maanantai 22. joulukuuta 2008
Koirien hiljaiseloa, emännän kiireitä ja Caddyn leikkaus
Koko joulukuun on koirien elämä ollut melko tylsää ja hiljaista, emännällä sen sijaan ollut kiireitä toisensa perään, lähinnä lasten taholta, miehen pitkien työpäivien vuoksi jne. Metsälenkillä sentään ollaan ehditty joka päivä käymään, mutta siihen se on hetkellisesti jäänyt. Echossa tämä näkyy selvästi: se on ylikierroksilla pihassa, syöksähtelee häntä pystyssä ympäriinsä vahtimassa kaikkea mitä ei ole. Onneksi tämä on vain väliaikaista. (Tämä on se syy miksi en ikinä suosittelisi aussieta kenellekään, joka ei ehdi säännöllisesti treenaamaan koiransa kanssa jotain koiraa aktivoivaa hommaa. On helppoa nähdä kuinka nopeasti aussiesta tulee turhautuessaan ongelmakoira sellaisessa kodissa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, eikä siihen riitä remmilenkki ja aamutossujen kantaminen.)
Yksi yhteenotto ehti olla joulukuun alussa Caddyn ja Echon kesken. Ateriaksi oli ollut lampaan luita, ja korjasin jämät, toisin sanoen pienet ja vaatimattomat luunpalaset, alakerran makuuhuoneen portin toiselle puolelle kiireessä, kun jokainen söi luunsa tietenkin omassa rauhassaan. Luunjämät jäivät näkösälle portin taakse, ja Echo alkoi niitä vahtimaan Caddyn provosoituessa tästä. En ehtinyt estää yhteenottoa, mutta se jäi lyhyeksi kun riitti että nostin Caddyn pois. Sitten Käy siihen, ja rauhoitin pojat ilmeettömästi ja eleettömästi vierekkäin. Tämän jälkeen ei ollut ongelmia, mitään ei jäänyt päälle.
Joulukuun alussa tein myös erään hauskan harjoituksen metsälenkiltä kotiinpäin kävellessäni hämärän taittuessa postilaatikkoristeyksessä. Pysähdyin ja sanoin kovaan ääneen metsätien varrella PÄIVÄÄ!, jolloin koirat tietenkin höristivät korviaan ja Echo syöksähti remmissä niskakarvat pystyssä haukun saattelemana suuntaan johon tervehdin. SHT! ja käsiliike, Echo vaikeni hiukan nolona, mutta koirat jäivät ihmeissään katsomaan kuka metsässä on. Tervehdin kovaäänisesti eri suuntiin HEI!, ILTAA!, Morjensta! noin 40 kertaa ja Echo syöksähteli karvat pystyssä, rauhoitin sen joka kerran ja vaadin hiljentymään, Pepsi ja Caddy seurasivat korvat hörössä valmiina reagoimaan jos joku vastaisikin tervehdyksiini, mutta käskin niidenkin rauhoittua. Lopulta sain myös Echon olemaan alusta asti rauhallinen vaikka huikkasinkin tervehdyksen vielä muutaman kerran. Itselläni oli niin hauskaa, että nauroin hiljakseen vedet silmissä. Pienestä hullun hauskanpito tulee:D
Caddyllä on ollut noin 3 vuotta selän päällä hännän juuressa n. 3cm läpimittainen irtonainen ja liikkuva patti ihon alla. Eläinlääkäri on patin pariin kertaan katsonut, ja ollaan sovittu, että jos patti alkaa haitata tai kasvaa nopeasti, niin se poistetaan pikaisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta nyt Caddyn vakuutus on päättymässä, ja päätettiin, että patti poistetaan ennen sitä. Kävimme 12.12. eläinlääkäriasema Kauriissa tarkastuksessa, jotta tiedettäisiin miten leikkaus tehdään. Patista otettiin lisäksi 4 ohutneulanäytettä. Caddylle eläinlääkärikäynnit (onneksi niitä ei ole ollut kovinkaan monta) ovat olleet kauhun paikka kiinnipitämisen vuoksin (ennen Järvetin ihanaa eläinlääkäriä Anne Leinoa), samalla tavalla kuin rauniokokeen koiran kantaminen. Olin varautunut makupaloilla (pekonia, nugetteja, lihapullia, natural menua...) ja naksuttimella, ja nostaminen ja kantaminenhan oli siedätetty ja treenattu rauniokoetta varten täydelliseksi suoritukseksi, joten näillä eväillä lähdin luottavaisena näyttämään Caddyä. Olin etukäteen ilmoittanut koiran pelkäävän ja pakenevan, mutta kuonokoppaa ei tarvita vaan minä pidän huolen koirasta ja ell saa keskittyä pattiin ja verinäytteisiin. Leikitin Caddyä ennen sisäänmenoa, ja Caddy oli "vietissä" kun mentiin sisään, unohti haistella aseman hajua ja vaipua paniikkiin. Caddy haukkui minulle muutamia kertoja "hakuasenteella"odottaessamme vuoroamme, mutta se ei haitannut. Naksuttelin muutaman kerran ja palkkasin herkuilla, Caddy oli naksuttamisesta ja superherkuista innoissaan. Nostaessani Caddyn tutkimuspöydälle käytin opettamaani vihjesanaa NOSTO, eikä mitään ongelmaa. Pöydällä naksutin ja syötin useita kertoja peräkkäin, ja Caddy keskittyi naksuttimeen ja herkkuihin, eikä välittänyt eläinlääkärin toimenpiteistä ollenkaan. Ell Katja Lilja sai rauhassa ottaa ohutneulanäytteet ja verinäytteen etujalasta Caddyn nuollessa pekonia suljetusta nyrkistäni!
Ken voi arvatakaan olin todella TODELLA iloinen! Naksuttaminen rauhoittaa (Emma Parsons: Click to Calm) todellakin.
Leikkaus sovittiin perjantaiksi 19.12. ja vein Caddyn aamukahdeksaksi Kauriiseen. Tämäkin meni hienosti, ei paniikkia ei mitään. Odotin Caddyn kanssa rauhoittumispistoksen vaikuttamista vartin verran, nostettiin Caddy pöydälle ja lähdin pois. Sovittiin, että haen yhden jälkeen, silloin olisi jo herännytkin.
Puoli kahdelta kävin hakemassa, piippaus kuului jo tiskille, mutta poika oli reippaana istumassa häkissä. Kanyyli otettiin vielä pois, kotihoito-ohjeet ja lääkkeet, kipulääke ja antibiootti mukaan. Liimasiteen, joka peitti ompeleita, saisi poistaa 2 vuorokauden kuluttua.
Ekat 2 päivää leikkauksen jälkeen ovat olleet lähes pelkkää piippausta, vaikka kivut on hoidettu lääkkeillä. Kauluri on ollut päässä ruokailua ja pissalenkkiä lukuunottamatta , ja on oppinut sen kanssa hyvin liikkumaankin. Liimasiteen poistin eilen illalla, ja yksi tikki näyttää olevan hiukan irti niin että haavan reunat nauravat ja kudokset näkyvät. Muuten haava on mielestäni tosi siisti ja näyttää kiinnittyneen. Liimasiteeseen oli tästä kohtaa vuotanut eniten kudosnestettä.Nyt käyn näyttämässä 45 minuutin päästä haavan Kauriissa.
No niin, Kauriista kotiuduttu ja Antin kurssikaveri Anu Jäminki katsoi Caddyn leikkaushaavan. Yksi tikki oli tosiaan katkennut ja haava nauraa tuosta kohdasta, mutta on kaikenkaikkiaan todella siisti ja hyvää vauhtia paranemassa. Sovittiin, että suihkuttelen vedellä kerran päivässä, muuta ei tarvitse. Tikit poistettaneen 14-15 vrk leikkauksesta eli uuden vuoden paremmalla puolella, koska tuo auennut kohta on juuri siinä missä häntä liikkuu.
Ja kasvaimesta sen verran, että (patologin näytteitä odotellessa) se osoittautui talipatiksi, joka oli hiukan tulehtunut. Patti oli kapseloitunut nätisti ihon alle, ja se kuulemma irtosi hienosti leikatessa ilman, että ympärillä olevia kudoksia tarvitsi irroitella. Kiintoisaa sinänsä, että Caddyä tuo patti ei ole koskaan vaivannut, se ei ole ollut kipeä eikä kosketusarka, eikä se ole koskaan itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Mielenkiintoinen huomio näistä päivistä, jotka Caddy on viettänyt portin takana kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen puolella kauluri päässään, ja Echo ja Pepsi ovat olleet portin toisella puolella. Molemmat ovat ilman Caddyä todella rauhallisia, erityisesti Echo, joka normaalisti höslää ja viuhtoo aika paljon. Nyt Echo on jotenkin rennompi pelkän Pepsin seurassa. Tänään huomasin, että Echo jännittää Caddyä portin toisella puolella, en tiedä jännittääkö kauluria, vai itse Caddyn fyysistä läsnäoloa. Caddyn piippaus ja ekojen päivien lääketokkurainen olemuskin aiheutti varmaan epäröintiä. Leikkausiltana ja seuraavana aamuna Caddy murisi portin takaa toisille, jotka ihmettelivät hetken kaverin uutta lookia, mutta luulen sen johtuneen juuri tuosta lääketokkurasta ja potasta päässä. Itse olen huomannut ajattelevani ja jännittäväni sitä hetkeä kun pojat taas yhdistetään, ja olen miettinyt jo valmiiksi miten sen teen. Kummatkin kulkevat ulkona toistensa hajujen perässä tarkoituksella, kun eivät siis voi ulkoilla samaan aikaan. Caddyn on ulkoiltava tikkien poistoon saakka tietenkin hihnassa ja ilman riehumista. Luulen, että otan mukaan naksuttimen ja herkut, ja kaikki samalle remmilenkille, se rauhoittaa.
Kiva oli kuulla myös eläinlääkäriaseman henkilökunnalta, ettei Caddyä uskoisi ollenkaan ikäisekseen!
Java puolestaan on toiminut lastenkutsujen virallisena leikittäjänä koko viikonlopun, uskokoon ken tahtoo! "Varokaa, lasten kauhu saapuu" ;)
Iisakin 4-v. synttäreitä on juhlittu kuluneena viikonloppuna, ja molempina päivinä Java sai olla mukana vieraiden keskellä. Lauantaina 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden reippaiden poikien keskellä se tuli hyvin toimeen, kulki mukana ja välillä kellahti selälleen rapsuteltavaksi. Sunnuntaina Javan pakka meinasi mennä sekaisin kun kuuli eteisestä Samin ja Sonjan äänet. Sain vaivoin ja hiukan vaativin komennoin (sitäkin isommin herkuin) sen pysymään keittiössä kanssani Käy siihen -komennolla maassa, kunnes olivat tulleet sisälle, ja vielä siihen asti kun Suomelat olivat istumassa eikä kukaan saanut Javaan kiinnittää huomiota ennenkuin se käyttäytyi rauhallisesti. Tämä toimi hyvin. Sami ja Sonja ovat koko maailmassa ne ihmiset, joista Java menee sekaisin, aivan täysin. Sunnuntaina ihmisiä oli parikymmentä, ja yhtä hyvin käyttäytyi kuin lauantainakin, myös taaperoiden Fannyn ja Kasper-pojan kanssa. Kasperia Javan oli pakko käydä nuolaisemassa.
Yksi yhteenotto ehti olla joulukuun alussa Caddyn ja Echon kesken. Ateriaksi oli ollut lampaan luita, ja korjasin jämät, toisin sanoen pienet ja vaatimattomat luunpalaset, alakerran makuuhuoneen portin toiselle puolelle kiireessä, kun jokainen söi luunsa tietenkin omassa rauhassaan. Luunjämät jäivät näkösälle portin taakse, ja Echo alkoi niitä vahtimaan Caddyn provosoituessa tästä. En ehtinyt estää yhteenottoa, mutta se jäi lyhyeksi kun riitti että nostin Caddyn pois. Sitten Käy siihen, ja rauhoitin pojat ilmeettömästi ja eleettömästi vierekkäin. Tämän jälkeen ei ollut ongelmia, mitään ei jäänyt päälle.
Joulukuun alussa tein myös erään hauskan harjoituksen metsälenkiltä kotiinpäin kävellessäni hämärän taittuessa postilaatikkoristeyksessä. Pysähdyin ja sanoin kovaan ääneen metsätien varrella PÄIVÄÄ!, jolloin koirat tietenkin höristivät korviaan ja Echo syöksähti remmissä niskakarvat pystyssä haukun saattelemana suuntaan johon tervehdin. SHT! ja käsiliike, Echo vaikeni hiukan nolona, mutta koirat jäivät ihmeissään katsomaan kuka metsässä on. Tervehdin kovaäänisesti eri suuntiin HEI!, ILTAA!, Morjensta! noin 40 kertaa ja Echo syöksähteli karvat pystyssä, rauhoitin sen joka kerran ja vaadin hiljentymään, Pepsi ja Caddy seurasivat korvat hörössä valmiina reagoimaan jos joku vastaisikin tervehdyksiini, mutta käskin niidenkin rauhoittua. Lopulta sain myös Echon olemaan alusta asti rauhallinen vaikka huikkasinkin tervehdyksen vielä muutaman kerran. Itselläni oli niin hauskaa, että nauroin hiljakseen vedet silmissä. Pienestä hullun hauskanpito tulee:D
Caddyllä on ollut noin 3 vuotta selän päällä hännän juuressa n. 3cm läpimittainen irtonainen ja liikkuva patti ihon alla. Eläinlääkäri on patin pariin kertaan katsonut, ja ollaan sovittu, että jos patti alkaa haitata tai kasvaa nopeasti, niin se poistetaan pikaisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta nyt Caddyn vakuutus on päättymässä, ja päätettiin, että patti poistetaan ennen sitä. Kävimme 12.12. eläinlääkäriasema Kauriissa tarkastuksessa, jotta tiedettäisiin miten leikkaus tehdään. Patista otettiin lisäksi 4 ohutneulanäytettä. Caddylle eläinlääkärikäynnit (onneksi niitä ei ole ollut kovinkaan monta) ovat olleet kauhun paikka kiinnipitämisen vuoksin (ennen Järvetin ihanaa eläinlääkäriä Anne Leinoa), samalla tavalla kuin rauniokokeen koiran kantaminen. Olin varautunut makupaloilla (pekonia, nugetteja, lihapullia, natural menua...) ja naksuttimella, ja nostaminen ja kantaminenhan oli siedätetty ja treenattu rauniokoetta varten täydelliseksi suoritukseksi, joten näillä eväillä lähdin luottavaisena näyttämään Caddyä. Olin etukäteen ilmoittanut koiran pelkäävän ja pakenevan, mutta kuonokoppaa ei tarvita vaan minä pidän huolen koirasta ja ell saa keskittyä pattiin ja verinäytteisiin. Leikitin Caddyä ennen sisäänmenoa, ja Caddy oli "vietissä" kun mentiin sisään, unohti haistella aseman hajua ja vaipua paniikkiin. Caddy haukkui minulle muutamia kertoja "hakuasenteella"odottaessamme vuoroamme, mutta se ei haitannut. Naksuttelin muutaman kerran ja palkkasin herkuilla, Caddy oli naksuttamisesta ja superherkuista innoissaan. Nostaessani Caddyn tutkimuspöydälle käytin opettamaani vihjesanaa NOSTO, eikä mitään ongelmaa. Pöydällä naksutin ja syötin useita kertoja peräkkäin, ja Caddy keskittyi naksuttimeen ja herkkuihin, eikä välittänyt eläinlääkärin toimenpiteistä ollenkaan. Ell Katja Lilja sai rauhassa ottaa ohutneulanäytteet ja verinäytteen etujalasta Caddyn nuollessa pekonia suljetusta nyrkistäni!
Ken voi arvatakaan olin todella TODELLA iloinen! Naksuttaminen rauhoittaa (Emma Parsons: Click to Calm) todellakin.
Leikkaus sovittiin perjantaiksi 19.12. ja vein Caddyn aamukahdeksaksi Kauriiseen. Tämäkin meni hienosti, ei paniikkia ei mitään. Odotin Caddyn kanssa rauhoittumispistoksen vaikuttamista vartin verran, nostettiin Caddy pöydälle ja lähdin pois. Sovittiin, että haen yhden jälkeen, silloin olisi jo herännytkin.
Puoli kahdelta kävin hakemassa, piippaus kuului jo tiskille, mutta poika oli reippaana istumassa häkissä. Kanyyli otettiin vielä pois, kotihoito-ohjeet ja lääkkeet, kipulääke ja antibiootti mukaan. Liimasiteen, joka peitti ompeleita, saisi poistaa 2 vuorokauden kuluttua.
Ekat 2 päivää leikkauksen jälkeen ovat olleet lähes pelkkää piippausta, vaikka kivut on hoidettu lääkkeillä. Kauluri on ollut päässä ruokailua ja pissalenkkiä lukuunottamatta , ja on oppinut sen kanssa hyvin liikkumaankin. Liimasiteen poistin eilen illalla, ja yksi tikki näyttää olevan hiukan irti niin että haavan reunat nauravat ja kudokset näkyvät. Muuten haava on mielestäni tosi siisti ja näyttää kiinnittyneen. Liimasiteeseen oli tästä kohtaa vuotanut eniten kudosnestettä.Nyt käyn näyttämässä 45 minuutin päästä haavan Kauriissa.
No niin, Kauriista kotiuduttu ja Antin kurssikaveri Anu Jäminki katsoi Caddyn leikkaushaavan. Yksi tikki oli tosiaan katkennut ja haava nauraa tuosta kohdasta, mutta on kaikenkaikkiaan todella siisti ja hyvää vauhtia paranemassa. Sovittiin, että suihkuttelen vedellä kerran päivässä, muuta ei tarvitse. Tikit poistettaneen 14-15 vrk leikkauksesta eli uuden vuoden paremmalla puolella, koska tuo auennut kohta on juuri siinä missä häntä liikkuu.
Ja kasvaimesta sen verran, että (patologin näytteitä odotellessa) se osoittautui talipatiksi, joka oli hiukan tulehtunut. Patti oli kapseloitunut nätisti ihon alle, ja se kuulemma irtosi hienosti leikatessa ilman, että ympärillä olevia kudoksia tarvitsi irroitella. Kiintoisaa sinänsä, että Caddyä tuo patti ei ole koskaan vaivannut, se ei ole ollut kipeä eikä kosketusarka, eikä se ole koskaan itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Mielenkiintoinen huomio näistä päivistä, jotka Caddy on viettänyt portin takana kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen puolella kauluri päässään, ja Echo ja Pepsi ovat olleet portin toisella puolella. Molemmat ovat ilman Caddyä todella rauhallisia, erityisesti Echo, joka normaalisti höslää ja viuhtoo aika paljon. Nyt Echo on jotenkin rennompi pelkän Pepsin seurassa. Tänään huomasin, että Echo jännittää Caddyä portin toisella puolella, en tiedä jännittääkö kauluria, vai itse Caddyn fyysistä läsnäoloa. Caddyn piippaus ja ekojen päivien lääketokkurainen olemuskin aiheutti varmaan epäröintiä. Leikkausiltana ja seuraavana aamuna Caddy murisi portin takaa toisille, jotka ihmettelivät hetken kaverin uutta lookia, mutta luulen sen johtuneen juuri tuosta lääketokkurasta ja potasta päässä. Itse olen huomannut ajattelevani ja jännittäväni sitä hetkeä kun pojat taas yhdistetään, ja olen miettinyt jo valmiiksi miten sen teen. Kummatkin kulkevat ulkona toistensa hajujen perässä tarkoituksella, kun eivät siis voi ulkoilla samaan aikaan. Caddyn on ulkoiltava tikkien poistoon saakka tietenkin hihnassa ja ilman riehumista. Luulen, että otan mukaan naksuttimen ja herkut, ja kaikki samalle remmilenkille, se rauhoittaa.
Kiva oli kuulla myös eläinlääkäriaseman henkilökunnalta, ettei Caddyä uskoisi ollenkaan ikäisekseen!
Java puolestaan on toiminut lastenkutsujen virallisena leikittäjänä koko viikonlopun, uskokoon ken tahtoo! "Varokaa, lasten kauhu saapuu" ;)
Iisakin 4-v. synttäreitä on juhlittu kuluneena viikonloppuna, ja molempina päivinä Java sai olla mukana vieraiden keskellä. Lauantaina 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden reippaiden poikien keskellä se tuli hyvin toimeen, kulki mukana ja välillä kellahti selälleen rapsuteltavaksi. Sunnuntaina Javan pakka meinasi mennä sekaisin kun kuuli eteisestä Samin ja Sonjan äänet. Sain vaivoin ja hiukan vaativin komennoin (sitäkin isommin herkuin) sen pysymään keittiössä kanssani Käy siihen -komennolla maassa, kunnes olivat tulleet sisälle, ja vielä siihen asti kun Suomelat olivat istumassa eikä kukaan saanut Javaan kiinnittää huomiota ennenkuin se käyttäytyi rauhallisesti. Tämä toimi hyvin. Sami ja Sonja ovat koko maailmassa ne ihmiset, joista Java menee sekaisin, aivan täysin. Sunnuntaina ihmisiä oli parikymmentä, ja yhtä hyvin käyttäytyi kuin lauantainakin, myös taaperoiden Fannyn ja Kasper-pojan kanssa. Kasperia Javan oli pakko käydä nuolaisemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
