpäin parkkiksille ja kuljettiin nyt toiseen suuntaan, sinne missä oltiin ohitettu ykkönen. Matkan varrelta tieltä löytyikin hanska (ei oma), johon Echo reagoi nopeasti: pysähtyi, tarkisti ja kun kehuttiin, nosti hanskan ja toi sen minulle.

Olin pyytänyt, että ykkönen siirtyy lähemmäs hiekkatietä ison kuusen varjoon. Echo sai jo kaukaa hyvin hajun, mutta mietti nyt kovasti mitä tehdä, jäi tielle seisomaan ja katsoi mm kohden, vilkaisi minuun. Tajusin sen eleistä, että se oli ekan kerran ohittaessamme saanut tästä jo kerran hajun, ja nyt työsti mitä tehdä. Annoin sen tehdä rauhassa ratkaisun: se meni hienosti hakemaan rullan ja toi sen minulle.

Oli hauska nähdä miten kaikki treenin koirat olivat tällaisesta etsinnästä todella väsyneitä, niin erilaista on etsiä vieraassa ympäristössä ja erilaisella tekniikalla kuin koirille niin tavallisissa treeneissä joko radalla tai hakumetsässä. Myös Echo oli väsynyt:D

Echoa ei perässä liukuva pitkä liina haitannut ollenkaan, se ei ehkä edes tajunnut vetävänsä liinaa mukanaan. Ilman erillistä etsintäkäskyä se kuitenkin reagoi ihmisen hajuun juuri niinkuin sille on opetettu.

Erilaisia treenejä Osa II Radalla jälleen 12.11.

2009-11-23T17:39:00.007+02:00

Kuvassa nuori poika Eicca nuoren emäntänsä kanssa kesällä -08

Seuraavaksi kävimme pitkästä aikaa radalla treeneissä. Ennen sitä treffattiin Niinan, Nemon ja Novan kanssa remmilenkin merkeissä, ja huomasin Javasta selvästi, että se nautti taas kerran tutusta seurasta. Näimme Niinan koirineen jonkin matkan päässä ja huomasin Javasta selvästi, että tunsi tolleripojat jo kaukaa ja oli tosi rento. Echo mukaili Javaa ja rennosti tehtiin lenkki, vaikka kuljettiin peräkanaa melko lähekkäin:)
Treenit radalla meni hyvin. Maalimiehille irtorullat, Echolle norskipanta kaulaan säätö niin, että ei saa rullaa suuhun, vaan että ottaa varmasti rullan "iholta". Koska meillä on ollut jonkin verran taukoa, olen halunnut ottaa pari askelta taaksepäin irtorullilla varmistaakseni, ettei Echo koskaan opi kiintopannan kanssa poimimaan hajua vain ilmasta paikantamatta maalimiestä tarkkaan. Palkkoja oli 4. Lähetin ekalle, jonka piti saamani infon mukaan olla radan keskialueella, mutta Echo pyrähti ympäri ja katosi kumollaan olevalle roskisriville, ja ilmestyi takaisin rulla suussaan. Ensimmäinen löytyi siis sieltä. Toisen haki takakasojen betonikolosta hienosti, jonkin verran joutui etsimään. Kolmatta mm Echo joutui etsimään jonkin aikaa, tuuli vei hajua radalta poispäin. Echo palasi etsiessään pari kertaa luokseni, mutta lähetin sen uudelleen, lähti ja irtosi kivasti mutta näin sen olevan aika väsynyt. Kolmonen oli piilossa kaivon kannen kolossa kaivon ulkopuolella, pää piilossa ja käsi vain näkyvissä betonipalkin päällä. Näin kun Echo löysi mm:n: sen häntä viuhtoi ympyrää ja se pyöri mm:n ympärillä. Ihmettelin miksei se tuo heti rullaa, mutta syy selvisi näytöllä kun mm kertoi, että koira varmensi hänen erikoista asentoaan, nuolaisi nenästä ja sen jälkeen empimättä oli repäissyt rullan kädestä vahvalla otteella (ja toi sen hienosti minulle). Tämän jälkeen sovittiin, että nelonen otetaan peräänlähtönä, maalimies kutsuu koiraa, jotta viimeinen on hauska ja helppo. Radalla oli koko treenin melkoisesti nenää ja silmiä kirvelevää savua, joka tuli Heidin pitämästä tulesta.

Olin tyytyväinen jälleen Echon sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen, ja olin tyytyväinen myös itseeni, että luin koiraa ja sen väsymystä, enkä jatkanut treeniä loppuun asti niinkuin olin suunnitellut!

Erilaisia treenejä Osa I Rakennusetsintää 15.10.

2009-11-20T20:36:00.010+02:00

Aloitetaan lokakuussa pidetyistä rakennusetsintätreeneistä kiitos Niinan!:)

Pääsimme kahteen eri rakennukseen mielenkiintoiseen ympäristöön.

Eka treeni oli vanhassa vedenpumppaamossa, joka oli täysin pimeä vanha kivitalo. Tai kahdessa alemmassa kerroksessa oli ikkuna-aukot, joista lankesi pimentyvän maiseman hämärä. Echolla kaulassa valopanta, norskipanta asennossa, jossa se ei saa rullaa suuhunsa, ja maalimiehilä irtorullat. Tarkoituksena saada Echo tarkentamaan varmasti maalimiehen sijainti. Itselläni oli joitain skeptisiä epäilyjä miten Echo mahtaa toimia pimeässä tuntemattomassa rakennuksessa, ja miten se paikantaa hajun, joka liikkuu hyvin monimutkaisesti seinien sisällä. Alakerroksessa liikuttiin betonisilla "silloilla", joilta oli pudotus veteen. Alakerroksen pimeyteen johti jyrkähköt betoniportaat. Laskin Echon valopanta kaulassa portaat alas, lähti kanssani kulkemaan kaikuvaan tilaan. Kävi hienosti itsenäisesti tarkastamassa koko tilan ja kulki pimeydessä reippaasti. Meni myös portaat alemmas veteen. Tässä tilassa ei ollut maalimiestä, mutta halusin vain nähdä miten tuossa liikkuu.

Seuraavaksi kiertyvät betoniportaat seuraavaan kerrokseen, jonne meni itsenäisesti ja rohkeasti edelläni. Maalimies oli korkean huoneen takaseinustalla kaapissa, Echo etsi nopeasti oikeasta suunnasta, paikansi maalimiehen iholle ja otti rullan, toi sen suoraan minulle. Kierrettiin vielä tämä kerros, kulki hyvin ja etsi itsenäisesti. Kolmanteen kerrokseen kiivettiin jälleen betoniportaat, ja vastassa oli vielä yhdet porrasaskelmat täyden pimeyden astuttua vastaan. Ylin kerros oli suhteellisen avonaista ullakkotilaa, jossa oli kattoparrut ja muutama vinttikomero, ja täysin säkkipimeää siis. Tännekin Echo katosi reippaasti, valopannasta näin missä liikkuu, hienosti paikansi maalimiehen ja haki rullan, toi sen minulle.

Toisessa rakennuksessa, reilut sata vuotta vanhassa suuressa palokunnan savusukellustalossa jatkui treeni. Tässäkin talossa tilat oli kolmessa kerroksessa, kellariin ja vintille veivät reilut sata vuotta vanhat hyvin jyrkät rappuset, ja muuten talon tiloja oli muokattu erilaisilla karsinoilla, oviaukkojen madalluksilla ja ryömintäaukoilla. Suuri avovintti oli lokeroitu ja karsinoitu kuin jättilampola. Ja tämäkin talo oli pimeä kuin mikä.

Sisällä lähetin Echon ensin kellariin. Epäröi hetken pimeyttä ja arvioi portaiden jyrkkyyden väärin, ja suorastaan romahti askelmat puoleen väliin. Saatuaan jalat kasaan Echo palasi ylös ja lähetin sen uudelleen alas. Näytin valoa hiukan portaisiin ja otin pari askelta alaspäin, Echo lähti reippaasti portaat ja jatkoi pimeyteen, kuulin äänestä kun kävi pimeän kellaritilan tarkastamassa ja palasi ylös. Seuraavaksi lähetin portaat ylös vintille, jonne Echo paineli reippaasti. Otin muutaman askeleen ylöspäin mennäkseni vastaan, sillä tiesin että yläkerrassa on maalimies. Kohta Echo toikin rullaa ja pääsi takaisin näytölle. Sitten jatkettiin keskikerroksen etsintään, Echo kulki pimeässä sokkelossa hienosti ja hävisi huoneesta toiseen. Eikä aikaillut kauan kun palasi rulla suussaan ja lähetin sen näytölle.

Echon työmoraali ja nenänkäyttö on käsittämätön. Rakennusetsintä on sinänsä aivan erilaista kuin maastoetsintä, koska hajut liikkuvat seinien sisällä täysin päinvastoin. Haju voi tulla koiran nenään eri puolelta huonetta, kuin missä etsittävä ihminen fyysisesti on. Oli hienoa huomata, ettei Echo ollut millänsäkään uudesta etsintäympäristöstä, se keskittyi yhtä täysillä kuin aina, ja lisäksi käytti myös nenäänsä hyvin tarkasti. Echo työskentelee hyvin nopeasti mutta siihen voi luottaa.

Päivityksen puutteesta huolimatta puuhattu ollaan

2009-10-01T11:02:00.003+03:00

Jälkeä: Echon kanssa olen ajanut 2 kertaa toisen tekemän ja ajetun peltojäljen. Ensimmäinen oli tehty ja ajettu aamulla, päivällä satoi kahteen otteeseen runsaasti, ja jälki oli n. 7 tuntia vanha, 150m pitkä. Annoin Echon nostaa sen janalta ja lähti määrätietoisesti ja rauhallisesti etenemään. Heh, jäljeltä löytyi vielä edellisen jättämät 5 nakinpalaa. Yksi 90 asteen kulma jonka E selvitti hyvin, ja loppupalkaksi Wubba.
Toinen jälki oli reilu 24h vanha, toisella pellolla, n 100m pätkä. Echo nosti hienosti jäljen ja ajoi sen rauhallisesti.

Keppejä ollaan tehty tuoreelle lyhyelle jäljelle, nostaa ne hyvin ja jatkaa jälkeä.

Jättöliikkeissä istu-maahan-seiso ovat kaikki yhtä vahvoja. Niitä on tehty leikityksestä 95% ja seuraamisesta 5%. Onnistumisaste 101%.

Merkille lähetystä eri matkoilta, ja erilaisilla merkeillä.
Eteenlähetystä, päässä ruokapalkka.
Seuraamista ja sen tiiviyttä, kontakti hyvä.
Luoksetuloa, josta seisautus, aloitettu lyhyemmillä matkoilla 5-10-15m. Palkka lelulla.
Estehyppyä josta hyppy, istu-käsky ja luoksetulo hypäten. Pilkottu pieniksi ja muutaman kerran yhdistetty kokonaiseksi liikkeeksi.

Kapulanoutoa 650g: nyt sujuu jo saamarin hyvin! Ei varmasti täyden pisteen liike mutta MINÄ olen tyytyväinen.
Kapulanoutoa esteen yli, takaisin kapula suussa, hyppy kapulan kanssa sujuu hyvin, samoin luovutusasento.

Tarkkuutta tehty, kiihtyy liikaa ja heittelee pikkuesineitä, etsii kuitenkin todella motivoituneena. Vaatii siis rauhoittamista, asian pilkkomista ja hienosäätöä ja TAUKOJA. Luultavasti tekee tauon jälkeen seuraavalla kerralla täydellisen suorituksen Echomaiseen tyyliin.

Pudotettua tehty pihassa, Keinukallion nurmella ja metsässä, hyvin on hiffannut vaikka välimatka ei vielä kovin pitkä (10-20-30m).

Esineruutua pitkäksikasvaneella ruohopellolla ja metsikössä, mielikuvalla ja ilman. Sama se, liivit päälle ja käsky, tuo koira etsii kaiken ja tuo.

Ryömimistä ollaan harjoiteltu muutama lyhyt pätkä.

Emäntä käy kerran tai kaksi päivässä juoksemassa, mukana joko yksi aussienarttu tai kolme aussieurosta (balanssi 50/50) ja välillä rattaat joissa 2v tai kaksi polkupyöräilevää isompaa lasta. Hyvin Pepsikin juoksee mukana eikä ole lenkkien jälkeen rikki tai jäykkä (eikä levonkaan jälkeen).

Raunioille ei olla nyt päästy hetkeen toviin, sillä iltaisin en pikkuneidin vuoksi pääse irtautumaan kun ruoka kulkee mukanani, mutta sinnekin koetetaan pian päästä.

Raunioilla Echo ei 9mm ampumiseen reagoi, haulikkoradalla ei ääniin reagoi, mutta nyt pitkän tauon jälkeen 6mm reagoi paitsi syödessä. Joten tätä aletaan nyt työstää alkuun syömällä. Aikaisemmin 6mm ei tehnyt pahaa lainkaan mutta tästä on nyt kuitenkin pitkä aika, joten saan katsoa peiliin.

Terävä koirapirulaiseni on yllättänyt minut täysin olemalla rauhallinen ja reagoimatta muuta kuin valppaalla katseella hämärässä ja pimeässä vastaantuleviin tai takaa ohikulkeviin ihmisiin! Eilen hämmästyin lisää kun sain tervehtiä puolituttua saman tien varrella asuvaa postilaatikollaan olevaa miestä ääneen! Onko tuo nyt aikuistumassa 4 ikävuoden kynnyksellä?

Haulikkoradalla tottista, raunioilla, estenoutoa, tarkkuutta

2009-08-10T14:33:00.007+03:00

Koirakuvaaja yllä
Yksi alligaattori

Toinen alligaattori

Einari: "Siis heitä nyt äkkiä se Wubba!"

Java nauttii

Ja onpa unohtunut mainita esineruutudemo, jonka Java suoritti mallikkaasti lastemme 5-vuotiaiden kaksosserkkupoikien ollessa meillä. Otso oli samana päivänä nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä saanut osallistua trampoliinihyppelyyn veljensä Sampon ja Serafian ja Iisakin kanssa, ja Otsolla oli hiukan paha mieli, ymmärrettävistä syistä. Jotenka hain salaperäisen kassin, josta Otso sai valita kolme esinettä. Avaimet, kännykän ja pienen Finnair-nallen Otso valitsi. Sitten hän sai tehtäväkseen mennä piilottamaan ne metsikköön tietylle alueelle, tallasivat alueen äitinsä kanssa. Ja sitten lyötiin vetoa löytääkö Javan nenä niitä ;)

Kuinka ollakaan, Java tottakai haki esineen toisensa jälkeen kauniisti työskennellen ja teki Otsoon lähtemättömän vaikutuksen. Otso halusi ainakin vielä yhden kerran piilottaa esineitä, mutta saman tien trampoliinilla hyppely jäi muilta kesken koska niin halusivat kaikki muutkin.

Muuten koirat ovat käyneet kuluneella viikolla useaan kertaan uimassa Pepsiä lukuunottamatta, koska vaariparka tarvitsee loivan kahluurannan käsipohjaa varten;) Java, Echo ja Caddy ovat nauttineet uimisesta senkin edestä.

Tarkkuutta päätin kokeilla ihan huvin vuoksi ja vähän aktivoinnin nimissä yhtenä päivänä. Tallasin 3 x 3m nurmikkoruudun, jonne pudotin quarterdollarin kolikon, kännykkäkorun jonka halkaisija on n.1,2cm, Serafian pienen hiusdonitsin, noppakuution sekä lyijykynän metallisen nallepään.

Javahan nosti muutama vuosi sitten vastaleikatusta nurmikosta aivan ohuen kultaisen kaulaketjun, joka katkesi Serafian kaulasta. Ehdin itse etsiä nurmikkoa kontaten 15 minuuttia kun tiesin tarkkaan mihin kohtaan ketju putosi, kunnes tajusin että voin käyttää koiraa. Javalla meni tasan 2 minuuttia ketjun nostamiseen, ja siitä yli 1,5 minuuttia ihmettelyyn että mitä haluan sen etsivän, kun oli tottunut esineruutuun.

Nyt vuosia myöhemmin Java tajusi heti mitä tehdä, eikä sillä kulunut aikaa nostella esineet ja tuoda ne kauniisti minulle käteen.

Echolle tehtävä oli selvästi vaikeampi, liikaa intoa (lähetin sen maasta "käy siihen" ja ilman mitään käskysanaa), jäi haistelemaan esineitä muttei nostanut niitä, jolloin kehuin ylipäänsä siitä että merkkasi esineitä. Vaikein tuotava oli jostain syystä hiusdonitsi, jonka se otti todella pitkin hampain suuhunsa ja ehti ravistella ja pudotella sitä moneen kertaan... Sisällähän Echo poimii kaiken suuhunsa mitä näkee lattioilla (lasten jäljiltä sieltä löytyykin kaikkea!) ja roudaa ne huvin vuoksi minulle, eikä pudottele.

Caddylle tarkkuusetsintä oli myös kohtuullisen helppo ja esineiden suuhun poimiminen oli luontevaa.

Echolle tein toisena päivänä samanlaisen ruudun, ja nyt oli jo hiukan jyvällä mitä hain, onnistui selvästi paremmin. Kolikon nostaminen oli sen mielestä ällöttävää.. mutta toi kuitenkin.

Javalle tein tarkkuusruudun tänään maanantaina viimeksi, ja yhtenä esineenä oli alle 1cm mutteri. Kaikki nousivat jälleen kauniisti.

Keskiviikkona 5.8. tavattiin Niinan kanssa Sipoon haulikkoradalla ja otettiin pk-tottista toisen ollessa paikallaanmakuussa ja toisen suorittaessa joitain liikkeitä. Äänitehosteet isolla haulikkoradalla olivat todella mahtavat ja saimme vielä tuta ukkosen jyrinästäkin.

Echoa eivät ampumisen kovat äänet haitanneet lainkaan. Nemon parina paikallaanmakuusta tosin nousi, mutta luulen että johtui yksinkertaisesti siitä, ettei olla pitkään aikaan treenattu pitkää paikallaanmakuuta, koska muuten oli ihan yhtä innostunut ja huoleton Super-Hessu kuin tavallisestikin, keskittyen töihin täysillä.

Javan olin ottanut autoon häkkiin herkuttelemaan, ja autossa oli ilman lämpötilan vuoksi kaikki ovet tottakai auki. Käytin Javan ensimmäiseksi pissalla, ja selvästi ihmetteli ääniä tovin, mutta keskittyi kuitenkin Ota koppi -vihjeellä ottamaan namuja kiinni ja etsimään niitä maasta. Autossakin oli rauhallinen ja vein sille silloin tällöin kissanruualla höystetyn herkkupurkin syötäväksi. Viimeisenä leikitin Javaa vetoköydellä ja otin jotain ihan pientä. Leikki hienosti ja keskittyi käskyihin.

Torstaina 6.8. oli rauniotreenipäivä, ja meitähän oli peräti 4 innokasta paikalla... Jätin auton radan portin lähelle, ja ovet auki, mukanani oli Echon lisäksi Java, jonka halusin ottaa mukaan radalla ampumisen takia. Ennen muiden saapumista radalle olin Niinan Nemolle piilossa ilmaisutreeniä varten, ja Niina ampui itse Nemoa lähettäessään ja sen ilmaistessa useita laukauksia 9mm:llä. Javalle jätin häkkiin muutaman naudan ruston, ja se vaikutti hiukan jännittyneeltä kuunnellessaan ampuja, eikä ensin koskenutkaan rustoihin. Sitten vein sille kissanruokaa, joka kelpasi saman tien. Loppuajan, eli koko porukan treenit ampumisineen Java olikin autossa täysin rentona ja rauhallisena vaikka oli aivan laukausten vieressä. Java pääsi viimeisenä radalle tekemään yhden löydön, koska halusin katsoa sen toimintakykyä. Se oli niin täynnä intoa kovassa vietissä, että huhhuh! Etsi, löysi ja ilmaisi mahtavan hienosti, vaikkei ole ollut etsintähommissa nyt pariin vuoteen! Kiitos jälleen Niinalle!

Echon rauniotreenien oli tarkoitus keskittyä pariin kolmeen umppariin jotka ilmaisisi kiintorullalla, ja yhteen helpompaan, niin että kaksi ensimmäistä ovat yhtä aikaa piilossa, ja sitten kaksi seuraavaa menevät yksitellen. Ekan umpparin, roskiksen, Echo ilmaisi todella hienosti tuoden kiintorullan ja lähtien vauhdikkaasti näytölle. Toinen piilo oli omasta pyynnöstäni palokontissa ovi hiukan hiukan raollaan, ja seuraava maalimies ei tietenkään ollut vielä piilossa. Echo etsi kasan isommalta alueelta, ja prkele kuinka ollakaan tuli takaisin etujalka rullasta läpi, rulla ei ollut lauennut. Irrotin rullan toisesta päästä, ja taas kerran PRKELE voin tunnustaa ettei rullaa ole säädetty yhtään löysemmälle työkaluilla, niin että se olisi helpompi kiinnittää takaisin. Joten en saanut toista päätä kiinni, vaan rulla jäi jälleen roikkumaan kaulaan. Echo lähti rakettina etsimään mutta kääntyikin ympäri keskellä polkua ja otti rullan suuhunsa ja toi sitä minulle :O (kerran aikaisemmin on mielestäni tehnyt saman, ja samalla tavalla rulla oli toisesta päästä irti). En noteerannut mitenkään vaan lähetin uudelleen etsimään, ja nyt saikin hajua palokontista, mutta tarkennus oli vaikeaa. Pyysin maalimiestä raottamaan konttia hiukan enemmän, ja Echo saikin heti hajun ja paineli sisälle konttiin. Siellä kuulemma hetken mietti pimeässä seisovaa maalimiestä, ja lyhyen tovin tuumattuaan poimi rullan suuhunsa ja toi sen minulle. Hyvin näytölle. Kolmas maalimies löytyi hienosti ja näyttö meni hienosti, samoin neljäs maalimies.

Pepsikään ei ole ollut ihan toimeettomana, vaan se on saanut pitää herraseuraa naapurin suloiselle Ellalle, johon kaikki kolme urosta ovat aivan ihastuneita.

Yhtenä päivänä Java oli pihalla vapaana, ja Ella oli omalla puolellaan, jolloin Java säntäsi kirjaimellisesti aidalle rähjäämään. Jäin katsomaan mitä Ella tekee, se kun säntää aidalle takuuvarmasti tietäessään poikien olevan meidän puolella. Ellapa katselikin 15 metrin päässä omalla puolellaan Javan säntäilyä, ja kääntyi lopuksi rauhallisesti ympäri painellen puuhailemaan jotain muuta:) Javan saadessa pitkän nenän:D

Echon kanssa ollaan tehty myös noutokapulan (se 650g) tuontia aina silloin tällöin (inhoan itse jankuttamista ja tauot selvästi tekevät koiralle hyvää): ihan nostamista käteen sekä noutoliikkeenä, että viime Ojankokerran jälkeen myös hyppynoutona, ja uskokoon ken tahtoo, se alkaa sujua! Siis ei mälvää ja pureskele niin kovasti enää, ja jopa osaa istua edessäni kapula suussa yhtäaikaa, ja pitääkin kapulaa hetken suussaan ilman että heittää sen jaloilleni!

Kesänviettoa ja kaikkea pientä puuhaa

2009-08-03T10:26:00.005+03:00

Blogiin tuli heinäkuun mentävä aukko.

Koirat ovat päässeet nauttimaan mökkeilystä Kuhmoisten Hahmajärvellä muutamaan otteeseen, lisäksi Java oli isännän kanssa miesporukassa Hartolassa mökillä yhden viikonlopun uimassa, veneilemässä, lojumassa laiturilla ja nauttimassa rapsutuksista. Teki kuulemma itsensä niin tykö, ettei miesparoilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin rapsutella aamusta iltaan.

Kuhmoisissa Java harrasti jälleen pommihyppyä laiturilta, ja ihan mistä vaan uimaan pääsi, sillä seurauksella, että seuraavana aamuna esiintyi kuin takapää halvaantuneena siitä huolimatta ettei lämmittelemättä uinut ja uinnin jälkeen lämmiteltiin lihakset... Caddy ja Echo nauttivat muuten vain kunnon uintilenkeistä, ja sain jopa Pepsin uimaan muutaman lyhyen lenkin water-wubban perässä!

Keinukalliossa ollaan käyty pari kertaa: eteenlähetyksiä (Echo & Caddy), merkille menoa (Echo),
pudotettua (Echo).

Ojangossa ollaan käyty useampaan otteeseen, juuri ennen Niina S:n loman alkua, Marian ja Ronjan kanssa kahteen pekkaan, ja muutaman muun kerran. La 1.8. oltiin Niinan ja tolleripoikien kanssa viimeksi tekemässä telineitä ja tottista. Java tykkää kovasti Nemosta ja Novasta, vaikka ovat aina "menneet bussilla". Nemon kanssa Java teki häiriökoiraryhmää, ja oltiinpa useaan kertaan ihan kuonot vastakkain ja kylkikarvat melkein toisessa kiinni pyöriessämme toistemme ympäri. Sen jälkeen tein Javan kanssa telineet.

Echon kanssa merkillelähetystä (makupala astialla merkillä) ja siitä pöydille, sen jälkeen telineet, jotka kaikki menivät todella hienosti. Vielä tehtiin A-pk-esteen ylitystä ilman kapulaa, ja Echo menee yli hienosti. Toiselle kentälle menin tekemään eteenlähetyksiä (päässä pieni herkkukuppi), nekin menivät vauhdikkaasti ja hyvin. Vielä palattiin telinekentälle ja tein kapulan noutoa, joka sujui ihan hienosti. Vielä pienen esteen yli kapulan noutoa, ja sekin meni hienosti:) Kokeilin vielä kapulan heittoa A-esteen yli, haki kyllä kapulan mutta pudotti sen kiivetessään takaisin, jolloin Niina tuli auttamaan ja hetsasi Echoa kapula suussa edestakaisin estettä. Tämä sujui loistavasti, kiitos Niinalle!
Caddyn kanssa tein pöytiä ja telineitä, muuta en itse enää jaksanut.

Kapulan nostoa, ryömimisen harjoittelua ja Pepsin yskä

2009-06-17T11:07:00.003+03:00

Pepsi kävi siis isännän kanssa näyttäytymässä eläinlääkärillä pitkittyneen yskän vuoksi maanantaina 16.5. eläinlääkäriasema Kauriissa, jossa Pepsin tarkasti Anu Jäminki. Keuhkoja ei sitten tarvinnutkaan kuvata, Anu oli sitä mieltä, että yskä on selkeästi menossa poispäin ja todennäköisemmin viruksen aiheuttama. Ja tosiaan, yskähtely on harventunut selvästi, ja kuten Anulle laitoinkin tietoja, Pepsi ei ole yskinyt öisin, on levollinen ja rauhallinen nukkuessaan, eikä yskä tule selkeästi rasituksenkaan jälkeen, ruokahalut on normaalit ja menohalut kovat.

Hieno homma! Koiravanhuksen kanssa joutuu kuitenkin miettimään asioita etukäteen, vaikka kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa ja koira iloinen, pirteä, terveenoloinen ja liikunnallinen.

Lapset piirsivät Pepsille kortin sillä aikaa kun Pepsi oli eläinlääkärissä, ja korttiin tuli iso sydän, ja tekstiksi "Pepsi olet meille RAKAS" :)

Tiistaina tein Eican kanssa tottista; aloitettiin eteenlähetysharjoitukset Serafian avustuksella matkana ensin n. 10 metriä, sitten 15 metriä ja 20 metriä, viimeisellä kerralla vaihdettiin hiukan paikkaa. Palkkana oli herkkusafkaa avonaisessa rasiassa, jonka Serafia laski tallaamalleen paikalle nurmikon reunaan. Echo katseli sivullani. Viimeisellä lähetyksellä kokeilin 5 askelta seuraamista ennen eteen -käskyä, malttoi hienosti seurata mutta käskystä ampaisi kuin raketti. Luulen, että asia tuli Echolle aika selväksi vaikka sitä nyt aletaankin harjoitella eri paikoissa ja pidemmillä matkoilla:)

Ryömiminen aloitettiin nyt myös ekaa kertaa: käskynä siihen, namit oikeassa kädessä (nyrkissä) ohjaamassa koiraa, naksutin vasemmassa. Hyvin alkoi tämäkin, muutaman pätkän toistoja tehtiin 5 ja heti hiffasi mitä pyydetään. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan 10 metrin ryömimistä.

Echon työmoraali on mieletön: jos sille onnistuu asian rakentamaan heti oikein, se tekee täysin luotettavasti niin kuin on opetettu, eikä minun tarvitse epäillä osaako tai haluaako se tehdä jotain. (Kiitos vaan kasvattajalle!:-P)

Kapulan nostoakin kokeiltiin, tai ensin vain kämmeneltäni kapulan suuhun ottamista. Ehkä sillä on ollut jotain vaikutusta, ettei olla koskettu esineisiin todella pitkään aikaan, sillä Echo otti kapulan suuhunsa, eikä heittänyt sitä heti ilmaan tai minun varpailleni, mutta jonkun verran pyöritti suussaan. Onnistuin kuitenkin naksauttamaan sekunnin sadasosasta, jolloin ei pyörittänyt, ja annoin tiputtaa maahan. Kokeilin myös sitä, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula oli edelleen suussa, ja annoin pudottaa.
Sitten laskin kapulan maahan, laitoin koiran maahan ja menin itse alas. Nosti ihan ok kämmenelleni. Annoin myös nostaa kapulaa jalkojeni edestä kämmenelleni, jolloin Echo tuli itsestään eteeni istumaan ja onnistuin naksauttamaan hetkestä jolloin kapula pysyi suussa, ja annoin pudottaa sen. Tein myös tässä niin, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula pysyi suussa hetken käteni laittamisesta, ja annoin taas pudottaa. Itse olin ihan tyytyväinen, mutta täytyy malttaa niin, että teen harjoitukset vain kun on rauhallinen hetki ja ehdin itse keskittymään 100% (ilman lapsia siis, jolloin omat verenpaineet pysyvät alhaalla!).

Hassua, että kenenkään muun 4 aussieni kanssa ei ole koskaan ollut samanlaista ongelmaa, kaikki ovat nostaneet mielellään mitä tahansa esineitä (no niinhän Echokin nostaa), mutta ovat myös pitäneet suussaan ilman heittelyä ja pureskelua. Oppia ikä kaikki, olen itse sitä mieltä, että ilman ongelmia ei itse joudu miettimään tarkasti, eikä opi mitään. Se taskupeili treeniliivin etutaskussa on hyvä juttu, siitä voi aina tarkistaa kenen syytä on jos koira ei osaa tai ei tee oikein.

Echo TK1

2009-06-15T16:09:00.002+03:00

Viime viikolla käytiin tulevaa tokokoetta varten moikkaamassa Niinan miestä Miikaa tuomarin luoksepäästävyyden nimissä, harjoitus meni todella hyvin! Kiitos Niina ja Miika! Hassuinta oli, että Echo, joka ei vieraista ihmisistä juurikaan välitä, tykästyi kovasti Miikaan.
Torstaina ajeltiin Järvenpäähän kiusaamaan samalla asialla veljeäni:) Tämäkin treeni meni loistavasti, kiitos Pertille, Pinkille, Samille ja Sonjalle! Echo tapasi myös elämänsä ekan kilpikonnan, joka oli melko jännittävä otus! Konna otti yllättävän rauhallisesti Echon nuuhkaisut ja jatkoi voikukanlehden syömistä.
Perjantaina leikittiin ja pidettiin hauskaa.

Lauantaina 13.6. käytiin kolmannessa alokokeessamme Askolassa, tuomarina Harri Laisi.
Saatiin seuraava rivi:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Tyhmä ohjaaja otti jättöliikkeitä huvin vuoksi juuri ennen kokeen alkua! Koira ennakoi maahanmenon seuraamisessa ja jäikin seisomaan juuri ennen käskyä, olisin voinut vielä pelastaa tilanteen antamalla kaksoiskäskyn, mutten sitä tehnyt ja koko liike meni nollille.
Luoksetulo 9 (enpä muuten tiedä miksei saanut kymppiä, oli nimittäin täydellinen vauhdikas eteentulo ja erittäin kaunis sivulle tulo - juuri oikeaan kohtaan!)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - ennakoi
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Loppupisteet 167, 3. sija ja Echolle TK1 :) Alossa oli 10 koiraa (2 jäi pois), joista 4 sai 1-tuloksen.

Kokeen jälkeen otin vielä seuraamista palkan kanssa ja leikitin Echoa vesirotalla hetken.

Sunnuntaina Javan kanssa tokoa ja palkka vesirotalla ja narupallolla. Todella hyvä seuraaminen ja tiivis kontakti! Java kuumuu taisteluleikistä juuri sopivasti ja kiskoo ihan tosissaan tiukalla otteella.
Echon kanssa tokoa, nameilla seuraamista ja luoksetuloa, leikkiä isolla patukalla (tarttui ihan kunnolla kiinni ja veti vastaan kun kevyesti kosketin sen kuonoa kämmenelläni). Sitten tehtiin esineruutu nurmikolle, tallasin alueen ja vein 3 esinettä. Esineet eivät näkyneet ruohikosta. Hienosti ja innokkaasti lähti lelu-käskyllä, ja toi kaikki vuorotellen. Leikittiin vielä isolla patukalla, jota kävi hakemassa myös lehti-imurin päältä. Imuri keikahti Echon noustessa sitä vasten, ja Echo säikähti keikahdusta, mutta sen jälkeen keikautti itse uudelleen saadakseen patukan.
Pepsin kanssa patukkaleikkiä ja esine-etsintää. Todella hienosti etsi ja toi jokaisen esineen, sille oli 4 esinettä ruudussa. Lopuksi leikittiin vielä hetki patukalla ja boomer ballilla.
Caddyn kanssa seuraamista ja käännöksiä, estehyppyä, liikkeestä seisominen (hyvä pysähtyminen!), esineruutu (3 esinettä) ja viimeiseksi isäntä taisteli patukan kanssa, pidin Caddyä kiinni ja Erkka juoksi patukkaa heiluttaen karkuun, laskin Caddyn perään. Erkkaa alkoi jo naurattaa kun Caddy roikkui patukassa ihan tosissaan eikä laskenut irti. Antoi lopulta Caddyn voittaa patukan.

Ojangossa telineitä ja tokoa, Keinukalliossa tokoa

2009-06-10T10:55:00.004+03:00

Ojangossa käytiin ti 2.6. Sarin, Jaden & Nellin sekä Niinan, Nemon ja Novan kanssa treenaamassa telineitä ja tokoa.

Caddyn kanssa tein telineet, merkin ja pöydät, kaikki meni ihan hienosti:)

Echon kanssa tokokentällä yhteispaikallaanmakuuta Novan kanssa, sekä leikittäen kontaktia, sivullaolemista, jättöliikkeitä (pysähtyminen ja lelu lentää), ja namien kanssa liikkeet loppuun, käännöksiä ja seuraamista.

Sen jälkeen käytiin tekemässä telineet, merkille lähetys ja pöydille ohjaus. Echo meni kaikki telineet itsevarmasti ja reippaasti, myös tikapuut vaakatasossa sekä keinun, otin pari toistoa. Merkille hienosti ja pysähtyi, pöydille hienosti kun vein namit joka pöydälle.

Kokeiltiin vielä matalamman pk-A:n ylitys pariin kertaan, meni loistavasti.

Javan kanssa heittelin ensin frisbeetä (ylimääräiset kierrokset pois:) ja sen jälkeen otettiin koirahäiriö-henkilöryhmää Nemon kanssa, jopa niin että oltiin 30cm päässä toisistamme (koirat niin lähekkäin). Meni todella hienosti. Lisäksi tehtiin vähän kontaktia ja seuraamista, ja Java teki myös telineet, oli todella innoissaan.

Marjolahdessa käytiin Iisakin ja Serafian kanssa yhtenä päivänä lenkittämässä koirat, harmi ettei tullut kameraa mukaan kun kaikki koirat dyykkasivat kalliolätäkköön uimaan (on sen verran syvä ettei siinä keskellä ihan kahlaa). Metsä oli täynnä tuoreita hirven jälkiä ja jätöksiä, olivat varmaan jossain kuusien takana katselemassa meidän retkeä. Koirat eivät noihin hirviin reagoi jos eivät lähde edestä juoksuun, sen jälkeen hippulat vinkuu ja Nasan avaruuskeskuksen Discoveryn laukaisukaan ei tunnu miltään kun neljä aussieta lähtee vierestä.

Pepsi yskähtelee edelleen, mutta antibiootti selvästi vaikutti niin, että yskä on rauhoittunut satunnaiseksi yskähtelyksi, joka ei ole kovin voimakasta. Katsotaan vielä tämä viikko, josko sittenkin olisi ollut virus. Muutenhan vaarilla on menohalut kovat, juoksee mielellään ja jaksaakin, eikä ala liikunnankaan jälkeen yskiä tai rasitu, ja ruokahalut ovat yhtä hyvät kuin aina, lihat ja luut maistuvat, jopa niin että ruokakuppien kolistelu laukaisee Pepsissä isoimman vinkumisen nykyään (menee jopa Echon yli)!

Kotipihassa ollaan tehty Einarin kanssa luoksetuloa ja sivulletuloa, oikealle ja vasemmalle käännöksiä.

Keinukalliossa käytiin Pipsan tokoissa sateisessa kelissä eilen ti 9.6. Sarin ja Pauliinan sekä Anun kanssa.

Echon liikkeet menivät yllättävän hyvin, palkkana herkut ja Wubba & narupallo & vesirotta.

Java oli mukana ja pääsi ensin rinteeseen juoksemaan Kongin frisbeen perään, sen jälkeen tehtiin jotain pientä nurmikentällä.

Tavattiin myös pitkästä aikaa Pepsin poika Dali, joka täyttää heinäkuussa 9 vuotta, mutta sitä ei todellakaan uskoisi:) Dali taitaa muistuttaa ulkonäöltään veljeään Brucea.

Super-Echo ja tokotreeniä

2009-05-30T23:22:00.003+03:00

Aloitetaan nyt ensin alkuviikosta, eli tiistaiksi oli Javalle varattu aika Kauriiseen Katja Liljalle, joka otti ohutneulanäytteet Javan pikku pateista, ja patologin sekä Katjan mukaan kaikki ovat pelkkiä tali- tai rasvapatteja. Eivät ole juurikaan kasvaneet, eivätkä ole kovin suuria, joten niitä vain seurataan, akuutille leikkaamiselle tms ei ole tarvetta kun eivät mitenkään haittaa. Java käyttäytyi todella hienosti, oli rento ja rauhallinen. Ja tottakai itseä helpotti tieto, ettei noissa pateissa ole nyt toistaiseksi mitään ikävää.

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Keinukalliossa Niinan ja tolleripoikien sekä Sarin ja Jaden kanssa, Serafia ja Iisak olivat fillareineen mukana joten muiden koirat saivat kunnolla lapsi-häiriötreeniä:D Echon kanssa tein hauskanpidon nimissä hiukan seuraamista, pysähdyksiä, liikkeellelähtöä ja siitä heti palkkaa, käännöksiä, jättöliikkeitä. Kaikki menivät hyvin, joskin nurtsilla tuntui olevan kiinnostavia hajuja enemmän kuin tavallisesti, mutta pienellä yskäisyllä sain Einarin "takaisin hallintaan".
Caddyn kanssa tehtiin myös seuraamista, jättöliikkeitä ja käännöksiä, sekä yhteispaikallaanmakuu Jaden ja Nemon kanssa. Niinan jättäessä Nemon istumaan ja poistuessa itse rakennusten taakse Caddy keksi kuin keksikin jostain syystä vakoilla Niinan perään ja nousta ylös. Palautin sen paikalleen ja jatkoin paikallaanmakuuta. Muuten ok.

Torstaina oli rauniotreenien vuoro.
ECHON TREENIT SUJUIVAT TOSI HIENOSTI! Siitä siis otsikko Super-Echo.

6 löytöä, joista kaksi ekaa oli umpparit, ihan ekalla käsi hiukan näkyvissä. Nyt kaksi ekaa meni samaan aikaan, muut yksi kerrallaan, jotta tilanne pysyy minunkin hallinnassani.
Ekalta toi rullan todella kauniisti ja lähti hienosti näytölle. Tokalta, joka oli kokoumppari, lähti tuomaan rullaa upeasti, mutta tein itse mokan. Siirryin lähetyspisteeltä eteenpäin polkua niin, että kuljin uuden ison merikontin ohi, ja huhuilin liian vienolla äänellä äänimerkkiä missä olen. Echo vei rullaa lähetyspisteelle, missä muu joukko vielä seisoi, ja hämmentyikin kun en ollut siellä. Kutsuin sen luokseni ja lähetin uudelleen, mutta nyt koira oli sitä mieltä, että piilo on jo ilmaistu, ja ihmetteli piilon ympärillä kuvioa jonkin aikaa. Annoin rauhallisesti uuden käskyn, ja menin lähemmäs piiloa, pyysin maalimieheltä sen verran apua, että työntää puoli kättä näkyviin. Saman tien Echo tajusi, että tässä on kyse rullasta, ja haistettuaan kättä poimi kiintorullan ja toi sen kauniisti käteeni, sitten näytölle ja palkka. Kolme seuraavaa piiloa olivat ei-umppareita, mutta näitä joutui hetken etsimään. Teki töitä vauhdikkaasti ja innokkaasti, käytti todella hyvin nenäänsä, ja toi upeasti joka kerran kiintorullan käteeni asti. Viimeinen piilo oli vielä yksi umppari polun päässä, ja nyt siis kokonaan suljettu piilo. Vaikka Echo oli selvästi viimeiselle lähettäessäni jo väsynyt, sillä oli into korkealla ja etsi TODELLA HIENOSTI. Kiersi hajun saatuaan umpparin kerran ympäri, sitten tarttui kiintorullaan ja toi sen kauniisti käteeni saakka, sitten näytölle, jossa maalimies ensin palkkasi ruualla, sitten leikitti Echoa köydellä.
Hieno koira, olen kyllä tajuttoman ylpeä tuosta Superhessusta!

Muun ryhmän jälkeen meitä jäi Niina ja Heidi minun lisäkseni kakkosten kanssa, ja otettiin kaikille kakkoskoirille yksi umpipiilo metelin kera. Caddy hoiti työnsä yhtä hyvin kuin aina, metelistä piittaamatta, ja ilmaisi kaivon hienosti, maalimies oli pohjalla ja kansi kiinni.

Kiitos Niinalle, myös Pepsi pääsi radalle tekemään yhden löydön:) Ja Pepsi oli oikein innoissaan. Hienosti muisti mistä on kyse ja kulki betoniputkien läpi ottamassa hajua piilosta. Ilmaisi myös haukulla. Iso kiitos Niinalle!!

Tokoa ja kokeita, ja yksi eläinlääkärikäynti

2009-05-25T14:06:00.007+03:00

Voittajakoira ja ylpeä omistaja

Edellisen kokeen jälkeen aloitin Echon kanssa tosissaan "tuomarin luoksepäästävyyden" treenaamisen (heh, etteikö sitä olisi jo ennen sitä treenattukin;), vaan niin, että palkka oli super, ja ensin "tuomari" vain lähestyi, tuli viereen seisomaan, liki koiraa, sitten kosketti kevyesti ja lopuksi silitteli ja kumarteli. Asteittain siis, ja palkka iso.

Maanantaina 11.5. käytiin illalla Tytin ja Sampan tokotreeneissä Jokelassa, jonne siis olin ilmoittautunut rotumestaruuksiin tulevana lauantaina.

Torstaina käytiin Pipsan ja muutaman treenikaverin kanssa Pavin parkkiksella ottamassa tokoa ja otin Echon kanssa myös luoksepäästävyyttä.

Perjantaina sairastuin vatsatautiin ja ilta ja yö menivät laatatessa. Lauantaiaamun valjettua olin lähdössä rotumestaruuteen, koska olin ollut yrjöämättä 7 tuntia ja kamat oli pakattuna, kunnes sain samantien tyhjentää kevyen aamupalan (paahtoleipää ja mustikkakeittoa) vessanpyttyyn ja totesin, että ehkä on parempi pysytellä kotosalla. Maanantaihin saakka tauti kesti ja sai naisen melko heikoksi!

Sunnuntaina Pepsi alkoi illalla yskimään kuin seinästä, ja yski koko yön, seuraavana päivänä yskä vain jatkui, seuraavana yönä yski ehkä vähän lievemmin, samoin sitä seuraavana päivänä, mutta varasin kuitenkin ajan kunnaneläinlääkäriin, jonne mentiin keskiviikkona iltapäivällä. Vanha tuttumme Hanna kuunteli sydämen (ei edelleenkään vikaa), keuhkot (kevyttä rohinaa), tunnusteli imusolmukkeet kaulalla (hiukan turvonneet, ja Pepsi aristi hiukan nieluun koskemista) ja mittasi lämmön (oli aavistuksen koholla). Joten Pepsi sai antibioottikuurin 10 päiväksi. Yhtä taitava kuin avaamaan ovet, lukot, häkit, kulkemaan porttien yli ja ali, Herra Houdini on sylkemään pillerit suustaan, ja kakomaan ne nielustaan. Se on taitava myös huijaamaan, että on nielaissut lääkkeen, jota se pitää poskessaan hampaiden välissä, kunnes kukaan ei enää näe, ja se sylkäisee sen johonkin jemmaan. Joten Pepsin kanssa on ollut melkoinen työ tunkea tabletti kielen vierestä syvälle nieluun, ja katsoa ettei se kohta loju lattialla ahneempien syötäväksi!

Helatorstaina mentiin Eican kanssa Korsoon Amstaffiyhdistyksen järjestämään tokokokeeseen, jonne olin edellisenä sunnuntaina saanut vielä paikan. Kokeen tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki ja mukana oli kaksi harjoitusarvostelijaa. Alossa koiria oli 18, ja meidät oli jaettu kolmeen ryhmään suorittamaan liikkeitä. Oltiin Echon kanssa kolmannessa ryhmässä, jossa koiria oli 7.

Kaisa Lähdesmäki arvosteli meidät seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9,5 (Annoin maahan-käskyn hiukan muiden jäljessä, ja Eicca katseli tovin yleisöä vaikka muuten makoilikin rauhallisena)

Seuraaminen kytkettynä 9 (vaikka kontakti säilyi hienosti, otti muutamassa kohdassa aavistuksen väljyyttä)

Seuraaminen taluttimetta 9 (sama kuin hihnassa seuraamisessa)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (upea suoritus, sanoi tuomari)

Luoksetulo 8 (pisteet tippuivat omasta vartaloavusta luoksetulon yhteydessä ja Echon hypystä sivulletulossa)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (annoin kuulemma vartaloavun, ja näin tein varmasti, vaikken tiedä miksi kun Echo ei sitä tarvitse, enkä koskaan muulloinkaan tee)

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9 (Echo tuumasi jonkin liikkeiden välissä tunnistavansa yleisön joukosta jonkun, ja oli kiinnostuneena lähdössä sinne, jolloin suorastaan ärjäisin sille, tästä meni kuulemma piste, muuten olisi ollut täysi kymppi)

Pisteet yhteensä siis 182,5 ja sillä luokkavoitto ja kunniapalkinto! Tuomari kehui useaan kertaan meidän yhteistyötä, ja sitä että koira suorittaa iloisena ja varmana liikkeet. Tuomari sanoi palkintojen jaossa toivovansa, että näkee meidät vielä tokokentillä:) Joten eiköhän me jatketa vielä TK1:n jälkeenkin (jos nouto joskus onnistuu:D)

Tekisi melkeinpä mieli kiittää kasvattajaa ihanasta koirasta, jonka kanssa kaikki tekeminen on hauskaa! :P

Onneksi Olkoon Pepsi 13 vuotta 7.5.2009!

2009-05-08T10:12:00.004+03:00

Pepsi (Dancing Skies Red Rhapsody) täytti eilen 13 vuotta! Syntymäpäivää juhlittiin herkkutikuilla, maksalaatikkokakulla ja erilaisilla peleillä ja leikeillä (boomis, patukkapeli, aarteenetsintä eli esineruutu) ja lapset tekivät Pepsille hyppyradankin pihalle.

Pepsi on vanhentunut charmikkaasti, jaksaa vielä hyvin ja innostuu kaikesta, rakastaa liikuntaa ja juoksemista, nauttii metsälenkeistä koko lauman kanssa ja hyppii ja kiipeää lähes entiseen malliin. Posket ovat jo harmaat ja kasvot hiukan kuopalla, mutta ryhti on tallella ja askel kevyt, laukkaa ylämäkeen yhtä vauhdikkaasti kuin muutkin. Onneksi terveyskin on toistaiseksi hyvä, eikä vanhuuden nivelrikkokaan ole vaivannut vielä. Ruoka maistuu, no miksei maistuisi kun tarjolla on raakoja kasvissoseita ja raakaa lihaa vaihdellen broilerista loheen, nautaan, hepoon, lampaaseen jne, ja luitakin vedetään useita kertoja viikossa.

Olin Echon kanssa ensimmäistä kertaa tokokokeessa Jokelassa 4.5. Tuomarina iltakisassa oli Hannele Pörsti. Mikrosirun luenta ei ensin ottanut onnistuakseen kun laitteesta loppuivat juuri meidän vuorolla patterit ja sitten siihen tuli muutakin vikaa, ja jouduin pitämään Echoa paikallaan aika kauan kun laitteella yritettiin hakea sirua ja virrat katkesivat aina välillä ennenkuin ehti saada sirun tiedot. Tunnistusmerkinnänlukija oli kyykyssä Echon toisella puolella ja minä toisella ja tunnelma oli Echon mielestä vähän liian tiivis, kun ei muutenkaan pidä likistelystä eikä väkisin koskettelusta. Saattaa olla, että jomman kumman kenkä osui häntäkarvoillekin, jolloin Echo alkoi kiljua ja yritti riuhtoa itsensä tilanteesta pois. Hmmm..
Rauhoitin sen päättäväisesti ja kerroin että nyt luetaan siru, mutta mietin jo, että kuinka käy tuomarin luoksepäästävyyden tuon jälkeen... Kiitos Laineen Elinan tehtiin Echolle muutama tuomarin luoksepäästävyys, jossa Elina lähestyi ja antoi namia ja välillä minä palkkasin. Sitten alkoi kehä.

Luoksepäästävyys 5 (väisti tottakai tuomaria, jolla oli samanvärinen takki ja samanlaiset lasitkin kuin mikrosirun lukijalla :D)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7 (alkoi ensin haistella maata hyvin EI-Echomaiseen tapaa samasta kohdasta, jota edellinenkin koira oli nuuhkinut, mutta samantien palasi tiiviiseen seuraamiseen hyvällä kontaktilla. Sähläsin kuulemma itse jotain hihnan kanssa)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (Echo kiljaisee aina liikkeellelähdössä joka kuulemma laski pisteitä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (Olikohan tässäkin liikkeellelähtökiljahdus, koska muuten oli varmasti täydellinen liike?)
Estehyppy 7 (101% varmasti esteen hyppäävä koirani lähti liikkeelle käskystä hyppy, ja PYSÄHTYI HAISTELEMAAN ESTETTÄ. Ehdin huokaista jotenkin jolloin koira palasi samantien itse sivulleni ja annoin uuden käskyn, jonka jälkeen täydellinen hyppy, seisominen ja loppuasento)
Kokonaisvaikutus 8
Eli yhteensä 173 pistettä ja näillä saimme suureksi yllätyksekseni kolmannen sijan!!

Nyt ollaan tehty muutamia tuomarin luoksepäästävyystreenejä eri paikoissa niin, että palkka on suuri, eri ihmiset ovat lähestyneet tuomareina.
Seuraava koe 16.5. Jokelassa, joten siihen mennessä on kaiken oltava koossa:)

Ojangossa käytiin eilen torstaina 7.5. tottis- ja ketteryysvuorolla, tavattiin Niinan kanssa tuntia aikaisemmin ja otettiin Niinan poikien, Caddyn, Echon ja Javan kanssa tokoa ja telineitä, sekä Echolle luoksepäästävyyttä. Muun ryhmän tultua tehtiin yhteistreeninä häiriötä, kaikki olivat yhtä aikaa kentällä tekemässä ohituksia, pysähdyksiä lähekkäin, yhteispaikallaanmakuuta, telineitä, pöytiä. Ja muutama luoksepäästävyys lisää Echolle:)
Javan tokoilut Nemon kanssa samaan aikaan kentällä ja yhteisellä paikallaanmakuulla meni TOSI hyvin, hienot seuraamiset, pysähdykset, käännökset, jättöliikkeet. Java kävi myös tekemässä telineet ja meni ne tosi hienosti, vaikkei pitkään aikaan ole niitä tehnytkään!

Tokoa Tytin opissa Jokelassa, Niinan kanssa Keinukalliossa ja Hannelen kanssa pikatreeni

2009-04-29T10:31:00.006+03:00

Nyt on varmaan siirryttävä päivittämään viikoittain, sen verran kuitenkin tapahtuu (tai sitten ei), että helpompi käsitellä asiat loppuviikosta.

Maanantaiksi 27.4. olimme sopineet Jokelaan Tytin kanssa tokotreffit aamupäivällä mitä ihanimmassa kevätsäässä +20 C. Sain nähdä Särkivaaran uusimman pentueen ja tavata myös koko lauman. Kiva nähdä muitakin isoja laumoja yhdellä kertaa. Rikki teki vaikutuksen, jotenkin tunnistin paljon Javaa vauhdissa ja luonteessa. Kiva oli myös nähdä Tytti treenaamassa Rikkiä, ja Samppa Töpöä.

Echo oli aamiaiseksi syönyt yhden naudan rustoluun, ja kenties sitä sulatellessaan vielä pari tuntia myöhemmin oli todella ei oma itsensä: hyvinkin hillitty ja rauhallinen vaikka teki innokkaasti. Olin mainostanut Echoa täysvilkkaana "sekopäänä", ja luonneanalyysini taisi vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta Echon olemuksen kanssa.

Sain Tytiltä todella monta hyvää pikkuvinkkiä ja isompaakin, vaikkei meillä varsinaisia ongelmia ole ollutkaan (paitsi 1x2 jättöliikkeissä). Jättöliikkeihin sain ohjeeksi treenata kaikkia tasapuolisesti, mutta enimmäkseen vain pysäytystä leikityksestä ja vähemmän koko liikettä. Näitä ei saa treenata sarjoissa niinkuin olen tehnyt, koska koira ennakoi. Kun niitä treenataan kaikkia, koira alkaa kuuntelemaan paremmin mitä ohjaaja kertoo ja keskittyy käskyihin. Lisäksi saatiin "läksyksi" treenata edestä sivulletuloa ilman luoksetuloa, niin että aluksi autan makupalalla hiljaista sivulletuloa ilman hyppyä ja kiljahdusta. Nyt harjoitellaan myös perusasentoa ja siitä liikkeellelähtöä ja pysähdystä heti muutaman askeleen jälkeen. Ja niin, että ohjaaja muistaa lähteä liikkeelle hitaammin! Seuraamisen käännöksiin oma jalka myös mukaan, koira seuraa vasenta ja kun vasen jalka aloittaa käännöksen molempiin suuntiin, se helpottaa koiraa lukemaan käännöksiä. Tempon vaihtelussa kävelystä juoksuun koiralle heti palkka kun se siirtyy raviin.

Kiitos Tytti!!

Näitä tein jo kaksi lyhyttä treeniä maanantaina ja heti alkoi sujua oikein.

Tiistaina tavattiin Niinan ja poikien kanssa Keinukalliossa tokotreenien merkeissä. Tein Javan kanssa pehmopatukalla ja Kongin frisbeellä leikittäin seuraamista ja jättöliikkeitä. Java on täysi ruutitynnyri, kiihkeä ja kuuma, ja sillä on mieletön saalisvietti, pitää myös lelusta kiinni vedettäessä eikä päästä irti. Nauttii voittamisesta mutta tuo heti lelun uudelleen vedettäväksi.

Caddyn kanssa tein yhtä aikaa Nemon ollessa kentällä seuraamista, käännöksiä ja täyskäännöstä (harjoittelin Caddyllä sitä miten teen Echon kanssa;). Caddyn seuraaminen on tällä hetkellä todella mieletöntä käännöksiä myöden. Jättöliikkeet menivät kaikki hienosti! Caddylläkin on tauko tainnut tehdä hyvää, suoritus vain paranee ja into on kova!

Nautin Caddyn kanssa sen kiihkeydestä tehdä kaikkea, vaikka se on muuten todella cool&calm aussie, joka ei tee itsestään numeroa samalla tavalla kuin laumamme muut minäminä-aussiet. Caddyn taistelutahto ja saalisvietti ovat aivan omaa luokkaansa ja se on helppo palkata patukalla koska tahansa. Tekee töitä hyvin myös makupaloilla, joten on siinä ja siinä kumpi vietti sillä mahtaa olla korkeampi. Saattaa jopa olla, että saalis.

Echon kanssa harjoiteltiin Tytin ohjeiden mukaan, nyt olin jo harjoitellut mekaanisesti käännöksiä ja täyskäännöksiä ja niistä pysäytyksiä niin että osasin ohjata heti oikeaan kohtaan sivulle. Jättöliikkeiden pysäytykset narupallolla menivät täysin oikein, samoin pari jotka kokeilin seuraamisen yhteydessä. Otettiin myös pelkkää edestä sivulletuloa, mutta niin että palkkasin satunnaisesti myös edessä, ja siitä ohjasin makupalalla sivulle, että tietää että makupala VOI myös tulla edestä, ei kannata ennakoida.

Lisäksi harjoiteltiin liikkeellelähtöä ja pysähdystä hitaammassa tempossa, nyt koira pysyy mukana ja on skarppi.

Lisäksi "kateellisena" katseltiin Niinan ja Novan esittämää noudon "harjoitusliikettä", joka siis oli aivan täydellinen!

Torstaina aamupäivällä ajoin Nahkelan kentälle pikatapaamiseen Hannelen, Konstan ja tyttöjen kanssa.
Echon kanssa tein edestä sivulletuloja, käännöksiä, perusasentoa ja palkkaa, liikkeellelähtöä ja parin askeleen jälkeen pysähtymistä, sekä jättöliikkeet seiso-maahan-seiso-maahan leikittäen narupallolla, ja siitä otin vielä liikkeestä käskyt, naksautus ja palkka pallolla välittömästi. Täyskäännöksiä tein myös, ja niistä makupala-apu.

Otettiin vielä yksi tuomarin tervehtiminen, joka meni superhienosti. Annoin vihjeen "hampaat" kun tuomari lähti kohti.

Java pääsi kentälle frisbeen kanssa pelaamaan, siitä otettiin muutama jättöliike istu-maahan-seiso lelulla, vähän seuraamista ja käännöksiä ja lopuksi Java pääsi agilityesteille, jossa se onnessaan sai tehdä muutaman hypyn, putken, a-esteen ja pari puomia. Oli vähällä ettei se mennyt sekaisin, luulen että sillä on muistin lokeroissa agilityesteet jotka Helen opetti sille New Mexicossa ennen meille muuttoa!

Kotiin tultuamme otin Echon kanssa vielä muutaman toiston jokaista, meni todella loistavasti!

Treenit Ojangossa, tokoa muuten vaan ja Juha Korrin viettiseminaari viikolla 17

2009-04-29T09:21:00.003+03:00

Koirat ovat lenkkeilleet mamman kanssa pitkiä metsälenkkejä kuivassa ja pölyisessä metsässä, josta löytyy kuitenkin aina joku oja, jossa on seisova limainen vesi. Sinne on PAKKO päästä mahaa myöten. Turha sanoakaan, että kotona hiekkaa suunnilleen lapioidaan. Eräänä aamuna isäntä oikein pelästyi (ja sai hepulit 13 koiravuoden jälkeen;)) noustessaan sängystä, kun astui makkarissa ensimmäiseksi hiekkalaatikolle. Johon minä totesin, että onneksi on vain hiekkaa, jonka saa sentään imurilla ja mopilla pois, eikä mitään vakavampaa... Okei, hiekkaa tai oikeammin metsämaan kuivaa pölyä, oli lattialla reilun neliön verran ihan reippaasti, vaikka Java oli ollut kuivumassa 2h ennen nukkumaanmenoa :O eikä ollut kurainen metsävaelluksen jälkeen.

Torstaina 23.4. oltiin Niinan ja poikien kanssa Ojangossa ottamassa telineitä ja tokoa.

Caddylle otin telineet kokonaisuudessaan, sekä merkillelähetyksen ja pöydät. Caddy oli aivan innoissaan ja teki kaikki täyden pisteen suorituksina, ainoastaan pituushypyssä oli vähän liikaa intoa ja hyppeli miten sattui, kunnes hillitsin vähän ja teki hyvän hypyn. Myös merkillelähetys onnistui ensimmäisellä ja ainoalla kerralla täydellisesti, ja siitä pöydillelähetykset juuri sinne minne ohjasin.

Echon kanssa otettiin tokoa, ja Niinan ehdotuksesta kehääntulo mikrosirun lukemisineen ja koiran tarkistuksineen, sitten tuomarin luoksepäästävyys, ja muutama liike sarjoissa ilman palkkaa. Seuraaminen meni hienosti ja tiiviisti ja käännökset olivat hyvät. Ainoa, johon nyt kiinnitän huomiota on täyskäännös ja siitä pysähtyminen. Juoksukin meni hyvin.
Jättöliikkeet kokeiltiin, ja vaikkei ennakoinut, tarjosi asennon 1x2 mikä vain. Tehtiin niin, että Niina otti naksuttimen, ja annoin Echolle pienen avun. Niina myös huomasi, että minun on oltava tarkka äänenpainon kanssa antaessani käskyä, maahan tule matalalla äänellä, ja seis-so pehmeästi. Tämän jälkeen jättöliikkeet menivätkin hyvin, pari palkkasin pelkällä oikealla pysähtymisellä ja pari koko liikkeen suorittamisesta. Leikitin myös narupallon kanssa, oikeasta liikkeestä naksautus ja pallo lensi. Estehyppy meni hyvin, siinä ei ongelmaa. Paikallaanmakuu otettiin Novan kanssa, meni hyvin.
Luoksetulo: tuli vauhdikkaasti ja jäi hienosti eteen (ilman törmäystä;)). Kunnollinen sivulletulo vaatisi pienen käsiavun, ilman sitä hyppää kiljahtaen ja jää hiukan vinoon.

Echolle otin vielä telineet ilman pöytiä, ja kaikki telineet menivät loistavasti. Tikapuut vaakatasossa menevät nyt hyvin, mutta pysähtymisen vikalle askelmalle opetan vasta myöhemmin samoin noston alas. Keinukin meni hienosti, Echo istuu keinulle oikeaan kohtaan ihan itse.

Pepsi-vaarikin pääsi telineille ja vauhtia riitti! Meni putket, keinut, tynnyrisillat ja tikkaat vaakatasossa hienosti. Tikkaat meni ekan kerran mallikkaasti mutta kun ajattelin, että otetaanpa toisenkin kerran, Pepsin takajalat putosivat, autettiin se Niinan kanssa takaisin, jonka jälkeen Pepsi ei olisi kolmatta kertaa tahtonut mennä. Autoin makupaloilla ja meni ihan ok. Tämän jälkeen Pepsi menikin itse tokoesteelle joka oli korkeimmassa asennossaan, ja hyppäsi yli ihan hyppäämisen ilosta omaksi riemukseen muutaman kerran! Onni on omistaa elämäniloinen ja ja edelleen kaikesta innostunut vanha koira! Pepsihän täyttää 7. toukokuuta 13 vuotta!

Sunnuntaina 26.4. olin kuuntelemassa Juha Korrin viettiseminaaria Dog&Catin hallissa Porvoossa. Täytyy sanoa, että Juha on vakuuttava luennoitsija, jolla on valtava kokemus. Jatkona Mia Skogsterin viime syksyiseen viettiluentoon Juha Korrin kokopäiväseminaari esimerkkikoirakkoineen antoi valtavasti lisää ja vahvisti omia käsityksiä. Juha Korrin koiranlukutaito on myös todella vakuuttava: hän näki heti, että eräs esimerkkikoirista on koulutettu pakotteilla, kun koira näytti muuten vain yleisön silmiin vilkkaalta ja innokkaalta ja haukahteli ja kiljahteli sen vuoksi. Koira siis purki ahdistusta ja stressiä pakotteiden vuoksi tiettyjen liikkeiden yhteydessä.
Dog&Catin liikkeestä oli tietenkin pakko ostaa pari lelua kotiin, sanoinpa myyjälle että pitää varoa ettei itse leiki näillä ensin;) Kotiin tulivat Kong Wubba vinkuva ja pehmopatukka paksusta teddykankaasta. Sikahyvät lelut, testattu on jo, koirat tykkää kummastakin:)

Tokoa ja raunioita viikolla 16

2009-04-22T15:14:00.003+03:00

Tiistaina 14.4. oltiin tokoilemassa hakuporukalla Paijalassa. Tarkoituksena ottaa Echolle tokotreeniä: varsinkin seuraamista ja jättöliikkeitä. Tehtiin Anun kanssa toisillemme niin, että toinen oli liikkeenohjaajana, ja palkata sai :) Seuraamiset hihnassa menivät hyvin, käännöksineen. Ilman hihnaa Echo alkoi ennakoimaan saman tien jättöliikkeitä vaikkei käskyä tullut. Joten avitin seuraamista naksuttimella ja nameilla pidempiä pätkiä. Jättöliikkeitä kokeilin lelun (pallo) kanssa ihan erikseen leikittämällä ilman seuraamista, mutta Echo kävi ehkä pallosta niin ylikierroksilla että käsky kuin käsky meni veikkaukseksi :O koiralla, joka on suorittanut BH:n hyvin arvosanoin ja osaa jättöliikkeet vaikka unissaan! Joten nyt piti alkaa miettiä tarkkaan miten tehdään. Vein takaisin autoon ja otettiin Anulle ja Roosalle siinä välissä, ja konsultoin Pipsaa ja Niinaa. Otin myöhemmin Echon uudestaan autosta hetkeksi, tehtiin avun kanssa seuraamista ja jättöliikkeet, jotka menivät kaikki nyt täysin nappiin. Superpalkka, ja siihen lopetettiin.
Yhteispaikallaanmakuu otettiin vielä Roosan, Novan ja Mustin kanssa, se meni hyvin (kuten aina, vaikka ei saa liikaa tuudittautua että osaa tuo pomminvarmasti)...

Sen jälkeen olen tehnyt pihassa treenejä Pipsan neuvojen mukaan eli autan niin paljon kuin tarve vaatii. Itse tajusin myös sen, että ollaan tehty jättöliikkeitä melko paljon, mutta seuraamista ei muuta kuin käännöksiä ja tiiviitä pätkiä, joten peiliin on taas katsominen miksi koira ennakoi seuraamisessa.
Nyt ollaan tehty sarjoissa maahan ja seiso mutta vain toista per treeni. Seuraamista hihnan kanssa ja ilman, ilman hihnaa vahvempia apuja ja pidempää seuraamista paljon palkan kanssa. Naksuttimella niin, että 5 askeleesta 7 askeeleeseen ennen naksautusta ja 10 askeleeseen ennen naksautusta jne.

Raunioilla oltiin oman porukan kanssa torstaina 16.4. Ennen raunioita kävin Niinan kutsusta Javan kanssa herrasmiestollereiden Nemon ja Novan kanssa remmilenkillä, mukaan liittyivät myös Heidi, Pablo ja Yngwie (kaksi jälkimmäistä käyttölinjaisia kultaisia Ruotsista). Javalle teki tuo lenkki tosi hyvää.

Rauniotreeneissä otettiin Echolle kiintorulla, 6 "löytöä", joista 3 ensimmäistä samaan umpiroskikseen toistoina niin, että maalimies häivyttää käsiapua (Niinan idea!). Ensimmäisellä käsi näkyi roskiksen oven raosta maassa, toisella käsi oli raosta roskiksen sisällä, kolmannella roskis oli kokonaan kiinni. Otti hienosti rullan ja toi sen myös hyvin. Taisi ekoilla heittää sen 20cm ennen kättäni, mutta paransi sitten. Kolme muuta piiloa yksi kerrallaan ja niin, että koira sai ihan etsiä, kuitenkin niin, että maalimiehet olivat avopiiloissa, ekalla käsiapua enemmän, toisella vähemmän ja kolmannella ei. Kaikilla sai etsiä, ekalla lähetyksellä taisi juosta niin vauhdikkaasti, että nenä jäi matkasta, haju tuli jostain mutta vauhtia oli liikaa paikantaa piiloa, kunnes malttoi pudottaa vauhdin ja keskittyä hetken. Kaikilla piiloilla otti rullan todella hienosti, toi sen maltillisesti käteeni, tuli sivulle seisomaan, kiinnitin näyttöliinan ja lähetin näytölle, pidin liinasta vastaan mutta se ei koiraa haitannut. Kolmen viimeisen etsinnän aikana Echolle ammuttiin 9mm muutamia laukauksia, joihin se ei reagoinut. Katjan piilolla rauniokasan alla putkessa Echo oli ensin nuolaissut Katjaa naamasta, sitten napannut rullan pannastaan suuhunsa ja lähtenyt vauhdilla luokseni.
Radalla oli myös tulet ja savua.
Kaiken kaikkiaan todella hyvä treeni!

Parasta oli kuitenkin se, että Java odotti autossa, joka oli lähellä radan porttia, ja kuuli sinne jokaisen 9mm laukauksen joka koirille ammuttiin (kaikille koirille ammuttiin muutamia laukauksia), eikä se ollut muuta kuin rento ja rauhallinen! Joten voin sanoa, että siedätys muutama vuosi sitten on tehonnut pysyvästi!

Perjantaiaamuna tavattiin Hannelen kanssa Ojangossa tokon merkeissä. Kiitos Hannelelle treeni- ja vähän lenkkiseurastakin:) Seuraamisessa oli yksi ennakointi, mutta korjasin saman tien vahvistamalla apuja hetkeksi, sitten meni hyvin. Estehyppy meni loistavasti, Echo kääntää automaattisesti rintamasuunnan minua kohden hypyn jälkeen jäädessään seisomaan. Otettiin myös kehääntuloräpläystä ja tuomarin tervehtimistä muutamia toistoja. Lopuksi kokeiltiin vielä telineet ketteryyskehässä ihan kokeilun vuoksi pitkän talvitauon jälkeen, ja yllätys oli suuri, kun Echo meni myös tikkaat vaakatasossa, kuin keinulaudan ja tynnyrisillan, sekä pituusesteen tuosta vaan:) Pitkäkin tauko tekee tosiaan hyvää, uskokaa pois.

Maanantaina 20.4. käytiin talven jälkeen ekan kerran purometsässä kunnon lenkillä Serafian kanssa ja koirat saivat nauttia. Pari viikkoa sitten Purometsään johtavalla tiellä oli vielä niin paljon lunta ja lumisohjoa ja löllöä, etten uskaltanut sinne ajaa autolla.

Vihdoinkin!

2009-04-12T19:04:00.006+03:00

Vihdoinkin sain aikaiseksi/ehdin päivittää blogia!

Lauantaina 21.3. olin Vapen järjestämässä luonnetestissä duunissa, ja sieltä kotiin tultuani Echo alkoi köhimään ja kakomaan. Arvasin heti, että nyt ei ole kurkussa mitään esinettä. Echo yski melko rajusti koko la-su välisen yön, ja sunnuntainakin yski vielä limaklönttejä, selvästi oli kuumettakin, veto pois. Pääsi ulos vain pienelle pissalle ja heti takaisin sisälle. Echo oli siihen itse tyytyväinen ja oli sisälläkin levossa. Su iltapäivällä sai olla koko perheen kanssa pihassa remmissä, ja jopa istuskeli nauttien kauniista auringonpaisteesta ilman hötkymistä ja hössötystä. Seuraava yö oli jo hiukan parempi eikä yskinyt kuin muutaman kerran, samoin maanantaina yskän ja kakomisen väli alkoi pidentyä. Maanantaina pidin vielä pihapissillä ja levossa, tiistaina taisi päästä tosi lyhyelle remmilenkille ihan mielenterveydellisistä syistä, vaikka Echo otti levon kyllä tosi coolisti seinille kiipeämättä. Tiistaina Echon yskä ja olo olivat jo huomattavasti parempia, toisin sanoen ei juurikaan enää yskinyt, joten pääsi vähän pidemmälle remmilenkille, ja keskiviikkona sitten metsään muiden mukana.

Jännitti miten muiden käy, saavatko tartunnan, kun Echolle ja Javalle oli varattu rokotusaika perjantaiksi 27.3. ja olin lähdössä Serafian kanssa lauantaina 28.3. Nykkiin.

Kumma kyllä toiset eivät saaneet tartuntaa ja päästiin rokotuksiin ajallaan. Javalla ja Echolla on passit, joissa on rabiesvasta-ainetestit, ja niiden takia rokotukset eivät olisi saaneet mennä pitkiksi.

Saatiinpa vielä eläinlääkäriltä kehuja, kun tarkasti koirien hampaat ja vihjesanallani "hampaat" kummatkin jäykistyivät paikoilleen ja antoivat moitteettomasti katsoa hampaat:D

Nykin reissumme aikana koirat olivat käyttäytyneet mallikelpoisesti ja isännällä oli ollut helppoa kahden lapsen ja neljän koiran yksinhuoltajana!

Raunioilla oltiin treeneissä pienen porukan kanssa torstaina 2.4.

Caddylle otin Niinan kanssa ennen muuta porukkaa pienen treenin hauskanpidon nimissä, ja se meni todella hyvin.

Echo oli varsinainen treenikoirani.

4 piiloa oli suunnitelmissani; jokaisella maalimiehellä irtorulla varalla (jos jotain sattuu kiintorullalle), koiralla kiintorulla kaulassa. Eka piilo roskis sen verran ummparina että käsi näkyy oven raosta. Maalimies ei kuitenkaan kuunnellut ohjeita kovin tarkkaan, ja koiraa lähettäessäni ovi oli ensin kokonaan kiinni, ja kun pyysin avaamaan niin että käsi näkyy, ovesta työntyi käsi joka piti irtorullaa, vaikka oli tarkoitus että koira ottaa kiintorullan ja irtorulla on varalla, jos jotain sattuu. Harmitti tämä sössiminen, sillä mielestäni maalimiesten on velvollisuus kuunnella ohjeet tarkkaan ja toimia tasan niiden mukaan, koska he ovat henkilöitä joiden varaan koiran koulutus rakentuu. Echo ei onneksi tästä säätämisestä ottanut paineita, vaan toi kiintorullan hienosti, vaikka oli jo lähetetty etsimään ennen tätä säätämistä.

Seuraavat kaksi maalimiestä olivat yhtä aikaa piiloissa, toinen maakaivossa lähellä polkua vasemmalla puolella, toinen keskikasan avopiilossa. Molemmilla käsi näkyvissä. Maassa oli vielä jonkin verran lunta. Huomasin, että Echo sai hajun kummastakin piilosta, yritti kauan tarkentaa maakaivoa joka oli lumen keskellä, mutta poikkesi aina välillä polun toiselle puolelle, josta sitten olikin käynyt hakemassa rullan suuhunsa Ritan luota, mutta minun luokseni palasi ilman rullaa, ja sitten palasi maalimiehelle, joka ei tiennyt ettei koira ole tuonut rullaa vaan luuli koiran tulevan näytölle, ja Echo sai palkan (minulla kun ei ole ollut liinaa näytölle, joten oli täysin oma mokani, sori kauheasti Rita!). Tämän jälkeen autoin Echoa maakaivolla, joka oli todella vaikea. Etsi kovasti muttei tajunnut hajun tulevan Toi hienosti kiintorullan ja meni näytölle. Otettiin vielä sama piilo Ritan kanssa, jolta oli siis hakenut rullan mutta tuli minulle ilman. Tämä meni todella hyvin.
Lopuksi otettiin vielä yksi piilo jonne Niina meni. Lähettäessäni koiraa etsimään se etsi intensiivisesti ja itsenäisesti, mutta yhtäkkiä huomasin kiintorullapannan (ehta norski) olevan maassa :O joten huusin Niinalle, että käyttää irtorullaa, luojan kiitos olin ne antanut mukaan varuiksi! Hienosti toi irtorullan käteen asti ja lähti näytölle käskystä.
Piilojen jälkeen leikitin Echoa patukalla, ja sille ammuttiin yksi 6mm paukku. Vilkaisi supersalamana nopeasti ääntä kohden ja jatkoi samalla sekunnilla leikkiä kanssani yhtä intensiivisesti kuin ennen laukausta.
Treenien aikana raunioilla oli ammuttu muutama paukku, ja Echoa hakiessani autosta radalle huomasin Caddyn läähättävän autossa hiukan, joten varsinaisten treenien jälkeen otin Caddyn vielä toiselle kierrokselle muiden kakkoskoirien kanssa (emme siis treenaa kahta koiraa kukaan itse treeneissä vaan kakkoset treenataan vapaaehtoisesti muiden kakkoskoiran ohjaajien kanssa, toim.huom.) Kaksi maalimiestä jotka kutsuivat koiraa, antoivat ilmaista kunnolla ennen palkkaa, ja tämä meni hyvin. Caddy ei itse asiassa ollut lainkaan paineistunut ottaessani sen uudelleen, ja teki töitä hauskanpidon nimissä iloisella ja reippaalla asenteella tällä kakkoskierroksella. Itselle jäi hyvä mieli!

Mietteitä:
- Kiintorullan säädöt pitää tarkistaa, jotta saa sen helposti suuhunsa ja kiintopanta varmasti pysyy kaulassa. Tuon kanssa on itselläni opettelemista edelleen.
- Maalimiehiksi tahdon henkilöitä jotka kuuntelevat varmasti ohjeet ja toimivat sen mukaan, sillä en halua kenenkään ryssivän treeniä väärillä toimilla piilolla. Myöhemmin ei ole väliä kun koira osaa koko kuvion, mutta tässä vaiheessa on erityisen tärkeää, ettei minun tarvitse huudella uudelleen ohjeita kun koira on jo lähetetty etsimään.
- Lyhyt näyttöliina mukaan näyttöön, itseäni oikein hävettää etten ole sitäkään käyttänyt. Toimii kuitenkin merkkinä maalimiehellä, jotta tietää että koira on näytöllä ja sen saa palkata!

Echon kanssa on tehty myös tokotreenejä.
- Seuraamista, josta palkka tulee oikeasta kädestäni takaa vasempaan käteen ja sieltä koiralle. Echon hiukan edistävä asento on parantunut tämän myötä, samoin se mielestäni kulkee paljon tiiviimmin nopeudestani huolimatta. Kertaus on opintojen äiti, joten näitä tehdään nyt paljon.
- Jättöliikkeitä; niissä minun on kiinnitettävä huomiota käskyyn ja äänenpainoon, että tulee joka kerran oikein. Huomaan, että Echo alkaa yllätys yllätys kiihtyessään toistaa samoja liikkeitä vaikka käsky onkin eri. Olen kuitenkin tehnyt 5 sarjoissa enkä ole sekoittanut liikkeitä nyt. Lisäksi alkoi ennakoimaan käskyn tuloa seuraamisesta, joten tein tietenkin yhden ja kahden askeleen seuraamisesta variaatiota pidempiin pätkiin 10 askelta, ja lisäksi pelkkä käsky leikin keskellä, oikeasta käskystä heti lelu palkaksi. Näihin nyt kiinnitettävä huomiota. Jättöliikkeissä ollaan treenattu myös paluutani koiran viereen; naksautus ja runsas palkka nyt siitä kun malttaa odottaa asennossa vaihtelevan ajan parista sekunnista jopa puoleen minuuttiin tai pidempään.
- Este; hyppää hyvin pelkällä käskyllä ilman käsiapua, ja jää seisomaan käskystä.

Lenkkeilty ollaan ihania pitkiä metsälenkkejä keväisessä metsässä, emäntä nauttii varmaan yhtä paljon kuin koirat:)

Pikkutottista Echon kanssa ke 11.3. ja ti 17.3.

2009-03-18T15:19:00.002+02:00

Kävin Klondykessa tottistamassa ministi Echon kanssa Pipsan ja Niinan seurassa. Echon kanssa otin seuraamista nopeampaan tahtiin, avustuksella ja palkka oikeasta kädestä. Meni hyvin. Jättöliikkeitä, maahan ja seiso, meni hyvin. Paikallaanmakuu Novan ja Mustin kanssa, sekin meni hyvin. Näytin vielä Pipsalle meidän kapulan pitoa, ja saatiin hyviä vinkkejä, joita alettiin toteuttaa sekä kotipihassa pariin otteeseen lenkin päätteeksi, että pitkän lenkin jälkeen tiistaina 17.3.
Eli Echo istumaan eteen, rauhallisesti kapula suuhun alhaalta, oma käsi kapulan keskellä ja niin, että kapula jää kulmureiden taakse.
Sunnuntaina ja tiistaina kävin pitkän lenkin umpilumessa metsämaastossa, hakkuuaukeilla ja lopuksi pellolla. Sunnuntain lenkillä Java astui metsässä johonkin terävään, ja taas oli tienoo tassunjäljissä verinen:O Lenkki tehtiin kuitenkin kun ei Javaa näyttänyt vaivaavan, ja lumi oli puhdasta. Kotona leikkasin anturoiden välistä karvat pois ja varpaan sivusta löytyi pieni pistohaavan näköinen, joka vuosi edelleen hiukan. Desinfioitiin se Serafian lääkintäavun kanssa kunnolla ja laitettiin yöksi puhdas side.
Java ei ole jalkaansa nuoleskellut, ja otin sen tiistaina lumilenkille Echon ja Caddyn seuraksi, Serafian kanssa tehtiin pitkä lenkki. Java oli koirista ainoa joka ei lenkin päätteeksi ollut väsynyt, se pomppi syvässä ja pehmeässä lumessa pellolla sadan metrin matkan kuin vasikka kevätlaitumella.
Lenkin päätteeksi tein Echon kanssa seuraamista nopeammassa tahdissa (meni loistavasti) ja lopuksi muutaman kapulan pidon Pipsan vinkkien mukaan, nekin menivät mielestäni todella hyvin!
Pepsi siis ottaa metsälenkkien ja pidemmän rasituksen osalta vielä hetken aikaa rauhallisesti, vaikka hirveästi se olisi halunnut mukaan lähteä! Joutui kuitenkin jäämään pihaan lopun poppoon kanssa.

Parin viikon treenit: tottista, tottista, sairaskertomus ja rauniotreenit

2009-03-09T16:08:00.009+02:00

Tottista to 26.2.: Niinan kanssa torstaitreenit Klondykessa.

Caddy: Nemon ollessa paikallaanmakuussa otin seuraamista, lyhyempää ja pidempää pätkää, täyskäännöksiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Meni ok, taisi edistää ja pienellä avulla otti oikean paikan.
Jättöliikkeitä: harjoiteltiin seiso avun kanssa, pysähdyin ensin itse ja otin kaksi askelta eteenpäin koiran seisahduttua, takaisin ja palkka. Sitten istu ei sujunutkaan, jäi seisomaan. Hidastin kunnolla istu-käskyllä, meni hyvin. Maahan meni hyvin. Sitten Caddy paikalleenmakuuseen Nemon tehdessä. Paikallaanmakuu meni hyvin.
Viimeisenä tehtiin yhdessä häiriökoiraseuraamista molemmat urokset kytkemättä, toinen seisoi paikallaan koira perusasennossa ja toinen seurautti ympärillä, itse asiassa oltiin todella lähekkäin. Sitten vaihdettiin toisin päin. Meni yhtä hienosti kuin ennenkin, molemmat urokset keskittyivät vain omaan duuniinsa.

Echo ja Nova tekivät yhtä aikaa. Otin seuraamista: kun vauhtini kovenee, Echon asento väljenee. Tähän otin apuja makupalasta on-off naksuttimen kanssa. Käännökset ja täyskäännös menivät hienosti. Jättöliikkeet menivät kaikki hienosti. Keskityn eniten omaan paluuseeni koiran viereen, jottei ennakoi istumista. Meni ok. Luoksetuloa: tuli niin vauhdilla että meinasin lentää kumoon. Paikallaanmakuu Niinan ottaessa Novalle luoksetuloa. Niina pyysi minua avustamaan sen verran, että pidin Novan pannasta kiinni hetken. Jätin Echon paikallaanmakuuseen n. 2m päähän. Novan lähtiessä hippulat vinkuen Niinan kutsusta Echo oli todella vähällä lähteä perään ja karjaisin sille maahan. Otettiin uusiksi sama juttu, ja Echo pysyi upeasti: palasin heti palkkaamaan ja vapautin kehujen kera! Otettiin vielä kolmaskin kerta ja sekin meni loistavasti!

Tottista kotipihassa su 1.3.:
Echon kanssa seuraamista pidempää pätkää avun kanssa ja ilman apua, nyt alkaa sujua paremmin! Jättöliikkeitä sekä paikallaanmakuuta ja niistä paluu, palkka ja vapautus. Meni hyvin! Käyttöesineen noutoa (kenkä): meni jopa ihan hyvin ;) Luoksetulon loppuasentoa: hyvin meni.

Caddy: Otettiin vauhdikkaampia seuraamisia ja jättöliikkeitä, erityisesti seiso ja istu. Annoin pienen avun ja menivät hyvin. Seuraamiset menivät hyvin. Otin myös pätkän ryömimistä, meni hyvin ja siihen jätettiin.

Javan kanssa seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa, kaikki meni hyvin ja Javalla riitti valtavasti intoa.

Pepsin kanssa pelailin hetken pallolla ja köydellä.

Pepsi alkoi äkillisesti ontumaan oikeaa etujalkaansa 25.2. Jalasta en löytänyt mitään, ainoastaan etujalan nostaminen ja taivuttaminen saivat Pepsin kiljahtamaan. Ajattelimme, että katsomme muutaman päivän mihin suuntaan menee, kun muuten oli kaikin puolin tyytyväisen oloinen, hyvä ruokahalu ja tahtoi liikkua. Maanantaina 2.3. tilasin ajan eläinlääkäriin, ja samana päivänä ontuminen alkoi selvästi "helpottaa". Keskiviikkona kävimme kuitenkin näyttämässä jalkaa eläinlääkäriasema Kauriissa ortopediaan ja kirurgiaan erikoistuneen Katja Liljan vastaanotolla. Katjan tutkiessa Pepsin kaikki jalat se reagoi sekä etujalan kääntelyyn (olkapää, todella vahvasti), että molempien takajalkojen taivuttamiseen. Päätettiin, että Pepsiltä kuvataan molemmat olkapäät sekä molemmat lonkat. Olkapäistä ei löytynyt mitään, ei siis myöskään kipeästä, joten Katja oli sitä mieltä, että pehmytkudosvammana hoidetaan kipulääkkeillä ja levolla. Molemmissa lonkissa sen sijaan oli nivelrikkomuutokset. Pepsin lonkat ovat Limanin arvioilla kummatkin B/B (kuvannut Axelsson/Mevet) Pepsin ollessa 3-4 -vuotias, ja Pepsillä on myös lonkista virallinen OFA-lausunto OFA Good. Lonkkia Pepsi ei ole kuitenkaan koskaan oireillut: ei ole ollut levon jälkeen jäykkä, ei ole ontunut kovankaan rasituksen jälkeen, on mielellään hypännyt joka paikassa, metsässä kallionkielekkeelle ja sieltä alas, puunrunkojen ja ojien yli, kasvojeni tasalle, autoon ja autosta pois, liikkuu kaikkia askellajeja ja ravi on maatavoittavaa ja takajalat venyvät ravissa pitkälle... Joten päätettiin, ettei toistaiseksi "hoideta" kuin kipulääkekuurilla silloin tällöin, jotta näen onko käytöksessä eroa, ja tietenkin säännöllisellä liikunnalla. Pepsi on hoikka poika, 22kg, sekin auttaa.

Raunioilla to 5.3.
Echon kanssa ensin treeni Niinan kanssa kahteen pekkaan. Tarkoituksena ottaa ensin helpompia piiloja joissa maalimiehellä aluksi selkeästi käsi maassa, sekä umpipiiloja, joissa kuitenkin myös aukko auki niin että käsiapu, ja vielä piilo jossa koira pääsee maalimiehen luo mutta mm:n käsi on lähellä vartaloa; ei niin selkeä apu. Ensimmäisellä lähetyksellä Echo purki kunnolla energiaa ja tarkasti yksinään kovalla vauhdilla koko oikean puolen keskialueen. Juoksi maalimiehen ohi muutaman kerran, ennen kuin haistoi hänet. Muistaakseni pyöri Niinan ympärillä ja tuli kerran ilman rullaa, joten lähetin sen uudelleen. Toi kiintorullan kauniisti käteen asti. Lähetin vasemmalle kasoille, joilla kävi itsenäisesti ja Niina sai aikaa mennä piiloon keskialueen kelaan pressun taakse. Echo tarkasti kasat itsenäisesti, mutta tällä välin kiintorulla oli lauennut toisesta pidikkeestä, enkä todella saanut sitä kiinni uudelleen... Koiraparka. Päätin kuitenkin lähettää sen uudelleen, näin että se sai hajun kelasta (aukko koira pään yläpuolella), ja sen jälkeen näin, että se teki kovasti töitä saadakseen irti heiluvan kiintorullan suuhunsa. Se sai sen, ja toi kauniisti minulle käteen. Lähetin näytölle, ja tässä vaiheessa muistin, että minulla on 6mm taskussani, jolla oli tarkoitus ampuakin, mutten ehtinyt. Kelalta kolmas piilo oli ns. kielletyn kasan toisella puolella tornin lähellä betonisen putken sisällä. Lähetin Echon etsimään, ja ammuin yhden 6mm laukauksen. Echo kääntyi ympäri ja tuli luokseni haukahtelemaan. Lähetin sen uudelleen, ja lähti etsimään vauhdilla. Tarkasti itsenäisesti myös keskialueen korkean betonipalkkikasan. Sai sitten hajun oikeasta suunnasta. Meni putkeen mutta tuli ilman rullaa! Jestas sentään. Lähetin uudelleen ja tällä kertaa otti heti rullan (teki töitä saadakseen sen suuhunsa), toi minulle käteen ja lähetin näytölle. Viimeinen piilo oli siirretyssä roskiksessa kentän edessä. Sinne lähetyksen jälkeen ammuin toisen laukauksen, sillä ei ollut vaikutusta. Etsi itsenäisesti, ja toi rullan hienosti suoraan piilolta. Näytölle, ja siihen jätettiin treeni.

Mietteitä: En tiedä oliko tuolla kiintorullan laukeamisella vaikutusta koska kiintorullaa ei ole vielä harjoiteltu kovin montaa kertaa. Peevelin kiintorulla, Erkka joutui pihtien kanssa sen kiinnittämään uudelleen.

Caddy: oli varsinaisessa rauniotreenissä koko porukan kanssa. Halusin, että ammutaan 9mm kun se kerran oli mukana. Caddy oli jo kuullut ampumista autoon, ja ottaessani sen viimeisenä radalle se oli vähän pois tolaltaan. Leikitin sen kuitenkin ja vein radalle. Halusin, että lähetykseni jälkeen ammutaan yksi laukaus. Ihana ystäväni Niina kysyi vielä minulta että ootko tosissas, ja katsoi silmiin. Juu juu, vastasin. Niinpä lähetin Caddyn ja laukaus ammuttiin. Caddy kääntyi saman tien ympäri ja jäi haahuilemaan eteeni. Kiersin rekan perävaunuhässäkän ja lähetin sen uudelleen, eikä kovasti irronnut. Lähdin puolittain Caddyn mukaan, ja usutin sitä kysymällä kuka siellä on, jolloin lähti. Sai hajun kaksiosta, jossa umpipiilo, ja alkoi ilmaista kaksion ovella todella hyvin siihen nähden, että paineistui pamauksesta. Sen jälkeen etsintä sujui mallikkaasti ja kohtuullisen Caddymäisesti, ja ilmaisut olivat hyvät. Toinen piilo löytyi aidan umpiroskiksesta ja kolmas oli kela, jonka oviaukko oli pressulla ummessa. Näiden ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa. Pyysin ampumaan kolmannen piilon palkkauksella (ruoka) toisen laukauksen, johon Caddy ei reagoinut kuin kääntämällä toisen korvansa ääntä kohden, mutta ei hätkähtänyt eikä keskeyttänyt palkan syömistä. Patukkaleikki oli kuitenkin vähän liikaa lopuksi, leikki minun kanssani muttei muiden kanssa, ja pakatessamme tavaroita pöydältä reppuihin Caddy lähti patukka suussaan autolle odottamaan.

Mietteitä: Olin itse taas kerran turhan hätäinen ja ahne, ja seuraavan nukkumattoman yön jälkeen päätin rangaista itseäni sanomalla joka aamu peilin edessä 50 kertaa: olen huono ohjaaja enkä osaa vieläkään lukea koiraani. Toisaalta olisin tosiaan voinut olla ottamatta yhtään laukausta Caddyn vuorolla koska se oli selvästi hiukan pois tolaltaan ottaessani sen autosta, mutta toisaalta Caddy ei enää nuorru, eikä minun tarvitse asettaa sitä välineeksi omaan tavoitteeseeni, vaikka se onkin aina ollut todella hyvä. Caddy ON HYVÄ ja se kokosi itsensä jälleen todella hienosti tehdäkseen työnsä loppuun mallikelpoisesti, kunnon aussie siis. Caddy täyttää 28.3. 11 vuotta, ja päätin pohdintojeni lopputuloksena, että Caddy saa asteittain jäädä eläkkeelle, johan se on töitä tehnytkin. Muutamat kivat treenit vielä tehdään ja ammutaankin, mutta katson että palkkauksen tms yhteydessä. Jälkeä tullaan tekemään edelleen, tottista tietenkin ja esineruutua, eli ei Caddykään jää toimeettomaksi vanhemmaksi herraksi.

Kiitos taas kerran Niinalle osallistumisesta pohdintoihin, annoin Niinalle luvan, että saa huutaa minulle treeneissä (Nemon sijaan;-), siis ei Niina Nemolle huuda juuri koskaan mutta samoissa treeneissä Nemo oli menossa toiseen suuntaan kuin Niina halusi ja Niina karjui radalla ja sai siitä itselleen morkkikset, joten lupasin että mulle voi huutaa jos tekee mieli ja teen jotain tyhmää, vrt. ammutaan juu koiran lähetyksessä).

Lyhyet tottikset kotipihassa su 22.2.

2009-02-22T15:14:00.002+02:00

Echo: Muutamien askelten pituista suoraa seuraamista, jossa tarkoituksena vain oikean paikan pitäminen ja "ei-hypähtely". Mietin itse tarkkaan omaa palkkaamistani, makupalat olivat oikeassa kädessä ja syötin ne vasemmalla, naksutin oli vasemmassa. Nämä muutamat seuraamispätkät menivät loistavasti, olin enemmän kuin tyytyväinen! Echo piti hienosti paikkansa sivullani, ei edistänyt sitä vähääkään, eikä kulkenut väljästi.
Jättöliikkeet parin askeleen seuraamisella: seiso, maahan, istu. Meni yhtä täsmällisesti kuin aina.
Luoksetuloa eteentulolla: jätin istumaan. Ekalla ennakoi ja lähti ennen kuin kutsuin. Otin tokan niin, että palasin hetken kuluttua Echon luokse ja palkkasin sen paikallaan istumisesta. Kolmannella tuli kun kutsuin. Echo tulee aina yhtä vauhdikkaasti ja mallikkasti. Tuota täytyy vain hiukan harjoitella, ettei tosiaan ennakoi koskaan.
Kapulan noutoa: malttoi upeasti sivullani ja lähti käskyllä vauhdikkaasti noutamaan. Toi kapulan kauniisti ilman heittelyä ja malttoi jopa istua eteeni. Naksautin heti kun istahti ja otin kapulan. Meni mielestäni todella hyvin, joten tehtiin tässä välissä seuraamiset ja muut ennen kuin tehtiin toinen kerta. Sekin meni yhtä hyvin kuin ensimmäinen, joten siihen jätin homman tietenkin.

Caddy: Seuraamista ja pysähdyksiä. Meni hienosti, hyvä kontakti. Käännöksiä muutama, nekin meni hyvin ja naksautin heti käännöksestä ja sai palkan. Luoksetuloja eteen muutaman askeleen päästä, tuli ihan hyvin. Hiukan puutteellinen eteentuloasento, sitä sain korjata käsiavuilla. ömi
Ryömimistä: Ensin meni itse asiassa todella hyvin, monen askeleen ryömiminen. Siihen olisi pitänyt jättää, mutta ahneena ajattelin, että otetaan nyt vielä toinen pätkä, jolloin Caddy teki pari askelta ja pysähtyi haukkumaan. Joten jouduin tätä tekemään muutaman kerran että sain jätettyä hyvään kohtaan, mutta hiukan harmitti.

Pepsi: Iisak vei piiloon korkokengän ja työhanskan, joita Pepsi sai etsiä. Löysi hienosti ja sai paljon palkkaa:)

Raunioilla torstaina 19.2.

2009-02-22T14:54:00.003+02:00

Java pääsi ensin Nemon kanssa remmilenkille, kiitos vielä ehdotuksesta Niina! Javasta näkee, että se pitää Nemosta kovasti, mutta ollaan menty mennään bussilla -tekniikalla, eli koirat eivät kummemmin kuonokkain haistele toisiaan. Jo vuosia sitten kun treenasimme yhdessä BH-kokeeseen, Java näytti tykkäävän kovasti Nemosta.

Treeneissä Caddy (Echo ylimääräisen anturan haavan vuoksi edelleen sairaslomalla):
Meteliä ei ollut, joten otin häiriöhenkilöitä kuljeksimaan pitkin rataa, sekä 3 umpipiiloa ja viimeiseksi talo, jossa maalimies seisoi pimeässä huoneen nurkassa oviaukon vieressä. Palkkasin joka löydöllä koiran itse, otin hallintaan ja lähetin uudelleen etsimään. Haukutin ennen radalle tuontia muutaman kerran, ja pelattiin köydellä hetki. Hallinnasta ei ollut tietoakaan kun radalle mentiin, mutta ei sen väliä kun motivaatio oli niin korkealla (jälleen). Irtosi lähetyksellä kuin nato-ohjus ja lähti itsenäisesti tutkimaan kasoja jonne osoitin. Eka mm oli roskiksessa aidan takaosassa, todella vahva ilmaisu. Kesti hiukan ennen kuin ehdin piilolle, mutta Caddyä se ei haitannut, ilmaisi reippaalla haukulla vielä kun olin jo paikalla. Kehuin kovasti ja avattiin yhdessä roskis, pyysin maalimiehen ulos, hänkin sai sanallisesti kehua, palkkasin itse makupaloilla. Caddy oli hetken ihmeissään kun maalimies ei palkannut mutta selvisi nopeasti hämmennyksestä, eikä ollut ongelmaa lähettää sitä eteenpäin etsimään. Irtosi yhtä hyvin kuin ekalla lähetyksellä. Toinen mm löytyi kaksiosta radan taka-osasta aidalta. Haukkui yhtä vahvasti kuin ekalla kunnes tulin piilolle ja kehuin. Avattiin taas piilo yhdessä ja palkkasin koiran itse. Sitten lähetin jälleen hakemaan. Kolmas mm löytyi ns. "kielletyn alueen" toiselta puolelta läheltä tornia maassa olevasta kapeasta betonirenkaasta. Vaikeakulkuiset betonikasat hidastivat omaa saapumistani piilolle, mutta Caddy ilmaisi yhtä vahvasti ja tauotta kunnes saavuin piilolle ja kehuin koiraa. Viimeinen mm oli talossa, mutta etsitytin vielä kasan radan oikeasta reunasta. Saavuttuamme talolle sai hajun nopeasti, kiersi kerran talon läpi ja meni sisään uudelleen. Alkoi haukkua siellä mutta tuli minua ovelle vastaan. Pyysin näyttämään missä mm on, ja Caddy paineli huoneeseen jossa seisova maalimies oli pimeässä nurkassa. Ilmaisu oli varmasti sääntöjen mukaan hyväksyttävissä, ja näytti mm eikä jättänyt häntä enää, mutta ehkä tuo rakennus, jossa haju risteilee eri tavalla, ja seisova maalimies saivat ilmaisusta vähän erilaisen. Kehuttiin kovasti, palkkasin itse taas koiran sekä makupaloilla, että leikitin köydellä. Erittäin hyvä treeni, ja radalla haahuilevat henkilöt eivät vaikuttaneet Caddyyn mitenkään.

Lähiöetsintää to 12.2.

2009-02-13T14:15:00.004+02:00

Olimme Sarin ja Jaden sekä Niinan ja tolleripoikien kanssa tekemässä lähiöetsintää torstaina Pavin korttelissa. Pakkasta muutama aste ja maa lumessa.

Tein molempien poikien osuuden partiointina koira valjaissa ja liinassa, sekä pk-liivi päällä.

Echo: Oli todella innoissaan saatuaan varusteet ja kiintorullan kaulaansa. Maalimiehillä oli kuitenkin irtorullat mukanaan, jotta koira varmasti käy ihmisen luona, ja Echo sai valita kumman ottaa. Lähdettiin ylös lumista kalliota ja sai aika nopeasti hajun ihmisestä, koska ilmavirta toi hajua meitä kohti. Echoa ei haitannut vaikka olin liinan päässä todella jarruna, yhtä kovaa mentiin. Mm oli teräsverkkoaidan ja rengaspinon välissä ja Echo pujahti sinne, toi minulle saman tien irtorullan (kauniisti käteen asti, palkkasin siitä namusilla). Otin sivulle ja lähetin näytölle, jarrutin liinalla reippaasti, ei haitannut. Näytöllä meni Niinan mukaan heti itsestään maahan ja sai palkan. Lähdettiin jälleen partioimaan parkkipaikan sivusta eteenpäin jäistä ja liukasta tietä, mutta koira kuunteli hienosti kun pyysin hollailemaan etten liukastu. Otti hyvissä ajoin hajun aidalla olevasta pressukehikosta ja haki sieltä irtorullan. Meni kuitenkin tarkastamaan vielä kehikon toista puolta ja pudotti rullan suustaan. Oli itsenäisesti tuomassa samaa rullaa minulle, mutta kutsuin luokse ja lähetin uudelleen, pyysin Saria laittamaan käden maahan ilman rullaa. Echo kävi kehikolla ja otti kiintorullan suuhunsa, toi todella kauniisti sen käteeni asti (siitä jälleen palkka). Näytölle hienosti ja siellä palkka. Jatkettiin matkaa, ja otti seuraavasta hajun jo kulman takaa. Roikuttuani jonkin aikaa liinassa päästin kulman jälkeen otteeni liinasta, ja Echo syöksyi vajaa 10 m rakennuksen seinustalla olevan maalimiehen luokse. Toi irtorullan (jälleen käteen asti kauniisti), taas näytölle ja palkka. Vielä partioiden neljänteen kohteeseen, kävelytie nousi ylös ja vasemmalle puolelle laskeutui jyrkkä puustoinen rinne matalan betonisen teollisuusrakennuksen sivuun, jossa mm oli. Echo juoksi suoraan sinne minun roikkuessa painona liinan perässä, otti kiintorullan (muuta ei ollut) ja toi taas hienosti sen käteeni. Näytölle ja palkka.
Echo tekee töitä aina yhtä kovalla moraalilla ja 100% keskittyneenä, vie suorituksensa varmasti loppuun. Selvästi peukalossa edelleen oleva haava tuntui hiukan ikävältä lumisessa kalliomaastossa, mutta ei estänyt työn tekoa.

Caddy: Haukutin lyhyesti ja leikitin hetken ennen hommiin lähtöä. Releitä pukiessa (valjaita, liiviä ja liinaa siis) Caddy näytti siltä että oli pihalla kuin lumiukko että mitä me täällä nyt tehdään, mutta kun lähdettiin kulkemaan, se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Otti hajun ekasta kohteesta jo 20 metrin päästä, ja koira joka ei hihnassa koskaan vedä, veti minua liinassa niin että hyvä kun pysyin perässä. Päästin jossain kohdassa irti kun paineli suorinta tietä pöpelikön läpi ja matalan aidan yli hypäten. Ilmaisi löydön vahvalla ja itsevarmalla haukulla, eikä reagoinut siihen, että saavuin paikalle. Maalimies palkkasi kesken haukun. Lähdimme kiertämään pyörätietä pitkin. Kadun kulmauksessa oli puustoa ja pusikkoa, ja lähetin Caddyn sinne. Löysi heti maalimiehen ja ilmaisi sen hyvin. Jatkoimme jalkakäytävää eteenpäin, seuraavassa kadunkulmauksessa oli jälleen puustoa ja pusikkoa, Caddy halusi tarkistaa sen itse. Jatkettiin katua pitkin, ja Caddy sai nopeasti hajun uudesta maalimiehestä, veti minua kunnolla liinassa noin 30 metriä. Maalimies löytyi teollisuushallin ja jyrkästi nousevan kävelytien välisestä rinteestä pusikosta.
Caddy on todella itsevarma ja jaksaa keskittyä hommiin. Eikä väsy, intoa ja moottoria riittää.
Olen todella tyytyväinen siihen, mitä olemme syksyn ja talven aikana saavuttaneet.

Kiitos Niinalle ja Sarille loistotreenistä! :)

Nakkitreeni kotipihassa ma 9.2.

2009-02-10T17:15:00.003+02:00

Caddy: Seuraamista, lähinnä yhden ja kahden askeleen, käännöksiä oikealle ja vasemmalle ja pysähdys. Meni ok. Teki jälleen tosi innokkaasti ja hyvässä vireessä (haukutin pari kertaa aluksi ja palkkasin hetken patukalla). Käyttöesineen noutoa ja luovutusta, lähinnä siis tuota jälkimmäistä: meni paremmin kuin aikaisemmin, tuli lähemmäs. Otin myös pelkkää edessäistumista ja annoin hetkeksi kengän suuhun, palkka siitä ja vapautus. Jättöliikkeistä seisomista: käskyn jälkeen jatkoin askeleen ja kaksi askelta eteenpäin, peruutin taaksepäin ja heti palkka ja vapautus. Meni ok. Reviteltiin vielä patukalla ja köydellä Caddyn riemuksi.

Echo: perusasennot ja lyhyet seuraamispätkät ok, samoin käännökset vasemmalle. Oikealle ei tehtykään. Jättöliikkeistä seiso: meni hyvin, tein muutamia toistoa. Kahdella ekalla tosin meni istumaan palatessani koiran viereen ennen kuin vapautin, joten pari seuraavaa palkkasin pallolla taaksepäin, ja vielä pari niin että palasin koiran viereen ja vapautin + palkka, meni hienosti.
Käyttöesineen nouto: AUTS! Hyppi luovutuksessa päälleni ja ehti heitelläkin kenkää, eikä kukaan arvaa miten nopeasti. Eli ei mennyt hyvin, eikä pelkästään esineen nostokaan, eikä eteenistumisessa esineen suuhun laittaminen ja puolen sekunnin suussa pitäminen. Hmmm, ehkä katsotaan jos saataisiin vähän ammattimaisempaa apua..

Pepsi: Hanskan etsintää, kengän etsintää, leikkimistä patukalla ja köydellä. Pepsi oli aivan intoa täynnä kuten aina, ja leikissä jopa toi minulle leluja uudelleen vedettäväksi voitettuaan ne:)

Java: Leikitin ja juoksutin, meillä oli hauskaa:)

Oma olotila esti enemmän treenailun, siksi en edes ottanut kaikkien neljän kanssa treeniä.

Muutama kuva Apassionatasta

2009-02-09T14:22:00.003+02:00

Ihana Sylvie Willms varsoineen

Flamencoa: Sebastian Fernandez

Sylvie Willms

Haava lenkillä tassuun ja koko tienoo vereen

2009-02-09T13:35:00.005+02:00

Koko piha näytti vielä sunnuntaiaamuna tältä (yläkuva), mutta tuo on sunnuntaisen sateen jäljiltä jäämä muisto tassuhaavasta

Alla haava tänä aamuna:

Lauantaina 7.2. lähdin lenkille Gussen ladolta peltoja pitkin, ja muutama sata metriä lumisella pellolla tarvottuani huomasin, että yhdet tassunjäljet ovat KOVIN veriset. Echo oli saanut jostain repaleisen haavan vasempaan peukaloonsa ja lumiseen hankeen vuoti verta kohtuullisesti. Yritin tyrehdyttää vuotoa nostamalla tassua ylöspäin ja painamalla siihen lunta, mutta ei juurikaan näyttänyt auttavan. Lähdimme siis takaisinpäin samoja lumijälkiä pitkin. Echoa ei itseään haitannut ollenkaan, juoksi ja pomppi samaa vauhtia. Pepsi ja Caddy haistelivat kyllä verta hangen jäljiltä kiinnostuneina. Takaisinpäin kuljettuamme verijäljet näyttivät alkavan ladon kulmalta, jossa lumen alla voi ollakin jotain terävää romua. Kotipihaan päästyämme jätin Echon hetkeksi pihaan kun laitoin vanhemmat urokset sisään, jotta pääsin tarkemmin katsomaan jalkaa ja viemään Echon suihkuun. Sillä aikaa Echo oli löytänyt pallon, jota heitteli pitkin pihaa, ja koko tienoo muuttui punertavaksi :O Yritin hetken vielä tyrehdyttää vuotoa pihassa ja koetin katsoa millainen haava on, mutta se ei onneksi näyttänyt aivan hirveältä, jonkinmoinen repeämä, jota ei voi ommella, peukalossa oleva verisuoni oli vain osunut haavaan. Koira suihkuun ja lapset toivat sillä aikaa Keski-Uusimaa -lehden ensiapuluennolta saadun ensiapulaukun, josta otettiin sidontavälineet. 15 minuuttia viileää suihkua tuntui tyrehdyttävän pahimman vuodon, sitten kuivasin jalan, desinfioin varpaan ja sidoin sen. Echo oli todella kiltisti hoitotoimenpiteet, vaikka tuttuun tapaan sitä teki häijyä sen verran että käänsi päänsä pois.

Lähdimme illaksi Serafian kanssa Apassionataan Hartwall-areenalle, ja illalla avasin siteet. Haava oli vielä vuotanut hiukan, mutta oli jo parempi. Leikkasin varovasti varpaan ympäriltä ja ranteesta kaikki karvat pois, huuhdoin, desinfioin ja sidoin uudelleen yöksi.

Yöllä tulin itse flunssaan ja hirveään räkätautiin, mutta sen verran käytin koiria sunnuntaina aamupissalla, että totesin pihan näyttävän aivan kauhealta verisine jälkineen. Onneksi koko sunnuntain satoi vettä, joten suurin osa huuhtoutui pois. Aivan kauheassa flunssassa ja Echon peukalohaavan takia jouduin jättämään väliin tottikset Ikean parkkiksella ja Roxyn tapaamisen:(

Tänään haava näyttää taas paremmalta, hiukan on tihkunut veristä vuotoa ja puhdas side on jalassa kunnes kuivuu sen verran ettei Echon tarvitse itse sitä nuoleskella.

5.2. radalla: Aivan sairaan hyvät treenit

2009-02-05T22:32:00.004+02:00

Echo: kiintorullatreeniä näytön kanssa. Niina maalimiehenä helpoissa paikoissa, käsi maassa. Palkkasin itse rullan tuonnista naksuttimella ja makupaloilla, otin sivulle ja lähetin näytölle, siellä Niina antoi käsimerkin Echolle maahanmenoon ja palkkasi ruualla. Tulin piilolle ja ruuan jälkeen otin koiran hallintaan Niinan siirtyessä seuraavaan piiloon. Käänsin myös toiseen suuntaan ettei ihan nähnyt mihin Niina meni. Sök ja etsi Niinan, otti rullan heti itse suuhunsa ja toi jälleen kauniisti minulle koko matkan käteen asti. Palkka (naksautus ja namit) ja lähetys näytölle, jossa taas käsimerkillä maahan ja ruoka. Kolmas lähetys, luulin että Niina on mökissä, mutta Echo etsi laajemmalta alueelta ja palasi hiukan eri suuntaan mökin taakse kasoille. Olin itse epävarma kun koira toikin sieltä rullan :O mutta hienosti toi! Näytölle. Seuraava olikin sitten mökkiin, lähetin mökin toiselta puolelta. Haki itsenäisesti laajemman alueen koska en lähettänyt suoraan mökkiin. Sai hyvin hajun mökistä ja paineli sinne. Tuli takaisin ilman rullaa, ja lähetin uudelleen. Tähän selvisi syy samantien: Niina kertoi kokeilleensa ilman käsiapua, jolloin Echo ei vielä osannut ottaa rullaa itse suuhunsa, mutta heti kun käsi oli maata kohden, otti rullan ja toi sen jälleen minulle kauniisti käteen. (Tuota käsiavun vähentämistä olin itsekin pohtinut ennakkoon, mutta kun tämä oli vasta kolmas harjoitus kiintorullalla, ajattelin että koira kuitenkin tarvitsee vielä jonkin aikaa selkeää apua kädestä rullan poimintaan, josta sitä aletaan sitten vähentää asteittain ennen umpipiiloja.) Viimeinen otettiin vielä rekan perävaunun taakse ja se sujui yhtä hyvin kuin nuo aikaisemmatkin, haki kauniisti itse ja löytäessä poimi rullan, toi sen suorinta tietä kauniisti minulle käteen asti, ja sitten näytölle. Näytöstä Niina esitti pohdintaa, että maalimies antaisi kauniisti käskyn maahan koiran saapuessa, ja antaisi vasta sitten ruuan. Käsimerkillä Echo kuulemma pohtii tuota poimiako rulla, ja se on totta, tulee liikaa samankaltaisuutta löydössä ja näytöllä, joten seuraavalla kerralla vieno sanallinen käsky maahan.
Oikein hyvä treeni Echolle ja hienosti tuo kaveri keskittyy ja jaksaa tehdä hommia, olen siitä niin ylpeä!!
Caddy: Varsinaisten treenien alkaessa mukana oli Niinan megafoni, ja kaikeksi sattumaksi paikalle ajoi myös pelastuslaitoksen sammutusauto harjoittelijoineen, joten saatiin aivan sikahyvä häiriö Caddynkin treeniin. Heidi huusi megafoniin, soitteli sillä sireeneitä ja kaikkea muuta ja otti samalla kuvia myös Caddystä hommissa. Haukutin ja leikitin patukalla hetken ennen radalle tuloa, ja Caddy saapuikin radalle todella motivoituneena hommiin. Lähetin sen taloon radan sivussa, kiersi hetken sisällä, odotin ulkopuolella ja Heidi seisoi ikkuna-aukolla kameran ja megafonin kanssa räpsimässä samalla kuvia kun Caddy teki töitä. Saatuaan hajun Caddy kurnutti kovaan ääneen, kiersi vielä kerran ulkokautta ja paineli takaisin sisälle, ja alkoi heti haukkua. Ilmaisi kovaa ja itsevarmasti pimeässä talossa kunnes saavuin paikalle, haukkui vielä itsenäisesti kun saavuin sen viereen. Eka maalimies istui huoneessa oven takana. Palkka: muutama nakki ja reipasta taisteluleikkiä patukalla. Talolta lähetin eteenpäin, irtosi itsenäisesti ja itsevarmasti paloautosta ja palomiesjoukosta huolimatta (olivat keskellä kenttää). Caddy sai hajun ja haukkui umpipiilon paloauton takana. Haukkui itsevarmasti ja voimakkaasti jälleen siihen asti kunnes menin avaamaan piilon. Palkka patukalla, revitin ensin itse ja annoin sitten patukan maalimiehelle joka leikitti. Lähetin etsimään eteenpäin, Caddy etsi hajua ja kävi pyörähtämässä palomiesjoukon lähellä, vihelsin ja näytin käsimerkillä kasoja oikealla puolella, ja Caddy paineli palomieskomppaniasta sen enempää piittaamatta ohjaamaani suuntaan etsimään. Odotin kasalla korkealla palkilla hetken, ja näin kun Caddy otti hajun ja alkoi ilmaista betonirengasta määrätietoisesti. Koko etsinnän ajan megafoniin huudettiin, sireenit soivat, paloauto oli valot päällä ja palomiehet harjoittelivat häiriönä omia tehtäviään vieressä. Lisäksi Heidin kameran salamavalot räpsähtelivät Heidin juostessa Caddyn perässä. Mikään ei haitannut, eikä mikään saanut Caddya epävarmaksi etsinnässä. Olin niin saakelin onnellinen tuosta treenistä ja ylpeä koirastani. Ei sille voi vieläkään kertoa, että se täyttää maaliskuussa 11 vuotta! Hieno poika! Turha sanoakaan, että olin koko illan aivan endorfiineissa. Katsotaan saanko Heidin ottamia kuvia pian, laitan sitten tännekin. Mahtavat kiitokset koko treeniporukalle ja erityisesti Niinalle megafonista ja muustakin;)

Pientä tottista keskiviikkona 4.2.

2009-02-05T12:45:00.007+02:00

Yllä toissa päivänä otettuja kuvia Javasta nauttimassa talvesta.

Echo: Leikittiin ja pelattiin hetki ennen treeniä, jotta ei käy ylikierroksilla liikaa.

Käyttöesineen noutoa (kenkä) ja metallisen noutokapulan "noutoa". Pidin Echon perusasennossa makupalojen kanssa heittäessäni esinettä, sitten käsky Tuo. Haki vauhdilla, toi yhtä vauhdilla mutta heitteli esinettä ja pyöritteli suussaan tuhat kertaa sekunnissa. Otin niin, että riitti kun toi käteen ilman suurempaa pyöritystä. Pari kertaa avustin tuomaan loppuasentoon, mutta esineen pyörittely oli melko kauheaa, ja lopetin liikkeeseen, jossa istui ja sain esineen kohtuullisesti käteeni. Kokeilin myös "lenkillelähtöä" kengän kanssa, kulki perässäni mutta kenkä pyöri suussa ja heitteli sitä myös. Ei palkkaa tuosta kokeilusta, jätin noteeraamatta koko jutun.

Harjoiteltiin hiukan myös Niinan lainaamalla metallinoutokapulalla, jos tuota heittelyä saisi pois. Lähti hakemaan innokkaasti (en heittänyt kauas), mutta turhautui metallista ja meni ohi etsiskelemään mitä muuta voisi tuoda. Menin itse kapulan lähelle ja osoitin sitä ja pyysin vain antamaan käteen. Echo turhautui vielä enemmän ja alkoi haukkua. Heti kun koski kapulaan, naksautin ja annoin makupaloja kehujen saattelemana. Muutaman kerran jälkeen nosti kapulaa sekunniksi, siitäkin naksautus ja herkkua kehujen kanssa, ja lopulta toi kapulan nätisti käteeni. Naksautus kun kapula oli tulossa käteeni ja kourallinen herkkuja. Sitten leikittiin köysifrisbeellä ja patukalla.

Hyvin lyhyttä seuraamista; lähinnä oikeaa täsmällistä asentoa, käännöksiä oikealle ja vasemmalle, sekä muutama täyskäännös. Ne menivät ihan ok, mutta täytyy katsoa jos saisin apua tuohon seuraamisen, välillä hiukan väljempää, välillä edistää, kontakti kuitenkin säilyy koko ajan. Lisäksi pomppii kuin jänö joka kolmannella askeleella.

Caddy: Käyttöesineen (kengän) noutoa ja seuraamista. Leikitin ja juoksutin myös Caddyn ensin. Noudossa saa olla tarkkana, että vahvistan sivullapysymistä ennen käskyä. Meni kuitenkin ok. Otin muutaman noudon. Yritin vahvistaa loppuasentoa lähemmäs minua, autoin hiukan makupaloilla. Meni ok.

Pieniä seuraamispätkiä, ne menivät hyvin, Caddy seurasi tiiviisti ja innokkaasti eri tempot, käännökset.

Erkka ja Serafia kävivät illalla potkukelkka-ajelulla Takskorventien päässä Javan kanssa ja törmäsivät Pipsaan laumoineen. Java sai kunnolla liikuntaa, veti vauhdilla valjaissaan potkukelkkaa mennen tullen ja nautti silminnähden. Koko porukka palasi tyytyväisinä vauhtilenkiltä.

Tiistaina 20.1. tottista ja torstaina 22.1. raunioilla

2009-01-25T22:48:00.003+02:00

Nyt tulee päivitykset jälkijunassa, kun itsellä on ollut sen verran kiirettä etten ole ehtinyt liikaa läppärin kanssa istumaan, sinänsä varmaan ihan hyvä.

Tiistaina 20.1. tehtiin tottista Niinan ja Pauliinan kanssa Paijalassa.
Java: heittelin ensin frisbeetä ja leikitin väliin köydellä, annoin siis purkaa ylimääräisen energian ja toisaalta nostatin sopivasti tekemään hommia. Seuraamista, käännöksiä, pysähdyksiä ja täyskäännöksiä. Kontakti ja Javan paikka sivulla olivat hyvät! Jättöliikkeitä Istu, Seiso. Teki täsmällisesti ja innokkaasti. Luoksetulon loppuasentoa, se oli tiivis! Häiriökoirista huolimatta keskittyi hienosti minuun. Lopuksi otettiin kontaktia perusasennossa ja lyhyitä seuraamispätkiä Novan harjoitellessa paikallaanmakuuta, kiersimme Novaa jonkin matkan päässä. Keskittyi hyvin!
Caddy: Leikitin aluksi samoin kuin Javan. Myös Caddyn kanssa seuraamista, perusasentoa, pysähdyksiä ja käännöksiä. Myös Caddy piti hienosti kontaktin ja tiiviin asennon sivulla. Otin myös luoksetuloa, hyvä. Viimeisenä käyttöesineen noutoa (korkokenkä). Noutaa innokkaasti, treenataan tuota luovutusasentoa vielä. Pitää esineen kohtuullisesti mutta jää minusta hiukan kauas. Nyt meni paremmin.
Echo: Echoa lämmittelin hetken, sen jälkeen tehtiin eläinkokeena kiintorullailmaisu. Eli oli täysin ensimmäinen kerta kuunaan päivänä ilman irtorullaa, enkä tiennyt mitä koissu tekee. Niina meni kentän reunaan mäntyjen viereen maalimieheksi, Echolla oli norskipannan lisäksi myös liivi jotta tajuaisi mitä tehdään. Lähetin, meni suoraan Niinan luo (joka piti kättään maassa kuten irtorullan kanssa, sen verran toki helpotettiin :D), laski päänsä alas ja poimi rullan suuhunsa, toi sen kauniisti minulle käteen! Palkkasin itse. Vielä kolme toistoa Niinan siirtyessä, Echo meni joka kerran Niinan luokse, otti rullan suuhunsa itse ja toi kauniisti minulle. On toi koira aivan tajuton kone :D Niin paljon kun olen itkenyt tuota rullan opettamista ja monia vaiheita verrattuna haukkuilmaisun opettamiseen, tunsin kyllä mieletöntä iloa ja liikutusta, ja onnistumisen riemua hienon koirani työstä!
Echolle otettiin vielä viimeksi pärsiilleen mennyttä noutoliikettä 600g puukapulalla, kun halusin tyttöjen kommentteja. Jotenka Echo toi tällä kerralla kapulan AIKA hienosti. Niina halusi vielä kokeilla noutajien tekniikkaa lähteä kapulan kanssa "lenkille", ja kyllä Echo lähtikin kapula suussaan turhia sitä pureskelematta Niinan mukaan. Pudotti muutaman kerran ihmetyksestä mutta kaiken kaikkiaan meni hyvin. Saatiin lainaksi Niinalta metallinen noutokapula, jolla tullaan kokeilemaan tuota miten pyörittää suussaan.

Torstaina 22.1. tehtiin aamu/aamupäivätreffit radalle Niinan ja Marikan kanssa. Echolle otettiin pelkkää kiintorullaharjoitusta helpoilla "piiloilla", ei siis edes kummempia piiloja, olihan tämä toinen kerta. Hyvin meni, paitsi toisella lähetyksellä menikin ensin sinne mistä oli ekalla hakenut rullan Niinalta, poimi siellä rullan suuhunsa ja siirtyi rulla suussaan 3 metrin päähän, minne Niina oli siirtynyt, ja tuli sieltä edelleen rulla suussaan luokseni. En noteerannut tuota mitenkään, otin vain uuden lähetyksen, jolloin meni suoraan Niinan luo ja tuli sieltä rulla suussaan minulle. Halusin vielä eläinkoetyyppisesti kokeilla umpipiiloa... joka ei tietenkään sujunut koska koirani ei ole ohjelmoitu kone. Ei siis poiminut rullaa siellä, etsi vain maalimiestä ja irtorullaa, muttei jättänyt roskista. Otettiin vielä yksi tosi helppo tämän jälkeen, sitten poika autoon hetkeksi.

Caddy: Kaksi umpipiiloa, ekana kaksio aidalla vasemmalla puolen heti alussa, toisena maakaivo vasemman etukasan keskivaiheilla. Lähetin hakemaan kuitenkin kopin edestä radan oikean puolen kasat, lisäksi kierrettiin palotalo ja keskikasoja, kunnes lähetin alueelle jossa mm. Caddy irtosi kasoille alusta saakka hienosti ja itsenäisesti, kävi tarkistamassa reippasti alueen ja oli hyvin ohjattavissani. Ohjattuani alueelle jossa mm, sai heti hajun kaksiosta, tarkensi ja alkoi ilmaista vahvasti, ei tullut katkoksia vaikka siirryin koiran viereen. Annoin haukkua vielä hetken ja avattiin yhdessä ovi. Niinan siirtyessä toiseen piiloon etsitin Caddyllä pari muuta kasaa (irtosi hyvin ja tutki alueet itsenäisesti), ja ohjasin polulta etukasoille. Hyvin kiersi ja sai heti hajun maakaivosta, jäi niille sijoilleen ja alkoi ilmaista jälleen todella voimakkaasti. Jatkoi haukkua siirryttyäni koiran viereen, ja avattiin yhdessä kansi. Todella hyvä treeni Caddylle. Kiitos Niina!

Echo: toinen kierros, otettiin 3-4 rullan tuontia kiintorullalla, ja palkkasin jälleen itse. Meni oikein hyvin. Nyt annan taas hiukan apuja rullan luovutukseen (pyydän käteen, samalla kun kuljen taaksepäin). Muistin nyt itse liikkua lähetyksen jälkeen. Tämä kierros meni erittäin hyvin. Seuraavalla kerralla otetaan jälleen näyttö, mutta palkkaan ensin rullan tuomisesta perille ja sitten maalimieheltä saa näytöllä toisen palkan.

Ojangossa to 15.1. ja vähän muutakin

2009-01-19T23:04:00.002+02:00

Tehotytöt Niina & Nina olivat hyistä ja jäätävää pohjoistuulta uhmaten vetämässä torstaivuoron Ojanko-treenit autiolla kentällä yhteensä viidelle omalle koiralle:) Mukana omat Echo, Caddy ja Java sekä Niinan tolleri-adhd-pojat Nova ja Nemo (sain todistaa myös Novan täysin adhd:ksi ja se hykerryttää vieläkin;).

Telineitä tehtiin ensin, ja kun taukoa on takana, otin ihan fiiliksen mukaan ja vähän katsellen kuinka menee.
Echo: putki, taisi pari kertaa innosta yrittää singota putken päälle mutta malttoi sitten tehdä oikein. Putken päässä pyysin maahan mutta istui. Pituus: Niina avusti, palkka pallolla. Tynnyrisilta, namit sillalle, perusasennosta muutama palkka ja käskyllä sillalle, seiso. Seisoi hienosti ja siirryin heti palkkaamaan seisomisesta, siitä jatkettiin loppuun. Muistin itse olla tarkkana ja nopeana, ja palkkasin tässäkin naksulla ja namilla muutaman kerran perusasennosta ennen lähetystä jottei ryöstä ilman käskyä kun vain pyöräytän silmämunaa;) Keinu: meni jotenkin yhtä hyvin kuin tynnyrisiltakin, Echolla taisi lipsahtaa takatassu laudalta pysähtyessä mutta malttoi hyvin seisahtaa.
Tikkaat otettiin ilman pysäytystä ja nostoa, perusasennosta ennen lähetystä taas pari palkkaa ja ole hyvä -käskyllä Echo kiipesi reippaasti ja hienosti ylös ja jatkoin itse sen sivulla koko tikapuiden matkan. Annoin vielä hypätä itse alas, nosto siis treenataan kokonaan erikseen ja yhdistän ne sitten samoin kuin tein Caddyn kanssa, koska haluan nostosta koiralle rennot ja itsevarmat fiilikset.
Otettiin vielä pöytiäkin ilman merkille lähetystä kun tuota treenataan parhaillaan erikseen (aloitin jo syksyllä), ja adhd-koirani meni loistavasti pöydille ja jäi oma-aloitteisesti sinne odottamaan istuen tai maaten, vaikka tätä ei ole koskaan harjoiteltu Ojangossa kun pöytiäkään ei ole tehty kauempaa ohjaten. En ollut uskoa silmiäni. Hassu koira!
Java: sen kanssa on viimeksi tehty Ojangon telineitä silloin kun kenttiä ei vielä oltu aidattu ja telineet olivat vasemmassa takakulmassa! Pientä muistinvirkistystä ja avustusta Niinalta kaivattiin, ja Niinahan auttoi. Telineet menivät ihan kivasti näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta toki vaativat hiomista :D Java oli kuitenkin mielissään ja kirmasi adhd-"mummona" pitkin kenttää köysi suussaan.
Caddy: Tehtiin telineet vähän läpihuutojuttuna ilman kummempia hieromisia, ja kaikki meni ihan hienosti, jopa tikkaat pysähtymisineen ja koiran nostoineen. Caddy muisti hienosti itse perusasennon ja kuunteli käskyt. Otettiin viimeiseksi pöytiäkin vähän sinne päin ja meni nekin ihan hyvin. Caddyllä oli vauhti päällä innosta ja ei ollut muistaa jäädä pöydille, muuten meni hyvin.

Tottiskentällä otettiin vielä parivaljakossa tottiksia Nova & Java, pientä häiriötreeniä kummallekin, luoksetuloa toisen ollessa paikallaanmakuussa, seuraamista. Sitten vielä Nemo ja Caddy, tottispari viime syksyn A-kokeesta. Hienosti meni ja kumpikin uros keskittyi täysin omaan työhönsä. Seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksetuloa otettiin myös, ja ihan henkilöryhmä-pyörimistä yhden koirakon ympärillä (todella lähellä ja välillä kuonotkin vastakkain, koirat sivuttain 30 sentin päässä toisistaan jne).

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä kaksi lyhyttä lenkkiä pareittain: nuoriso, eli adhd-urokset Nova ja Echo pääsivät yhdessä juoksemaan, ja sen jälkeen käytiin vielä pieni remmilenkki Nemon ja Javan kesken. Nuoriso juoksi keskenään jäniksinä niin että meinasi varmaan meiltä molemmilta mennä päät pyörälle. Sen jälkeen alettiin hyppiä ja riehua toisiaan vasten, jolloin Echon kurkusta kuului ääni jota en ole KOSKAAN kuullut, syvää erikoista murinaa. Onneksi Niina näki tilanteen niinkuin se oli, kun itse jännityin että nytkö nuo kaverit ottavat yhteen kun se ei ole yhtään kummankaan tapaista, ei siis todellakaan myöskään Echon eikä se ole kuuna päivänä tuollaista kurkkuääntä päästänyt, ja rauhoitteli minutkin. Otettiin kuitenkin pojat hetkeksi kiinni ja rauhoittumaan, sen jälkeen päästettiin taas vapaaksi ja urokset jättivät ylimääräisen riehumisen siihen, lenkki jatkui yhtä rennosti mutta nyt mennä jolkottivat yhdessä tutkimaan hajuja. Molemmat rikkoivat yhdessä jään etutassuillaan vieretysten yhdestä lätäköstä, ja painoivat vielä yhtä aikaa rikottuun reikään kuononsakin vettä etsiäkseen (ei tainnut olla, oli sen verran syväjäädytetty päivä).
Java ja Nemo kulkivat remmeissä vierekkäin ja rennosti, kumpikin taisi muistaa toisensa ja Nemo ei herrasmiehenä tehnyt tikusta asiaa. BH-kokeeseen vuosia sitten treenatessamme muistan, kuinka Java oli Nemoon hirveän tykästynyt vaikkei koskaan päässyt kuonokkain kun en uskaltanut sitä päästää). Nyt kulkivat melko lähekkäin vaikkeivat siis tutustuneetkaan sen kummemmin toisiinsa nuuhkimalla, mutta selvästi Java nautti tästä tapaamisesta! Kiitos Niina hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta!

Perjantai-iltana 16.1. remmilenkillä pimeydessä, ja heti postilaatikoilla edestämme juoksi pimeä lenkkeilijä, heijastinliivit sentään olivat päällä. Pojat valpastuivat hiukan, olimme aika lähellä ja juoksuaskeleet kuuluivat selvinä perjantaisessa hiljaisuudessa jo kauempaa. Echo yskäisi kaksi kertaa hyvin hiljaa, suhahdin sille SHH! ja sen jälkeen kiittelin poikia maltillisella äänellä. Lenkkeilijä juoksi isolle tielle ja minä käännyin toiseen suuntaan. Hetken kuljettuamme sama lenkkeilijä tulikin takaisin ja ohitti meidät takaapäin. Kukaan uroksista ei reagoinut muuta kuin päätään nostamalla ja valpastumalla hetkeksi, siis myös Echo! Hieno koira!

Sunnuntaina 18.1. tein kotipihalla tottista hetken jokaisen kanssa erikseen. Echon kanssa merkillemenoa, palkka keskellä merkkiä isolla muovikannella ja naksautus kun menee sinne. Muutama toisto. Harjoittelin myös takapöydälle lähetystä kaksoiskäsimerkillä, hyvin meni. Nämä kuitenkin erikseen.
Seuraamista pari pientä pätkää, täyskäännöksiä muutama, käännöksiä kumpaankin suuntaan. Hyvin meni, palkka naksulla ja namilla sekä naksulla ja pallolla, pallo vas. kainalossa. Vielä noutokapulalla noutoliikettä. Hmm.. tuo kun meni syksyllä kohtuullisen kivasti niin nyt pureskeli kapulaa kunnolla, pyöritti sitä suussaan samaa tahtia kuin alussa irtorullia, ja tuodessaan ja istuessaan eteeni paiskasi kapulan jalkoihini huolella. Siinä otetaan siis jättiharppaukset taaksepäin, en vain tiedä miten. Tuo pitäminen kun on ollut muutenkin NIIN vaikea opettaa Echolle, kaikille muille koirilleni se on ollut helppoa. Echon suu siis käy niin hirveän nopeaa vauhtia ja se ehtii tehdä sekunnissa monta ylimääräistä liikettä. 600g kapulan pito onnistui vielä tähän asti suht hienosti jopa ilman suurempaa pureskelua ja pyörittelyä ja ehti sitä pitääkin suussaan kunnes kiitin, ja sai irrottaa.. Jos jollain on oikeasti hyviä vinkkeä niitä otetaan vastaan. Tein myös pelkkää kapulan nostoa, niin ettei kuumene sen heittämisestä ja perään juoksemisesta mutta ei siitäkään ollut apua. Ja voin veikata että harvalla teistä on ollut näin vilkasta koiraa jollei ole sama yhdistelmä takana;)

Caddyn kanssa merkille menoa, seuraamista (hienosti menee!), käyttöesineen noutoa (vaatii vielä loppuasennon lähemmästulemisen hiomista), sekä ryömimistä (hienosti ryömi, vaikka meni toista metriä, ei noussut ja into ja vauhti oli päällä, ei haukkunut).

Pepsin kanssa otin käyttöesineen noutoa, ryömimistä (naksutin ja nami), sekä leikittiin patukalla ja köydellä yhtä aikaa. Ei tiennyt kumman olisi valinnut kun kumpikin oli Pepsille yhtä mieluisa. Ja Pepsihän siis hyppää patukkaan ja köyteen edelleen ilmassa kiinni, rakastaa vetämistä ja kiskomista. Päästin, irti ja annoin voittaa, juoksin sitten kauemmas toisen lelun kanssa, jonne Pepsi syöksyi hetken kuluttua ja tosiaan hyppäsi joka kerran ilmaan ottaakseen lelun minulta.

Tottista Tuusulassa tiistaina 13.1.

2009-01-14T22:06:00.007+02:00

Caddy: Leikitin ensin köydellä ja haukutin hetken, josta otin seuraamista muutamia pätkiä, palkka naksuttimella ja makupaloilla (naksutin vasemmassa, makupalat oikeassa). Caddyllä oli todella hyvä vire, seurasi hienosti ja aivan oikeassa kohdassa, tiiviisti omalla paikallaan hyvässä kontaktissa. Pysähdyksistä oma naksautus ja palkka. Käännöksiä kumpaankin suuntaan, meni nekin tiiviisti ja täsmällisesti, hyvä kontakti koko ajan. Välillä palkka olikin köysi, jolla reviteltiin hetki. Otin myös jättöliikkeitä muutaman askeleen seuraamisesta ja Caddy meni innokkaasti ja täsmällisesti Istu ja Maahan. Seiso meni täsmällisesti kun kuljin takaperin, seisahtui samantien. Täytyy alkaa työstää tuo Seiso-liike eteenpäin. Välillä se menee oikein, mutta pohjatyön tein liian hätäisesti viime syksynä. Otin myös luoksetuloa loppuasennolla (eteen), ja teki senkin oikein ja innokkaasti.

Echo: Seuraamista, käännöksiä, perusasentoa, paikallaanmakuu Novan kanssa päittäin, ensin Echo maassa, Niina kutsui Novan, sitten Nova paikallamakuussa, kutsuin Echon. Echo tekee juuri niin täsmällisesti kuin aina. Seuraamisessa on kiinnitettävä vähän enemmän huomiota asentoon ja tiiviyteen, kontakti säilyy koko ajan ja into (ei mitään pitkiä tehdäkään), mutta välillä edistää hiukan, välillä on juuri aavistuksen liian kaukana.

Java: Javakin pääsi pitkästä aikaa mukaan ja jännitin (turhaan) miten sen kanssa menee kunnon häiriössä useamman koiran tehdessä yhtä aikaa. Ei huolta! Java teki hienosti ja keskittyi vain minuun! Se oli vapaana koko ajan. Vieressä Maggie teki seuraamista, välillä Anne otti Kiddyn kanssa noutoa ja heitti kapulaa, Pipsa otti vauhdikkaita palkkauksia frisbeellä jne. Javan kanssa seuraamista, palkka naksuttimella ja makupaloilla, sekä pallolla ja köydellä. Todella hyvä tiivis seuraaminen ja hieno kontakti KOKO AJAN! Hyvä perusasento, istui täsmällisesti aina kun itse pysähdyin. Käännökset molempiin suuntiin menivät hienosti. Luoksetuloa 5m päästä, tuli kauniisti suoraan eteen. Palkkana parista naksautus ja herkku ja kerran naksautus ja köysi. Otettiin paikallaanmakuu Nemon kanssa yhdessä, 2 m koirien väliä. Ei hievahtanutkaan, yhdellä käskyllä meni maahan. Lopuksi mentiin 5kk-Capon kanssa pyörimään perusjuttuja, Java perusasennossa minun kanssani ja Capo pyöri ja pujotteli meidän ympärillämme. Naksutin ja palkkasin namilla, Java ei katsonutkaan Capoa ja Annea. Sitten Anne ja Capo olivat perusasennossa ja Javan kanssa pyörittiin heidän ympärillään, pysähdyksiä joka kulmassa, edessä, takana, vieressä, suunnanvaihtoa. Pikku Capo ei häiriintynyt yhtään vaikka olimme todella lähellä (0,5m), mutta Javakin keskittyi vain kontaktiin ja palkkaan! Javalla oli mieletön into tehdä, keskittyi hienosti ja leikki aivan kympillä. Kiskoi köyttä, irrottaessani antoi kunnon tapporavistukset ja toi uudelleen minulle.

Kiitos treeniseurasta Anne, Niina, Pipsa & Pauliina!

Hiljaisia lenkkejä viikonloppuna ja tottista kotipihassa 12.1.

2009-01-13T15:00:00.006+02:00

Tottista kotipihassa 12.1.: Caddyn kanssa perusasentoa, muutaman askeleen seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, pysähdyksiä. Jos palkka oli patukka tai pallo vasemmassa kainalossa koiran kuonon yläpuolella, Caddy edisti. Makupalat oikeassa kädessä ja palkkaus selän takana kädestä namit toiseen, vasemmalla namit koiralle, jolloin asento ja kontakti olivat hyvät. Intoa ei puuttunut yhtään. Otin myös ryömimistä reilun metrin pätkän, Caddy meni reippaasti ja vauhdikkaasti kuitenkaan nostamatta kyynärpäitään yhtään, eikä haukkunut. Välitön palkka ja jätettiin siihen. Kokeiltiin myös jättöliikkeitä parin askeleen seuraamisella: maahan ja istu menivät hyvin, seiso vaatii palaamista pari askelta taaksepäin. Seisahtuu heti jos kuljen itse takaperin tai viistossa.

Echon kanssa samoin perusasentoa, askeleen ja parin seuraamista, pysähtymistä. Edisti hiukan perusasennossa pysähtyessä. Ei palkkaa ennenkuin teki itse heti oikein. Jättöliikkeet sujuvat yhtä nakutetusti kuin aina ennenkin, niissä ei ihmettelemistä. Vapautus ja palkka muutamalla heti, muutamalla palasin koiran eteen palkkaamaan. Luoksetuloasentoa otin myös, hyvin muistaa. Sitten aloitettiin ryömimisen esiharjoittelu. Se meni yllättävän hyvin, vaikka tein vain todella lyhyen pätkän, naksuttimella ja runsailla herkuilla ja jätin siihen. Echon kanssa revitettiin myös isolla Juliuksen patukalla ja hauskaa oli!

Javan kanssa otin perusasentoa ja seuraamista, se meni hyvin! Palkkana oli lelu, joka oli vasemmassa kainalossani ja johon Java katsoi. Pudotin lelun palkaksi. Asento ja kontakti (leluun) olivat loistavia.

Paljon palkkaa ja leikkimistä.

Kahdella pimeällä lenkillä on vastaan tullut pimeitä ihmisiä, ja Echo on kulkenut ihan itse hiljaa ja suht rentona. Olen ihan ällikällä lyöty! Toisella lenkillä kylän kentällä oli porukkaa luistelemassa, ja kuinka ollakkaan ollessani juuri kentän sisäänmenon kohdalla sieltä ryntäsi vapaana oleva corgiuros suoraan tielle. Omat urokseni kulkivat jo valmiiksi tien toisessa reunassa, mutta toki valpastuivat suoraan kohti tulevasta corgiuroksesta. Pari reipasta käskyä Ohi menee! ja niin tosiaan mentiin, joku kentältä tuli karjumaan corgia takaisin. Onneksi typerä koiraparka ei päässyt peräämme, muuten siitä olisi jäänyt sopivasti karvalakkiin tai rukkasiin materiaalia.
Päästivät corgin saman tien jälleen vapaaksi kun olimme kauempana. Ihme touhua. Seuraavaksi lastenkodin mäkeä laskeutui pimeydessä henkilö säkkimäisessä takissa huppu vedettynä tiukasti pään yli, toisessa kädessä roikkui iso kassi. Hahmo pysähtyi lastenkodin portille odottamaan, että kuljemme ohi. Pepsi kiihtyi tästä jonkun verran nostaen korvansa, häntänsä ja niskakarvansa pystyyn, ja Echo otti myös hajun ja tarkkaili kiihtyneenä paikallaan odottavaa hahmoa. Kehuin poikia kun ääntä ei tullut ja ohi kuljettiin nätisti. Hahmo lähti meidän peräämme pimeydessä, pojat vilkuilivat hiukan, mutta keskittyivät tienpenkan hajuihin. Henkilö hidasteli aluksi kulkuaan takanamme, mutta päättikin lähteä kävelemään ohi. Urokset katsoivat korvat hörössä ja ottivat hajua hahmosta, mutta kulkivat kuitenkin rentoina ja rauhallisina, myös Echo. Kehuin niitä rauhallisesti.

Pakkasille piupaut

2009-01-07T16:39:00.002+02:00

sillä ostin kuin ostinkin Icebreakerin ja Devoldin merinovillaiset kerrastot, enkä enää muuta käytä! Norjalaiset ja uusiseelantilaiset käyttävät asuja itse ympäri vuoden, enkä ihmettele.

Eräänä iltana remmilenkillä tien kulmassa seisoi pimeydessä hipihiljaa kaksi ihmistä ilman heijastimia tai lamppua. Otsavaloni näytti heidät, mutten saanut selvää oliko heillä koiraa, joten päätin jatkaa eteenpäin hiekkakuopantietä. Echo nosti karvansa pystyyn ja päästi muutaman terävän PUHAHDUKSEN, ei siis tavanmukaista veretseisauttavaa rähäkkää, suhahdin vain mutta kehuin heti kun tajusin ettei enempää ääntä tule. Käveltiin vähän matkaa eteenpäin, ja käännyin ympäri kulkeakseni suunnitelman mukaan tietä pitkin koko lenkin. Nyt kuului ääniä, ja tajusin kahden teinineidon pitävän pakkasessa kokoustaan. Echo kulki korvat hörössä, muttei taaskaan reagoinut kummemmin, ja niin me ohitettiin mimmit rauhassa ilman ääntä. Pepsi ei kummemmin reagoi, mutta Caddyn olemus jännittyy hiukan, muttei se sen kummemmin reagoi. Echo siis normaalisti antaa tulla kurkku suorana veretseisauttavat rähäkät jos kuulee jonkun hiippailevan pimeässä. Valaistuja ja itsensä muillekin liikkujille näkyväksi tekeviä jalankulkijoita se ei noteeraa kummemmin, mutta tällaiset taitavat olla itseäni lukuunottamatta melko harvinainen näky täälläpäin. Ihmiset kulkevat mieluummin ilman heijastimia, ilman valoja ja hiippailevat puskia pitkin säkkipimeydessä, niin, etteivät autoilijatkaan näe ennen törmäystä mustissa vaatteissa kulkenutta.

Suunnistin eräänä päivänä satelliittikartan perusteella koirain metsälenkille ison tien yli Gussen ladon kohdalta, ja suoraan metsään. Tarkoituksena oli ylittää pieni eteentuleva Afrikantie ja jatkaa suoraan metsään, ja sieltä kilometrikaupalla aukeaville sänkipelloille, jotka ovat täysin metsien ja korkeiden kallioiden suojassa. Ylitin Afrikantien, laskin koirat vapaaksi ja törmäsin taloon, jota satelliittikartta ei näytä. Talolle vievää tietäkään ei kartassa ole, se haarautuu pellonreunasta Afrikantieltä.
Samalla huomasin pienen Afrikantien, joka ei vie juuri minnekään ja jonka varrella on vain muutama talo metsään upotettuna, olevan aika vilkasliikenteinen jäljistä päätellen. Metsään meni myös kohtuullisesti ihmisen ja koiran jälkiä, joten turha ajatella lähtevänsä sinne lenkille ilman että törmää toiseen kulkijaan koirineen. Aivan tuoreita isoja hirven ja peuran jälkiä maastossa oli paljon, ja niistä koirat olivat hurmoksissaan. Onneksi eivät vetäisseet ilmavainua ja lähteneet perään, vanhan kokemuksen perusteella olisin odotellut tovin jos toisenkin ennen kuin ensimmäinen koira olisi näyttäytynyt minulle, tai sitten olisin saanut peuran eteeni, niinkuin kolme vuotta sitten.

Vuosi vaihtui rauhallisesti

2009-01-04T13:36:00.004+02:00

Vaikka uuden vuoden aattona ei ollut raketeista pulaa, ehei, siitä pitivät huolen naapurimme, jotka latasivat koko illan aikana useita settejä isoja ja pieniä raketteja vieraidensa kanssa talojemme edessä olevalta pellolta.

Lähdin Javan, Echon ja Pepsin kanssa metsälenkille juuri iltakuuden jälkeen, tai metsä ja metsä, kiersin ison useamman hehtaarin avohakkuualueen metsää myöden ison tien toisella puolella. Silloin oli juuri Keravan ja Vantaan suunnalta ensimmäinen ilotulitusaalto, ja Pipsan naapurista myös :O mutta sen te taisitte itsekin kuulla ja nähdä. Ihme ja kumma Pepsi ja Java eivät reagoineet mitenkään, vaikka äänet olivat sarjatykistötulta ja rakettien valotkin näkyivät taivaalla joka suunnasta. Eli kunnon lenkki tehtiin. Kotona naapurit aloittivat ensimmäiset sarjansa juuri kun saavuimme, ja sisällä se sai hetkeksi Pepsin levottomaksi, mutta rauhoittui kun laitoin sen valjailla kiinni alakerran sohvan jalkaan, ja annoin jokaiselle omat täytetyt Kongit askarreltaviksi. Olin tehnyt kunnon uuden vuoden sekoituksen: pekonia, kinkkua, lihapullia, peuramakkaraa, natural menua, juustoa, ja kaikki tungin tiukkaan Kongeihin. Koirillapa kestikin monta tuntia saada herkut Kongeista parempiin suihin, ja herkut olivat sen arvoisia ettei ulkoa tulevaa kannattanut enempiä pohdiskella.

Java ja Pepsi eivät käyneet ennen aamua ulkona, mutta Caddy ja Echo olivat pissalla, kumpikin erikseen Caddyn tikkien vuoksi vielä.
Naapurit olivat lataamassa tällöin isompia rakettejaan. Echo oli lähinnä intoa täynnä siitä, että pääsi kanssani kahdestaan ulos. Pelattiin hetki tennispallolla, ja ajattelin etten muuten vain juoksuta, niin otin kahden askeleen seuraamisia ja palkka pallolla, ja muutaman jättöliikkeen. Raketit kajahtelivat 100m päässä pellolla ja olivat siis käytännössä meidän päällämme. Ei haitannut, Echo keskittyi duuniin vaan niinkuin ennenkin. Toisaalta en muuta odottanutkaan, ollaanhan noita pohjia tehty pienen pienestä pojasta saakka.
Caddyn kanssa kävin tietä pitkin kävelemässä, ja naapurit olivat taivaalle lentävine kukkineen ym. pellon kulmassa. Caddyllä ei kuonokarvaan värähtänyt, eikä hännän asento muuttunut rennosta ja itsevarmasta, niinkuin ei tähänkään saakka aikaisempina 11 uutena vuotenakaan. Höristi korviaan ainoastaan tajutessaan, että pellon kulmalla seisoo joukko ihmisiä pimeydessä eriväristen valojen loisteessa. Sen verran käytin tätä poikkeustilannetta hyväkseni, että haukutin ja leikitin patukalla itsevarmaa Caddyä. Jos olisin kehdannut, olisin painellut naapurien joukkoon haukuttamaan ja leikittämään lisää...
Loppuilta ja yö sujui paukkeesta huolimatta (olihan niitä muitakin kuin rajanaapurit) koirien kannalta rennosti, ja Kongien askartelun jälkeen rauhoittuivat kaikki lepäilemään.

Caddyn tikit poistettiin perjantaina 2.1. ja myös tämä käynti sujui hienosti. Leikitin ennen sisäänmenoa, ja joutuessamme hetken odottamaan samassa odotustilassa kauluripäisen ja äänekkään malin kanssa tein Käy siihen ja Sivu-käskyjä ja palkkasin makupaloilla (lampaanviulua). Tutkimushuoneesta tuli ulos iso suursnautseriuros emäntä korkokengissä ja paremmissa vaatteissa hihnan perässä roikkuen ilman mitään hallintaa, ja riiseni oli tulossa suoraan Caddyä kohden. Sain jalkani väliin ja palkkasin Caddyä nopealla vahvistetiheydellä, sillä aikaa eukko sai riiseninsä kiskaistua mukaansa. Tutkimushuoneessa nosto pöydälle sujui vanhalla rutiinilla, ja tikkien poiston kutittaessa Caddy "lauloi" syöttäessäni sitä, mutta antoi kuitenkin minun pitää kiinni ja keskittyi makupaloihin.

Kotiohjeiksi sain vielä pitää kauluri pari päivää päässä, jos haavaa kutittaa, joten pojat ovat olleet vielä sisällä portilla erotettuina, mutta lenkillä ja pihassa yhdessä.

Tänään otin pojat pitkälle lenkille yhdessä, ja sen jälkeen jäivät samaan tilaan kaikki kolme.

Echon ylimääräiset kierrokset ovat rauhoittuneet nopeasti lyhyillä mutta suunnitelluilla päivittäisillä tottistreeneillä ja leikkimällä sen kanssa.

2008-12-22T15:06:00.000+02:00

Koirien hiljaiseloa, emännän kiireitä ja Caddyn leikkaus

2008-12-22T09:24:00.005+02:00

Koko joulukuun on koirien elämä ollut melko tylsää ja hiljaista, emännällä sen sijaan ollut kiireitä toisensa perään, lähinnä lasten taholta, miehen pitkien työpäivien vuoksi jne. Metsälenkillä sentään ollaan ehditty joka päivä käymään, mutta siihen se on hetkellisesti jäänyt. Echossa tämä näkyy selvästi: se on ylikierroksilla pihassa, syöksähtelee häntä pystyssä ympäriinsä vahtimassa kaikkea mitä ei ole. Onneksi tämä on vain väliaikaista. (Tämä on se syy miksi en ikinä suosittelisi aussieta kenellekään, joka ei ehdi säännöllisesti treenaamaan koiransa kanssa jotain koiraa aktivoivaa hommaa. On helppoa nähdä kuinka nopeasti aussiesta tulee turhautuessaan ongelmakoira sellaisessa kodissa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, eikä siihen riitä remmilenkki ja aamutossujen kantaminen.)
Yksi yhteenotto ehti olla joulukuun alussa Caddyn ja Echon kesken. Ateriaksi oli ollut lampaan luita, ja korjasin jämät, toisin sanoen pienet ja vaatimattomat luunpalaset, alakerran makuuhuoneen portin toiselle puolelle kiireessä, kun jokainen söi luunsa tietenkin omassa rauhassaan. Luunjämät jäivät näkösälle portin taakse, ja Echo alkoi niitä vahtimaan Caddyn provosoituessa tästä. En ehtinyt estää yhteenottoa, mutta se jäi lyhyeksi kun riitti että nostin Caddyn pois. Sitten Käy siihen, ja rauhoitin pojat ilmeettömästi ja eleettömästi vierekkäin. Tämän jälkeen ei ollut ongelmia, mitään ei jäänyt päälle.

Joulukuun alussa tein myös erään hauskan harjoituksen metsälenkiltä kotiinpäin kävellessäni hämärän taittuessa postilaatikkoristeyksessä. Pysähdyin ja sanoin kovaan ääneen metsätien varrella PÄIVÄÄ!, jolloin koirat tietenkin höristivät korviaan ja Echo syöksähti remmissä niskakarvat pystyssä haukun saattelemana suuntaan johon tervehdin. SHT! ja käsiliike, Echo vaikeni hiukan nolona, mutta koirat jäivät ihmeissään katsomaan kuka metsässä on. Tervehdin kovaäänisesti eri suuntiin HEI!, ILTAA!, Morjensta! noin 40 kertaa ja Echo syöksähteli karvat pystyssä, rauhoitin sen joka kerran ja vaadin hiljentymään, Pepsi ja Caddy seurasivat korvat hörössä valmiina reagoimaan jos joku vastaisikin tervehdyksiini, mutta käskin niidenkin rauhoittua. Lopulta sain myös Echon olemaan alusta asti rauhallinen vaikka huikkasinkin tervehdyksen vielä muutaman kerran. Itselläni oli niin hauskaa, että nauroin hiljakseen vedet silmissä. Pienestä hullun hauskanpito tulee:D

Caddyllä on ollut noin 3 vuotta selän päällä hännän juuressa n. 3cm läpimittainen irtonainen ja liikkuva patti ihon alla. Eläinlääkäri on patin pariin kertaan katsonut, ja ollaan sovittu, että jos patti alkaa haitata tai kasvaa nopeasti, niin se poistetaan pikaisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta nyt Caddyn vakuutus on päättymässä, ja päätettiin, että patti poistetaan ennen sitä. Kävimme 12.12. eläinlääkäriasema Kauriissa tarkastuksessa, jotta tiedettäisiin miten leikkaus tehdään. Patista otettiin lisäksi 4 ohutneulanäytettä. Caddylle eläinlääkärikäynnit (onneksi niitä ei ole ollut kovinkaan monta) ovat olleet kauhun paikka kiinnipitämisen vuoksin (ennen Järvetin ihanaa eläinlääkäriä Anne Leinoa), samalla tavalla kuin rauniokokeen koiran kantaminen. Olin varautunut makupaloilla (pekonia, nugetteja, lihapullia, natural menua...) ja naksuttimella, ja nostaminen ja kantaminenhan oli siedätetty ja treenattu rauniokoetta varten täydelliseksi suoritukseksi, joten näillä eväillä lähdin luottavaisena näyttämään Caddyä. Olin etukäteen ilmoittanut koiran pelkäävän ja pakenevan, mutta kuonokoppaa ei tarvita vaan minä pidän huolen koirasta ja ell saa keskittyä pattiin ja verinäytteisiin. Leikitin Caddyä ennen sisäänmenoa, ja Caddy oli "vietissä" kun mentiin sisään, unohti haistella aseman hajua ja vaipua paniikkiin. Caddy haukkui minulle muutamia kertoja "hakuasenteella"odottaessamme vuoroamme, mutta se ei haitannut. Naksuttelin muutaman kerran ja palkkasin herkuilla, Caddy oli naksuttamisesta ja superherkuista innoissaan. Nostaessani Caddyn tutkimuspöydälle käytin opettamaani vihjesanaa NOSTO, eikä mitään ongelmaa. Pöydällä naksutin ja syötin useita kertoja peräkkäin, ja Caddy keskittyi naksuttimeen ja herkkuihin, eikä välittänyt eläinlääkärin toimenpiteistä ollenkaan. Ell Katja Lilja sai rauhassa ottaa ohutneulanäytteet ja verinäytteen etujalasta Caddyn nuollessa pekonia suljetusta nyrkistäni!
Ken voi arvatakaan olin todella TODELLA iloinen! Naksuttaminen rauhoittaa (Emma Parsons: Click to Calm) todellakin.
Leikkaus sovittiin perjantaiksi 19.12. ja vein Caddyn aamukahdeksaksi Kauriiseen. Tämäkin meni hienosti, ei paniikkia ei mitään. Odotin Caddyn kanssa rauhoittumispistoksen vaikuttamista vartin verran, nostettiin Caddy pöydälle ja lähdin pois. Sovittiin, että haen yhden jälkeen, silloin olisi jo herännytkin.
Puoli kahdelta kävin hakemassa, piippaus kuului jo tiskille, mutta poika oli reippaana istumassa häkissä. Kanyyli otettiin vielä pois, kotihoito-ohjeet ja lääkkeet, kipulääke ja antibiootti mukaan. Liimasiteen, joka peitti ompeleita, saisi poistaa 2 vuorokauden kuluttua.
Ekat 2 päivää leikkauksen jälkeen ovat olleet lähes pelkkää piippausta, vaikka kivut on hoidettu lääkkeillä. Kauluri on ollut päässä ruokailua ja pissalenkkiä lukuunottamatta , ja on oppinut sen kanssa hyvin liikkumaankin. Liimasiteen poistin eilen illalla, ja yksi tikki näyttää olevan hiukan irti niin että haavan reunat nauravat ja kudokset näkyvät. Muuten haava on mielestäni tosi siisti ja näyttää kiinnittyneen. Liimasiteeseen oli tästä kohtaa vuotanut eniten kudosnestettä.Nyt käyn näyttämässä 45 minuutin päästä haavan Kauriissa.

No niin, Kauriista kotiuduttu ja Antin kurssikaveri Anu Jäminki katsoi Caddyn leikkaushaavan. Yksi tikki oli tosiaan katkennut ja haava nauraa tuosta kohdasta, mutta on kaikenkaikkiaan todella siisti ja hyvää vauhtia paranemassa. Sovittiin, että suihkuttelen vedellä kerran päivässä, muuta ei tarvitse. Tikit poistettaneen 14-15 vrk leikkauksesta eli uuden vuoden paremmalla puolella, koska tuo auennut kohta on juuri siinä missä häntä liikkuu.

Ja kasvaimesta sen verran, että (patologin näytteitä odotellessa) se osoittautui talipatiksi, joka oli hiukan tulehtunut. Patti oli kapseloitunut nätisti ihon alle, ja se kuulemma irtosi hienosti leikatessa ilman, että ympärillä olevia kudoksia tarvitsi irroitella. Kiintoisaa sinänsä, että Caddyä tuo patti ei ole koskaan vaivannut, se ei ole ollut kipeä eikä kosketusarka, eikä se ole koskaan itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Mielenkiintoinen huomio näistä päivistä, jotka Caddy on viettänyt portin takana kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen puolella kauluri päässään, ja Echo ja Pepsi ovat olleet portin toisella puolella. Molemmat ovat ilman Caddyä todella rauhallisia, erityisesti Echo, joka normaalisti höslää ja viuhtoo aika paljon. Nyt Echo on jotenkin rennompi pelkän Pepsin seurassa. Tänään huomasin, että Echo jännittää Caddyä portin toisella puolella, en tiedä jännittääkö kauluria, vai itse Caddyn fyysistä läsnäoloa. Caddyn piippaus ja ekojen päivien lääketokkurainen olemuskin aiheutti varmaan epäröintiä. Leikkausiltana ja seuraavana aamuna Caddy murisi portin takaa toisille, jotka ihmettelivät hetken kaverin uutta lookia, mutta luulen sen johtuneen juuri tuosta lääketokkurasta ja potasta päässä. Itse olen huomannut ajattelevani ja jännittäväni sitä hetkeä kun pojat taas yhdistetään, ja olen miettinyt jo valmiiksi miten sen teen. Kummatkin kulkevat ulkona toistensa hajujen perässä tarkoituksella, kun eivät siis voi ulkoilla samaan aikaan. Caddyn on ulkoiltava tikkien poistoon saakka tietenkin hihnassa ja ilman riehumista. Luulen, että otan mukaan naksuttimen ja herkut, ja kaikki samalle remmilenkille, se rauhoittaa.

Kiva oli kuulla myös eläinlääkäriaseman henkilökunnalta, ettei Caddyä uskoisi ollenkaan ikäisekseen!

Java puolestaan on toiminut lastenkutsujen virallisena leikittäjänä koko viikonlopun, uskokoon ken tahtoo! "Varokaa, lasten kauhu saapuu" ;)
Iisakin 4-v. synttäreitä on juhlittu kuluneena viikonloppuna, ja molempina päivinä Java sai olla mukana vieraiden keskellä. Lauantaina 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden reippaiden poikien keskellä se tuli hyvin toimeen, kulki mukana ja välillä kellahti selälleen rapsuteltavaksi. Sunnuntaina Javan pakka meinasi mennä sekaisin kun kuuli eteisestä Samin ja Sonjan äänet. Sain vaivoin ja hiukan vaativin komennoin (sitäkin isommin herkuin) sen pysymään keittiössä kanssani Käy siihen -komennolla maassa, kunnes olivat tulleet sisälle, ja vielä siihen asti kun Suomelat olivat istumassa eikä kukaan saanut Javaan kiinnittää huomiota ennenkuin se käyttäytyi rauhallisesti. Tämä toimi hyvin. Sami ja Sonja ovat koko maailmassa ne ihmiset, joista Java menee sekaisin, aivan täysin. Sunnuntaina ihmisiä oli parikymmentä, ja yhtä hyvin käyttäytyi kuin lauantainakin, myös taaperoiden Fannyn ja Kasper-pojan kanssa. Kasperia Javan oli pakko käydä nuolaisemassa.

Hakua lauantaina 29.11.

2008-11-29T14:27:00.007+02:00

Kauden viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa.

Sää: +4, pilvistä, painavaa ja märkää lunta maassa 15-20 cm, ei juurikaan tuulta, kostea ilma. Lähellä haulikkorataa, josta kuului selkeästi kunnon ampumisäänet. Alue tallattu väljästi. Tarkoituksena keskittyä vain suoraan pistoon, omaan liikkumiseen keskilinjalla, ja siihen, että koira tulee pistolta suorinta tietä keskilinjalle tuomaan rullan. En ottanut näytölle liinaa juuri tuon lumisen ja talvisen märän maastonkaan takia, muut releet oli kyllä (norskipanta, valjaat, pk-liivit). Mm olivat helpoissa "piiloissa", ei apuja, mutta etäisyys ei ollut kuin 15-20m? Hakiessani Einaria autosta luulin sen kuolevan, koska kiljui innosta täyttä kurkkua:O, mutta aikaa ei ollut ottaa enempia rauhoittumisia, joten otin Eikan ulos autosta ja rauhoitin hetkeksi "Käy siihen", ja puin auton vieressä releet päälle, hihna kiinni valjaisiin. Into päällä keskilinjalle. Ekassa lähetyksessä jouduin pyytämään Echolta asennon korjausta koska istui väkisin poikittain (namilla hillintää), pidin oikealla kevyesti kiinni valjaista ja vasemmalla käsimerkki, odotin että ei inise ja kilju vaan vetää henkeä, ja lähetys oikealle siis. Lähdin siirtymään keskilinjaa, toi rulla kohtuullisen hyvin suorinta tietä keskilinjalle, muutaman askeleen taisi ottaa omia jälkiään takaisinpäin mutta kaarsi kuitenkin. Hyvä rullanluovutus, tulee jo itse sivulle valmiiksi seisomaan, olin laittavinani liinan ja pidin hetken vastaan kun annoin käskyn näytölle. Hyvin lähti. Palkaksi ensin ruokaa sitten hetken patukkapeliä. Vasemmalle toinen lähetys, ei ehkä kovin suora pisto mutta tarkensi kovasti pienen kuusikon ympärillä. Toi nätisti rullan minulle, olin kulkenut keskilinjaa eteenpäin ja maltillisesti jutellut "tännepäin, hienoa", mutta taisi tulla samoja jälkiä tällä pistolla. Malttoi hienosti sivulle seisomaan, ja pidin taas hiukan vastaan valjaista näytölle lähettäessäni. Näytölle lähti suorinta tietä. Palkkana jälleen ensin ruokaa, sitten vähän patukkapeliä. Tuli hienosti kanssani keskilinjalle, intoa täynnä mutta pysyi kuitenkin lähellä, taisin antaa muutaman namin, jotka juuri ja juuri malttoi ottaa. Lähetys oikealle, nyt en pitänyt valjaistakaan kiinni, malttoi ihan hyvin. Lähdin itse liikkumaan turhakin reippaasti, kun katsottiin pieni kuusikko sopivaksi jonka koira etenisi tuodessaan rullaa keskilinjalle (hölkällä, etten myöhästyisi oikeasta kohdasta) ja huutelin koiraani turhankin iloiseen, heh, sehän tuli rivakasti enkä antanut tehdä töitä loppuun... Shame on me! Uusi lähetys suunnilleen samoilta kohdilta kuin edellinenkin, ja etenin hiljakseen ja "kutsuin" =en tosiaan kutsunut vaan "tännepäin, taitava", kun näin että ottaa rullaa ja se meni hyvin! Taas pisto vasemmalle, otettiin kolmiokohdaksi iso kivi, niin että Echo lähetettäisiin vasemmalta puolelta, liikkuisin keskilinjaa, ja koira tulisi luokseni rullan kanssa oikealta. Lähetyksessä Echo ei lähtenytkään suoraan, vaan kaarsi kiven oikealle, otti hajun ja lähti takareunalle. Joutui taas hetken tarkentamaan ennenkuin löysi mm, toi rullan mutta pudotti sen kiven tienoille hankeen, kääntyi heti itse hakemaan sen ja toi kauniisti käteeni. Näytölle lähti suorinta tietä hienosti. Palkkana vain ruoka, sanoin ettei leikitetä vaan otetaan vähemmän pistoja/löytöjä kuin suunniteltu. Viides lähetys oikealle, maltillisesti käsimerkki ja käsky, toi nätisti rullan, ja näytölle.
Päätettiin, että sitten vika piilo tälle samalle oikealle puolelle on teknisesti helpompi jotta saataisiin vielä onnistunut suoritus, ja se menikin tosi nätisti. Puolivirallinen leikkitäti Niina leikitti vielä patukalla ruokapalkan jälkeen kunnon tovin, ja Pauliina leikitti vuoroon toisella patukalla. Tällä kertaa leikissä vhän enemmän "mouthing" kuin torstaina raunioilla, mutta innokasta leikkiä, ja Echo leikkii hyvin mielellään vieraiden kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa kausi haussa.
Echolla oli intoa muillekin jakaa, mutta malttoi hienosti. Ohjaaja sössi muutamassa välissä kuten ennenkin, ja ohjeeksi sain (kiitos Pipsa!) miettiä omaa keskilinjakäytöstäni; turhat liikkeet pois etten kiihdytä lisää innokasta koiraa, lähetysasentoon suoraan, niin että koira tulee oikeaan asentoon ilman lisäkiemuroita. Nyt tiedän myös minkä verran Echo kestää omaa ääntäni keskilinjalta, että löytää minut rullantuonnilla kun olen jo liikkunut eteenpäin. Voin "kutsua" sitä kohtuullisesti, mutta vasta kun se on maalimiehellä tai tulossa sieltä, ja olen itse liikkunut tarpeeksi keskilinjaa. Tällä kerralla ei otettu pistoille syvyyttä ihan teknisen haasteen vuoksi, lyhyempi keskilinja, lumen vuoksi vaativakulkuisempi maasto, mutta toki ensi vuonna palataan siihenkin. Nenänkäyttö näytti hyvältä. Näytölle Echo menee aina suorinta tietä.
Treeneihin tullessani takavetoinen MB Vito upposi pehmeään lumeen heti kun käännyin Öljytieltä metsätielle. Tunsin samantien, että tästä ei mennä eteen eikä taaksepäin. Jätin auton sen enempää sitä yrittämättä liikuttaa, kun ei pahemmin ollut esteenä. Treenien jälkeen ihanat treenikaverit Niina, Pauliina ja Pipsa auttoivat auton irti lumesta, havuja ja soraa takapyörien alle ja riuskojen mimmien työntöapu, ja niin Vito pääsi takaisin asvaltille. Pauliinalla oli vielä järkevästi kunnon lumilapio autossaan, ja Niina löysi tyhjän muovipussinkin soraa varten, jota löytyi ison tien toiselta puolelta sulaneesta penkasta. Isot kiitokset vielä teille!

Raunioilla torstaina 27.11.

2008-11-27T23:32:00.004+02:00

Sää +6, lunta maassa >20cm, tuuli lännestä. Tornin eteen sytytettiin tuli treenien alussa. Echo viimeisenä radalle 4 koiran jälkeen, joten lumipolkuja ja jälkiä oli runsaasti. Laitoin rullapannan kaulaan jo ennen radan porttia ja Echo tuli radalle ilman hihnaa. Vaikka oli intoa täynnä, malttoi kuitenkin pysyä hienosti mukanani, minulla oli makupaloja joita syöttelin. Radan oikea reuna käytössä ojalle saakka, 3 mm valmiina piiloissa, ykkönen siirtyy neljänneksi. Ampumista 6mm, meteliä ja ihmisten huutamista häiriönä. Lähetys kopin edestä betoniputken läpi kasalle. Echo malttoi todella hienosti lähetyksen (annoin namia vielä sivulla), ampaisi matkaan VASTA käskyllä ja käsimerkillä, ei ennakoinut vaikken pitänyt kiinni. Ei myöskään välittänyt Heidistä, joka metelöi palotalon seinustalla ja jonka kanssa minä huutelin kovaäänisesti. Muistin itse lähteä heti lähetyksen jälkeen etenemään. Echo toi rullan, luovutti sen kauniisti käteen, tuli käsimerkistä sivulleni seisomaan ja käskystä ampaisi näytölle. MM ensimmäisessä roskiksessa. Palkkana ruokaa, sen syötyään otin Echon "hallintaan" ja uusi lähetys. Kävi lumisilla kasoilla, haju oli selvästi nenässä, kiersi mökin vasemmalle puolelle ja taakse, palasi oviaukon eteen ja otti rullan MM, toi kauniisti minulle. Olisiko kerran tiputtanut luovutuksessa mutta nosti ylös lumesta ja antoi nätisti käteen. Käsimerkillä sivulle ja lähetys näytölle. Palkan jälkeen lähetin seisovien ja kovaan ääneen puhuvien 1. ja 2. mm ja meteliä pitävän raivaushenkilön välistä palotalon viereltä etsintään. 3. mm ensimmäisessä pystykelassa, Echo kävi ensin keskialueen vasemmalla puolella, palasi sitten takaisin ja jatkoi itsenäisesti kelan oikealta puolelta ohi. Haju oli nenässä, kiersi kelat ja palasi hakemaan rullan mm:ltä, jälleen hieno rullantuonti minulle. Näyttö, palkka mm:ltä ja lähetys viimeiselle. Toi nopeasti ja jälleen tosi hyvin rullan, lähetys näytölle, mm portaiden takana betonirenkaassa. Echo oli 4. mm ottanut rullan betonirenkaassa alhaalla olevasta rei'ästä! Mm palkkasi ensin ruualla, sitten otin kiintopannan pois, sähläsin siinä hetken kun en tajunnut hti avata koko hihnaa, mutta pannan irrottamisen jälkeen Maria leikitti Echoa köydellä todella hienosti. Huom. nyt oli kunnon grip-ote ja Echo kiskoi ja ravisteli, mm päästi irti ja Echo vei lelun hänelle uudelleen leikittäväksi, ei siis tuonut minulle! Marian jälkeen meteliä tehnyt Heidi kutsui Echon leikkiin palotalolla. Echo paineli kutsusta innoissaan leikkimään, ja Heidi veti ja heitteli narufrisbeetä. Niina vielä jatkoi leikittämistä palatessamme kopin eteen, ja edelleen taisi ottaa kunnon otteella narufrisbeestä. Taisi palauttaa lelun Niinalle uudelleen leikitettäväksi voitettuaan sen.

Echo ei reagoi meteliin eikä häiriöhenkilöihin. Nyt lähetykset, rullan käteenluovutus ja näyttö sujuvat mielestäni niinkuin pitää ja olen tyytyväinen tekniseen puoleen. Ampumisella, savulla, tulella ja häiriöllä jatketaan mahdollisuuksien mukaan. Leikkiote hyvä grip. Ei pureskele ja tarkenna otettaan!
Talvitauon aikana opetan kiintorullan.

Olimme Niinan kanssa sopineet Nemon ja Caddyn ottamisesta kahdestaan muiden jälkeen, mutta ihana kouluttajamme Katja ja ihanat treenikaverit Maria ja Heidi jäivät vielä hetkeksi molemmille koirille.

Caddylle otettiin 1 mm kiinniolevaan roskikseen. Niina istui roskiksen vieressä betonirenkailla paukuttaen ja lauleskellen kovaäänisesti. Otin lähetyspisteeksi betonirenkaat kasan alussa, ja lähetin Caddyn niistä yhden läpi. Lähti kyllä, otti hajua, kävi katsomassa Niinaa lähempää ja paladi luokseni, mutta lähti itse uudelleen etsimään. Kiersi ylös kasalle ja tuli roskikselle. Olin siirtynyt vanhan ketteryystelineen kohdalle, enkä nähnyt roskisrivin etupuolelle, jossa Caddy taisi hetken haistella. Haukahti pari kertaa, ja Niina laulupaikaltaan näki Caddyn käskien minua pysymään paikallani, etten mene tukemaan. Hyvä Niina! Odotin hetkn, Heidi kertoi Caddyn empivän kahden roskiksen välillä. Alkoi haukkua kunnolla kovaäänisesti, menin lähemmäs, jolloin Caddy tuli vastaan ja kiersi roskisrivin "takapuolelle". Jatkoi siellä hetken haukkua, mutta siirtyi sitten takaisin roskisten etupuolelle ja tuli kerran minunkin luokseni. Taisin tässä vaiheessa kääntää olkapääni koiralle ja siirtyä pari askelta kauemmas ja annoin sen itse päättää mitä tekisi, en sanonut mitään. Caddy meni takaisin roskisten eteen ja alkoi haukkua pontevasti keskimmäisten ovien kohdalla. Kun oli jonkin aikaa ilmaissut, astuin kehumaan rauhallisesti ja pyysin tarkentamaan missä mm on. Nyt Caddy meni suoraan vasemmanpuoleisen suljetun oven eteen, nousi sitä vasten raapimaan oven ja haukkui edelleen. Avasin oven ja Katja löytyi. Caddylle oli vetoköysi, oli hetken ihmeissään mutta alkoi leikkiä hyvin Katjan kanssa. Caddy pitää vetoleikissä lelusta tiukasti kiinni, kiskoo voimakkain nykäisyin taaksepäin ja murisee. Kun päästää irti se tekee tapporavistuksen ja yleensä tuo lelun leikittäjälleen takaisin. Nyt se oli selvästi hiukan stressissä metelistä ja piilon tarkennuksesta omin voimin, joten kulki vain vetoköysi suussaan, muttei antanut sitä heti myöskään Niinalle tai Heidille vaikka molemmat pyysivät. Katja sai vielä köyden hetkeksi ja leikitti, voitettuaan Caddy toi minulle ja kun heitin sen Niinalle, Caddy paineli perään ja leikki kunnon tovin, Niina polvillaan, ei vetänyt vastaan vaan teki sivuttaisliikettä ja päästi irti, jolloin Caddy teki voimakkaat tapporavistukset köydelle ja vei taas Niinalle. Heitin vielä köyden Heidillekin, ja hänkin leikitti Caddyä tovin.

Otin Caddyn autosta melko kylmiltään pimeälle (valot oli toki, ja koira oli lenkitetty juuri ennen treenejä) ja lumiselle radalle, jossa oli kuitenkin juuri sitä häiriötä mikä sen on paineistanut kun ei olla harjoiteltu. Olosuhteisiin nähden (pimeä luminen rata, häiriöhenkilöt) Caddy tarkensi umpipiilon suhteellisen hyvin ja lopuksi ilmaisikin sen hyvin. Oli selvästi tuosta ja leikityksestä "väsynyt", ehkä liikaa kuormitusta (kovaääninen murina leikissä)? Olin kuitenkin homman sujumiseen todella tyytyväinen ja oli Caddylle hyvä yksittäinen treeni. Iso kiitos vielä kerran treenikavereille!

Hiljaiseloa viikolla 47

2008-11-23T22:19:00.004+02:00

Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille jotka olette laittaneet viestiä ja kyselleet kuulumisia! Lopatolin jälkeen nyt on kaikki hyvin, oireet kestivät juuri sen lääkkeen vaikutusajan 5 vrk tai oikeastaan vähän vähemmän, viime viikon sunnuntaina kaikki oli palautunut ennalleen ja normaaliksi.

Lenkkiä kummempaa ei olla nyt tehty, mutta onneksi koirat ovat tottuneet siihen, että välillä ollaan vaan ja mitään erikoista ei tapahdu. Kennelrehun auto kävi Sipoossa tiistaina, ja siihen tein ensimmäisen tilaukseni: 60 kiloa lihaa (naudan sydänjauhelihaa, sian ja naudan jauhettua maksaa, broilerin jauhelihaa, jauhettua lohta. sika-nautajauhelihaa) sekä purkki merilevää. Menimme tyttäreni kanssa Kennelrehun auton pysäkille hyvissä ajoin, ja pian parkkikenttä alkoi täyttyä autoista. Väenpaljoudesta huolimatta me taisimme olla ainoat, jotka tilasivat enemmän kuin 20 kiloa, ja jonossa jo kuittailtiinkin, että meillä taitaa olla piilokennel (?) ;) Yllättävän hyvin tuo määrä mahtui meidän kolmeen pakastimeen, joissa sentään on kohtuullinen määrä ihmistenkin ruokaa! Kiitokset vielä Anne Heikkiselle vinkeistäsi, nyt alkaa olla näppituntumaa sössöjen sekoitukseen:)

Torstain Ojanko-treeneihin päätin olla menemättä, koska oli sekä liukasta että pimeää, enkä halunnut Echon kanssa tehdä vielä mitään niissä olosuhteissa. Treenit kyllä peruttiin sitten kokonaan.

Lauantaina 22.11. olin kuuntelemassa Mia Skogsterin luentoa Metodina viettikoulutus. Luento oli antoisa ja kiinnostava. Mialla oli monta hyvää pointtia, jotka itse allekirjoitan, mm. koiran kasvamisesta ja kypsymisestä n. 2,5-vuotiaaksi, ja siitä miten koira tarvitsee lapsuuden. Hyvä pointti oli myös muistaa, ettei nuorta koiraa saa missään tilanteessa kuormittaa toistuvasti liikaa painostamalla, vaatimalla tai nostattamalla esimerkiksi puolustusviettiä. Leikkimisen ja leikittämisen tärkeydestä olen myös ollut aina samaa mieltä. Oli myös mahtavaa kuulla, kuinka huipulla kisaava kouluttaa koiransa järjestelmällisesti pilkkomalla liikkeet ja käyttämällä positiivista vahvistamista. Luento oli kuin kiinnostava tiivistelmä ja lyhennelmä vuonna -99 käymästäni Tunne koirasi -kurssista, jonka opettajana oli David Selin, ruotsalainen koirapsykologi ja Anders Hallgrenin oppilapsi.

Lauantaina lähdin iltalenkille Javan kanssa kahdestaan, ja juoksentelimme sen kanssa hauskaa pitäen lumisella sänkipellolla tähtitaivaan alla. Leikin Javan kanssa kevyellä pitkällä liinalla; jätin Javan ensin maahan, kuljin parinkymmenen metrin päähän ja kutsuin, ja sen ollessa 5 m päässä käännyin ja lähdin pinkomaan liina kädessäni pakoon. Se tarttui heti liinasta, vedin ja myötäsin, tapporavistuksella päästin irti ja annoin voittaa, ja lähdin taas karkuun, jolloin Java tuli perässäni ja toi liinan jälleen vedettäväksi. Vedimme hetken taas hauskaa pitäen, mutta nyt sanoinkin Kiitos!, jolloin Java päästi irti liinasta. Jätin sen taas maahan ja lähdin juoksuun. 25 m päässä kutsuin mutta jatkoin juoksua, Java tuli innoissaan ja tarttui taas liinaan. Pelattiin, annoin kerran pari tapporavistuksella voittaa (toi sen heti takaisin), seuraavalla vedolla pyysin irti Kiitos -käskyllä, ja laitoin liinan taskuuni. Meillä oli molemmilla huippuhauskaa, ja Java oli loppuillan tyytyväisen näköinen.
Päivinä, jolloin ei ole treenejä eikä liiemmälti aikaa tehdä niitä itsekään, leikin koirien kanssa yksitellen. Leluja meillä on monta kassillista; narupalloja, tennispalloja, boomerball, kangasfrisbee, 2 kongin frisbeetä, Ikean köysifrisbee, 4 erilaista ja erikokoista patukkaa, 3 vetoköyttä, pehmoleluja, vinkuleluja, rättejä... eivätkä ne tietenkään ole koirien ulottuvilla muuta kuin minun kanssani :D Meillä siis leikitään ja kaikki leikkivät kaikilla leluilla yhtä innokkaasti. No ehkä Boomis on Pepsin ykkösjuttu, ja Caddylle ykkönen on frisbee, mutta herroille kelpaa myös vetoköydet ja patukat. Leikin jätän aina vähän kesken, niin että koirat tahtoisivat vielä kovasti jatkaa.

Sunnuntaina, tänään siis, tuli vihdoin talvi (edes muutamaksi päiväksi) tänne etelään kovan lumimyräkän saattelemana. Siitä pääsivät nauttimaan lapset ja koirat, enkä voi sanoa kummat nauttivat enemmän, näyttivät kaikki olevan yhtä innoissaan.

Hurja loppuviikko 46

2008-11-17T09:17:00.009+02:00

Jos koiraelämäsi on tylsää, muista madottaa koirasi Lopatolilla. Mutta älä luule säästäväsi aikaa kun annat vain yhden kerta-annoksen. Voi olla, että joudut kuluttamaan seuraavat 5 vuorokautta puhelimessa kolmen eläinlääkärin kanssa aamusta iltaan, ja miettimään yötä myöden josko koirallesi jää pysyviä haittoja.

Päätin sitten madottaa tämän syksyn matokuurin Lopatolilla, valmiste, jota olen käyttänyt useita kertoja ennenkin vaihdellen kahden muun laajakirjoisen matolääkkeen, Drontal Compin ja Axilurin kanssa. Viimeksi koirat saivat Lopatolia 1,5 vuotta sitten.
Keskustelin farmaseutin kanssa Sipoon apteekissa annanko hiukan päälle 20 kiloisille koirilleni 2 vai 3 tablettia, ja farmaseutin suosituksesta ja maatolääkken ohjeista päätin ottaa 3 x 4 tablettia, jokaiselle 3 siis. Ohjeen mukaan 21-30kg koiralle annetaan 3 tablettia (1 tabl. jokaista 10 kiloa kohden), tabletteja ei jaeta eikä rikota.
Keskiviikkoaamuna annoin matolääkkeen sekoitettuna 1/4 päivän ruoka-annoksesta. Loput ruuasta annoin samana iltana. Keskiviikon ja torstain välisen yön Echo ja Pepsi oksensivat, ei kuitenkaan rajusti, mutta kaikki illalla annettu ruoka tuli ylös. Torstaiaamuna kävin koirien kanssa metsälenkillä. Puhuin puhelimessa, ja huomioin, että olivat vähän vaisuja ja väsyneitä, mutta tarpeillaan kävivät normaalisti, ja juoksuakin riitti jonkun verran. En antanut oksentamisen jälkeen ruokaa kuin vasta illalla. Pahoinvointi näkyi selvästi, ruokaa katsottiin ja maistettiin varovasti, ja jopa Echo, joka tavallisesti syö kuin Volta 1600 täydellä teholla, nuoleskeli suupieliään maistellessaan ruokaansa varovaisesti, ja jätti jopa osan syömättä. Myöhemmin torstai-iltana alkoivat näkyvät keskushermosto-oireet. Kaatosateessa pihavalojen hämäryydessä mietin, miten Pepsi on nyt yhtäkkiä saanut noin rajuja vanhuuden oireita, että kulkee kaikki jalat jäykkinä, hiukan kyyryssä, ja vielä kuin olisi humalassa. Jäin pohtimaan yrittäessäni vakuuttaa itselleni näkeväni varmasti oikein, että mihin soitan seuraavana aamuna, lähinnä mille eläinlääkäriasemalle. Kunnes näin Echon. Echo liikkuu tavallisesti vauhdikkaasti, olipa mikä tahansa vuorokaudenaika tai keli hyvänsä. Nyt se kulki varovaisin lyhyin käyntiaskelin, riiputti päätään kallellaan ja istui heti alas vauhdin pysähdyttyä, ettei kaatuisi. Etujalat olivat kaikkea muuta kuin "parallel" toisiinsa nähden; ne olivat kuin mäkkärin mukissa olisi kaksi pilliä samassa rei'ässä. Takajalat ottivat sivuhorjahduksia. Yritin vetää henkeä ja pysyä itse rauhallisena kun menimme sisälle. Painelin saman tien puhelimeen ja laitoin viestiä Antti Tukiaiselle, Serafian kummisedälle, Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille. Kello oli tuolloin 22.35. Antti soitti välittömästi minulle. Odottaisin seuraavaan aamuun, akuuttia tarvetta ei kaikesta huolimatta ollut lähteä päivystykseen kun mitään ei voisi tehdä. Koirat kuitenkin olivat muuten kunnoltaan ok. Aamulla soitin myös ystävälleni Laura Lönnbergille, joka kertoi toki saman kuin Anttikin: vastalääkettä ei ole, ja on odotettava siihen kunnes lääke poistuu elimistöstä ja sen vaikutus lakkaa. Aamulla molemmat koirat pysyivät paremmin pystyssä kulkiessaan ravia tai laukkaa (pihassa siis), mutta vauhdin hidastuessa tuli heti tasapaino-ongelmia, Pepsi kulki takajalat alla kyyryssä jäykin askelin, horjahdellen. Echon etutassut huitoivat liikkeessä ylöspäin, pysähtyessä jalat olivat yhdessä, pää kiertyi vinoon ja käännökset onnistuivat laajalla kaarella. Jälleen istui mieluummin kuin jäi seisomaan. Tiedotin Anttia oireiden jatkumisesta. Laura soitti, oli konsultoinut myös kolleegaansa ja olivat tutkineet lääkken tiedot: yliannostuksessa harvinaisena keskushermosto-oireita, joiden pitäisi mennä itsestään ohi, vastalääkettä ei ole, lääkkeen vaikutusaika 5 vrk.
Lääkkeissä on normaalisti ns. turvaraja, jonka mukaan pienestä yliannostuksesta ei tule mitään oireita. Lopatolia oli nyt annettu ohjeen mukainen lääkeannos, mutta silti koirani saivat kohtuullisen vakavia neurologisia oireita. Sekä Antti, että Laura olivat yhtä mieltä siitä, että katsotaan vielä seuraavaan päivään, koska keskushermosto-oireille ei mitään voi tehdä, ainoastaan oireenmukainen hoito.
Perjantaina päivällä Serafia tuli eskarista ystävänsä Tian kanssa meille, ja koirat olivat tyttöjen kanssa hetken pihalla vapaana. Echo ja Pepsi liikkuivat jopa vauhdikkaasti, ryntäsivät aidallekin luullessaan naapurin Ellan olevan siellä, mutta tuo nopea liike laukaisi taas pian oireet. Pepsi jäykisteli kyyryssä, ja Echon etutassut alkoivat huitoa ilmaa, ja yhtäkkiä sen vasen etujalka sai jonkinnäköisen krampin ja kiertyi sisäänpäin ja taaksepäin. Tytöt alkoivat nauraa ja minä itkeä.
Soitin heti Antille, joka mietti josko verikokeet selvittäisivät jotain, mutta epäili kuitenkin ettei niissä näkyisi mitään. Soitin eläinlääkäriasema Kauriiseen ja varasin ajan illaksi, mutta vielä uudemman kerran Lauran kanssa puhuttuani peruin ajan, koska Laurakin oli Antin kanssa samaa mieltä, ei auta kuin katsoa vielä toinen vuorokausi. Sovimme Kauriin henkilökunnan kanssa, että katson siis vielä yhden päivän, koska Kauris on auki sekä lauantaina että sunnuntaina labroineen kaikkineen.
Perjantai-iltana maistui jo ruoka, ja ruokaseremonia oli juuri sellainen minkä Cesar Millan kieltäisi, ei ruokaa ennen kuin koira on rauhallisessa mielentilassa :) Sentään jo merkki paremmasta.
Perjantaina vein illalla koirat lyhyelle remmilenkille, ja nyt ihmetystä herätti Echon sokeat kohtaukset. Pepsi liikkui jo ihan ok, suoraan eteenpäin, pysähtyi haistelemaan ja pissalle, eikä tasapaino enää heittänyt samalla lailla kuin aiemmin. Mutta Echo, sen tasapaino häiriintyi sen kulkiessa toisen koiran rinnalla, askel alkoi heti vetää toista koiraa päin. Kuljimme vain noin 300metriä ja käännyimme takaisin, ja tämä oli jo liikaa, etutassujen oireet alkoivat jo matkalla: tassut eturungon alla yhdessä, kauhoi liikkeessä ylös eteen, ja toinen tassu kiertyi hassusti. Sen lisäksi Echo sai sokeita kohtauksia. Pysähtyi yhtäkkiä, nosti päänsä aivan ylös ja yritti haistella missä ollaan. Oli kierähtää muutaman kerran ojaan. Jännittyi jos tajusi jomman kumman uroksen olevan vierellä, sen piti haistella kuka kukin on. Oli myös kuin ei olisi nähnyt minua, ja joutui kovasti haistelemaan missä olen ja missä liikutaan! Kun päästiin kotiin, laitoin Pepsin ja Caddyn sisälle ja hain frisbeen ja narupallon. Ne Echo näki, haki kun heitin vaikka oli jo täyspimeä, leikittiin vähän. Otin Echoa sivulle, sen oli vaikea löytää oikea kohta, ja kun se lähti liikkeelle sivullani, se törmäsi koko ajan jalkaani (kiertoliike). Annoin levätä jonkun aikaa sisällä, mutta yömyöhällä testasin vielä kylppärissä kävyn kanssa näkeekö mitään vai ei. Pariin otteeseen uhkausliike kädellä ei saanut silmien räpäytystä ja väistöä aikaiseksi, mutta kuitenkin näki kävyn: pidin ensin kättäni niinkuin siinä olisi jotain ja Echon tuijottaessa käteeni heitinkin toisella kädelläni sen sivulta kävyn ilmaan. Tarttui siihen salamannopeasti ja innostui heittelemään sitä itse kun sai kopin. Toistin vielä toiselle puolelle, ja onneksi reagoi ottamalla sikanopean kopin. Yöllä mietin mitä teen, jos nyt Pepsi ja Echo ovat mennyttä, ja itse olen niille matolääkkeen ostanut ja antanut...
Lauantai-aamuna koirat pääsivät pihalle pissalle. Sama lopputulos, ensin innokasta vauhdikasta menoa joka johti siihen, että oireet alkoivat. Otin Echon remmiin ja kävin sen kanssa postilaatikolla reilun 100 m matkan edestakaisin. Käyntivauhti remmissä oli vaikeaa, etu- ja takajalat yhdessä rungon alla, etutassuilla kauhomisliikkeitä. Pääkin kiertyi vinoon. Päästin sen postilaatikolta takaisin tullessani irti, ja pari kertaa pysähtyi taas haistelemaan kuono ylhäällä pellonreunaan ihan kuin ei näkisi mitään. Lähti sen jälkeen laukkaamaan kotiportille, aidalla kiihtyy Caddystä aivan kuin se olisi ollut vieras koira. Caddy kiihtyi yhtä lailla, ja selvästi provosoitui taas kerran nähdessään toisessa vikaa. Menin avaamaan portin, astuin siitä itse ensin sisälle ja pidin huolen että Echo tulee takanani. Hätistin Caddyn kauemmas antamaan meille tilaa, mutta en sitten ehtinyt välttää tappelua. Caddylle riitti se, että Echo oli jännittynyt "sokean kohtauksen" johdosta, ja häntä ja pää korkealla, ja kävi kiinni. Riitti kun nappasin Caddyä samantien kiinni, se jatkoi tappeluraivoamistaan ja Pepsin pyörähdettyä hölmistyneenä eteeni pidellessäni Caddyä kävi Caddy nyt Pepsiin kiinni kun olin sen saanut napattua irti Echosta. Echo oli tässä vaiheessa väistynyt, eli ei ollut tappelua haastava osapuoli. Sain Caddyn samalla sekunnilla myös irti Pepsistä, ja painoin nopealla liikkeellä kyljelleen maahan rauhoittumaan, pidin vain kaulalla kättäni. Caddy yritti pari kertaa kiihtyneenä nousta ylös, mutta painoin sen rauhallisesti takaisin kyljelleen, ja annoin Pepsin ja Echon sillä aikaa tehdä mitä halusivat, käyskentelivät rauhallisina. Rauhoittuivat selvästi molemmat kun näkivät minun rauhoittavan Caddyä. Kun Caddy oli täysin rauhallinen, päästin otteen ja nousin ylös. Se nousi ylös, ja lähti haistelemaan, vilkaisi aavistuksen jännittyneenä hiukan häntä kohollaan Echoa joka kulki kauempana, mutta tönäisin Caddyä kevyesti etulapaan ja suhahdin. Sitten mentiin sisälle, ei ongelmia enää.
Soitin vielä Kauriiseen ja puhuin ilmeisesti eläinlääkäri Juulia Martimon kanssa. Hän käski tarkistaa näköä noiden sokeiden kohtausten aikana, mutta oli sitä mieltä että odotetaan lääkkeen poistumisaika 5 vuorokautta ja katsotaan lievenevätkö oireet maanantaihin. Jos myrkytystä voitu hoitaa, se olisi pitänyt tehdä samantien lääkkeen annon jälkeen tai ainakin saman illan aikana, lääkehiilellä ja nesteytyksellä, mutta sehän oli jo myöhäistä torstaihin mennessä kun lääke oli jo imeytynyt ja vaikuttanut keskushermostoon (ja mistä olisikaan voinut tietää, että matolääkkeen ohjeenmukaisen antamisen jälkeen tulisikin hoitaa myrkytyksenä?!). Sovimme, että maanantaina palaan asiaan jos sunnuntai ei tuo muutosta parempaan.
Sunnuntaina aamupissalla näytti hyvältä, oireita ei näkynyt vaikka liikettä oli. Iltapäivän lenkillä oireita ei näkynyt, Echon remmissä liikkuminen oli suoraa, jalat suht oikein rungon alla liikkeessä, keskittyi haistelemaan kaikkea, ja näytti siltä että sokeita kohtauksia ei tullut. Uskaltauduin koko 1,5km remmilenkin kylänraittia pitkin, ja ekaa kertaa myös Echo kulki normaalisti. Pää ei kiertynyt, tassut eivät huitoneet ilmaa, ei nojannut kumpaankaan koiraan remmissä kulkiessaan.
Tänä aamuna myös näytti hyvältä. Kohta lähdetään pienelle metsälenkille ja sen jälkeen katsotaan tilannetta.
Kaikki eläinlääkärit olivat samaa mieltä, että myrkytyksen mahdolliset maksa- ja munuaisvauriot olisivat oirehtineet koiran voinnin huononemisena, syömis- ja tarpeillakäynnin epänormaaliutena.

Päivitystä: käytiin koirien kanssa lyhyellä metsäpissalla päivällä, eikä vauhti laukaissut enää oireita, sen verran kuitenkin juoksivat. Kotipihaan tultuamme leonberg Ella tuli aidalle pyytämään poikia hippaan, ja sitten mentiin niin että kaikki pois alta! Edestakaisin aitaa myöden ylös alas koko matka 25 kertaa niin lujaa kuin aussieiden jaloista nyt lähtee, Ella omalla puolellaan pojat meidän puolella. Kun tuo liike ja vauhti eivät näyttäneet enää oireita laukaisevan, uskoisin että tämän ikimuistoisen matokuurin vaikutus olisi nyt lakkaamassa.

Iso kiitos (jälleen kerran) sekä Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille Antti Tukiaiselle että Tervakosken eläinlääkärille Laura Lönnbergille! Kiitos että sain soittaa teille myöhään illalla ja aikaisin aamulla, joka päivä ja selvititte asiaa ja konsultoitte puhelimessa! Kiitos myös uuden keravalaisen eläinlääkäriasema Kauriin väelle puhelinavusta! Ja teille kaikille jotka olette myötäeläneet näitä kauhun hetkiä, erityisesti Savelan Niinalle, Leppälän Katjalle ja Björnströmin Tanjalle (kiitos Tanja vertaistuesta lääkemyrkytyksessä!!).

Muistettakoon tässä kohtaa vielä, että kuten moni muukin, minäkin olen madottanut koiriani Lopatolilla useita kertoja ennenkin vuosien saatossa (vaihdellen kolmea eri laajakirjoista matolääkettä) eivätkä koirani ole koskaan saaneet oksentelua kummempia oireita. Lisäksi kaikki koirani on rauhoitettu erilaisia toimenpiteitä varten (röntgenkuvia, haavanompelua, hammasvaurioita, sterilointi), eivätkä ne ole koskaan saaneet anestesiasta sivuvaikutuksia. Koirani ovat myös syöneet mittavan joukon antibiootteja ja kipulääkkeitäkin, rokotteita, eivätkä ole koskaan saaneet yliherkkyysoireita mistään.
Lopatol 500:sen googlettamalla löytyy vastaavia kauhutarinoita eri roduilla Suomessa. Kanadan lääkelaitoksen sivuilta lukiessani kuvauksia ja tuloksia koirilla (pennuilla, kantavilla nartuilla jne) tehdyistä eläinkokeista, joilla Lopatolin myrkyllisyyttä on tutkittu, alkoi vatsaani vääntää toden teolla. En toki ole niin naiivi, etten tietäisi, miten kaikki lääkeaineet on tutkittu...
Onneksi Java ei vahingossa päätynyt siihen 50 beaglen lastiin, joka saapui Amsterdamiin Northwestin lennolla Albuquerquesta Minneapolisin kautta eräänä toukokuisena aamuna vuonna 2001...

Aamulla metsälenkillä Purometsässä 11.11.

2008-11-12T10:34:00.005+02:00

Yöllisen kovan syysmyrskyn jälkeen aamu valkeni hyvin sateisena ja edelleen tuulisena (kovaa tuulta ja voimakkaita puuskia). Aamulla lähtiessämme viemään eskarilaista, meidän piti pukea sadevaatteet päästäksemme autolle. Ja kun kerran sade- ja myrskyvarustus oli jo päällä, lähdimme eskarilta metsään. Lapset ja aussiet ovat samanlaisia, vesilätäköt, kura ja vauhti kiinnostavat. Koirat nauttivat saadessaan juosta tuoreiden hajujen perässä. Java näytti nauttivan erityisesti, se juoksi sydämensä kyllyydestä.

Hakua lauantaina 8.11.

2008-11-11T21:37:00.006+02:00

Sää oli kostea ja treenien alkaessa melko tuuleton n. +5. Paikkana aiempi hoitohakkuualue, jossa keskilinja kulki kahden sivuille kohoavan kallion notkossa. Oikealle puolelle hiukan helpompikulkuinen ja loivempi kallio, vasemmalle vaikeakulkuista risukkoa ja jyrkästi korkealle nouseva kallio. Keskilinjalla maassa osin maatuneita risukasoja ja risukoita, sekä maasta nousevia isompia kuusenoksia (jotka tekivät liikkumisen jonkinverran haastavaksi) ja upottavia suonsilmäkkeitä (jalkani upposi koiraa lähettäessäni pohjetta myöden ja turpeen imu oli kova) sekä suolampia.
Tarkoituksenani oli tehdä Echon kanssa "onnistunutta" ja hiukan helpotettua teknistä suoritusta: pisto maalimiehelle hakemaan rulla, itse liikun keskilinjalla reippaasti eteenpäin, ja ohjaan koiraa tulemaan suorinta tietä luokseni, rullan luovutus ja näytölle 5m näyttöliinan kanssa, niin että roikun perässä ja annan vastusta, 6 palkkaa mukana. Maaston vaativuudesta johtuen tämä ei ihan onnistunutkaan niin. Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla kallion alla, jonne koira lähti haju selvästi nenässään. Meni kuitenkin läheltä maalimiehen ohi ja suoraan ylös kalliolle (fiksu koira, haju nyt nousee ylöspäin joten kävi tarkentamassa), mutta kutsuin kouluttajan pyynnöstä takaisin ettei satu vahinkoa kallionjyrkänteeltä (vilkas koira olisi todella voinut arvioida kalliojyrkänteen väärin ja hypätä tai pudota). Sitten uusi lähetys, nyt otettiin kuitenkin apuja maalimiehen näyttäytymisestä. Kuljimme keskilinjaa edestakaisin risukossa ja suonsilmäkkeissä keskilinjalla liikkumiseni ja uuden lähetyksen vuoksi. Lähetys ja mm:n löytö, sekä rullantuonti todella mallikkaasti sujuivat nyt hyvin, ainoana oli tuo risukkoinen räme, joka hidasti todella paljon kulkemista, eikä tuonut suoruutta koiran paluussa minulle rulla suussaan kun koirakin joutui katsomaan reittiä ja minua. Itseasiassa Echo pudotti rullan paluumatkalla luokseni, juuri sellaisessa risukossa, mutta etsi sen samantien pudotettuaan itsenäisesti ja toi minulle. Echoa ei haitannut vaikka roikuin näytölle liinassa ja estin melkoisesti sen menoa. Toinen lähetys oikealle puolelle ylöspäin. Muistin jopa kiinnittää omaan lähetysasentooni sekä käsimerkkiini huomiota, ja tällä kerralla pidin nätisti Echon valjaissa olevasta metallirinkulasta kiinni, jottei lähtisi ennakkoon kuten silloin jos EN pidä kiinni. Lähetyslinjalla oli kohtuullisesti maatuvaa risukko- ja oksakasaa, mutta avoimempaa kuin vasemmalle. Echo toi muistaakseni rullan heti, tässä taidettiin nyt ottaa myös näyttäytyminen, jollen väärin muista (olin itse toipumassa lauantaina aikaisemmin viikolla sairastamastani järkyttävästä flunssasta, joten täytyy sanoa, että aivoni eivät rekisteröineet jokaista sekuntia), toi rullan hyvin, korkeintaan putosi minun kädestäni ottaessani sen. Echo malttoi hienosti käsimerkillä sivulleni, kuten ensimmäisellekin näytölle lähettäessäni kun kiinnitin liinan. Roikuin liinassa mukana sen minkä pystyin ja päästin irti puolen matkan jälkeen. Kolmas pisto jälleen vasemmalle, ja nyt suoraan suonsilmäkkeestä. Lähetinpä koiran päin maastanousevaa risua, joka ei nyt muuten haittaa normielämässä kun juoksee ties missä pöpeliköissä, mutta nyt kaarsi tuhatta ja sataa suorämeen ja risukon jälkeen oikealle keskilinjan myötäisesti ja melko kauas sinne, joten kutsuin takaisin ja otettiin jälleen uusi lähetys, ja näyttäytymisapu maalimieheltä. Uudella lähetyksellä meni hyvin, toi rullan, odotti liinan kytkemistä ja lähti näytölle. Nyt päätettiin treenin ja maaston haastavuuden vuoksi (Echo sai juosta ihan kunnolla), ettei oteta kuin 4 löytöä. Kolmosnäytölle vein mukanani lelun, jolla maalimies sai leikkiä ruokapalkan jälkeen, koska tämä muutettiin nyt toiseksi viimeiseksi piiloksi. Täältä toin Einarin keskilinjalle nätisti nameilla, ja kuunteli hienosti. Lähetys neljännelle ja siis viimeiselle maalimiehelle. Otettiinko ilman apua? Aivot leikkaa tyhjää. Mielestäni meni kuitenkin hienosti. Ruokapalkan jälkeen myös nelonen leikitti Echoa frisbeen kanssa, kun olin riisunut liivit ja pannan. Kaikki maalimiehet pyysivät nyt Echon sen saapuessa näytölle käsimerkillä maahan, ennenkuin antoivat palkan.

Treenissä onnistuttiin ainakin siinä, että Echon rullantuonti sujui hienosti, samoin koiran maltti kun kytkin liinaan. Todella hyvää oli myös se, ettei Echoa häirinnyt minun roikkumiseni liinan perässä vaikeasti liikuttavassa maastossa (vaikka tätä tehtiin nyt ensimmäisen kerran, aiemmilla kerroilla ollut huomattavasti kevyempi ja lyhyempi liina, joka on vain kytketty.) Ja tulipa mitä vain mutkia treenisuunnitelmaan, Echolla säilyy into työhön. Nyt mietinnän alla pitäisikö "auttaa" haistamaan mm, joko viedä liinassa lähelle kunnes saa hajun ja palata keskilinjalle lähettämään, tai ottaa toki aina kun mahdollista tuuliapu. Nyt näihin viimeisiin treeneihin ennen talvitaukoa tulen ottamaan tuota mekaanista pistotusta ja rullantuontia suorinta tietä minulle kun olen edennyt keskilinjaa. Kaikkea en voi ottaa samaan treeniin jos jotain pitää opettaakin. Raunioilla Echon nenänkäyttö on tarkkaa eikä se tarvitse apuja, ei kuitenkaan sinkoile tyhjänpäiväisesti pitkinpoikin vaikka irtoaa ja tarkastaa itsenäisesti. Meillä on ensi vuoden tavoitteena ainakin A-koe rullailmaisun poistumisen uhatessa 2010 alusta, joten haku jäänee jonkinmoiselle tauolle näiden kauden viimeisten treenien jälkeen. Siksi haluan jättää Echon muistijälkeen simppeliä ja onnistunutta harjoitusta tuon "pistokolmion suhteen".

Esineruutua ja metsälenkkiä 4.11.

2008-11-04T16:10:00.005+02:00

Kävimme päivällä pikaisella metsälenkillä Kuninkaantien varressa, koska oli kiire hakemaan eskarilaista. Sen jälkeen palattiinkin Purometsään, jossa kävimme tarkastamassa mahdollisen nukkuvan dinosauruksen, josta Iisak oli kyllä edelleen sitä mieltä, että on vain iso kivi!
Tallattiin lasten kanssa (Fanny ergossa) n. 8m x20m metsäkaistale, jossa oli tiheää kuusikkoa, pieni poluntapainen ja peurojen ruokintaseimi. Lapset valitsivat esineet Javalle, ja hain ensimmäiseksi Javan autosta. Tehtiin kaikille mielikuvaharjoituksena, niin että koirat näkivät, että ruutuun vietiin esineitä. Liivien päällepukeminen nostatti jo jokaista koiraa kovasti.
Javan esineet vietiin melko lailla oikeaan takakulmaan ja vasemman puolen keskivaiheille kuusikkoon. Ensimmäisellä pistolla Java taisi purkaa intoaan juoksemalla vasemman rajan ulkopuolellekin, mutta koska kyseessä oli ihan puhtaasti flunssaisen ohjaajan keksimä aktivointi koirien ratoksi, en jaksanut paneutua hienosäätöön kun Javalla intoa riitti. Taisin kuitenkin huudella tännepäin tai jotain koiran kaahatessa kuusikon takana, ja sieltä palatessaan saikin Stockmannin vanhasta korkokengästä hajun, ja toi sen vauhdilla hienosti käteen asti! Toiselle pistolle lähetin suoraa linjaa kohti oikeaa takakulmaa, sai hajun mutta kiersi koivujen ympäri ja ulos alueelta. Palasi uudelleen mutta Finnairin joulunalle oli hiukan hankalassa paikassa koivun juurella, eikä saanut uudelleen hajua, lähti muualle ruutuun. Kutsuin koiran takaisin, ja tehtiin niin, että Iisak kävi nostamassa esinettä Javan katsellessa, ja siirsi sitä hiukan eri kohtaan. Lähetys pistolle taas samasta kohdasta suoraa linjaa, ja juoksi taas suoraan kohti pikkunallea, mutta joutui jälleen tekemään vähän aikaa töitä ennenkuin löysi sen. Sitten toikin suoraan minulle, hieno luovutus käteen!
Echo: Meni toki sekaisin varsinkin kun näki pk-liivit, mutta malttoi rauhallisilla käskyilläni antaa minun pukea ne päälle, mitä nyt vähän hötkyi, eikä tiennyt olisiko seissyt vai istunut vai mennyt maahan. Näki kun lelut vietiin. Malttoi kiihkostaan huolimatta upeasti perusasennossa ja odotti käskyä. Echoa ei tarvinnut pistottaa kuin kaksi kertaa, ja kummatkin esineet olivat minulla kädessä:)
Pepsi: Ottaessani autosta Pepsi kaahasi jo pitkin metsiä onnesta soikeana, varsinkin pk-liivien pukeminen oli iso juttu joka teki vanhukselle hyvän mielen! Näki kun lelut vietiin. Toinen vietiin isolle sammaleiselle kivelle tiheän kuusikon keskelle, toinen takarajalle oikelle puolelle aluetta. Pepsi purki samalla lailla intoaan kuin Java, juoksi kovaa, ja alueen ulkopuolelle samaan kuusikkoon kuin Java, varmaan Javan jättämien hajujälkien perässä. Pepsi otti kuitenkin nopeasti hajun oikealta puolelta ja toi takarajalta kännykän. Toisella pistolla lähetin suoraan kuusikkoon jossa kivi, sai hajun mutta näki ettei sitä ollut helppo paikantaa, kierteli kuusia ja kulki kiven ohi, kunnes äkkäsi että esine oli korkeammalla. Kiipesi kivelle ja toi hanskan.
Caddy: Myös intoa täynnä, loikki kenguruna kasvojeni korkeudella edessäni, ja sai vähän varoa kun Fanny istui etupuolella ergossa. Nuolaisipa Caddy hypyssään Fannynkin posken. Caddykin sai katsoa kun lelut vietiin. Innokkaasti lähti etsimään, ensimmäinen löytyi helposti. Toinen oli peurojen ruokintaseimen alla kulmauksessa, ja siitä sai hajua, muttei pystynyt heti paikantamaan. Juoksi alueen ulkopuolelle, jolloin kutsuin takaisin ja Iisak kävi nostamassa lelua ja laittoi sen takaisin. Nyt löytyi hyvin, tosin joutui hetken tarkentamaan.

Tottisjuttuja 3.11.

2008-11-03T22:22:00.008+02:00

Jospa seuraavalla sukupolvella olisi koirankoulutus alusta saakka helpompaa ja luontevampaa:) Viime kesänä otetuissa kuvissa näyttää siltä, että kontakti on ainakin kunnossa.

Aamupäivällä tottista lyhyesti.
Echo: merkille lähetystä, neljä punaista muovikartiota, palkka valkoiselle muovikannelle (halkaisija 13cm) kartioiden keskelle. Lähetysmatka 5 m. Ennakoin mielestäni hyvin Echon ennakoinnin, pidin sivulla naksutellen ja palkaten nameilla, muutaman naksautuksen jälkeen käsimerkki ja käsky Merkki!, josta Echo juoksikin suoraan merkille ja siellä olevalle palkalle. Naksautin ja sai kannelta kissanruokaa:). Sanallinen kehu, ja heitin vielä narupallon. 3 toistoa, niissä eniten keskittymistä tuohon perusasentoon ja koiran hallintaan ennen merkille lähetystä. Meni mielestäni hienosti, nyt tuntuu että olen paremmin Echon vilkkaalla taajuudella.
Seuraamista: suoraa perusasentoa, muutamaa askelta ja käännöksia oikealle ja vasemmalle. Suorilla seuraamisilla palkkasin tiheästi oikeasta kohdasta. Käännökset meni hyvin, samoin pari täyskäännöstä.
Jättöliikkeitä, pari askelta, seiso-käsky (seisahtuu paikalleen hievahtamatta), etenin itse 5-10 askeleen päähän, palasin takaisinpäin, kiersin koiran, kehuin maltillisesti ja toistelin käskyä. Vapautin seisoessani koiran vasemmalla puolella, vapaa -> ja heitin namin.
Maahanmeno ja istuminen: parin askeleen jälkeen käsky, naksautus koiran nopeasta suorituksesta, itse etenin naksautuksen jälkeen muutaman askeleen ja palasin samantien palkkaamaan, kourallinen namia ja lelu (vapaa). Otin vielä noutokapulan tuomista, siinäkin nopea vahvistetiheys perusasennosta naksuttimella ja namilla, samalla oikealla kädellä heitin kapulan, naksutin vielä kaksi kertaa (nami) ja Tuo-käsky. Echo pysyi hienosti sivullani ja keskittyi naksuttimeen ja palkkaan, vaikka tiesi että kapula lensi jo. Lähti hyvin "vasta" Tuo-käskyllä ja toi oikein hienosti kapulan eteeni istuen. Naksautus luovutuksesta ja kourallinen namppaa palkaksi. Tehtiin vielä toinen kerta, ja se meni vähintään yhtä hyvin. Lopuksi pelattiin vetonarulla, ja jopa vedettiin sitä ihan grip-otteella, kehuin kovasti ja päästin pari kertaa irti, toi narun heti käteeni ja otti siitä hienosti uudella gripillä kiinni.

Caddy: Merkille lähetystä. Caddyn kanssa saa myös naksutella perusasennosta ja siitä, että malttaa hetken käskyyn saakka. Lähti käskyllä hyvin, naksautus merkillä ja kissanruoka-palkka kannelta. Vielä vapaa-käsky, ja frisbee palkaksi. Kolme toistoa.
Perusseuraamista, joka meni todella hyvin, hyvä kontakti koko ajan ja tiivis seuraamisasento, hyvät nopeat pysähdykset. Jättöliikkeitä pitäisi vahvistaa, lähinnä seisomista, sen huomasin kun kokeiltiin.
Ryömiminen, sitäkin kokeiltiin. Siihen-käskyllä Caddy jo tiesi mitä on tulossa, ja lähti rivakasti ryömimään, naksutin ja palkkasin oikealla kädellä namilla. Muutaman askeleen jälkeen tuli sama (turhautuminen?) kuin kokeessa, alkoi haukkua. Lopetin nostamalla koiran ylös, uusi perusasento, käsky ja olin valmiina palkkaamaan nopeammalla naksuttamisella ja namilla, jotta saan lopetettua kun menee hyvin. Lopetin ennen turhautumista ja sain hyvän ryömimisen, nopealla naksuttamisella, käsiapu ja nami koko ajan, mutta ainakin jäi hyvään suoritukseen.
Java: Lyhyttä seuraamista, katsekontaktista palkkaamista, luoksetuloasentoa, palkka naksuttimella ja namilla, välillä naksautuksen jälkeen heitinkin narupallon.

Iltapäivällä sen verran Marjolahden metsässä, mitä nyt itse kurkku kipeänä ja kuumeessa kolme lasta mukana (yksi ergorepussa) pystyy kulkemaan, eli ei tosiaan kummoista lenkkiä.

Radalla 30.10.

2008-10-31T14:43:00.005+02:00

Pimeää, radalla valot, satoi reippaasti, kohtuullista idän ja koillisen puoleista tuulta. Tarkoituksena käyttää hiukan tuuliapua Echolle, muuten perusetsintää, jota emme ole kuitenkaan kauheasti vielä tehneet. Mukana 4 palkkaa (ruokaa), ja sovittiin, että ensin kaksi maalimiestä yhtä aikaa piiloon, ja sitten toisen löydöllä kaksi muuta piiloon. Piiloiksi myös puoliumppareita.
Radan vasen puoli käytössä, lähetin Echon heti vasemmasta reunasta. Omaan lähetykseeni täytyy edelleen kiinnittää Pipsan ohjeiden mukaan huomioita, ja tällä kertaa koira lähti ennen Sök-käskyä, mutta en viitsinyt siihen puuttua kutsumalla takaisin, otan mieluummin naksuttimella ja autan sen pysymään lähetyskäskyyn ja käsimerkkiin saakka turhia kuitenkaan viivyttelemättä.
Echo irtosi vauhdilla ja tutki oma-aloitteisesti ja vauhdikkaasti rataa vasemman reunan puoleenväliin, josta toi minulle rullan. Tuo rullaa nätisti nyt käteen asti, itseltä pääsi lipeämään ja putosi maahan, mutta koira siis toi hienosti ja kehuin (nyt maltillisemmin kuin metsässä!;) kädellä ohjasin Echon sivulle, jossa kiinnitin lyhyen näyttöliinan ja pyysin näytölle. Annoin vähän vastusta pidättelemällä, mutta ei haitannut Echoa, syöksyi näytölle ja sai maalimieheltä palkan. Itse perässä, Echon syödessä liina irti ja sen syötyä lähetin uudelleen etsimään. Irtosi jälleen hienosti ja itsenäisesti, ja toi hetken päästä uuden rullan, käteen asti. Jälleen käsimerkillä Echo sivulle seisomaan, liina kiinni ja Visa! Mm löytyi roskiksesta aidalla. Niinalla oli hyvä mahdollisuus pyytää Echo saapuessa hetkeksi maahan (käsimerkillä), ennenkuin palkkasi ruualla (E sai nousta seisomaan syödäkseen). Jälleen koiran syödessä liina irti, ja sitten sopiva lähetyspiste, josta lähetin polun yli keskialueelle. Polulla seisovat henkilöt eivät häirinneet koiraa, se ei edes vilkaissut niihin. Päästyäni itse polun yli keskialueen valojen häikäisemään kohtaan Echo toi minulle jo kolmatta rullaa, mutta lähti piilolta sinne suuntaan josta olin sen lähettänyt, joten kutsuin sitä "Hieno poika, tännepäin, täällä", ja toi siis rullan käteen. Näytölle pressulla peitettyyn pystyssä olevaan kelaan. Pressu ei haitannut, eikä "umpipiilo". Vielä viimeinen etsintä, josta Echo sai hajun hienosti tuulenpuuskan mukana aivan kelan vierestä. En ottanut lähetysasentoa vaan näin, että sillä oli kuono pystyssä ja annoin luvan Sök-komennolla. Echo lähti murskekasojen välistä isolle betonipalkkikasalle, kävi sen päällä, ja lähti kohti paloalueen vieressä olevia keloja. Toi rullan hienosti oikeaan suuntaan minulle, olin liikkunut koiran perään ja äänellä kerroin mistäpäin löydyn. Näytöllä maalimies löytyi kelojen sysipimeästä välistä. Tyhmä ohjaaja, olin itse unohtanut ottaa repusta sadetakin taskuun vikaksi palkaksi lelun, mutta ihana Maria lainasi viimeiseksi vielä Ronjan patukkaa, ja Echo sai hetken leikkiä muutaman ihmisen kanssa loppurevitykseksi, kiitos Maria lelulainasta!
Hyvä treeni Echolle ja hyvät piilot!

Jos johonkin kiinnitän nyt huomiota, on se tuo oma lähetysasento ja käsimerkki, ja se että koira malttaa olla sekunnin pidempään lähetysasennossa ja lähtee vasta kun saa käskyn. Siihen otan avuksi naksuttimen ja opetan siis koiran malttamaan lähetyskäskyyn saakka. Ensi kerralla siis naksutin ja namit mukaan sekä metsään että radalle, hiotaan sitä.

Ojanko 29.10.

2008-10-29T15:52:00.006+02:00

Kävin tekemässä telineitä aamupäivällä:
Caddy:
Epämiellyttävä alusta: Istui hyvin perusasennossa, siitä aluksi naksautus ja palkka. Seurasi tiiviisti, tehtiin nopea täyskäännös alustan ulkopuolella, pysähtyminen alustalla. Seurasi tiiviisti ja istui heti pysähdyttäessä.
Putki: hyvä suoritus. Maahanmeno putkesta ulostullessa, ja siirryin sivulle.
Pituus: Caddy katseli liikaa makupaloja, ja ekan hypyn meni vinottain kulman yli. Ei naksautusta eikä tietenkään palkkaa. Toisella hypyllä meni nätisti yli, siitä hypyn alastulossa naksautus ja heitin makupalan. Oma lähetyskohtani on Caddyn kanssa tärkeä, seison niin, että koiran perus- ja lähetysasento keskellä estettä. Tuijotan myös hetken "laskeutumispaikkaa" esteen toisella puolella ennen lähetystä.
Tynnyrisilta: En käyttänyt makupalaa sillalla. Caddy kiipesi, seisahtui käskystä, mutta muistaakseni ehti pyörähtää puoliksi katsomaan minua, vaikka lähdin itse rivakasti liikeelle. Toisella kerralla laitoin makupalat sillalle, ja ohjasin koiran oikeasta asennosta eteenpäin liikkeelle lähdettyäni. Ok suoritus.
Keinu: Hyvä perusasento, lähti heti käskyllä, ja meni oikeaan kohtaan. Siirryin nopeasti koiran viereen ja siitä eteenpäin perusasentoon.
Tikapuut vaakatasossa: hieno suoritus, Caddy pysähtyi itse etutassut viimeiselle tikkaalle, sanoin "nosto", ja nostin alas, istumaan perusasentoon. Iso palkka, heti makupaloja kourallinen, ja sitten leikittiin patukalla.
Kokeiltiin myös ryömimistä, sivulta "Siihen" -käskyllä maahan, ja "Ryömi" -käskyllä. Tässä täytyy palata alkutasolle, suoritus oli hyvä vielä kokeeseen saakka, mutta nyt Caddy turhautuu, haukkuu, ja töykkii ohjaavaa kättäni kuonollaan, vaikka olen kumartuneena alaspäin ja makupalat valmiina jokaisesta ryömimisliikkeestä (naksautus+ makupala).
Tarkoituksenani oli ottaa vielä merkille lähetystä ilman pöytiä, mutta kiireessä merkit jäivät kotiin, ja aika ei riittänyt.

Echo:
Oli intoa täynnä kun otin ulos autosta, eikä ollut pysyä nahoissaan. Käy siihen -komennollakaan ei ollut pysyä paikallaan, tai siis ei pysynytkään ottaessani rattaita samalla autosta Fannylle. Silti Echo kuunteli hyvin Tässä -käskyä ja kulki minun ja rattaiden vierellä nätisti.

Kokeilin ensin huvin vuoksi parkkiksen laidassa olevan "leveät tikapuut vaakatasossa" -telineen, niin että Echo sai omaehtoisesti sen kokeilla. Hyvin meni, kunnes vaakatikkaiden loppupäässä takajalat putosivat läpi ja jäi "roikkumaan". Olin rauhallisesti puolen metrin päässä, mutta annoin Echon itse selvittää itsensä pois ja voittaa itsensä. Saikin takamuksensa nostettua ja kulki telineen alas loppuun asti.
Sitten kentälle.
Epämiellyttävä alusta: Tiivis perusasento, liikkui hienosti sivullani, täyskäännös rivakasti alustan ulkopuolella ja pysähtyminen alustalla, Echo istui välittömästi viereeni.
Putki: Hieno suoritus, otin maahan putken päässä, ja siirryin viereen, palkitsin maassaolossa ja vapautin.
Pituus: Ei ongelmaa, hyvä perusasento, hyppää kunnolla, ja jää toiselle puolelle seisomaan. Naksautin hypystä, heitin makupalan toiselle puolelle ja vapautin. Echo tuli heti uudelleen luokseni, ja otettiin toinen hyppy perään. Yhtä hyvin meni sekin.
Tynnyrisilta: Jätin koiran perusasentoon ja laitoin makupalat (monta) ekalle kolmannekselle. Palasin koiran viereen ja olin valmiina naksuttimen ja makupalojen kanssa: naksautin monta kertaa pelkästä sivulla olemisesta, palkka tietenkin joka naksautuksesta. Sitten lupa kiivetä. Echo kiipesi vauhdilla makupaloille, naksautin kun pysähtyi ja alkoi syödä, ja olin skarppina siirtymässä sen viereen sen vielä syödessä. Tässä kohdassa Echo ehti kuitenkin ottaa pari askelta eteenpäin ilman minua, pysähtyi kun tajusi minun tulevan, naksautin heti siitä ja syöttelin hetken sen seistessä sillalla, sitten ohjasin makupalalla sillan päähän ja perusasentoon sillan jälkeen. Naksautus perusasennosta, makupala, ja vielä heitin narupallon. Kehuin koko ajan.
Sama uudelleen, makupalat sillalle, koira sivulle ja siinä nopea vahvistetiheys naksutusta ja namia, sitten käsky "Kiipeä", ja kun koira oli makupaloilla, eka naksautus, siirryin heti koiran viereen ja tarjosin kädestä lisää makupaloja, naksatus ja lisää palkkaa, sitten makupalan kanssa sillan päähän, perusasento josta naksautus ja makupala, ja kehujen kera narupalloa.
Tynnyrisillalla ongelmana on ollut harjoituksen vähyyden lisäksi supervilkkaan koiran nopea reagointi ja "ryöstäminen" lähdössä vaikkei käskyä ei ole tullut. Syy on hitaan ohjaajan, joka on yrittänyt virittäytyä nopeammalle taajuudelle. Nyt siis mietin tarkkaan kuinka ohjaan koiraa toimimaan oikein, pidän sen perusasennossa hetken nopealla vahvistetiheydellä ja lähetän sen sillalle "kesken kaiken" rauhallisella käskyllä. Lisäksi muistan nyt siirtyä nopeasti koiran viereen makupalat valmiina ja naksautan sille sillalla seisomisesta ja syöttelen hetken.
Keinu: Otin samalla tavalla kuin tynnyrisillalla: ensin namit keinulle, sitten lähetyspaikassa perusasentoa rauhassa, jotta koira oppii keskittymään hetken minuun ja käskyyn. Sen jälkeen lähetin käsimerkillä ja käskyllä keinulle, meni hienosti ja keikautti keinun alas, mutta jotenkin kummassa Echo pyöräytti takajalat pois keinulaudalta.. Uusi yritys, nyt namit keinun keskikohtaan ja keikautuskohtaan, ja tällä kertaa lähdin samantien koiran sivulla ja olin valmiina naksuttamaan ja palkkaamaan sen keikautuskohdassa kun se oli "oikein päin" kaikki neljä tassua laudalla. Siitä makupalan kanssa pois keinulta, perusasento, naksautus ja loppupalkka, namia ja narupalloa kehujen kanssa. Hyvin meni ja olin tyytyväinen!
Tikapuut vaakatasossa: Siitä huolimatta, että oli lähestulkoon pudonnut leveissä rappusissa parkkiksen laidalla, Echo lähti reippaasti ja innolla tikapuille. Hiukan epäröiden kulki aavistuksen liukkaat tikkaat minun lähtiessäni liikkeelle koiran rinnalla, mutta kulki kuitenkin tikkaat hienosti loppuun saakka, naksautin tikkaiden päässä kerran, annoin kourallisen namia ja sai tulla itse alas. Palkkasin lopuksi verbaalisten kehujen lisäksi pallolla. Otettiin tikkaat vielä toisenkin kerran, ja nyt kulki itsevarmemmin päähän saakka. Oli itsekin polleata poikaa tuosta suorituksesta ja minä nyt tietenkin olin NIIIIN ylpeä! (Nostaminen tikkaiden päästä tullaan siis rakentamaan erikseen pala palalta, mutta sitä ei olla vielä ehditty harjoitella)
Leikittiin hetken verran "bileet pystyyn narupallolla".
Ai niin, alotokohyppy otettiin kerran ja se meni juuri niinkuin pitikin.
Sitten Echo autoon ja Pepsin vuoro.

Pepsin kanssa otettiin pituushyppy -ei mitään ongelmia-, putki -sinne meni ja tuli toisesta päästä ulos-, tynnyrisilta ilman pysäytyksiä -vaari kulki vauhdilla moneen kertaan päästä päähän-, keinu -yhtä reippaasti kuin nuoruudessaan-, ja tikkaat vaakatasossa -meni kuin orava eilen meidän pihassa. Lisäksi sai hypätä tokoestettä muutamaan kertaan edestakaisin, ja sai kovasti kehuja ja namia. Luulen, että jos joku olisi ollut katselemassa, olisi voinut luulla Pepsiä pennuksi. Harmi ettei ollut kuvaajaa mukana. Lopuksi leikin Pepsin kanssa patukalla, ja reviteltiin sitä ihan kunnolla.

Lenkillä käytiin Marjolahdessa Iisakin ja Fannyn kanssa.

Lenkillä sunnuntaina 26.10.

2008-10-27T17:11:00.000+02:00

Sunnuntaiksi oli sääennusteen mukaan luvassa rajuilmaa, paikoitellen vaarallisen voimakasta tuulta ja kovaa sadetta, joten olimme tottakai (jälleen) sopineet lenkkitreffit Jennyn ja tollerineito-Chilin kanssa Sipoon metsiin. Kolme muskettisoturia Pepsi, Caddy ja Echo olivat taas Chilistä innoissaan, vaikka vanhaherra Caddy varasti jälleen shown ja meni suorastaan sekaisin Chilistä, joka kertoi kyllä mielipiteensä Caddyn lemmenlurituksista. Se ei Caddyä haitannut, päinvastoin, niin että otin papan välillä liinaan jotta Chili sai juosta itsekseenkin. Onneksi Chili ei ollut ihailusta moksiskaan. Sadevarusteista huolimatta olimme lenkin jälkeen mallia uitetut rotat, koiria ja ihmisiä myöten, mutta kivaa oli! Kiitos taas lenkkiseurasta Jenny!

Hakua lauantaina 25.10.

2008-10-27T16:36:00.000+02:00

Itse asiassa tämän viikon hakutreeni sovittiin raunioradalle, tarkoituksena tehdä umpipiiloharjoituksia. Caddylle kaksi kierrosta. Ensimmäinen harjoitus: kaksi maalimiestä, joista toinen siirtyvä. Tarkoituksena umpipiilojen ilmaisu ja yhdellä kolmesta piilosta koiran hallintaan otto ja etsinnän jatkaminen. Caddy oli intoa täynnä ottaessani sen autosta. Kasat kopin vierestä oikealle. Etsimään lähti itsenäisesti ja irtosi hyvin, ihan kuten "ennenvanhaan". Kulki kasaa pitkin ja enemmän polun ja aidan puolella, ja sai hajun kasan päästä kaivosta. Jäi heti kaivolle ja aloitti hyvän haukun. Hyvä ilmaisu, hiukan ehkä pidätti haukkua hetkinä jolloin katsoi minun saapumistani. Menin ottamaan koiraa hallintaan (Pipsa ilmoitti, että tuossa mm ei palkkaa), kehuin kovasti ja annoin makupalapalkkaa. Jatkoimme kaivon alapuolelta etsintää takaisinpäin. Pari kertaa Caddy vilkaisi takaisin kaivolle, mutta irtosi hienosti uudelleen etsimään. Toinen mm roskisrivissä. Hyvä ilmaisu, jatkoi haukkua kunnes saavuin piilolle, avattiin yhdessä kansi ja mm palkkasi ensin lihapullilla, sitten leikitti patukalla. Tällä välin mm kaivosta oli siirtynyt eteenpäin. Lähetin uudelleen etsimään, Caddy tarkasti itsenäisesti kelojen ympäristön, ja sai hajun. Maalimies toisen kasan maassa olevassa kelassa. Hyvä ilmaisu. Palkkana ensin makupalat, sitten leikittiin vetoköydellä. Caddy oli kuulemma nuolaissut mm kasvoista ennen haukun aloittamista. Tämän jalkeen koira autoon.

Toinen kierros: Radan vasen reuna käytössä. Taas kaksi mm, joista toinen siirtyvä. Jälleen ideana yksi hallintaanotto, jossa mm jätetään piiloon. Caddy irtosi lähetyksestä hyvin ja etsi itsenäisesti. Sai hajun kaivosta, ja ilmaisi hienosti. Jatkoi reipasta haukkua kertaakaan keskeyttämättä, vaikka katsoi kun saavuin kaivoille. Kehuin kovasti, palkkasin makupaloilla, ja yritin hallintaanottoa, mutta Caddy ei halunnut jättää kaivoa. Astuin kasoilta alemmas, kutsuin koiraa, joka tuli, mutta palasi uudelleen kaivolle. Uudemmalla yrityksellä lähdettiin rata eteenpäin, koira taisi vielä vilkaista kaivoa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun kouluttaja oli avustanut siirtyvän mm:n pois piilosta, Caddy kävi tarkistamassa maalimiehen, vaikka jatkoikin etsintää. Toinen mm löytyi (muistaakseni) maakaivosta. Jälleen hyvä ilmaisu. Pipsa ehdotti tässä vaiheessa toista koiran hallintaanottoa, ja maalimiehen jättämistä piiloon, mutta itselläni meni ajatukset sekaisin, ja nostin kannen. Mm sai siis palkata koiran (makupalat), ja taas lähetin etsintään. Hyvin liikkui ja etsi. Kolmas mm löytyi roskiksesta kasan päässä aidalla. Jälleen erinomainen ilmaisu. Caddy taisi itse avata roskiksen oven väkisin kuonollaan, mutta haukkui hyvin saapumiseeni saakka. Mm palkkasi makupaloilla ensin, sitten leikittiin köydellä. Lopuksi kaikki kehuivat ja vetivät köyttä.

Mietteitä: Nyt Caddy on saanut takaisin jälleen itsevarmuutensa itse etsintään, sekä ilmaisuun. Tulevissa treeneissä harjoitellaan lisää koiran hallintaanottoa piilolla, ja vähitellen otetaan mukaan taas häiriötekijöitä, lähinnä siis "raivausihmisiä" ja muita jotka kulkevat ja seisoskelevat radalla.