lauantai 29. marraskuuta 2008

Hakua lauantaina 29.11.

Kauden viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa.


Sää: +4, pilvistä, painavaa ja märkää lunta maassa 15-20 cm, ei juurikaan tuulta, kostea ilma. Lähellä haulikkorataa, josta kuului selkeästi kunnon ampumisäänet. Alue tallattu väljästi. Tarkoituksena keskittyä vain suoraan pistoon, omaan liikkumiseen keskilinjalla, ja siihen, että koira tulee pistolta suorinta tietä keskilinjalle tuomaan rullan. En ottanut näytölle liinaa juuri tuon lumisen ja talvisen märän maastonkaan takia, muut releet oli kyllä (norskipanta, valjaat, pk-liivit). Mm olivat helpoissa "piiloissa", ei apuja, mutta etäisyys ei ollut kuin 15-20m? Hakiessani Einaria autosta luulin sen kuolevan, koska kiljui innosta täyttä kurkkua:O, mutta aikaa ei ollut ottaa enempia rauhoittumisia, joten otin Eikan ulos autosta ja rauhoitin hetkeksi "Käy siihen", ja puin auton vieressä releet päälle, hihna kiinni valjaisiin. Into päällä keskilinjalle. Ekassa lähetyksessä jouduin pyytämään Echolta asennon korjausta koska istui väkisin poikittain (namilla hillintää), pidin oikealla kevyesti kiinni valjaista ja vasemmalla käsimerkki, odotin että ei inise ja kilju vaan vetää henkeä, ja lähetys oikealle siis. Lähdin siirtymään keskilinjaa, toi rulla kohtuullisen hyvin suorinta tietä keskilinjalle, muutaman askeleen taisi ottaa omia jälkiään takaisinpäin mutta kaarsi kuitenkin. Hyvä rullanluovutus, tulee jo itse sivulle valmiiksi seisomaan, olin laittavinani liinan ja pidin hetken vastaan kun annoin käskyn näytölle. Hyvin lähti. Palkaksi ensin ruokaa sitten hetken patukkapeliä. Vasemmalle toinen lähetys, ei ehkä kovin suora pisto mutta tarkensi kovasti pienen kuusikon ympärillä. Toi nätisti rullan minulle, olin kulkenut keskilinjaa eteenpäin ja maltillisesti jutellut "tännepäin, hienoa", mutta taisi tulla samoja jälkiä tällä pistolla. Malttoi hienosti sivulle seisomaan, ja pidin taas hiukan vastaan valjaista näytölle lähettäessäni. Näytölle lähti suorinta tietä. Palkkana jälleen ensin ruokaa, sitten vähän patukkapeliä. Tuli hienosti kanssani keskilinjalle, intoa täynnä mutta pysyi kuitenkin lähellä, taisin antaa muutaman namin, jotka juuri ja juuri malttoi ottaa. Lähetys oikealle, nyt en pitänyt valjaistakaan kiinni, malttoi ihan hyvin. Lähdin itse liikkumaan turhakin reippaasti, kun katsottiin pieni kuusikko sopivaksi jonka koira etenisi tuodessaan rullaa keskilinjalle (hölkällä, etten myöhästyisi oikeasta kohdasta) ja huutelin koiraani turhankin iloiseen, heh, sehän tuli rivakasti enkä antanut tehdä töitä loppuun... Shame on me! Uusi lähetys suunnilleen samoilta kohdilta kuin edellinenkin, ja etenin hiljakseen ja "kutsuin" =en tosiaan kutsunut vaan "tännepäin, taitava", kun näin että ottaa rullaa ja se meni hyvin! Taas pisto vasemmalle, otettiin kolmiokohdaksi iso kivi, niin että Echo lähetettäisiin vasemmalta puolelta, liikkuisin keskilinjaa, ja koira tulisi luokseni rullan kanssa oikealta. Lähetyksessä Echo ei lähtenytkään suoraan, vaan kaarsi kiven oikealle, otti hajun ja lähti takareunalle. Joutui taas hetken tarkentamaan ennenkuin löysi mm, toi rullan mutta pudotti sen kiven tienoille hankeen, kääntyi heti itse hakemaan sen ja toi kauniisti käteeni. Näytölle lähti suorinta tietä hienosti. Palkkana vain ruoka, sanoin ettei leikitetä vaan otetaan vähemmän pistoja/löytöjä kuin suunniteltu. Viides lähetys oikealle, maltillisesti käsimerkki ja käsky, toi nätisti rullan, ja näytölle.
Päätettiin, että sitten vika piilo tälle samalle oikealle puolelle on teknisesti helpompi jotta saataisiin vielä onnistunut suoritus, ja se menikin tosi nätisti. Puolivirallinen leikkitäti Niina leikitti vielä patukalla ruokapalkan jälkeen kunnon tovin, ja Pauliina leikitti vuoroon toisella patukalla. Tällä kertaa leikissä vhän enemmän "mouthing" kuin torstaina raunioilla, mutta innokasta leikkiä, ja Echo leikkii hyvin mielellään vieraiden kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa kausi haussa.
Echolla oli intoa muillekin jakaa, mutta malttoi hienosti. Ohjaaja sössi muutamassa välissä kuten ennenkin, ja ohjeeksi sain (kiitos Pipsa!) miettiä omaa keskilinjakäytöstäni; turhat liikkeet pois etten kiihdytä lisää innokasta koiraa, lähetysasentoon suoraan, niin että koira tulee oikeaan asentoon ilman lisäkiemuroita. Nyt tiedän myös minkä verran Echo kestää omaa ääntäni keskilinjalta, että löytää minut rullantuonnilla kun olen jo liikkunut eteenpäin. Voin "kutsua" sitä kohtuullisesti, mutta vasta kun se on maalimiehellä tai tulossa sieltä, ja olen itse liikkunut tarpeeksi keskilinjaa. Tällä kerralla ei otettu pistoille syvyyttä ihan teknisen haasteen vuoksi, lyhyempi keskilinja, lumen vuoksi vaativakulkuisempi maasto, mutta toki ensi vuonna palataan siihenkin. Nenänkäyttö näytti hyvältä. Näytölle Echo menee aina suorinta tietä.
Treeneihin tullessani takavetoinen MB Vito upposi pehmeään lumeen heti kun käännyin Öljytieltä metsätielle. Tunsin samantien, että tästä ei mennä eteen eikä taaksepäin. Jätin auton sen enempää sitä yrittämättä liikuttaa, kun ei pahemmin ollut esteenä. Treenien jälkeen ihanat treenikaverit Niina, Pauliina ja Pipsa auttoivat auton irti lumesta, havuja ja soraa takapyörien alle ja riuskojen mimmien työntöapu, ja niin Vito pääsi takaisin asvaltille. Pauliinalla oli vielä järkevästi kunnon lumilapio autossaan, ja Niina löysi tyhjän muovipussinkin soraa varten, jota löytyi ison tien toiselta puolelta sulaneesta penkasta. Isot kiitokset vielä teille!

torstai 27. marraskuuta 2008

Raunioilla torstaina 27.11.

Sää +6, lunta maassa >20cm, tuuli lännestä. Tornin eteen sytytettiin tuli treenien alussa. Echo viimeisenä radalle 4 koiran jälkeen, joten lumipolkuja ja jälkiä oli runsaasti. Laitoin rullapannan kaulaan jo ennen radan porttia ja Echo tuli radalle ilman hihnaa. Vaikka oli intoa täynnä, malttoi kuitenkin pysyä hienosti mukanani, minulla oli makupaloja joita syöttelin. Radan oikea reuna käytössä ojalle saakka, 3 mm valmiina piiloissa, ykkönen siirtyy neljänneksi. Ampumista 6mm, meteliä ja ihmisten huutamista häiriönä. Lähetys kopin edestä betoniputken läpi kasalle. Echo malttoi todella hienosti lähetyksen (annoin namia vielä sivulla), ampaisi matkaan VASTA käskyllä ja käsimerkillä, ei ennakoinut vaikken pitänyt kiinni. Ei myöskään välittänyt Heidistä, joka metelöi palotalon seinustalla ja jonka kanssa minä huutelin kovaäänisesti. Muistin itse lähteä heti lähetyksen jälkeen etenemään. Echo toi rullan, luovutti sen kauniisti käteen, tuli käsimerkistä sivulleni seisomaan ja käskystä ampaisi näytölle. MM ensimmäisessä roskiksessa. Palkkana ruokaa, sen syötyään otin Echon "hallintaan" ja uusi lähetys. Kävi lumisilla kasoilla, haju oli selvästi nenässä, kiersi mökin vasemmalle puolelle ja taakse, palasi oviaukon eteen ja otti rullan MM, toi kauniisti minulle. Olisiko kerran tiputtanut luovutuksessa mutta nosti ylös lumesta ja antoi nätisti käteen. Käsimerkillä sivulle ja lähetys näytölle. Palkan jälkeen lähetin seisovien ja kovaan ääneen puhuvien 1. ja 2. mm ja meteliä pitävän raivaushenkilön välistä palotalon viereltä etsintään. 3. mm ensimmäisessä pystykelassa, Echo kävi ensin keskialueen vasemmalla puolella, palasi sitten takaisin ja jatkoi itsenäisesti kelan oikealta puolelta ohi. Haju oli nenässä, kiersi kelat ja palasi hakemaan rullan mm:ltä, jälleen hieno rullantuonti minulle. Näyttö, palkka mm:ltä ja lähetys viimeiselle. Toi nopeasti ja jälleen tosi hyvin rullan, lähetys näytölle, mm portaiden takana betonirenkaassa. Echo oli 4. mm ottanut rullan betonirenkaassa alhaalla olevasta rei'ästä! Mm palkkasi ensin ruualla, sitten otin kiintopannan pois, sähläsin siinä hetken kun en tajunnut hti avata koko hihnaa, mutta pannan irrottamisen jälkeen Maria leikitti Echoa köydellä todella hienosti. Huom. nyt oli kunnon grip-ote ja Echo kiskoi ja ravisteli, mm päästi irti ja Echo vei lelun hänelle uudelleen leikittäväksi, ei siis tuonut minulle! Marian jälkeen meteliä tehnyt Heidi kutsui Echon leikkiin palotalolla. Echo paineli kutsusta innoissaan leikkimään, ja Heidi veti ja heitteli narufrisbeetä. Niina vielä jatkoi leikittämistä palatessamme kopin eteen, ja edelleen taisi ottaa kunnon otteella narufrisbeestä. Taisi palauttaa lelun Niinalle uudelleen leikitettäväksi voitettuaan sen.

Echo ei reagoi meteliin eikä häiriöhenkilöihin. Nyt lähetykset, rullan käteenluovutus ja näyttö sujuvat mielestäni niinkuin pitää ja olen tyytyväinen tekniseen puoleen. Ampumisella, savulla, tulella ja häiriöllä jatketaan mahdollisuuksien mukaan. Leikkiote hyvä grip. Ei pureskele ja tarkenna otettaan!
Talvitauon aikana opetan kiintorullan.

Olimme Niinan kanssa sopineet Nemon ja Caddyn ottamisesta kahdestaan muiden jälkeen, mutta ihana kouluttajamme Katja ja ihanat treenikaverit Maria ja Heidi jäivät vielä hetkeksi molemmille koirille.

Caddylle otettiin 1 mm kiinniolevaan roskikseen. Niina istui roskiksen vieressä betonirenkailla paukuttaen ja lauleskellen kovaäänisesti. Otin lähetyspisteeksi betonirenkaat kasan alussa, ja lähetin Caddyn niistä yhden läpi. Lähti kyllä, otti hajua, kävi katsomassa Niinaa lähempää ja paladi luokseni, mutta lähti itse uudelleen etsimään. Kiersi ylös kasalle ja tuli roskikselle. Olin siirtynyt vanhan ketteryystelineen kohdalle, enkä nähnyt roskisrivin etupuolelle, jossa Caddy taisi hetken haistella. Haukahti pari kertaa, ja Niina laulupaikaltaan näki Caddyn käskien minua pysymään paikallani, etten mene tukemaan. Hyvä Niina! Odotin hetkn, Heidi kertoi Caddyn empivän kahden roskiksen välillä. Alkoi haukkua kunnolla kovaäänisesti, menin lähemmäs, jolloin Caddy tuli vastaan ja kiersi roskisrivin "takapuolelle". Jatkoi siellä hetken haukkua, mutta siirtyi sitten takaisin roskisten etupuolelle ja tuli kerran minunkin luokseni. Taisin tässä vaiheessa kääntää olkapääni koiralle ja siirtyä pari askelta kauemmas ja annoin sen itse päättää mitä tekisi, en sanonut mitään. Caddy meni takaisin roskisten eteen ja alkoi haukkua pontevasti keskimmäisten ovien kohdalla. Kun oli jonkin aikaa ilmaissut, astuin kehumaan rauhallisesti ja pyysin tarkentamaan missä mm on. Nyt Caddy meni suoraan vasemmanpuoleisen suljetun oven eteen, nousi sitä vasten raapimaan oven ja haukkui edelleen. Avasin oven ja Katja löytyi. Caddylle oli vetoköysi, oli hetken ihmeissään mutta alkoi leikkiä hyvin Katjan kanssa. Caddy pitää vetoleikissä lelusta tiukasti kiinni, kiskoo voimakkain nykäisyin taaksepäin ja murisee. Kun päästää irti se tekee tapporavistuksen ja yleensä tuo lelun leikittäjälleen takaisin. Nyt se oli selvästi hiukan stressissä metelistä ja piilon tarkennuksesta omin voimin, joten kulki vain vetoköysi suussaan, muttei antanut sitä heti myöskään Niinalle tai Heidille vaikka molemmat pyysivät. Katja sai vielä köyden hetkeksi ja leikitti, voitettuaan Caddy toi minulle ja kun heitin sen Niinalle, Caddy paineli perään ja leikki kunnon tovin, Niina polvillaan, ei vetänyt vastaan vaan teki sivuttaisliikettä ja päästi irti, jolloin Caddy teki voimakkaat tapporavistukset köydelle ja vei taas Niinalle. Heitin vielä köyden Heidillekin, ja hänkin leikitti Caddyä tovin.

Otin Caddyn autosta melko kylmiltään pimeälle (valot oli toki, ja koira oli lenkitetty juuri ennen treenejä) ja lumiselle radalle, jossa oli kuitenkin juuri sitä häiriötä mikä sen on paineistanut kun ei olla harjoiteltu. Olosuhteisiin nähden (pimeä luminen rata, häiriöhenkilöt) Caddy tarkensi umpipiilon suhteellisen hyvin ja lopuksi ilmaisikin sen hyvin. Oli selvästi tuosta ja leikityksestä "väsynyt", ehkä liikaa kuormitusta (kovaääninen murina leikissä)? Olin kuitenkin homman sujumiseen todella tyytyväinen ja oli Caddylle hyvä yksittäinen treeni. Iso kiitos vielä kerran treenikavereille!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Hiljaiseloa viikolla 47

Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille jotka olette laittaneet viestiä ja kyselleet kuulumisia! Lopatolin jälkeen nyt on kaikki hyvin, oireet kestivät juuri sen lääkkeen vaikutusajan 5 vrk tai oikeastaan vähän vähemmän, viime viikon sunnuntaina kaikki oli palautunut ennalleen ja normaaliksi.

Lenkkiä kummempaa ei olla nyt tehty, mutta onneksi koirat ovat tottuneet siihen, että välillä ollaan vaan ja mitään erikoista ei tapahdu. Kennelrehun auto kävi Sipoossa tiistaina, ja siihen tein ensimmäisen tilaukseni: 60 kiloa lihaa (naudan sydänjauhelihaa, sian ja naudan jauhettua maksaa, broilerin jauhelihaa, jauhettua lohta. sika-nautajauhelihaa) sekä purkki merilevää. Menimme tyttäreni kanssa Kennelrehun auton pysäkille hyvissä ajoin, ja pian parkkikenttä alkoi täyttyä autoista. Väenpaljoudesta huolimatta me taisimme olla ainoat, jotka tilasivat enemmän kuin 20 kiloa, ja jonossa jo kuittailtiinkin, että meillä taitaa olla piilokennel (?) ;) Yllättävän hyvin tuo määrä mahtui meidän kolmeen pakastimeen, joissa sentään on kohtuullinen määrä ihmistenkin ruokaa! Kiitokset vielä Anne Heikkiselle vinkeistäsi, nyt alkaa olla näppituntumaa sössöjen sekoitukseen:)

Torstain Ojanko-treeneihin päätin olla menemättä, koska oli sekä liukasta että pimeää, enkä halunnut Echon kanssa tehdä vielä mitään niissä olosuhteissa. Treenit kyllä peruttiin sitten kokonaan.

Lauantaina 22.11. olin kuuntelemassa Mia Skogsterin luentoa Metodina viettikoulutus. Luento oli antoisa ja kiinnostava. Mialla oli monta hyvää pointtia, jotka itse allekirjoitan, mm. koiran kasvamisesta ja kypsymisestä n. 2,5-vuotiaaksi, ja siitä miten koira tarvitsee lapsuuden. Hyvä pointti oli myös muistaa, ettei nuorta koiraa saa missään tilanteessa kuormittaa toistuvasti liikaa painostamalla, vaatimalla tai nostattamalla esimerkiksi puolustusviettiä. Leikkimisen ja leikittämisen tärkeydestä olen myös ollut aina samaa mieltä. Oli myös mahtavaa kuulla, kuinka huipulla kisaava kouluttaa koiransa järjestelmällisesti pilkkomalla liikkeet ja käyttämällä positiivista vahvistamista. Luento oli kuin kiinnostava tiivistelmä ja lyhennelmä vuonna -99 käymästäni Tunne koirasi -kurssista, jonka opettajana oli David Selin, ruotsalainen koirapsykologi ja Anders Hallgrenin oppilapsi.

Lauantaina lähdin iltalenkille Javan kanssa kahdestaan, ja juoksentelimme sen kanssa hauskaa pitäen lumisella sänkipellolla tähtitaivaan alla. Leikin Javan kanssa kevyellä pitkällä liinalla; jätin Javan ensin maahan, kuljin parinkymmenen metrin päähän ja kutsuin, ja sen ollessa 5 m päässä käännyin ja lähdin pinkomaan liina kädessäni pakoon. Se tarttui heti liinasta, vedin ja myötäsin, tapporavistuksella päästin irti ja annoin voittaa, ja lähdin taas karkuun, jolloin Java tuli perässäni ja toi liinan jälleen vedettäväksi. Vedimme hetken taas hauskaa pitäen, mutta nyt sanoinkin Kiitos!, jolloin Java päästi irti liinasta. Jätin sen taas maahan ja lähdin juoksuun. 25 m päässä kutsuin mutta jatkoin juoksua, Java tuli innoissaan ja tarttui taas liinaan. Pelattiin, annoin kerran pari tapporavistuksella voittaa (toi sen heti takaisin), seuraavalla vedolla pyysin irti Kiitos -käskyllä, ja laitoin liinan taskuuni. Meillä oli molemmilla huippuhauskaa, ja Java oli loppuillan tyytyväisen näköinen.
Päivinä, jolloin ei ole treenejä eikä liiemmälti aikaa tehdä niitä itsekään, leikin koirien kanssa yksitellen. Leluja meillä on monta kassillista; narupalloja, tennispalloja, boomerball, kangasfrisbee, 2 kongin frisbeetä, Ikean köysifrisbee, 4 erilaista ja erikokoista patukkaa, 3 vetoköyttä, pehmoleluja, vinkuleluja, rättejä... eivätkä ne tietenkään ole koirien ulottuvilla muuta kuin minun kanssani :D Meillä siis leikitään ja kaikki leikkivät kaikilla leluilla yhtä innokkaasti. No ehkä Boomis on Pepsin ykkösjuttu, ja Caddylle ykkönen on frisbee, mutta herroille kelpaa myös vetoköydet ja patukat. Leikin jätän aina vähän kesken, niin että koirat tahtoisivat vielä kovasti jatkaa.

Sunnuntaina, tänään siis, tuli vihdoin talvi (edes muutamaksi päiväksi) tänne etelään kovan lumimyräkän saattelemana. Siitä pääsivät nauttimaan lapset ja koirat, enkä voi sanoa kummat nauttivat enemmän, näyttivät kaikki olevan yhtä innoissaan.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Hurja loppuviikko 46

Jos koiraelämäsi on tylsää, muista madottaa koirasi Lopatolilla. Mutta älä luule säästäväsi aikaa kun annat vain yhden kerta-annoksen. Voi olla, että joudut kuluttamaan seuraavat 5 vuorokautta puhelimessa kolmen eläinlääkärin kanssa aamusta iltaan, ja miettimään yötä myöden josko koirallesi jää pysyviä haittoja.

Päätin sitten madottaa tämän syksyn matokuurin Lopatolilla, valmiste, jota olen käyttänyt useita kertoja ennenkin vaihdellen kahden muun laajakirjoisen matolääkkeen, Drontal Compin ja Axilurin kanssa. Viimeksi koirat saivat Lopatolia 1,5 vuotta sitten.
Keskustelin farmaseutin kanssa Sipoon apteekissa annanko hiukan päälle 20 kiloisille koirilleni 2 vai 3 tablettia, ja farmaseutin suosituksesta ja maatolääkken ohjeista päätin ottaa 3 x 4 tablettia, jokaiselle 3 siis. Ohjeen mukaan 21-30kg koiralle annetaan 3 tablettia (1 tabl. jokaista 10 kiloa kohden), tabletteja ei jaeta eikä rikota.
Keskiviikkoaamuna annoin matolääkkeen sekoitettuna 1/4 päivän ruoka-annoksesta. Loput ruuasta annoin samana iltana. Keskiviikon ja torstain välisen yön Echo ja Pepsi oksensivat, ei kuitenkaan rajusti, mutta kaikki illalla annettu ruoka tuli ylös. Torstaiaamuna kävin koirien kanssa metsälenkillä. Puhuin puhelimessa, ja huomioin, että olivat vähän vaisuja ja väsyneitä, mutta tarpeillaan kävivät normaalisti, ja juoksuakin riitti jonkun verran. En antanut oksentamisen jälkeen ruokaa kuin vasta illalla. Pahoinvointi näkyi selvästi, ruokaa katsottiin ja maistettiin varovasti, ja jopa Echo, joka tavallisesti syö kuin Volta 1600 täydellä teholla, nuoleskeli suupieliään maistellessaan ruokaansa varovaisesti, ja jätti jopa osan syömättä. Myöhemmin torstai-iltana alkoivat näkyvät keskushermosto-oireet. Kaatosateessa pihavalojen hämäryydessä mietin, miten Pepsi on nyt yhtäkkiä saanut noin rajuja vanhuuden oireita, että kulkee kaikki jalat jäykkinä, hiukan kyyryssä, ja vielä kuin olisi humalassa. Jäin pohtimaan yrittäessäni vakuuttaa itselleni näkeväni varmasti oikein, että mihin soitan seuraavana aamuna, lähinnä mille eläinlääkäriasemalle. Kunnes näin Echon. Echo liikkuu tavallisesti vauhdikkaasti, olipa mikä tahansa vuorokaudenaika tai keli hyvänsä. Nyt se kulki varovaisin lyhyin käyntiaskelin, riiputti päätään kallellaan ja istui heti alas vauhdin pysähdyttyä, ettei kaatuisi. Etujalat olivat kaikkea muuta kuin "parallel" toisiinsa nähden; ne olivat kuin mäkkärin mukissa olisi kaksi pilliä samassa rei'ässä. Takajalat ottivat sivuhorjahduksia. Yritin vetää henkeä ja pysyä itse rauhallisena kun menimme sisälle. Painelin saman tien puhelimeen ja laitoin viestiä Antti Tukiaiselle, Serafian kummisedälle, Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille. Kello oli tuolloin 22.35. Antti soitti välittömästi minulle. Odottaisin seuraavaan aamuun, akuuttia tarvetta ei kaikesta huolimatta ollut lähteä päivystykseen kun mitään ei voisi tehdä. Koirat kuitenkin olivat muuten kunnoltaan ok. Aamulla soitin myös ystävälleni Laura Lönnbergille, joka kertoi toki saman kuin Anttikin: vastalääkettä ei ole, ja on odotettava siihen kunnes lääke poistuu elimistöstä ja sen vaikutus lakkaa. Aamulla molemmat koirat pysyivät paremmin pystyssä kulkiessaan ravia tai laukkaa (pihassa siis), mutta vauhdin hidastuessa tuli heti tasapaino-ongelmia, Pepsi kulki takajalat alla kyyryssä jäykin askelin, horjahdellen. Echon etutassut huitoivat liikkeessä ylöspäin, pysähtyessä jalat olivat yhdessä, pää kiertyi vinoon ja käännökset onnistuivat laajalla kaarella. Jälleen istui mieluummin kuin jäi seisomaan. Tiedotin Anttia oireiden jatkumisesta. Laura soitti, oli konsultoinut myös kolleegaansa ja olivat tutkineet lääkken tiedot: yliannostuksessa harvinaisena keskushermosto-oireita, joiden pitäisi mennä itsestään ohi, vastalääkettä ei ole, lääkkeen vaikutusaika 5 vrk.
Lääkkeissä on normaalisti ns. turvaraja, jonka mukaan pienestä yliannostuksesta ei tule mitään oireita. Lopatolia oli nyt annettu ohjeen mukainen lääkeannos, mutta silti koirani saivat kohtuullisen vakavia neurologisia oireita. Sekä Antti, että Laura olivat yhtä mieltä siitä, että katsotaan vielä seuraavaan päivään, koska keskushermosto-oireille ei mitään voi tehdä, ainoastaan oireenmukainen hoito.
Perjantaina päivällä Serafia tuli eskarista ystävänsä Tian kanssa meille, ja koirat olivat tyttöjen kanssa hetken pihalla vapaana. Echo ja Pepsi liikkuivat jopa vauhdikkaasti, ryntäsivät aidallekin luullessaan naapurin Ellan olevan siellä, mutta tuo nopea liike laukaisi taas pian oireet. Pepsi jäykisteli kyyryssä, ja Echon etutassut alkoivat huitoa ilmaa, ja yhtäkkiä sen vasen etujalka sai jonkinnäköisen krampin ja kiertyi sisäänpäin ja taaksepäin. Tytöt alkoivat nauraa ja minä itkeä.
Soitin heti Antille, joka mietti josko verikokeet selvittäisivät jotain, mutta epäili kuitenkin ettei niissä näkyisi mitään. Soitin eläinlääkäriasema Kauriiseen ja varasin ajan illaksi, mutta vielä uudemman kerran Lauran kanssa puhuttuani peruin ajan, koska Laurakin oli Antin kanssa samaa mieltä, ei auta kuin katsoa vielä toinen vuorokausi. Sovimme Kauriin henkilökunnan kanssa, että katson siis vielä yhden päivän, koska Kauris on auki sekä lauantaina että sunnuntaina labroineen kaikkineen.
Perjantai-iltana maistui jo ruoka, ja ruokaseremonia oli juuri sellainen minkä Cesar Millan kieltäisi, ei ruokaa ennen kuin koira on rauhallisessa mielentilassa :) Sentään jo merkki paremmasta.
Perjantaina vein illalla koirat lyhyelle remmilenkille, ja nyt ihmetystä herätti Echon sokeat kohtaukset. Pepsi liikkui jo ihan ok, suoraan eteenpäin, pysähtyi haistelemaan ja pissalle, eikä tasapaino enää heittänyt samalla lailla kuin aiemmin. Mutta Echo, sen tasapaino häiriintyi sen kulkiessa toisen koiran rinnalla, askel alkoi heti vetää toista koiraa päin. Kuljimme vain noin 300metriä ja käännyimme takaisin, ja tämä oli jo liikaa, etutassujen oireet alkoivat jo matkalla: tassut eturungon alla yhdessä, kauhoi liikkeessä ylös eteen, ja toinen tassu kiertyi hassusti. Sen lisäksi Echo sai sokeita kohtauksia. Pysähtyi yhtäkkiä, nosti päänsä aivan ylös ja yritti haistella missä ollaan. Oli kierähtää muutaman kerran ojaan. Jännittyi jos tajusi jomman kumman uroksen olevan vierellä, sen piti haistella kuka kukin on. Oli myös kuin ei olisi nähnyt minua, ja joutui kovasti haistelemaan missä olen ja missä liikutaan! Kun päästiin kotiin, laitoin Pepsin ja Caddyn sisälle ja hain frisbeen ja narupallon. Ne Echo näki, haki kun heitin vaikka oli jo täyspimeä, leikittiin vähän. Otin Echoa sivulle, sen oli vaikea löytää oikea kohta, ja kun se lähti liikkeelle sivullani, se törmäsi koko ajan jalkaani (kiertoliike). Annoin levätä jonkun aikaa sisällä, mutta yömyöhällä testasin vielä kylppärissä kävyn kanssa näkeekö mitään vai ei. Pariin otteeseen uhkausliike kädellä ei saanut silmien räpäytystä ja väistöä aikaiseksi, mutta kuitenkin näki kävyn: pidin ensin kättäni niinkuin siinä olisi jotain ja Echon tuijottaessa käteeni heitinkin toisella kädelläni sen sivulta kävyn ilmaan. Tarttui siihen salamannopeasti ja innostui heittelemään sitä itse kun sai kopin. Toistin vielä toiselle puolelle, ja onneksi reagoi ottamalla sikanopean kopin. Yöllä mietin mitä teen, jos nyt Pepsi ja Echo ovat mennyttä, ja itse olen niille matolääkkeen ostanut ja antanut...
Lauantai-aamuna koirat pääsivät pihalle pissalle. Sama lopputulos, ensin innokasta vauhdikasta menoa joka johti siihen, että oireet alkoivat. Otin Echon remmiin ja kävin sen kanssa postilaatikolla reilun 100 m matkan edestakaisin. Käyntivauhti remmissä oli vaikeaa, etu- ja takajalat yhdessä rungon alla, etutassuilla kauhomisliikkeitä. Pääkin kiertyi vinoon. Päästin sen postilaatikolta takaisin tullessani irti, ja pari kertaa pysähtyi taas haistelemaan kuono ylhäällä pellonreunaan ihan kuin ei näkisi mitään. Lähti sen jälkeen laukkaamaan kotiportille, aidalla kiihtyy Caddystä aivan kuin se olisi ollut vieras koira. Caddy kiihtyi yhtä lailla, ja selvästi provosoitui taas kerran nähdessään toisessa vikaa. Menin avaamaan portin, astuin siitä itse ensin sisälle ja pidin huolen että Echo tulee takanani. Hätistin Caddyn kauemmas antamaan meille tilaa, mutta en sitten ehtinyt välttää tappelua. Caddylle riitti se, että Echo oli jännittynyt "sokean kohtauksen" johdosta, ja häntä ja pää korkealla, ja kävi kiinni. Riitti kun nappasin Caddyä samantien kiinni, se jatkoi tappeluraivoamistaan ja Pepsin pyörähdettyä hölmistyneenä eteeni pidellessäni Caddyä kävi Caddy nyt Pepsiin kiinni kun olin sen saanut napattua irti Echosta. Echo oli tässä vaiheessa väistynyt, eli ei ollut tappelua haastava osapuoli. Sain Caddyn samalla sekunnilla myös irti Pepsistä, ja painoin nopealla liikkeellä kyljelleen maahan rauhoittumaan, pidin vain kaulalla kättäni. Caddy yritti pari kertaa kiihtyneenä nousta ylös, mutta painoin sen rauhallisesti takaisin kyljelleen, ja annoin Pepsin ja Echon sillä aikaa tehdä mitä halusivat, käyskentelivät rauhallisina. Rauhoittuivat selvästi molemmat kun näkivät minun rauhoittavan Caddyä. Kun Caddy oli täysin rauhallinen, päästin otteen ja nousin ylös. Se nousi ylös, ja lähti haistelemaan, vilkaisi aavistuksen jännittyneenä hiukan häntä kohollaan Echoa joka kulki kauempana, mutta tönäisin Caddyä kevyesti etulapaan ja suhahdin. Sitten mentiin sisälle, ei ongelmia enää.
Soitin vielä Kauriiseen ja puhuin ilmeisesti eläinlääkäri Juulia Martimon kanssa. Hän käski tarkistaa näköä noiden sokeiden kohtausten aikana, mutta oli sitä mieltä että odotetaan lääkkeen poistumisaika 5 vuorokautta ja katsotaan lievenevätkö oireet maanantaihin. Jos myrkytystä voitu hoitaa, se olisi pitänyt tehdä samantien lääkkeen annon jälkeen tai ainakin saman illan aikana, lääkehiilellä ja nesteytyksellä, mutta sehän oli jo myöhäistä torstaihin mennessä kun lääke oli jo imeytynyt ja vaikuttanut keskushermostoon (ja mistä olisikaan voinut tietää, että matolääkkeen ohjeenmukaisen antamisen jälkeen tulisikin hoitaa myrkytyksenä?!). Sovimme, että maanantaina palaan asiaan jos sunnuntai ei tuo muutosta parempaan.
Sunnuntaina aamupissalla näytti hyvältä, oireita ei näkynyt vaikka liikettä oli. Iltapäivän lenkillä oireita ei näkynyt, Echon remmissä liikkuminen oli suoraa, jalat suht oikein rungon alla liikkeessä, keskittyi haistelemaan kaikkea, ja näytti siltä että sokeita kohtauksia ei tullut. Uskaltauduin koko 1,5km remmilenkin kylänraittia pitkin, ja ekaa kertaa myös Echo kulki normaalisti. Pää ei kiertynyt, tassut eivät huitoneet ilmaa, ei nojannut kumpaankaan koiraan remmissä kulkiessaan.
Tänä aamuna myös näytti hyvältä. Kohta lähdetään pienelle metsälenkille ja sen jälkeen katsotaan tilannetta.
Kaikki eläinlääkärit olivat samaa mieltä, että myrkytyksen mahdolliset maksa- ja munuaisvauriot olisivat oirehtineet koiran voinnin huononemisena, syömis- ja tarpeillakäynnin epänormaaliutena.

Päivitystä: käytiin koirien kanssa lyhyellä metsäpissalla päivällä, eikä vauhti laukaissut enää oireita, sen verran kuitenkin juoksivat. Kotipihaan tultuamme leonberg Ella tuli aidalle pyytämään poikia hippaan, ja sitten mentiin niin että kaikki pois alta! Edestakaisin aitaa myöden ylös alas koko matka 25 kertaa niin lujaa kuin aussieiden jaloista nyt lähtee, Ella omalla puolellaan pojat meidän puolella. Kun tuo liike ja vauhti eivät näyttäneet enää oireita laukaisevan, uskoisin että tämän ikimuistoisen matokuurin vaikutus olisi nyt lakkaamassa.

Kursiivi
Iso kiitos (jälleen kerran) sekä Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille Antti Tukiaiselle että Tervakosken eläinlääkärille Laura Lönnbergille! Kiitos että sain soittaa teille myöhään illalla ja aikaisin Kursiiviaamulla, joka päivä ja selvititte asiaa ja konsultoitte puhelimessa! Kiitos myös uuden keravalaisen eläinlääkäriasema Kauriin väelle puhelinavusta! Ja teille kaikille jotka olette myötäeläneet näitä kauhun hetkiä, erityisesti Savelan Niinalle, Leppälän Katjalle ja Björnströmin Tanjalle (kiitos Tanja vertaistuesta lääkemyrkytyksessä!!).

Muistettakoon tässä kohtaa vielä, että kuten moni muukin, minäkin olen madottanut koiriani Lopatolilla useita kertoja ennenkin vuosien saatossa (vaihdellen kolmea eri laajakirjoista matolääkettä) eivätkä koirani ole koskaan saaneet oksentelua kummempia oireita. Lisäksi kaikki koirani on rauhoitettu erilaisia toimenpiteitä varten (röntgenkuvia, haavanompelua, hammasvaurioita, sterilointi), eivätkä ne ole koskaan saaneet anestesiasta sivuvaikutuksia. Koirani ovat myös syöneet mittavan joukon antibiootteja ja kipulääkkeitäkin, rokotteita, eivätkä ole koskaan saaneet yliherkkyysoireita mistään.
Lopatol 500:sen googlettamalla löytyy vastaavia kauhutarinoita eri roduilla Suomessa. Kanadan lääkelaitoksen sivuilta lukiessani kuvauksia ja tuloksia koirilla (pennuilla, kantavilla nartuilla jne) tehdyistä eläinkokeista, joilla Lopatolin myrkyllisyyttä on tutkittu, alkoi vatsaani vääntää toden teolla. En toki ole niin naiivi, etten tietäisi, miten kaikki lääkeaineet on tutkittu...
Onneksi Java ei vahingossa päätynyt siihen 50 beaglen lastiin, joka saapui Amsterdamiin Northwestin lennolla Albuquerquesta Minneapolisin kautta eräänä toukokuisena aamuna vuonna 2001...

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Aamulla metsälenkillä Purometsässä 11.11.




Yöllisen kovan syysmyrskyn jälkeen aamu valkeni hyvin sateisena ja edelleen tuulisena (kovaa tuulta ja voimakkaita puuskia). Aamulla lähtiessämme viemään eskarilaista, meidän piti pukea sadevaatteet päästäksemme autolle. Ja kun kerran sade- ja myrskyvarustus oli jo päällä, lähdimme eskarilta metsään. Lapset ja aussiet ovat samanlaisia, vesilätäköt, kura ja vauhti kiinnostavat. Koirat nauttivat saadessaan juosta tuoreiden hajujen perässä. Java näytti nauttivan erityisesti, se juoksi sydämensä kyllyydestä.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Hakua lauantaina 8.11.

Sää oli kostea ja treenien alkaessa melko tuuleton n. +5. Paikkana aiempi hoitohakkuualue, jossa keskilinja kulki kahden sivuille kohoavan kallion notkossa. Oikealle puolelle hiukan helpompikulkuinen ja loivempi kallio, vasemmalle vaikeakulkuista risukkoa ja jyrkästi korkealle nouseva kallio. Keskilinjalla maassa osin maatuneita risukasoja ja risukoita, sekä maasta nousevia isompia kuusenoksia (jotka tekivät liikkumisen jonkinverran haastavaksi) ja upottavia suonsilmäkkeitä (jalkani upposi koiraa lähettäessäni pohjetta myöden ja turpeen imu oli kova) sekä suolampia.
Tarkoituksenani oli tehdä Echon kanssa "onnistunutta" ja hiukan helpotettua teknistä suoritusta: pisto maalimiehelle hakemaan rulla, itse liikun keskilinjalla reippaasti eteenpäin, ja ohjaan koiraa tulemaan suorinta tietä luokseni, rullan luovutus ja näytölle 5m näyttöliinan kanssa, niin että roikun perässä ja annan vastusta, 6 palkkaa mukana. Maaston vaativuudesta johtuen tämä ei ihan onnistunutkaan niin. Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla kallion alla, jonne koira lähti haju selvästi nenässään. Meni kuitenkin läheltä maalimiehen ohi ja suoraan ylös kalliolle (fiksu koira, haju nyt nousee ylöspäin joten kävi tarkentamassa), mutta kutsuin kouluttajan pyynnöstä takaisin ettei satu vahinkoa kallionjyrkänteeltä (vilkas koira olisi todella voinut arvioida kalliojyrkänteen väärin ja hypätä tai pudota). Sitten uusi lähetys, nyt otettiin kuitenkin apuja maalimiehen näyttäytymisestä. Kuljimme keskilinjaa edestakaisin risukossa ja suonsilmäkkeissä keskilinjalla liikkumiseni ja uuden lähetyksen vuoksi. Lähetys ja mm:n löytö, sekä rullantuonti todella mallikkaasti sujuivat nyt hyvin, ainoana oli tuo risukkoinen räme, joka hidasti todella paljon kulkemista, eikä tuonut suoruutta koiran paluussa minulle rulla suussaan kun koirakin joutui katsomaan reittiä ja minua. Itseasiassa Echo pudotti rullan paluumatkalla luokseni, juuri sellaisessa risukossa, mutta etsi sen samantien pudotettuaan itsenäisesti ja toi minulle. Echoa ei haitannut vaikka roikuin näytölle liinassa ja estin melkoisesti sen menoa. Toinen lähetys oikealle puolelle ylöspäin. Muistin jopa kiinnittää omaan lähetysasentooni sekä käsimerkkiini huomiota, ja tällä kerralla pidin nätisti Echon valjaissa olevasta metallirinkulasta kiinni, jottei lähtisi ennakkoon kuten silloin jos EN pidä kiinni. Lähetyslinjalla oli kohtuullisesti maatuvaa risukko- ja oksakasaa, mutta avoimempaa kuin vasemmalle. Echo toi muistaakseni rullan heti, tässä taidettiin nyt ottaa myös näyttäytyminen, jollen väärin muista (olin itse toipumassa lauantaina aikaisemmin viikolla sairastamastani järkyttävästä flunssasta, joten täytyy sanoa, että aivoni eivät rekisteröineet jokaista sekuntia), toi rullan hyvin, korkeintaan putosi minun kädestäni ottaessani sen. Echo malttoi hienosti käsimerkillä sivulleni, kuten ensimmäisellekin näytölle lähettäessäni kun kiinnitin liinan. Roikuin liinassa mukana sen minkä pystyin ja päästin irti puolen matkan jälkeen. Kolmas pisto jälleen vasemmalle, ja nyt suoraan suonsilmäkkeestä. Lähetinpä koiran päin maastanousevaa risua, joka ei nyt muuten haittaa normielämässä kun juoksee ties missä pöpeliköissä, mutta nyt kaarsi tuhatta ja sataa suorämeen ja risukon jälkeen oikealle keskilinjan myötäisesti ja melko kauas sinne, joten kutsuin takaisin ja otettiin jälleen uusi lähetys, ja näyttäytymisapu maalimieheltä. Uudella lähetyksellä meni hyvin, toi rullan, odotti liinan kytkemistä ja lähti näytölle. Nyt päätettiin treenin ja maaston haastavuuden vuoksi (Echo sai juosta ihan kunnolla), ettei oteta kuin 4 löytöä. Kolmosnäytölle vein mukanani lelun, jolla maalimies sai leikkiä ruokapalkan jälkeen, koska tämä muutettiin nyt toiseksi viimeiseksi piiloksi. Täältä toin Einarin keskilinjalle nätisti nameilla, ja kuunteli hienosti. Lähetys neljännelle ja siis viimeiselle maalimiehelle. Otettiinko ilman apua? Aivot leikkaa tyhjää. Mielestäni meni kuitenkin hienosti. Ruokapalkan jälkeen myös nelonen leikitti Echoa frisbeen kanssa, kun olin riisunut liivit ja pannan. Kaikki maalimiehet pyysivät nyt Echon sen saapuessa näytölle käsimerkillä maahan, ennenkuin antoivat palkan.

Treenissä onnistuttiin ainakin siinä, että Echon rullantuonti sujui hienosti, samoin koiran maltti kun kytkin liinaan. Todella hyvää oli myös se, ettei Echoa häirinnyt minun roikkumiseni liinan perässä vaikeasti liikuttavassa maastossa (vaikka tätä tehtiin nyt ensimmäisen kerran, aiemmilla kerroilla ollut huomattavasti kevyempi ja lyhyempi liina, joka on vain kytketty.) Ja tulipa mitä vain mutkia treenisuunnitelmaan, Echolla säilyy into työhön. Nyt mietinnän alla pitäisikö "auttaa" haistamaan mm, joko viedä liinassa lähelle kunnes saa hajun ja palata keskilinjalle lähettämään, tai ottaa toki aina kun mahdollista tuuliapu. Nyt näihin viimeisiin treeneihin ennen talvitaukoa tulen ottamaan tuota mekaanista pistotusta ja rullantuontia suorinta tietä minulle kun olen edennyt keskilinjaa. Kaikkea en voi ottaa samaan treeniin jos jotain pitää opettaakin. Raunioilla Echon nenänkäyttö on tarkkaa eikä se tarvitse apuja, ei kuitenkaan sinkoile tyhjänpäiväisesti pitkinpoikin vaikka irtoaa ja tarkastaa itsenäisesti. Meillä on ensi vuoden tavoitteena ainakin A-koe rullailmaisun poistumisen uhatessa 2010 alusta, joten haku jäänee jonkinmoiselle tauolle näiden kauden viimeisten treenien jälkeen. Siksi haluan jättää Echon muistijälkeen simppeliä ja onnistunutta harjoitusta tuon "pistokolmion suhteen".

tiistai 4. marraskuuta 2008

Esineruutua ja metsälenkkiä 4.11.

Kävimme päivällä pikaisella metsälenkillä Kuninkaantien varressa, koska oli kiire hakemaan eskarilaista. Sen jälkeen palattiinkin Purometsään, jossa kävimme tarkastamassa mahdollisen nukkuvan dinosauruksen, josta Iisak oli kyllä edelleen sitä mieltä, että on vain iso kivi!
Tallattiin lasten kanssa (Fanny ergossa) n. 8m x20m metsäkaistale, jossa oli tiheää kuusikkoa, pieni poluntapainen ja peurojen ruokintaseimi. Lapset valitsivat esineet Javalle, ja hain ensimmäiseksi Javan autosta. Tehtiin kaikille mielikuvaharjoituksena, niin että koirat näkivät, että ruutuun vietiin esineitä. Liivien päällepukeminen nostatti jo jokaista koiraa kovasti.
Javan esineet vietiin melko lailla oikeaan takakulmaan ja vasemman puolen keskivaiheille kuusikkoon. Ensimmäisellä pistolla Java taisi purkaa intoaan juoksemalla vasemman rajan ulkopuolellekin, mutta koska kyseessä oli ihan puhtaasti flunssaisen ohjaajan keksimä aktivointi koirien ratoksi, en jaksanut paneutua hienosäätöön kun Javalla intoa riitti. Taisin kuitenkin huudella tännepäin tai jotain koiran kaahatessa kuusikon takana, ja sieltä palatessaan saikin Stockmannin vanhasta korkokengästä hajun, ja toi sen vauhdilla hienosti käteen asti! Toiselle pistolle lähetin suoraa linjaa kohti oikeaa takakulmaa, sai hajun mutta kiersi koivujen ympäri ja ulos alueelta. Palasi uudelleen mutta Finnairin joulunalle oli hiukan hankalassa paikassa koivun juurella, eikä saanut uudelleen hajua, lähti muualle ruutuun. Kutsuin koiran takaisin, ja tehtiin niin, että Iisak kävi nostamassa esinettä Javan katsellessa, ja siirsi sitä hiukan eri kohtaan. Lähetys pistolle taas samasta kohdasta suoraa linjaa, ja juoksi taas suoraan kohti pikkunallea, mutta joutui jälleen tekemään vähän aikaa töitä ennenkuin löysi sen. Sitten toikin suoraan minulle, hieno luovutus käteen!
Echo: Meni toki sekaisin varsinkin kun näki pk-liivit, mutta malttoi rauhallisilla käskyilläni antaa minun pukea ne päälle, mitä nyt vähän hötkyi, eikä tiennyt olisiko seissyt vai istunut vai mennyt maahan. Näki kun lelut vietiin. Malttoi kiihkostaan huolimatta upeasti perusasennossa ja odotti käskyä. Echoa ei tarvinnut pistottaa kuin kaksi kertaa, ja kummatkin esineet olivat minulla kädessä:)
Pepsi: Ottaessani autosta Pepsi kaahasi jo pitkin metsiä onnesta soikeana, varsinkin pk-liivien pukeminen oli iso juttu joka teki vanhukselle hyvän mielen! Näki kun lelut vietiin. Toinen vietiin isolle sammaleiselle kivelle tiheän kuusikon keskelle, toinen takarajalle oikelle puolelle aluetta. Pepsi purki samalla lailla intoaan kuin Java, juoksi kovaa, ja alueen ulkopuolelle samaan kuusikkoon kuin Java, varmaan Javan jättämien hajujälkien perässä. Pepsi otti kuitenkin nopeasti hajun oikealta puolelta ja toi takarajalta kännykän. Toisella pistolla lähetin suoraan kuusikkoon jossa kivi, sai hajun mutta näki ettei sitä ollut helppo paikantaa, kierteli kuusia ja kulki kiven ohi, kunnes äkkäsi että esine oli korkeammalla. Kiipesi kivelle ja toi hanskan.
Caddy: Myös intoa täynnä, loikki kenguruna kasvojeni korkeudella edessäni, ja sai vähän varoa kun Fanny istui etupuolella ergossa. Nuolaisipa Caddy hypyssään Fannynkin posken. Caddykin sai katsoa kun lelut vietiin. Innokkaasti lähti etsimään, ensimmäinen löytyi helposti. Toinen oli peurojen ruokintaseimen alla kulmauksessa, ja siitä sai hajua, muttei pystynyt heti paikantamaan. Juoksi alueen ulkopuolelle, jolloin kutsuin takaisin ja Iisak kävi nostamassa lelua ja laittoi sen takaisin. Nyt löytyi hyvin, tosin joutui hetken tarkentamaan.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Tottisjuttuja 3.11.




Jospa seuraavalla sukupolvella olisi koirankoulutus alusta saakka helpompaa ja luontevampaa:) Viime kesänä otetuissa kuvissa näyttää siltä, että kontakti on ainakin kunnossa.




Aamupäivällä tottista lyhyesti.
Echo: merkille lähetystä, neljä punaista muovikartiota, palkka valkoiselle muovikannelle (halkaisija 13cm) kartioiden keskelle. Lähetysmatka 5 m. Ennakoin mielestäni hyvin Echon ennakoinnin, pidin sivulla naksutellen ja palkaten nameilla, muutaman naksautuksen jälkeen käsimerkki ja käsky Merkki!, josta Echo juoksikin suoraan merkille ja siellä olevalle palkalle. Naksautin ja sai kannelta kissanruokaa:). Sanallinen kehu, ja heitin vielä narupallon. 3 toistoa, niissä eniten keskittymistä tuohon perusasentoon ja koiran hallintaan ennen merkille lähetystä. Meni mielestäni hienosti, nyt tuntuu että olen paremmin Echon vilkkaalla taajuudella.
Seuraamista: suoraa perusasentoa, muutamaa askelta ja käännöksia oikealle ja vasemmalle. Suorilla seuraamisilla palkkasin tiheästi oikeasta kohdasta. Käännökset meni hyvin, samoin pari täyskäännöstä.
Jättöliikkeitä, pari askelta, seiso-käsky (seisahtuu paikalleen hievahtamatta), etenin itse 5-10 askeleen päähän, palasin takaisinpäin, kiersin koiran, kehuin maltillisesti ja toistelin käskyä. Vapautin seisoessani koiran vasemmalla puolella, vapaa -> ja heitin namin.
Maahanmeno ja istuminen: parin askeleen jälkeen käsky, naksautus koiran nopeasta suorituksesta, itse etenin naksautuksen jälkeen muutaman askeleen ja palasin samantien palkkaamaan, kourallinen namia ja lelu (vapaa). Otin vielä noutokapulan tuomista, siinäkin nopea vahvistetiheys perusasennosta naksuttimella ja namilla, samalla oikealla kädellä heitin kapulan, naksutin vielä kaksi kertaa (nami) ja Tuo-käsky. Echo pysyi hienosti sivullani ja keskittyi naksuttimeen ja palkkaan, vaikka tiesi että kapula lensi jo. Lähti hyvin "vasta" Tuo-käskyllä ja toi oikein hienosti kapulan eteeni istuen. Naksautus luovutuksesta ja kourallinen namppaa palkaksi. Tehtiin vielä toinen kerta, ja se meni vähintään yhtä hyvin. Lopuksi pelattiin vetonarulla, ja jopa vedettiin sitä ihan grip-otteella, kehuin kovasti ja päästin pari kertaa irti, toi narun heti käteeni ja otti siitä hienosti uudella gripillä kiinni.

Caddy: Merkille lähetystä. Caddyn kanssa saa myös naksutella perusasennosta ja siitä, että malttaa hetken käskyyn saakka. Lähti käskyllä hyvin, naksautus merkillä ja kissanruoka-palkka kannelta. Vielä vapaa-käsky, ja frisbee palkaksi. Kolme toistoa.
Perusseuraamista, joka meni todella hyvin, hyvä kontakti koko ajan ja tiivis seuraamisasento, hyvät nopeat pysähdykset. Jättöliikkeitä pitäisi vahvistaa, lähinnä seisomista, sen huomasin kun kokeiltiin.
Ryömiminen, sitäkin kokeiltiin. Siihen-käskyllä Caddy jo tiesi mitä on tulossa, ja lähti rivakasti ryömimään, naksutin ja palkkasin oikealla kädellä namilla. Muutaman askeleen jälkeen tuli sama (turhautuminen?) kuin kokeessa, alkoi haukkua. Lopetin nostamalla koiran ylös, uusi perusasento, käsky ja olin valmiina palkkaamaan nopeammalla naksuttamisella ja namilla, jotta saan lopetettua kun menee hyvin. Lopetin ennen turhautumista ja sain hyvän ryömimisen, nopealla naksuttamisella, käsiapu ja nami koko ajan, mutta ainakin jäi hyvään suoritukseen.
Java: Lyhyttä seuraamista, katsekontaktista palkkaamista, luoksetuloasentoa, palkka naksuttimella ja namilla, välillä naksautuksen jälkeen heitinkin narupallon.

Iltapäivällä sen verran Marjolahden metsässä, mitä nyt itse kurkku kipeänä ja kuumeessa kolme lasta mukana (yksi ergorepussa) pystyy kulkemaan, eli ei tosiaan kummoista lenkkiä.