Päivityksiä useamman treenin verran

Kannattaa katsoa kolme treeniä, jotka olen kirjannut tuohon aikajärjestykseen. Blogipäivittäminen on jostain syystä hidastunut, vaikka jonkin verran olen päässyt treeneihinkin, vaikken ihan viikoittain.

Etsintätreenien lisäksi olen tehnyt hiukan tottista, lähinnä Echon kanssa perusasentoa, liikkeellelähtöä, käännöksiä ja tiivistä kontaktia. Leikityksen avulla jättöliikkeitä tasa-arvoisesti. Niistä on hiukan aikaa, joten selvästi nyt tarvitsee apua hiukan, maahanmeno on vahvempi kuin istu ja seiso. Pienellä avulla menee todella hienosti.

Toko-avon luoksetuloa seisautuksella: Echo tekee täsmällisesti niinkuin aina. Palkka naksautuksella ja lelulla seisahtumisesta tai naksautus ja menen viemään namin, vapautus.

Maanantaina 23.11. hakiessani Serafiaa taidekoulusta kävin tekemässä eläinkokeena lyhyen jäljen mielisairaalan entisen juhlasalin eteen nurmikolle, ja jätin jäljelle kaksi hanskaa, yksi 90 asteen kulma. Sen jälkeen ajoin vanhan poliisiaseman taakse ja käytin koirat sairaala-aluella remmilenkillä ennen Serafian noutoa. Jälki vanheni nurtsilla tunnin, ennen kotiinlähtöä menin sitten testaamaan mitä tapahtuu. Echolle jälkivaljaat ja liina, annoin sen nostaa jäljen lyhyeltä janalta. Otti ensin takajäljen mutta nopeasti kääntyi oikeaan suuntaan. Vauhtia oli, mutta koira pysyi hyvin jäljellä. Echo teki edessäni pientä siksakkia puoli metriä edestakaisin edetessään jälkeä. Reagoi heti ensimmäiseen hanskaan ja nosti sen minulle, sai siitä palkan ja kehut. Annoin luvan jatkaa jälkeä. Kulman kohdalla jatkoi metrin pari eteenpäin, sitten palasi takaisin ja pyörähti etsimään oikeaa suuntaa. Löysi suunnan jäljelle, ja jatkettiin suuren tammen alle, jonne jälki päättyi. Päässä oli toinen hanska, reagoi myös siihen heti. Palkaksi kissanruokaa ja bileet pystyyn.

Tiistaina tavattiin Niinan kanssa samoilla kulmilla ja käytiin hauskalla remmilenkillä Nemon, Novan, Echon ja Javan kanssa. Java oli jälleen todella iloinen tuttuja tavatessaan, ja remmilenkki sujui todella hyvin koirien kanssa. Jonossa mentiin nuuhkimaan kaiken maailman hajut (niitä riitti jostain kummallisesta syystä! Ollapa koira niin saisi selville mitä sielläkin on tapahtunut) ja nostettiin vuoroon jalkaa jokaiseen kiinnostavaan paikkaan (noin 2 metrin välein:O) Välillä kulkivat remmeissään vierekkäin, Echo ja Nemo, Java ja Nova/Nemo, eikä kukaan noteerannut toistaan. Kiitos lenkkiseurasta ja kauppaseurasta! Echo & Java olivat seurasta ja tuoksuista kotiinpäästyään poikki.

Erilaisia treenejä: Osa III Taajamaetsintää 19.11.

Olimme Keinukalliossa tekemässä taajamaetsintää. Tarkoituksena kulkea koira valjaissa ja liinassa kävelytietä, maalimies piilossa jossain tien varressa ja katsoa koiran reaktio sen saamaan hajuun, ilman etsintäkäskyä. Mukanani Echolle oli liinan ja valjaiden lisäksi rullapanta, valopanta, sekä maalimiehillä irtorullat. Kuvittelin etukäteen tekeväni Echon kanssa taajamaetsintää niin, että kuljen sen kanssa vähän kuin lenkillä, ja katson miten se reagoi ohikulkiessa ihmisen hajuun. Echolla oli vauhti päällä ja se veti todella liinan mitalla, vaikka ei yleensä remmissä kisko ihan niin paljon. Eka maalimies oli tien laidasta hiukan syvemmällä pimeydessä, ja tästä kuljimme ohi. En ole varma saiko Echo jonkin hajun, mutta ohi mentiin koiran valinnalla. Matka jatkui reippaasti ja seuraavan hajun Echo otti reilun sadan metrin päässä, poikkesi hiekkatielta niin, että päästin liinan päästä irti. Näin valopannasta missä koira liikkuu, ja se eteni vauhdikkaasti mutta määrätietoisesti tiensuunnassa syvemmälle metsän pimeyteen muutaman kymmenen metriä, ja palasi yhtä vauhdikkaasti liina perässään liukuen tuomaan rullan. Näytölle yhtä vauhdilla. Seuraava mm löytyi jälleen reilun 100 m päästä ison ladon takaa metsikön reunasta pimeydestä. Echo otti hajun ennen kookasta latoa, paineli menemään ja toi rullan reippaasti, näytölle jälleen yhtä nopeasti. (Malttaa kuitenkin tulla sivulle ennen näytöllelähetystä;) Tässä välissä pyysin tiputtamaan hanskani tielle jonnekin meidän edelle. Kun sai hanskasta hajun (himmailtiin vähän aikaa sen lähellä), nosti sen nopeasti minulle. Jatkettiin tietä eteenpäin, ja nosti kolmannen mm hajun ohitettuaan jo metsän siimeksessä istuvan mm:n, vauhdilla metsikköön ja yhtä nopeasti jälleen rulla minulle ja näytölle.

Tämän jälkeen palattiin tietä takaisinpäin parkkiksille ja kuljettiin nyt toiseen suuntaan, sinne missä oltiin ohitettu ykkönen. Matkan varrelta tieltä löytyikin hanska (ei oma), johon Echo reagoi nopeasti: pysähtyi, tarkisti ja kun kehuttiin, nosti hanskan ja toi sen minulle.



Olin pyytänyt, että ykkönen siirtyy lähemmäs hiekkatietä ison kuusen varjoon. Echo sai jo kaukaa hyvin hajun, mutta mietti nyt kovasti mitä tehdä, jäi tielle seisomaan ja katsoi mm kohden, vilkaisi minuun. Tajusin sen eleistä, että se oli ekan kerran ohittaessamme saanut tästä jo kerran hajun, ja nyt työsti mitä tehdä. Annoin sen tehdä rauhassa ratkaisun: se meni hienosti hakemaan rullan ja toi sen minulle.



Oli hauska nähdä miten kaikki treenin koirat olivat tällaisesta etsinnästä todella väsyneitä, niin erilaista on etsiä vieraassa ympäristössä ja erilaisella tekniikalla kuin koirille niin tavallisissa treeneissä joko radalla tai hakumetsässä. Myös Echo oli väsynyt:D



Echoa ei perässä liukuva pitkä liina haitannut ollenkaan, se ei ehkä edes tajunnut vetävänsä liinaa mukanaan. Ilman erillistä etsintäkäskyä se kuitenkin reagoi ihmisen hajuun juuri niinkuin sille on opetettu.

Erilaisia treenejä Osa II Radalla jälleen 12.11.

Kuvassa nuori poika Eicca nuoren emäntänsä kanssa kesällä -08

Seuraavaksi kävimme pitkästä aikaa radalla treeneissä. Ennen sitä treffattiin Niinan, Nemon ja Novan kanssa remmilenkin merkeissä, ja huomasin Javasta selvästi, että se nautti taas kerran tutusta seurasta. Näimme Niinan koirineen jonkin matkan päässä ja huomasin Javasta selvästi, että tunsi tolleripojat jo kaukaa ja oli tosi rento. Echo mukaili Javaa ja rennosti tehtiin lenkki, vaikka kuljettiin peräkanaa melko lähekkäin:)
Treenit radalla meni hyvin. Maalimiehille irtorullat, Echolle norskipanta kaulaan säätö niin, että ei saa rullaa suuhun, vaan että ottaa varmasti rullan "iholta". Koska meillä on ollut jonkin verran taukoa, olen halunnut ottaa pari askelta taaksepäin irtorullilla varmistaakseni, ettei Echo koskaan opi kiintopannan kanssa poimimaan hajua vain ilmasta paikantamatta maalimiestä tarkkaan. Palkkoja oli 4. Lähetin ekalle, jonka piti saamani infon mukaan olla radan keskialueella, mutta Echo pyrähti ympäri ja katosi kumollaan olevalle roskisriville, ja ilmestyi takaisin rulla suussaan. Ensimmäinen löytyi siis sieltä. Toisen haki takakasojen betonikolosta hienosti, jonkin verran joutui etsimään. Kolmatta mm Echo joutui etsimään jonkin aikaa, tuuli vei hajua radalta poispäin. Echo palasi etsiessään pari kertaa luokseni, mutta lähetin sen uudelleen, lähti ja irtosi kivasti mutta näin sen olevan aika väsynyt. Kolmonen oli piilossa kaivon kannen kolossa kaivon ulkopuolella, pää piilossa ja käsi vain näkyvissä betonipalkin päällä. Näin kun Echo löysi mm:n: sen häntä viuhtoi ympyrää ja se pyöri mm:n ympärillä. Ihmettelin miksei se tuo heti rullaa, mutta syy selvisi näytöllä kun mm kertoi, että koira varmensi hänen erikoista asentoaan, nuolaisi nenästä ja sen jälkeen empimättä oli repäissyt rullan kädestä vahvalla otteella (ja toi sen hienosti minulle). Tämän jälkeen sovittiin, että nelonen otetaan peräänlähtönä, maalimies kutsuu koiraa, jotta viimeinen on hauska ja helppo. Radalla oli koko treenin melkoisesti nenää ja silmiä kirvelevää savua, joka tuli Heidin pitämästä tulesta.

Olin tyytyväinen jälleen Echon sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen, ja olin tyytyväinen myös itseeni, että luin koiraa ja sen väsymystä, enkä jatkanut treeniä loppuun asti niinkuin olin suunnitellut!

Erilaisia treenejä Osa I Rakennusetsintää 15.10.

Aloitetaan lokakuussa pidetyistä rakennusetsintätreeneistä kiitos Niinan!:)

Pääsimme kahteen eri rakennukseen mielenkiintoiseen ympäristöön.

Eka treeni oli vanhassa vedenpumppaamossa, joka oli täysin pimeä vanha kivitalo. Tai kahdessa alemmassa kerroksessa oli ikkuna-aukot, joista lankesi pimentyvän maiseman hämärä. Echolla kaulassa valopanta, norskipanta asennossa, jossa se ei saa rullaa suuhunsa, ja maalimiehilä irtorullat. Tarkoituksena saada Echo tarkentamaan varmasti maalimiehen sijainti. Itselläni oli joitain skeptisiä epäilyjä miten Echo mahtaa toimia pimeässä tuntemattomassa rakennuksessa, ja miten se paikantaa hajun, joka liikkuu hyvin monimutkaisesti seinien sisällä. Alakerroksessa liikuttiin betonisilla "silloilla", joilta oli pudotus veteen. Alakerroksen pimeyteen johti jyrkähköt betoniportaat. Laskin Echon valopanta kaulassa portaat alas, lähti kanssani kulkemaan kaikuvaan tilaan. Kävi hienosti itsenäisesti tarkastamassa koko tilan ja kulki pimeydessä reippaasti. Meni myös portaat alemmas veteen. Tässä tilassa ei ollut maalimiestä, mutta halusin vain nähdä miten tuossa liikkuu.

Seuraavaksi kiertyvät betoniportaat seuraavaan kerrokseen, jonne meni itsenäisesti ja rohkeasti edelläni. Maalimies oli korkean huoneen takaseinustalla kaapissa, Echo etsi nopeasti oikeasta suunnasta, paikansi maalimiehen iholle ja otti rullan, toi sen suoraan minulle. Kierrettiin vielä tämä kerros, kulki hyvin ja etsi itsenäisesti. Kolmanteen kerrokseen kiivettiin jälleen betoniportaat, ja vastassa oli vielä yhdet porrasaskelmat täyden pimeyden astuttua vastaan. Ylin kerros oli suhteellisen avonaista ullakkotilaa, jossa oli kattoparrut ja muutama vinttikomero, ja täysin säkkipimeää siis. Tännekin Echo katosi reippaasti, valopannasta näin missä liikkuu, hienosti paikansi maalimiehen ja haki rullan, toi sen minulle.


Toisessa rakennuksessa, reilut sata vuotta vanhassa suuressa palokunnan savusukellustalossa jatkui treeni. Tässäkin talossa tilat oli kolmessa kerroksessa, kellariin ja vintille veivät reilut sata vuotta vanhat hyvin jyrkät rappuset, ja muuten talon tiloja oli muokattu erilaisilla karsinoilla, oviaukkojen madalluksilla ja ryömintäaukoilla. Suuri avovintti oli lokeroitu ja karsinoitu kuin jättilampola. Ja tämäkin talo oli pimeä kuin mikä.


Sisällä lähetin Echon ensin kellariin. Epäröi hetken pimeyttä ja arvioi portaiden jyrkkyyden väärin, ja suorastaan romahti askelmat puoleen väliin. Saatuaan jalat kasaan Echo palasi ylös ja lähetin sen uudelleen alas. Näytin valoa hiukan portaisiin ja otin pari askelta alaspäin, Echo lähti reippaasti portaat ja jatkoi pimeyteen, kuulin äänestä kun kävi pimeän kellaritilan tarkastamassa ja palasi ylös. Seuraavaksi lähetin portaat ylös vintille, jonne Echo paineli reippaasti. Otin muutaman askeleen ylöspäin mennäkseni vastaan, sillä tiesin että yläkerrassa on maalimies. Kohta Echo toikin rullaa ja pääsi takaisin näytölle. Sitten jatkettiin keskikerroksen etsintään, Echo kulki pimeässä sokkelossa hienosti ja hävisi huoneesta toiseen. Eikä aikaillut kauan kun palasi rulla suussaan ja lähetin sen näytölle.


Echon työmoraali ja nenänkäyttö on käsittämätön. Rakennusetsintä on sinänsä aivan erilaista kuin maastoetsintä, koska hajut liikkuvat seinien sisällä täysin päinvastoin. Haju voi tulla koiran nenään eri puolelta huonetta, kuin missä etsittävä ihminen fyysisesti on. Oli hienoa huomata, ettei Echo ollut millänsäkään uudesta etsintäympäristöstä, se keskittyi yhtä täysillä kuin aina, ja lisäksi käytti myös nenäänsä hyvin tarkasti. Echo työskentelee hyvin nopeasti mutta siihen voi luottaa.