Ampumista, tottista & ketteryyttä, etsintää ja tokoakin

Helteet ovat toki verottaneet treenaamista. Kuumina kausina ei olla muuta kuin oltu ja löhötty varjossa, tosin hirveästi nuo helteet eivät kuitenkaan ole laumaan vaikuttaneet.

Echon kanssa on tehty ampumistreenejä 6-millisellä, niin että Serafia kulkee vieressäni, palkkaan sivullakulkemisesta (erittäin nopea vahvistetiheys) ja Serafia on ampunut useampia laukauksia. Leikityksestä nopeita jättöliikkeitä samalla kun ammutaan (Leikki Wubballa, patukalla ja pallolla). Kapulanoutoa, ampuja vieressä. Paikallaanmakuuta lyhyellä välimatkalla, palkkaus muutaman sekunnin viiveellä ampumisesta. Ampujasta poispäin seuraamista ja jättöliikkeitä, useita laukauksia, samoin ampujaa lähestyttäessa seuraamista ja jättöliikkeitä. Sekä päivän ruuan syömistä ammuttaessa.
Lisäksi etsintää, sekä kiintorullailmaisulla, että irtorullilla, omassa pihassa. Ammuttu näytöllä/palkalla, lähetyksessä, ilmaisussa, etsinnässä.

Ryömiminen alkaa olla valmis liike. Siinä vihjeenä käsi, josta koira tietää mikä liike seuraavaksi tulee.

Seuraaminen on mielestäni nyt tiivistä ja kontakti on hyvä, sekä käännöksissä että suoraan eteenpäin.

Henkilöryhmää häiriökoiran kanssa harjoiteltava vielä.

Eteenlähetystä harjoiteltava ja vahvistettava, vaikka se menee ok. Nyt tehty Ojangossa hyvä treeni, vein ruuan koiran kanssa, jätin ilman kantta, palasimme takaisin, otin vihjeen eteenmenosta, seurautin makupalalla 15 askelta ja lähetin eteen, jonne Echo juoksi kuin luoti.

Käyttöesineen noudosta ei valitettavasti voi puhua vieläkään samana päivänä kuin kapulanoudosta. Kapula tulee takaisin kauniisti ja suht mälväämättä, käyttöesine ei... Työstetään.

Merkkiä on otettu, ja sitä on edelleen vahvistettava. Echo ennakoi jollain tavalla osassa treenejä ja kääntyy aikaisemmin seisomaan minua kohti, eli ei mene aivan merkille asti. Nyt viime treeneissä onnistuneet merkillelähetykset, palkkaus naksuttimella siitä, että meni merkille ja seisahtui käskyn jälkeen, sen jälkeen menin itse palkkaamaan koiran merkille makupaloilla ja vapautin sanallisesti.

Pöytiä on vahvistettava. Ojangon treeni 4.8. meni pöytien osalta ihan hyvin, tein toistoja ja lähetyksiä ristiin. Itse on muistettava antaa vahvistava vihje kuumalle koiralle pysyä pöydillä ja palkata sitä pöydille, niinkuin nyt tein: Echo pöydälle -> naks, kävelin itse palkkaamaan sen makupaloilla, pyysin jäämään, palasin itse merkin taakse ja lähetin käsimerkillä seuraavalle, ja sama palkkaus. Useampi toisto.

Keinulla Echo meni loistavasti oikealle kohdalle, pysäytti keinun ja istuutui. Sama tynnyrisillalla. Pituushyppy ok, putki ok. Epämiellyttävää alustaa ei tehtykään, se on joka tapauksessa ok.
Tikkaat vaakatasossa: lähetyksestä Echo kiipesi ylös ja kulki tikkaat perille saakka, nostin sen vihjesanalla "nosto" alas, ja palkkasin suoraan ja ruhtinaallisesti. Näitä pitää muistaa olla jankuttamatta, saattaa olla parasta ottaa jopa perjantaina vain yhden onnistuneen kerran, kuten tein keskiviikkonakin.

Ilmaisussa kiinnitettävä näytöllä huomiota siihen, että Echo jää "käy siihen" maalimiehen viereen kunnes saavun. Lisäksi tulevissa treeneissä kiintopanta säädetään ylös, ja käytetään vain irtorullia, ja mukaan otetaan aluksi vain ampumista, myöhemmin myös raivaushenkilöitä piilojen ympärille.

Pepsi kävi pitkittyneen yskän vuoksi tänään eläinlääkärissä. Yskä on ollut oireena muutaman viikon, mutta ei tunnu pahentuneen kuitenkaan. Aluksi köhivät pari päivää myös Echo ja Caddy, ikäänkuin helteiden nostamaa pölyä olisivat köhineet. Pepsillä yskä jäi pidemmäksi aikaa. Keuhkot ja vatsa kuvattiin, jälkimmäinen siksi, että aristi palpaatiossa vatsaansa melko lailla. Kuvista ei onneksi ja helpotukseksi löytynyt toistaiseksi mitään kasvaimiin tai vakavaan viittaavaan, liekö aristanut vatsaa suolistossa näkyvän luu-ulosteen vuoksi jota näytti olevan pidemmän pätkän verran. Keuhkoissa ei ollut merkkejä nesteen keräytymisestä eikä metastaaseista, ja vatsassa sisäelimet olivat normaalin oloiset. Yskään tuli antibioottikuuri, joten toivotaan että köhä loppuu. Vanhalla koiralla on nivelkulumaa siellä ja täällä, vaikka nuoruuden viralliset kuvat ovatkin terveet. En kuitenkaan voi vanhusta pitää hihnassa ja levossa, koska se itse tahtoo mennä elämän riemuista nauttien. Toivottavasti Karhuherra Paddington saa olla seurassamme vielä tovin.