Tiistaina 20.1. tottista ja torstaina 22.1. raunioilla

Nyt tulee päivitykset jälkijunassa, kun itsellä on ollut sen verran kiirettä etten ole ehtinyt liikaa läppärin kanssa istumaan, sinänsä varmaan ihan hyvä.

Tiistaina 20.1. tehtiin tottista Niinan ja Pauliinan kanssa Paijalassa.
Java: heittelin ensin frisbeetä ja leikitin väliin köydellä, annoin siis purkaa ylimääräisen energian ja toisaalta nostatin sopivasti tekemään hommia. Seuraamista, käännöksiä, pysähdyksiä ja täyskäännöksiä. Kontakti ja Javan paikka sivulla olivat hyvät! Jättöliikkeitä Istu, Seiso. Teki täsmällisesti ja innokkaasti. Luoksetulon loppuasentoa, se oli tiivis! Häiriökoirista huolimatta keskittyi hienosti minuun. Lopuksi otettiin kontaktia perusasennossa ja lyhyitä seuraamispätkiä Novan harjoitellessa paikallaanmakuuta, kiersimme Novaa jonkin matkan päässä. Keskittyi hyvin!
Caddy: Leikitin aluksi samoin kuin Javan. Myös Caddyn kanssa seuraamista, perusasentoa, pysähdyksiä ja käännöksiä. Myös Caddy piti hienosti kontaktin ja tiiviin asennon sivulla. Otin myös luoksetuloa, hyvä. Viimeisenä käyttöesineen noutoa (korkokenkä). Noutaa innokkaasti, treenataan tuota luovutusasentoa vielä. Pitää esineen kohtuullisesti mutta jää minusta hiukan kauas. Nyt meni paremmin.
Echo: Echoa lämmittelin hetken, sen jälkeen tehtiin eläinkokeena kiintorullailmaisu. Eli oli täysin ensimmäinen kerta kuunaan päivänä ilman irtorullaa, enkä tiennyt mitä koissu tekee. Niina meni kentän reunaan mäntyjen viereen maalimieheksi, Echolla oli norskipannan lisäksi myös liivi jotta tajuaisi mitä tehdään. Lähetin, meni suoraan Niinan luo (joka piti kättään maassa kuten irtorullan kanssa, sen verran toki helpotettiin :D), laski päänsä alas ja poimi rullan suuhunsa, toi sen kauniisti minulle käteen! Palkkasin itse. Vielä kolme toistoa Niinan siirtyessä, Echo meni joka kerran Niinan luokse, otti rullan suuhunsa itse ja toi kauniisti minulle. On toi koira aivan tajuton kone :D Niin paljon kun olen itkenyt tuota rullan opettamista ja monia vaiheita verrattuna haukkuilmaisun opettamiseen, tunsin kyllä mieletöntä iloa ja liikutusta, ja onnistumisen riemua hienon koirani työstä!
Echolle otettiin vielä viimeksi pärsiilleen mennyttä noutoliikettä 600g puukapulalla, kun halusin tyttöjen kommentteja. Jotenka Echo toi tällä kerralla kapulan AIKA hienosti. Niina halusi vielä kokeilla noutajien tekniikkaa lähteä kapulan kanssa "lenkille", ja kyllä Echo lähtikin kapula suussaan turhia sitä pureskelematta Niinan mukaan. Pudotti muutaman kerran ihmetyksestä mutta kaiken kaikkiaan meni hyvin. Saatiin lainaksi Niinalta metallinen noutokapula, jolla tullaan kokeilemaan tuota miten pyörittää suussaan.

Torstaina 22.1. tehtiin aamu/aamupäivätreffit radalle Niinan ja Marikan kanssa. Echolle otettiin pelkkää kiintorullaharjoitusta helpoilla "piiloilla", ei siis edes kummempia piiloja, olihan tämä toinen kerta. Hyvin meni, paitsi toisella lähetyksellä menikin ensin sinne mistä oli ekalla hakenut rullan Niinalta, poimi siellä rullan suuhunsa ja siirtyi rulla suussaan 3 metrin päähän, minne Niina oli siirtynyt, ja tuli sieltä edelleen rulla suussaan luokseni. En noteerannut tuota mitenkään, otin vain uuden lähetyksen, jolloin meni suoraan Niinan luo ja tuli sieltä rulla suussaan minulle. Halusin vielä eläinkoetyyppisesti kokeilla umpipiiloa... joka ei tietenkään sujunut koska koirani ei ole ohjelmoitu kone. Ei siis poiminut rullaa siellä, etsi vain maalimiestä ja irtorullaa, muttei jättänyt roskista. Otettiin vielä yksi tosi helppo tämän jälkeen, sitten poika autoon hetkeksi.

Caddy: Kaksi umpipiiloa, ekana kaksio aidalla vasemmalla puolen heti alussa, toisena maakaivo vasemman etukasan keskivaiheilla. Lähetin hakemaan kuitenkin kopin edestä radan oikean puolen kasat, lisäksi kierrettiin palotalo ja keskikasoja, kunnes lähetin alueelle jossa mm. Caddy irtosi kasoille alusta saakka hienosti ja itsenäisesti, kävi tarkistamassa reippasti alueen ja oli hyvin ohjattavissani. Ohjattuani alueelle jossa mm, sai heti hajun kaksiosta, tarkensi ja alkoi ilmaista vahvasti, ei tullut katkoksia vaikka siirryin koiran viereen. Annoin haukkua vielä hetken ja avattiin yhdessä ovi. Niinan siirtyessä toiseen piiloon etsitin Caddyllä pari muuta kasaa (irtosi hyvin ja tutki alueet itsenäisesti), ja ohjasin polulta etukasoille. Hyvin kiersi ja sai heti hajun maakaivosta, jäi niille sijoilleen ja alkoi ilmaista jälleen todella voimakkaasti. Jatkoi haukkua siirryttyäni koiran viereen, ja avattiin yhdessä kansi. Todella hyvä treeni Caddylle. Kiitos Niina!

Echo: toinen kierros, otettiin 3-4 rullan tuontia kiintorullalla, ja palkkasin jälleen itse. Meni oikein hyvin. Nyt annan taas hiukan apuja rullan luovutukseen (pyydän käteen, samalla kun kuljen taaksepäin). Muistin nyt itse liikkua lähetyksen jälkeen. Tämä kierros meni erittäin hyvin. Seuraavalla kerralla otetaan jälleen näyttö, mutta palkkaan ensin rullan tuomisesta perille ja sitten maalimieheltä saa näytöllä toisen palkan.

Ojangossa to 15.1. ja vähän muutakin

Tehotytöt Niina & Nina olivat hyistä ja jäätävää pohjoistuulta uhmaten vetämässä torstaivuoron Ojanko-treenit autiolla kentällä yhteensä viidelle omalle koiralle:) Mukana omat Echo, Caddy ja Java sekä Niinan tolleri-adhd-pojat Nova ja Nemo (sain todistaa myös Novan täysin adhd:ksi ja se hykerryttää vieläkin;).

Telineitä tehtiin ensin, ja kun taukoa on takana, otin ihan fiiliksen mukaan ja vähän katsellen kuinka menee.
Echo: putki, taisi pari kertaa innosta yrittää singota putken päälle mutta malttoi sitten tehdä oikein. Putken päässä pyysin maahan mutta istui. Pituus: Niina avusti, palkka pallolla. Tynnyrisilta, namit sillalle, perusasennosta muutama palkka ja käskyllä sillalle, seiso. Seisoi hienosti ja siirryin heti palkkaamaan seisomisesta, siitä jatkettiin loppuun. Muistin itse olla tarkkana ja nopeana, ja palkkasin tässäkin naksulla ja namilla muutaman kerran perusasennosta ennen lähetystä jottei ryöstä ilman käskyä kun vain pyöräytän silmämunaa;) Keinu: meni jotenkin yhtä hyvin kuin tynnyrisiltakin, Echolla taisi lipsahtaa takatassu laudalta pysähtyessä mutta malttoi hyvin seisahtaa.
Tikkaat otettiin ilman pysäytystä ja nostoa, perusasennosta ennen lähetystä taas pari palkkaa ja ole hyvä -käskyllä Echo kiipesi reippaasti ja hienosti ylös ja jatkoin itse sen sivulla koko tikapuiden matkan. Annoin vielä hypätä itse alas, nosto siis treenataan kokonaan erikseen ja yhdistän ne sitten samoin kuin tein Caddyn kanssa, koska haluan nostosta koiralle rennot ja itsevarmat fiilikset.
Otettiin vielä pöytiäkin ilman merkille lähetystä kun tuota treenataan parhaillaan erikseen (aloitin jo syksyllä), ja adhd-koirani meni loistavasti pöydille ja jäi oma-aloitteisesti sinne odottamaan istuen tai maaten, vaikka tätä ei ole koskaan harjoiteltu Ojangossa kun pöytiäkään ei ole tehty kauempaa ohjaten. En ollut uskoa silmiäni. Hassu koira!
Java: sen kanssa on viimeksi tehty Ojangon telineitä silloin kun kenttiä ei vielä oltu aidattu ja telineet olivat vasemmassa takakulmassa! Pientä muistinvirkistystä ja avustusta Niinalta kaivattiin, ja Niinahan auttoi. Telineet menivät ihan kivasti näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta toki vaativat hiomista :D Java oli kuitenkin mielissään ja kirmasi adhd-"mummona" pitkin kenttää köysi suussaan.
Caddy: Tehtiin telineet vähän läpihuutojuttuna ilman kummempia hieromisia, ja kaikki meni ihan hienosti, jopa tikkaat pysähtymisineen ja koiran nostoineen. Caddy muisti hienosti itse perusasennon ja kuunteli käskyt. Otettiin viimeiseksi pöytiäkin vähän sinne päin ja meni nekin ihan hyvin. Caddyllä oli vauhti päällä innosta ja ei ollut muistaa jäädä pöydille, muuten meni hyvin.

Tottiskentällä otettiin vielä parivaljakossa tottiksia Nova & Java, pientä häiriötreeniä kummallekin, luoksetuloa toisen ollessa paikallaanmakuussa, seuraamista. Sitten vielä Nemo ja Caddy, tottispari viime syksyn A-kokeesta. Hienosti meni ja kumpikin uros keskittyi täysin omaan työhönsä. Seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksetuloa otettiin myös, ja ihan henkilöryhmä-pyörimistä yhden koirakon ympärillä (todella lähellä ja välillä kuonotkin vastakkain, koirat sivuttain 30 sentin päässä toisistaan jne).

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä kaksi lyhyttä lenkkiä pareittain: nuoriso, eli adhd-urokset Nova ja Echo pääsivät yhdessä juoksemaan, ja sen jälkeen käytiin vielä pieni remmilenkki Nemon ja Javan kesken. Nuoriso juoksi keskenään jäniksinä niin että meinasi varmaan meiltä molemmilta mennä päät pyörälle. Sen jälkeen alettiin hyppiä ja riehua toisiaan vasten, jolloin Echon kurkusta kuului ääni jota en ole KOSKAAN kuullut, syvää erikoista murinaa. Onneksi Niina näki tilanteen niinkuin se oli, kun itse jännityin että nytkö nuo kaverit ottavat yhteen kun se ei ole yhtään kummankaan tapaista, ei siis todellakaan myöskään Echon eikä se ole kuuna päivänä tuollaista kurkkuääntä päästänyt, ja rauhoitteli minutkin. Otettiin kuitenkin pojat hetkeksi kiinni ja rauhoittumaan, sen jälkeen päästettiin taas vapaaksi ja urokset jättivät ylimääräisen riehumisen siihen, lenkki jatkui yhtä rennosti mutta nyt mennä jolkottivat yhdessä tutkimaan hajuja. Molemmat rikkoivat yhdessä jään etutassuillaan vieretysten yhdestä lätäköstä, ja painoivat vielä yhtä aikaa rikottuun reikään kuononsakin vettä etsiäkseen (ei tainnut olla, oli sen verran syväjäädytetty päivä).
Java ja Nemo kulkivat remmeissä vierekkäin ja rennosti, kumpikin taisi muistaa toisensa ja Nemo ei herrasmiehenä tehnyt tikusta asiaa. BH-kokeeseen vuosia sitten treenatessamme muistan, kuinka Java oli Nemoon hirveän tykästynyt vaikkei koskaan päässyt kuonokkain kun en uskaltanut sitä päästää). Nyt kulkivat melko lähekkäin vaikkeivat siis tutustuneetkaan sen kummemmin toisiinsa nuuhkimalla, mutta selvästi Java nautti tästä tapaamisesta! Kiitos Niina hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta!

Perjantai-iltana 16.1. remmilenkillä pimeydessä, ja heti postilaatikoilla edestämme juoksi pimeä lenkkeilijä, heijastinliivit sentään olivat päällä. Pojat valpastuivat hiukan, olimme aika lähellä ja juoksuaskeleet kuuluivat selvinä perjantaisessa hiljaisuudessa jo kauempaa. Echo yskäisi kaksi kertaa hyvin hiljaa, suhahdin sille SHH! ja sen jälkeen kiittelin poikia maltillisella äänellä. Lenkkeilijä juoksi isolle tielle ja minä käännyin toiseen suuntaan. Hetken kuljettuamme sama lenkkeilijä tulikin takaisin ja ohitti meidät takaapäin. Kukaan uroksista ei reagoinut muuta kuin päätään nostamalla ja valpastumalla hetkeksi, siis myös Echo! Hieno koira!

Sunnuntaina 18.1. tein kotipihalla tottista hetken jokaisen kanssa erikseen. Echon kanssa merkillemenoa, palkka keskellä merkkiä isolla muovikannella ja naksautus kun menee sinne. Muutama toisto. Harjoittelin myös takapöydälle lähetystä kaksoiskäsimerkillä, hyvin meni. Nämä kuitenkin erikseen.
Seuraamista pari pientä pätkää, täyskäännöksiä muutama, käännöksiä kumpaankin suuntaan. Hyvin meni, palkka naksulla ja namilla sekä naksulla ja pallolla, pallo vas. kainalossa. Vielä noutokapulalla noutoliikettä. Hmm.. tuo kun meni syksyllä kohtuullisen kivasti niin nyt pureskeli kapulaa kunnolla, pyöritti sitä suussaan samaa tahtia kuin alussa irtorullia, ja tuodessaan ja istuessaan eteeni paiskasi kapulan jalkoihini huolella. Siinä otetaan siis jättiharppaukset taaksepäin, en vain tiedä miten. Tuo pitäminen kun on ollut muutenkin NIIN vaikea opettaa Echolle, kaikille muille koirilleni se on ollut helppoa. Echon suu siis käy niin hirveän nopeaa vauhtia ja se ehtii tehdä sekunnissa monta ylimääräistä liikettä. 600g kapulan pito onnistui vielä tähän asti suht hienosti jopa ilman suurempaa pureskelua ja pyörittelyä ja ehti sitä pitääkin suussaan kunnes kiitin, ja sai irrottaa.. Jos jollain on oikeasti hyviä vinkkeä niitä otetaan vastaan. Tein myös pelkkää kapulan nostoa, niin ettei kuumene sen heittämisestä ja perään juoksemisesta mutta ei siitäkään ollut apua. Ja voin veikata että harvalla teistä on ollut näin vilkasta koiraa jollei ole sama yhdistelmä takana;)

Caddyn kanssa merkille menoa, seuraamista (hienosti menee!), käyttöesineen noutoa (vaatii vielä loppuasennon lähemmästulemisen hiomista), sekä ryömimistä (hienosti ryömi, vaikka meni toista metriä, ei noussut ja into ja vauhti oli päällä, ei haukkunut).

Pepsin kanssa otin käyttöesineen noutoa, ryömimistä (naksutin ja nami), sekä leikittiin patukalla ja köydellä yhtä aikaa. Ei tiennyt kumman olisi valinnut kun kumpikin oli Pepsille yhtä mieluisa. Ja Pepsihän siis hyppää patukkaan ja köyteen edelleen ilmassa kiinni, rakastaa vetämistä ja kiskomista. Päästin, irti ja annoin voittaa, juoksin sitten kauemmas toisen lelun kanssa, jonne Pepsi syöksyi hetken kuluttua ja tosiaan hyppäsi joka kerran ilmaan ottaakseen lelun minulta.

Tottista Tuusulassa tiistaina 13.1.

Caddy: Leikitin ensin köydellä ja haukutin hetken, josta otin seuraamista muutamia pätkiä, palkka naksuttimella ja makupaloilla (naksutin vasemmassa, makupalat oikeassa). Caddyllä oli todella hyvä vire, seurasi hienosti ja aivan oikeassa kohdassa, tiiviisti omalla paikallaan hyvässä kontaktissa. Pysähdyksistä oma naksautus ja palkka. Käännöksiä kumpaankin suuntaan, meni nekin tiiviisti ja täsmällisesti, hyvä kontakti koko ajan. Välillä palkka olikin köysi, jolla reviteltiin hetki. Otin myös jättöliikkeitä muutaman askeleen seuraamisesta ja Caddy meni innokkaasti ja täsmällisesti Istu ja Maahan. Seiso meni täsmällisesti kun kuljin takaperin, seisahtui samantien. Täytyy alkaa työstää tuo Seiso-liike eteenpäin. Välillä se menee oikein, mutta pohjatyön tein liian hätäisesti viime syksynä. Otin myös luoksetuloa loppuasennolla (eteen), ja teki senkin oikein ja innokkaasti.



Echo: Seuraamista, käännöksiä, perusasentoa, paikallaanmakuu Novan kanssa päittäin, ensin Echo maassa, Niina kutsui Novan, sitten Nova paikallamakuussa, kutsuin Echon. Echo tekee juuri niin täsmällisesti kuin aina. Seuraamisessa on kiinnitettävä vähän enemmän huomiota asentoon ja tiiviyteen, kontakti säilyy koko ajan ja into (ei mitään pitkiä tehdäkään), mutta välillä edistää hiukan, välillä on juuri aavistuksen liian kaukana.



Java: Javakin pääsi pitkästä aikaa mukaan ja jännitin (turhaan) miten sen kanssa menee kunnon häiriössä useamman koiran tehdessä yhtä aikaa. Ei huolta! Java teki hienosti ja keskittyi vain minuun! Se oli vapaana koko ajan. Vieressä Maggie teki seuraamista, välillä Anne otti Kiddyn kanssa noutoa ja heitti kapulaa, Pipsa otti vauhdikkaita palkkauksia frisbeellä jne. Javan kanssa seuraamista, palkka naksuttimella ja makupaloilla, sekä pallolla ja köydellä. Todella hyvä tiivis seuraaminen ja hieno kontakti KOKO AJAN! Hyvä perusasento, istui täsmällisesti aina kun itse pysähdyin. Käännökset molempiin suuntiin menivät hienosti. Luoksetuloa 5m päästä, tuli kauniisti suoraan eteen. Palkkana parista naksautus ja herkku ja kerran naksautus ja köysi. Otettiin paikallaanmakuu Nemon kanssa yhdessä, 2 m koirien väliä. Ei hievahtanutkaan, yhdellä käskyllä meni maahan. Lopuksi mentiin 5kk-Capon kanssa pyörimään perusjuttuja, Java perusasennossa minun kanssani ja Capo pyöri ja pujotteli meidän ympärillämme. Naksutin ja palkkasin namilla, Java ei katsonutkaan Capoa ja Annea. Sitten Anne ja Capo olivat perusasennossa ja Javan kanssa pyörittiin heidän ympärillään, pysähdyksiä joka kulmassa, edessä, takana, vieressä, suunnanvaihtoa. Pikku Capo ei häiriintynyt yhtään vaikka olimme todella lähellä (0,5m), mutta Javakin keskittyi vain kontaktiin ja palkkaan! Javalla oli mieletön into tehdä, keskittyi hienosti ja leikki aivan kympillä. Kiskoi köyttä, irrottaessani antoi kunnon tapporavistukset ja toi uudelleen minulle.

Kiitos treeniseurasta Anne, Niina, Pipsa & Pauliina!

Hiljaisia lenkkejä viikonloppuna ja tottista kotipihassa 12.1.

Tottista kotipihassa 12.1.: Caddyn kanssa perusasentoa, muutaman askeleen seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, pysähdyksiä. Jos palkka oli patukka tai pallo vasemmassa kainalossa koiran kuonon yläpuolella, Caddy edisti. Makupalat oikeassa kädessä ja palkkaus selän takana kädestä namit toiseen, vasemmalla namit koiralle, jolloin asento ja kontakti olivat hyvät. Intoa ei puuttunut yhtään. Otin myös ryömimistä reilun metrin pätkän, Caddy meni reippaasti ja vauhdikkaasti kuitenkaan nostamatta kyynärpäitään yhtään, eikä haukkunut. Välitön palkka ja jätettiin siihen. Kokeiltiin myös jättöliikkeitä parin askeleen seuraamisella: maahan ja istu menivät hyvin, seiso vaatii palaamista pari askelta taaksepäin. Seisahtuu heti jos kuljen itse takaperin tai viistossa.



Echon kanssa samoin perusasentoa, askeleen ja parin seuraamista, pysähtymistä. Edisti hiukan perusasennossa pysähtyessä. Ei palkkaa ennenkuin teki itse heti oikein. Jättöliikkeet sujuvat yhtä nakutetusti kuin aina ennenkin, niissä ei ihmettelemistä. Vapautus ja palkka muutamalla heti, muutamalla palasin koiran eteen palkkaamaan. Luoksetuloasentoa otin myös, hyvin muistaa. Sitten aloitettiin ryömimisen esiharjoittelu. Se meni yllättävän hyvin, vaikka tein vain todella lyhyen pätkän, naksuttimella ja runsailla herkuilla ja jätin siihen. Echon kanssa revitettiin myös isolla Juliuksen patukalla ja hauskaa oli!



Javan kanssa otin perusasentoa ja seuraamista, se meni hyvin! Palkkana oli lelu, joka oli vasemmassa kainalossani ja johon Java katsoi. Pudotin lelun palkaksi. Asento ja kontakti (leluun) olivat loistavia.

Paljon palkkaa ja leikkimistä.

Kahdella pimeällä lenkillä on vastaan tullut pimeitä ihmisiä, ja Echo on kulkenut ihan itse hiljaa ja suht rentona. Olen ihan ällikällä lyöty! Toisella lenkillä kylän kentällä oli porukkaa luistelemassa, ja kuinka ollakkaan ollessani juuri kentän sisäänmenon kohdalla sieltä ryntäsi vapaana oleva corgiuros suoraan tielle. Omat urokseni kulkivat jo valmiiksi tien toisessa reunassa, mutta toki valpastuivat suoraan kohti tulevasta corgiuroksesta. Pari reipasta käskyä Ohi menee! ja niin tosiaan mentiin, joku kentältä tuli karjumaan corgia takaisin. Onneksi typerä koiraparka ei päässyt peräämme, muuten siitä olisi jäänyt sopivasti karvalakkiin tai rukkasiin materiaalia.
Päästivät corgin saman tien jälleen vapaaksi kun olimme kauempana. Ihme touhua. Seuraavaksi lastenkodin mäkeä laskeutui pimeydessä henkilö säkkimäisessä takissa huppu vedettynä tiukasti pään yli, toisessa kädessä roikkui iso kassi. Hahmo pysähtyi lastenkodin portille odottamaan, että kuljemme ohi. Pepsi kiihtyi tästä jonkun verran nostaen korvansa, häntänsä ja niskakarvansa pystyyn, ja Echo otti myös hajun ja tarkkaili kiihtyneenä paikallaan odottavaa hahmoa. Kehuin poikia kun ääntä ei tullut ja ohi kuljettiin nätisti. Hahmo lähti meidän peräämme pimeydessä, pojat vilkuilivat hiukan, mutta keskittyivät tienpenkan hajuihin. Henkilö hidasteli aluksi kulkuaan takanamme, mutta päättikin lähteä kävelemään ohi. Urokset katsoivat korvat hörössä ja ottivat hajua hahmosta, mutta kulkivat kuitenkin rentoina ja rauhallisina, myös Echo. Kehuin niitä rauhallisesti.

Pakkasille piupaut

sillä ostin kuin ostinkin Icebreakerin ja Devoldin merinovillaiset kerrastot, enkä enää muuta käytä! Norjalaiset ja uusiseelantilaiset käyttävät asuja itse ympäri vuoden, enkä ihmettele.

Eräänä iltana remmilenkillä tien kulmassa seisoi pimeydessä hipihiljaa kaksi ihmistä ilman heijastimia tai lamppua. Otsavaloni näytti heidät, mutten saanut selvää oliko heillä koiraa, joten päätin jatkaa eteenpäin hiekkakuopantietä. Echo nosti karvansa pystyyn ja päästi muutaman terävän PUHAHDUKSEN, ei siis tavanmukaista veretseisauttavaa rähäkkää, suhahdin vain mutta kehuin heti kun tajusin ettei enempää ääntä tule. Käveltiin vähän matkaa eteenpäin, ja käännyin ympäri kulkeakseni suunnitelman mukaan tietä pitkin koko lenkin. Nyt kuului ääniä, ja tajusin kahden teinineidon pitävän pakkasessa kokoustaan. Echo kulki korvat hörössä, muttei taaskaan reagoinut kummemmin, ja niin me ohitettiin mimmit rauhassa ilman ääntä. Pepsi ei kummemmin reagoi, mutta Caddyn olemus jännittyy hiukan, muttei se sen kummemmin reagoi. Echo siis normaalisti antaa tulla kurkku suorana veretseisauttavat rähäkät jos kuulee jonkun hiippailevan pimeässä. Valaistuja ja itsensä muillekin liikkujille näkyväksi tekeviä jalankulkijoita se ei noteeraa kummemmin, mutta tällaiset taitavat olla itseäni lukuunottamatta melko harvinainen näky täälläpäin. Ihmiset kulkevat mieluummin ilman heijastimia, ilman valoja ja hiippailevat puskia pitkin säkkipimeydessä, niin, etteivät autoilijatkaan näe ennen törmäystä mustissa vaatteissa kulkenutta.

Suunnistin eräänä päivänä satelliittikartan perusteella koirain metsälenkille ison tien yli Gussen ladon kohdalta, ja suoraan metsään. Tarkoituksena oli ylittää pieni eteentuleva Afrikantie ja jatkaa suoraan metsään, ja sieltä kilometrikaupalla aukeaville sänkipelloille, jotka ovat täysin metsien ja korkeiden kallioiden suojassa. Ylitin Afrikantien, laskin koirat vapaaksi ja törmäsin taloon, jota satelliittikartta ei näytä. Talolle vievää tietäkään ei kartassa ole, se haarautuu pellonreunasta Afrikantieltä.
Samalla huomasin pienen Afrikantien, joka ei vie juuri minnekään ja jonka varrella on vain muutama talo metsään upotettuna, olevan aika vilkasliikenteinen jäljistä päätellen. Metsään meni myös kohtuullisesti ihmisen ja koiran jälkiä, joten turha ajatella lähtevänsä sinne lenkille ilman että törmää toiseen kulkijaan koirineen. Aivan tuoreita isoja hirven ja peuran jälkiä maastossa oli paljon, ja niistä koirat olivat hurmoksissaan. Onneksi eivät vetäisseet ilmavainua ja lähteneet perään, vanhan kokemuksen perusteella olisin odotellut tovin jos toisenkin ennen kuin ensimmäinen koira olisi näyttäytynyt minulle, tai sitten olisin saanut peuran eteeni, niinkuin kolme vuotta sitten.

Vuosi vaihtui rauhallisesti

Vaikka uuden vuoden aattona ei ollut raketeista pulaa, ehei, siitä pitivät huolen naapurimme, jotka latasivat koko illan aikana useita settejä isoja ja pieniä raketteja vieraidensa kanssa talojemme edessä olevalta pellolta.


Lähdin Javan, Echon ja Pepsin kanssa metsälenkille juuri iltakuuden jälkeen, tai metsä ja metsä, kiersin ison useamman hehtaarin avohakkuualueen metsää myöden ison tien toisella puolella. Silloin oli juuri Keravan ja Vantaan suunnalta ensimmäinen ilotulitusaalto, ja Pipsan naapurista myös :O mutta sen te taisitte itsekin kuulla ja nähdä. Ihme ja kumma Pepsi ja Java eivät reagoineet mitenkään, vaikka äänet olivat sarjatykistötulta ja rakettien valotkin näkyivät taivaalla joka suunnasta. Eli kunnon lenkki tehtiin. Kotona naapurit aloittivat ensimmäiset sarjansa juuri kun saavuimme, ja sisällä se sai hetkeksi Pepsin levottomaksi, mutta rauhoittui kun laitoin sen valjailla kiinni alakerran sohvan jalkaan, ja annoin jokaiselle omat täytetyt Kongit askarreltaviksi. Olin tehnyt kunnon uuden vuoden sekoituksen: pekonia, kinkkua, lihapullia, peuramakkaraa, natural menua, juustoa, ja kaikki tungin tiukkaan Kongeihin. Koirillapa kestikin monta tuntia saada herkut Kongeista parempiin suihin, ja herkut olivat sen arvoisia ettei ulkoa tulevaa kannattanut enempiä pohdiskella.

Java ja Pepsi eivät käyneet ennen aamua ulkona, mutta Caddy ja Echo olivat pissalla, kumpikin erikseen Caddyn tikkien vuoksi vielä.
Naapurit olivat lataamassa tällöin isompia rakettejaan. Echo oli lähinnä intoa täynnä siitä, että pääsi kanssani kahdestaan ulos. Pelattiin hetki tennispallolla, ja ajattelin etten muuten vain juoksuta, niin otin kahden askeleen seuraamisia ja palkka pallolla, ja muutaman jättöliikkeen. Raketit kajahtelivat 100m päässä pellolla ja olivat siis käytännössä meidän päällämme. Ei haitannut, Echo keskittyi duuniin vaan niinkuin ennenkin. Toisaalta en muuta odottanutkaan, ollaanhan noita pohjia tehty pienen pienestä pojasta saakka.
Caddyn kanssa kävin tietä pitkin kävelemässä, ja naapurit olivat taivaalle lentävine kukkineen ym. pellon kulmassa. Caddyllä ei kuonokarvaan värähtänyt, eikä hännän asento muuttunut rennosta ja itsevarmasta, niinkuin ei tähänkään saakka aikaisempina 11 uutena vuotenakaan. Höristi korviaan ainoastaan tajutessaan, että pellon kulmalla seisoo joukko ihmisiä pimeydessä eriväristen valojen loisteessa. Sen verran käytin tätä poikkeustilannetta hyväkseni, että haukutin ja leikitin patukalla itsevarmaa Caddyä. Jos olisin kehdannut, olisin painellut naapurien joukkoon haukuttamaan ja leikittämään lisää...
Loppuilta ja yö sujui paukkeesta huolimatta (olihan niitä muitakin kuin rajanaapurit) koirien kannalta rennosti, ja Kongien askartelun jälkeen rauhoittuivat kaikki lepäilemään.

Caddyn tikit poistettiin perjantaina 2.1. ja myös tämä käynti sujui hienosti. Leikitin ennen sisäänmenoa, ja joutuessamme hetken odottamaan samassa odotustilassa kauluripäisen ja äänekkään malin kanssa tein Käy siihen ja Sivu-käskyjä ja palkkasin makupaloilla (lampaanviulua). Tutkimushuoneesta tuli ulos iso suursnautseriuros emäntä korkokengissä ja paremmissa vaatteissa hihnan perässä roikkuen ilman mitään hallintaa, ja riiseni oli tulossa suoraan Caddyä kohden. Sain jalkani väliin ja palkkasin Caddyä nopealla vahvistetiheydellä, sillä aikaa eukko sai riiseninsä kiskaistua mukaansa. Tutkimushuoneessa nosto pöydälle sujui vanhalla rutiinilla, ja tikkien poiston kutittaessa Caddy "lauloi" syöttäessäni sitä, mutta antoi kuitenkin minun pitää kiinni ja keskittyi makupaloihin.

Kotiohjeiksi sain vielä pitää kauluri pari päivää päässä, jos haavaa kutittaa, joten pojat ovat olleet vielä sisällä portilla erotettuina, mutta lenkillä ja pihassa yhdessä.

Tänään otin pojat pitkälle lenkille yhdessä, ja sen jälkeen jäivät samaan tilaan kaikki kolme.

Echon ylimääräiset kierrokset ovat rauhoittuneet nopeasti lyhyillä mutta suunnitelluilla päivittäisillä tottistreeneillä ja leikkimällä sen kanssa.