perjantai 27. marraskuuta 2009

Päivityksiä useamman treenin verran


Kannattaa katsoa kolme treeniä, jotka olen kirjannut tuohon aikajärjestykseen. Blogipäivittäminen on jostain syystä hidastunut, vaikka jonkin verran olen päässyt treeneihinkin, vaikken ihan viikoittain.

Etsintätreenien lisäksi olen tehnyt hiukan tottista, lähinnä Echon kanssa perusasentoa, liikkeellelähtöä, käännöksiä ja tiivistä kontaktia. Leikityksen avulla jättöliikkeitä tasa-arvoisesti. Niistä on hiukan aikaa, joten selvästi nyt tarvitsee apua hiukan, maahanmeno on vahvempi kuin istu ja seiso. Pienellä avulla menee todella hienosti.

Toko-avon luoksetuloa seisautuksella: Echo tekee täsmällisesti niinkuin aina. Palkka naksautuksella ja lelulla seisahtumisesta tai naksautus ja menen viemään namin, vapautus.

Maanantaina 23.11. hakiessani Serafiaa taidekoulusta kävin tekemässä eläinkokeena lyhyen jäljen mielisairaalan entisen juhlasalin eteen nurmikolle, ja jätin jäljelle kaksi hanskaa, yksi 90 asteen kulma. Sen jälkeen ajoin vanhan poliisiaseman taakse ja käytin koirat sairaala-aluella remmilenkillä ennen Serafian noutoa. Jälki vanheni nurtsilla tunnin, ennen kotiinlähtöä menin sitten testaamaan mitä tapahtuu. Echolle jälkivaljaat ja liina, annoin sen nostaa jäljen lyhyeltä janalta. Otti ensin takajäljen mutta nopeasti kääntyi oikeaan suuntaan. Vauhtia oli, mutta koira pysyi hyvin jäljellä. Echo teki edessäni pientä siksakkia puoli metriä edestakaisin edetessään jälkeä. Reagoi heti ensimmäiseen hanskaan ja nosti sen minulle, sai siitä palkan ja kehut. Annoin luvan jatkaa jälkeä. Kulman kohdalla jatkoi metrin pari eteenpäin, sitten palasi takaisin ja pyörähti etsimään oikeaa suuntaa. Löysi suunnan jäljelle, ja jatkettiin suuren tammen alle, jonne jälki päättyi. Päässä oli toinen hanska, reagoi myös siihen heti. Palkaksi kissanruokaa ja bileet pystyyn.
Tiistaina tavattiin Niinan kanssa samoilla kulmilla ja käytiin hauskalla remmilenkillä Nemon, Novan, Echon ja Javan kanssa. Java oli jälleen todella iloinen tuttuja tavatessaan, ja remmilenkki sujui todella hyvin koirien kanssa. Jonossa mentiin nuuhkimaan kaiken maailman hajut (niitä riitti jostain kummallisesta syystä! Ollapa koira niin saisi selville mitä sielläkin on tapahtunut) ja nostettiin vuoroon jalkaa jokaiseen kiinnostavaan paikkaan (noin 2 metrin välein:O) Välillä kulkivat remmeissään vierekkäin, Echo ja Nemo, Java ja Nova/Nemo, eikä kukaan noteerannut toistaan. Kiitos lenkkiseurasta ja kauppaseurasta! Echo & Java olivat seurasta ja tuoksuista kotiinpäästyään poikki.




Erilaisia treenejä: Osa III Taajamaetsintää 19.11.

Olimme Keinukalliossa tekemässä taajamaetsintää. Tarkoituksena kulkea koira valjaissa ja liinassa kävelytietä, maalimies piilossa jossain tien varressa ja katsoa koiran reaktio sen saamaan hajuun, ilman etsintäkäskyä. Mukanani Echolle oli liinan ja valjaiden lisäksi rullapanta, valopanta, sekä maalimiehillä irtorullat. Kuvittelin etukäteen tekeväni Echon kanssa taajamaetsintää niin, että kuljen sen kanssa vähän kuin lenkillä, ja katson miten se reagoi ohikulkiessa ihmisen hajuun. Echolla oli vauhti päällä ja se veti todella liinan mitalla, vaikka ei yleensä remmissä kisko ihan niin paljon. Eka maalimies oli tien laidasta hiukan syvemmällä pimeydessä, ja tästä kuljimme ohi. En ole varma saiko Echo jonkin hajun, mutta ohi mentiin koiran valinnalla. Matka jatkui reippaasti ja seuraavan hajun Echo otti reilun sadan metrin päässä, poikkesi hiekkatielta niin, että päästin liinan päästä irti. Näin valopannasta missä koira liikkuu, ja se eteni vauhdikkaasti mutta määrätietoisesti tiensuunnassa syvemmälle metsän pimeyteen muutaman kymmenen metriä, ja palasi yhtä vauhdikkaasti liina perässään liukuen tuomaan rullan. Näytölle yhtä vauhdilla. Seuraava mm löytyi jälleen reilun 100 m päästä ison ladon takaa metsikön reunasta pimeydestä. Echo otti hajun ennen kookasta latoa, paineli menemään ja toi rullan reippaasti, näytölle jälleen yhtä nopeasti. (Malttaa kuitenkin tulla sivulle ennen näytöllelähetystä;) Tässä välissä pyysin tiputtamaan hanskani tielle jonnekin meidän edelle. Kun sai hanskasta hajun (himmailtiin vähän aikaa sen lähellä), nosti sen nopeasti minulle. Jatkettiin tietä eteenpäin, ja nosti kolmannen mm hajun ohitettuaan jo metsän siimeksessä istuvan mm:n, vauhdilla metsikköön ja yhtä nopeasti jälleen rulla minulle ja näytölle.

Tämän jälkeen palattiin tietä takaisinpäin parkkiksille ja kuljettiin nyt toiseen suuntaan, sinne missä oltiin ohitettu ykkönen. Matkan varrelta tieltä löytyikin hanska (ei oma), johon Echo reagoi nopeasti: pysähtyi, tarkisti ja kun kehuttiin, nosti hanskan ja toi sen minulle.



Olin pyytänyt, että ykkönen siirtyy lähemmäs hiekkatietä ison kuusen varjoon. Echo sai jo kaukaa hyvin hajun, mutta mietti nyt kovasti mitä tehdä, jäi tielle seisomaan ja katsoi mm kohden, vilkaisi minuun. Tajusin sen eleistä, että se oli ekan kerran ohittaessamme saanut tästä jo kerran hajun, ja nyt työsti mitä tehdä. Annoin sen tehdä rauhassa ratkaisun: se meni hienosti hakemaan rullan ja toi sen minulle.



Oli hauska nähdä miten kaikki treenin koirat olivat tällaisesta etsinnästä todella väsyneitä, niin erilaista on etsiä vieraassa ympäristössä ja erilaisella tekniikalla kuin koirille niin tavallisissa treeneissä joko radalla tai hakumetsässä. Myös Echo oli väsynyt:D



Echoa ei perässä liukuva pitkä liina haitannut ollenkaan, se ei ehkä edes tajunnut vetävänsä liinaa mukanaan. Ilman erillistä etsintäkäskyä se kuitenkin reagoi ihmisen hajuun juuri niinkuin sille on opetettu.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Erilaisia treenejä Osa II Radalla jälleen 12.11.

Kuvassa nuori poika Eicca nuoren emäntänsä kanssa kesällä -08
Seuraavaksi kävimme pitkästä aikaa radalla treeneissä. Ennen sitä treffattiin Niinan, Nemon ja Novan kanssa remmilenkin merkeissä, ja huomasin Javasta selvästi, että se nautti taas kerran tutusta seurasta. Näimme Niinan koirineen jonkin matkan päässä ja huomasin Javasta selvästi, että tunsi tolleripojat jo kaukaa ja oli tosi rento. Echo mukaili Javaa ja rennosti tehtiin lenkki, vaikka kuljettiin peräkanaa melko lähekkäin:)
Treenit radalla meni hyvin. Maalimiehille irtorullat, Echolle norskipanta kaulaan säätö niin, että ei saa rullaa suuhun, vaan että ottaa varmasti rullan "iholta". Koska meillä on ollut jonkin verran taukoa, olen halunnut ottaa pari askelta taaksepäin irtorullilla varmistaakseni, ettei Echo koskaan opi kiintopannan kanssa poimimaan hajua vain ilmasta paikantamatta maalimiestä tarkkaan. Palkkoja oli 4. Lähetin ekalle, jonka piti saamani infon mukaan olla radan keskialueella, mutta Echo pyrähti ympäri ja katosi kumollaan olevalle roskisriville, ja ilmestyi takaisin rulla suussaan. Ensimmäinen löytyi siis sieltä. Toisen haki takakasojen betonikolosta hienosti, jonkin verran joutui etsimään. Kolmatta mm Echo joutui etsimään jonkin aikaa, tuuli vei hajua radalta poispäin. Echo palasi etsiessään pari kertaa luokseni, mutta lähetin sen uudelleen, lähti ja irtosi kivasti mutta näin sen olevan aika väsynyt. Kolmonen oli piilossa kaivon kannen kolossa kaivon ulkopuolella, pää piilossa ja käsi vain näkyvissä betonipalkin päällä. Näin kun Echo löysi mm:n: sen häntä viuhtoi ympyrää ja se pyöri mm:n ympärillä. Ihmettelin miksei se tuo heti rullaa, mutta syy selvisi näytöllä kun mm kertoi, että koira varmensi hänen erikoista asentoaan, nuolaisi nenästä ja sen jälkeen empimättä oli repäissyt rullan kädestä vahvalla otteella (ja toi sen hienosti minulle). Tämän jälkeen sovittiin, että nelonen otetaan peräänlähtönä, maalimies kutsuu koiraa, jotta viimeinen on hauska ja helppo. Radalla oli koko treenin melkoisesti nenää ja silmiä kirvelevää savua, joka tuli Heidin pitämästä tulesta.

Olin tyytyväinen jälleen Echon sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen, ja olin tyytyväinen myös itseeni, että luin koiraa ja sen väsymystä, enkä jatkanut treeniä loppuun asti niinkuin olin suunnitellut!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Erilaisia treenejä Osa I Rakennusetsintää 15.10.

Aloitetaan lokakuussa pidetyistä rakennusetsintätreeneistä kiitos Niinan!:)

Pääsimme kahteen eri rakennukseen mielenkiintoiseen ympäristöön.

Eka treeni oli vanhassa vedenpumppaamossa, joka oli täysin pimeä vanha kivitalo. Tai kahdessa alemmassa kerroksessa oli ikkuna-aukot, joista lankesi pimentyvän maiseman hämärä. Echolla kaulassa valopanta, norskipanta asennossa, jossa se ei saa rullaa suuhunsa, ja maalimiehilä irtorullat. Tarkoituksena saada Echo tarkentamaan varmasti maalimiehen sijainti. Itselläni oli joitain skeptisiä epäilyjä miten Echo mahtaa toimia pimeässä tuntemattomassa rakennuksessa, ja miten se paikantaa hajun, joka liikkuu hyvin monimutkaisesti seinien sisällä. Alakerroksessa liikuttiin betonisilla "silloilla", joilta oli pudotus veteen. Alakerroksen pimeyteen johti jyrkähköt betoniportaat. Laskin Echon valopanta kaulassa portaat alas, lähti kanssani kulkemaan kaikuvaan tilaan. Kävi hienosti itsenäisesti tarkastamassa koko tilan ja kulki pimeydessä reippaasti. Meni myös portaat alemmas veteen. Tässä tilassa ei ollut maalimiestä, mutta halusin vain nähdä miten tuossa liikkuu.

Seuraavaksi kiertyvät betoniportaat seuraavaan kerrokseen, jonne meni itsenäisesti ja rohkeasti edelläni. Maalimies oli korkean huoneen takaseinustalla kaapissa, Echo etsi nopeasti oikeasta suunnasta, paikansi maalimiehen iholle ja otti rullan, toi sen suoraan minulle. Kierrettiin vielä tämä kerros, kulki hyvin ja etsi itsenäisesti. Kolmanteen kerrokseen kiivettiin jälleen betoniportaat, ja vastassa oli vielä yhdet porrasaskelmat täyden pimeyden astuttua vastaan. Ylin kerros oli suhteellisen avonaista ullakkotilaa, jossa oli kattoparrut ja muutama vinttikomero, ja täysin säkkipimeää siis. Tännekin Echo katosi reippaasti, valopannasta näin missä liikkuu, hienosti paikansi maalimiehen ja haki rullan, toi sen minulle.


Toisessa rakennuksessa, reilut sata vuotta vanhassa suuressa palokunnan savusukellustalossa jatkui treeni. Tässäkin talossa tilat oli kolmessa kerroksessa, kellariin ja vintille veivät reilut sata vuotta vanhat hyvin jyrkät rappuset, ja muuten talon tiloja oli muokattu erilaisilla karsinoilla, oviaukkojen madalluksilla ja ryömintäaukoilla. Suuri avovintti oli lokeroitu ja karsinoitu kuin jättilampola. Ja tämäkin talo oli pimeä kuin mikä.


Sisällä lähetin Echon ensin kellariin. Epäröi hetken pimeyttä ja arvioi portaiden jyrkkyyden väärin, ja suorastaan romahti askelmat puoleen väliin. Saatuaan jalat kasaan Echo palasi ylös ja lähetin sen uudelleen alas. Näytin valoa hiukan portaisiin ja otin pari askelta alaspäin, Echo lähti reippaasti portaat ja jatkoi pimeyteen, kuulin äänestä kun kävi pimeän kellaritilan tarkastamassa ja palasi ylös. Seuraavaksi lähetin portaat ylös vintille, jonne Echo paineli reippaasti. Otin muutaman askeleen ylöspäin mennäkseni vastaan, sillä tiesin että yläkerrassa on maalimies. Kohta Echo toikin rullaa ja pääsi takaisin näytölle. Sitten jatkettiin keskikerroksen etsintään, Echo kulki pimeässä sokkelossa hienosti ja hävisi huoneesta toiseen. Eikä aikaillut kauan kun palasi rulla suussaan ja lähetin sen näytölle.


Echon työmoraali ja nenänkäyttö on käsittämätön. Rakennusetsintä on sinänsä aivan erilaista kuin maastoetsintä, koska hajut liikkuvat seinien sisällä täysin päinvastoin. Haju voi tulla koiran nenään eri puolelta huonetta, kuin missä etsittävä ihminen fyysisesti on. Oli hienoa huomata, ettei Echo ollut millänsäkään uudesta etsintäympäristöstä, se keskittyi yhtä täysillä kuin aina, ja lisäksi käytti myös nenäänsä hyvin tarkasti. Echo työskentelee hyvin nopeasti mutta siihen voi luottaa.

torstai 1. lokakuuta 2009

Päivityksen puutteesta huolimatta puuhattu ollaan

Jälkeä: Echon kanssa olen ajanut 2 kertaa toisen tekemän ja ajetun peltojäljen. Ensimmäinen oli tehty ja ajettu aamulla, päivällä satoi kahteen otteeseen runsaasti, ja jälki oli n. 7 tuntia vanha, 150m pitkä. Annoin Echon nostaa sen janalta ja lähti määrätietoisesti ja rauhallisesti etenemään. Heh, jäljeltä löytyi vielä edellisen jättämät 5 nakinpalaa. Yksi 90 asteen kulma jonka E selvitti hyvin, ja loppupalkaksi Wubba.
Toinen jälki oli reilu 24h vanha, toisella pellolla, n 100m pätkä. Echo nosti hienosti jäljen ja ajoi sen rauhallisesti.

Keppejä ollaan tehty tuoreelle lyhyelle jäljelle, nostaa ne hyvin ja jatkaa jälkeä.

Jättöliikkeissä istu-maahan-seiso ovat kaikki yhtä vahvoja. Niitä on tehty leikityksestä 95% ja seuraamisesta 5%. Onnistumisaste 101%.

Merkille lähetystä eri matkoilta, ja erilaisilla merkeillä.
Eteenlähetystä, päässä ruokapalkka.
Seuraamista ja sen tiiviyttä, kontakti hyvä.
Luoksetuloa, josta seisautus, aloitettu lyhyemmillä matkoilla 5-10-15m. Palkka lelulla.
Estehyppyä josta hyppy, istu-käsky ja luoksetulo hypäten. Pilkottu pieniksi ja muutaman kerran yhdistetty kokonaiseksi liikkeeksi.

Kapulanoutoa 650g: nyt sujuu jo saamarin hyvin! Ei varmasti täyden pisteen liike mutta MINÄ olen tyytyväinen.
Kapulanoutoa esteen yli, takaisin kapula suussa, hyppy kapulan kanssa sujuu hyvin, samoin luovutusasento.

Tarkkuutta tehty, kiihtyy liikaa ja heittelee pikkuesineitä, etsii kuitenkin todella motivoituneena. Vaatii siis rauhoittamista, asian pilkkomista ja hienosäätöä ja TAUKOJA. Luultavasti tekee tauon jälkeen seuraavalla kerralla täydellisen suorituksen Echomaiseen tyyliin.

Pudotettua tehty pihassa, Keinukallion nurmella ja metsässä, hyvin on hiffannut vaikka välimatka ei vielä kovin pitkä (10-20-30m).

Esineruutua pitkäksikasvaneella ruohopellolla ja metsikössä, mielikuvalla ja ilman. Sama se, liivit päälle ja käsky, tuo koira etsii kaiken ja tuo.

Ryömimistä ollaan harjoiteltu muutama lyhyt pätkä.

Emäntä käy kerran tai kaksi päivässä juoksemassa, mukana joko yksi aussienarttu tai kolme aussieurosta (balanssi 50/50) ja välillä rattaat joissa 2v tai kaksi polkupyöräilevää isompaa lasta. Hyvin Pepsikin juoksee mukana eikä ole lenkkien jälkeen rikki tai jäykkä (eikä levonkaan jälkeen).

Raunioille ei olla nyt päästy hetkeen toviin, sillä iltaisin en pikkuneidin vuoksi pääse irtautumaan kun ruoka kulkee mukanani, mutta sinnekin koetetaan pian päästä.

Raunioilla Echo ei 9mm ampumiseen reagoi, haulikkoradalla ei ääniin reagoi, mutta nyt pitkän tauon jälkeen 6mm reagoi paitsi syödessä. Joten tätä aletaan nyt työstää alkuun syömällä. Aikaisemmin 6mm ei tehnyt pahaa lainkaan mutta tästä on nyt kuitenkin pitkä aika, joten saan katsoa peiliin.

Terävä koirapirulaiseni on yllättänyt minut täysin olemalla rauhallinen ja reagoimatta muuta kuin valppaalla katseella hämärässä ja pimeässä vastaantuleviin tai takaa ohikulkeviin ihmisiin! Eilen hämmästyin lisää kun sain tervehtiä puolituttua saman tien varrella asuvaa postilaatikollaan olevaa miestä ääneen! Onko tuo nyt aikuistumassa 4 ikävuoden kynnyksellä?

maanantai 10. elokuuta 2009

Haulikkoradalla tottista, raunioilla, estenoutoa, tarkkuutta

Koirakuvaaja yllä
Yksi alligaattori


Toinen alligaattori

Einari: "Siis heitä nyt äkkiä se Wubba!"



Java nauttii
Ja onpa unohtunut mainita esineruutudemo, jonka Java suoritti mallikkaasti lastemme 5-vuotiaiden kaksosserkkupoikien ollessa meillä. Otso oli samana päivänä nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä saanut osallistua trampoliinihyppelyyn veljensä Sampon ja Serafian ja Iisakin kanssa, ja Otsolla oli hiukan paha mieli, ymmärrettävistä syistä. Jotenka hain salaperäisen kassin, josta Otso sai valita kolme esinettä. Avaimet, kännykän ja pienen Finnair-nallen Otso valitsi. Sitten hän sai tehtäväkseen mennä piilottamaan ne metsikköön tietylle alueelle, tallasivat alueen äitinsä kanssa. Ja sitten lyötiin vetoa löytääkö Javan nenä niitä ;)
Kuinka ollakaan, Java tottakai haki esineen toisensa jälkeen kauniisti työskennellen ja teki Otsoon lähtemättömän vaikutuksen. Otso halusi ainakin vielä yhden kerran piilottaa esineitä, mutta saman tien trampoliinilla hyppely jäi muilta kesken koska niin halusivat kaikki muutkin.
Muuten koirat ovat käyneet kuluneella viikolla useaan kertaan uimassa Pepsiä lukuunottamatta, koska vaariparka tarvitsee loivan kahluurannan käsipohjaa varten;) Java, Echo ja Caddy ovat nauttineet uimisesta senkin edestä.
Tarkkuutta päätin kokeilla ihan huvin vuoksi ja vähän aktivoinnin nimissä yhtenä päivänä. Tallasin 3 x 3m nurmikkoruudun, jonne pudotin quarterdollarin kolikon, kännykkäkorun jonka halkaisija on n.1,2cm, Serafian pienen hiusdonitsin, noppakuution sekä lyijykynän metallisen nallepään.

Javahan nosti muutama vuosi sitten vastaleikatusta nurmikosta aivan ohuen kultaisen kaulaketjun, joka katkesi Serafian kaulasta. Ehdin itse etsiä nurmikkoa kontaten 15 minuuttia kun tiesin tarkkaan mihin kohtaan ketju putosi, kunnes tajusin että voin käyttää koiraa. Javalla meni tasan 2 minuuttia ketjun nostamiseen, ja siitä yli 1,5 minuuttia ihmettelyyn että mitä haluan sen etsivän, kun oli tottunut esineruutuun.
Nyt vuosia myöhemmin Java tajusi heti mitä tehdä, eikä sillä kulunut aikaa nostella esineet ja tuoda ne kauniisti minulle käteen.
Echolle tehtävä oli selvästi vaikeampi, liikaa intoa (lähetin sen maasta "käy siihen" ja ilman mitään käskysanaa), jäi haistelemaan esineitä muttei nostanut niitä, jolloin kehuin ylipäänsä siitä että merkkasi esineitä. Vaikein tuotava oli jostain syystä hiusdonitsi, jonka se otti todella pitkin hampain suuhunsa ja ehti ravistella ja pudotella sitä moneen kertaan... Sisällähän Echo poimii kaiken suuhunsa mitä näkee lattioilla (lasten jäljiltä sieltä löytyykin kaikkea!) ja roudaa ne huvin vuoksi minulle, eikä pudottele.
Caddylle tarkkuusetsintä oli myös kohtuullisen helppo ja esineiden suuhun poimiminen oli luontevaa.
Echolle tein toisena päivänä samanlaisen ruudun, ja nyt oli jo hiukan jyvällä mitä hain, onnistui selvästi paremmin. Kolikon nostaminen oli sen mielestä ällöttävää.. mutta toi kuitenkin.
Javalle tein tarkkuusruudun tänään maanantaina viimeksi, ja yhtenä esineenä oli alle 1cm mutteri. Kaikki nousivat jälleen kauniisti.
Keskiviikkona 5.8. tavattiin Niinan kanssa Sipoon haulikkoradalla ja otettiin pk-tottista toisen ollessa paikallaanmakuussa ja toisen suorittaessa joitain liikkeitä. Äänitehosteet isolla haulikkoradalla olivat todella mahtavat ja saimme vielä tuta ukkosen jyrinästäkin.
Echoa eivät ampumisen kovat äänet haitanneet lainkaan. Nemon parina paikallaanmakuusta tosin nousi, mutta luulen että johtui yksinkertaisesti siitä, ettei olla pitkään aikaan treenattu pitkää paikallaanmakuuta, koska muuten oli ihan yhtä innostunut ja huoleton Super-Hessu kuin tavallisestikin, keskittyen töihin täysillä.
Javan olin ottanut autoon häkkiin herkuttelemaan, ja autossa oli ilman lämpötilan vuoksi kaikki ovet tottakai auki. Käytin Javan ensimmäiseksi pissalla, ja selvästi ihmetteli ääniä tovin, mutta keskittyi kuitenkin Ota koppi -vihjeellä ottamaan namuja kiinni ja etsimään niitä maasta. Autossakin oli rauhallinen ja vein sille silloin tällöin kissanruualla höystetyn herkkupurkin syötäväksi. Viimeisenä leikitin Javaa vetoköydellä ja otin jotain ihan pientä. Leikki hienosti ja keskittyi käskyihin.
Torstaina 6.8. oli rauniotreenipäivä, ja meitähän oli peräti 4 innokasta paikalla... Jätin auton radan portin lähelle, ja ovet auki, mukanani oli Echon lisäksi Java, jonka halusin ottaa mukaan radalla ampumisen takia. Ennen muiden saapumista radalle olin Niinan Nemolle piilossa ilmaisutreeniä varten, ja Niina ampui itse Nemoa lähettäessään ja sen ilmaistessa useita laukauksia 9mm:llä. Javalle jätin häkkiin muutaman naudan ruston, ja se vaikutti hiukan jännittyneeltä kuunnellessaan ampuja, eikä ensin koskenutkaan rustoihin. Sitten vein sille kissanruokaa, joka kelpasi saman tien. Loppuajan, eli koko porukan treenit ampumisineen Java olikin autossa täysin rentona ja rauhallisena vaikka oli aivan laukausten vieressä. Java pääsi viimeisenä radalle tekemään yhden löydön, koska halusin katsoa sen toimintakykyä. Se oli niin täynnä intoa kovassa vietissä, että huhhuh! Etsi, löysi ja ilmaisi mahtavan hienosti, vaikkei ole ollut etsintähommissa nyt pariin vuoteen! Kiitos jälleen Niinalle!
Echon rauniotreenien oli tarkoitus keskittyä pariin kolmeen umppariin jotka ilmaisisi kiintorullalla, ja yhteen helpompaan, niin että kaksi ensimmäistä ovat yhtä aikaa piilossa, ja sitten kaksi seuraavaa menevät yksitellen. Ekan umpparin, roskiksen, Echo ilmaisi todella hienosti tuoden kiintorullan ja lähtien vauhdikkaasti näytölle. Toinen piilo oli omasta pyynnöstäni palokontissa ovi hiukan hiukan raollaan, ja seuraava maalimies ei tietenkään ollut vielä piilossa. Echo etsi kasan isommalta alueelta, ja prkele kuinka ollakaan tuli takaisin etujalka rullasta läpi, rulla ei ollut lauennut. Irrotin rullan toisesta päästä, ja taas kerran PRKELE voin tunnustaa ettei rullaa ole säädetty yhtään löysemmälle työkaluilla, niin että se olisi helpompi kiinnittää takaisin. Joten en saanut toista päätä kiinni, vaan rulla jäi jälleen roikkumaan kaulaan. Echo lähti rakettina etsimään mutta kääntyikin ympäri keskellä polkua ja otti rullan suuhunsa ja toi sitä minulle :O (kerran aikaisemmin on mielestäni tehnyt saman, ja samalla tavalla rulla oli toisesta päästä irti). En noteerannut mitenkään vaan lähetin uudelleen etsimään, ja nyt saikin hajua palokontista, mutta tarkennus oli vaikeaa. Pyysin maalimiestä raottamaan konttia hiukan enemmän, ja Echo saikin heti hajun ja paineli sisälle konttiin. Siellä kuulemma hetken mietti pimeässä seisovaa maalimiestä, ja lyhyen tovin tuumattuaan poimi rullan suuhunsa ja toi sen minulle. Hyvin näytölle. Kolmas maalimies löytyi hienosti ja näyttö meni hienosti, samoin neljäs maalimies.
Pepsikään ei ole ollut ihan toimeettomana, vaan se on saanut pitää herraseuraa naapurin suloiselle Ellalle, johon kaikki kolme urosta ovat aivan ihastuneita.
Yhtenä päivänä Java oli pihalla vapaana, ja Ella oli omalla puolellaan, jolloin Java säntäsi kirjaimellisesti aidalle rähjäämään. Jäin katsomaan mitä Ella tekee, se kun säntää aidalle takuuvarmasti tietäessään poikien olevan meidän puolella. Ellapa katselikin 15 metrin päässä omalla puolellaan Javan säntäilyä, ja kääntyi lopuksi rauhallisesti ympäri painellen puuhailemaan jotain muuta:) Javan saadessa pitkän nenän:D
Echon kanssa ollaan tehty myös noutokapulan (se 650g) tuontia aina silloin tällöin (inhoan itse jankuttamista ja tauot selvästi tekevät koiralle hyvää): ihan nostamista käteen sekä noutoliikkeenä, että viime Ojankokerran jälkeen myös hyppynoutona, ja uskokoon ken tahtoo, se alkaa sujua! Siis ei mälvää ja pureskele niin kovasti enää, ja jopa osaa istua edessäni kapula suussa yhtäaikaa, ja pitääkin kapulaa hetken suussaan ilman että heittää sen jaloilleni!


maanantai 3. elokuuta 2009

Kesänviettoa ja kaikkea pientä puuhaa

Blogiin tuli heinäkuun mentävä aukko.

Koirat ovat päässeet nauttimaan mökkeilystä Kuhmoisten Hahmajärvellä muutamaan otteeseen, lisäksi Java oli isännän kanssa miesporukassa Hartolassa mökillä yhden viikonlopun uimassa, veneilemässä, lojumassa laiturilla ja nauttimassa rapsutuksista. Teki kuulemma itsensä niin tykö, ettei miesparoilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin rapsutella aamusta iltaan.

Kuhmoisissa Java harrasti jälleen pommihyppyä laiturilta, ja ihan mistä vaan uimaan pääsi, sillä seurauksella, että seuraavana aamuna esiintyi kuin takapää halvaantuneena siitä huolimatta ettei lämmittelemättä uinut ja uinnin jälkeen lämmiteltiin lihakset... Caddy ja Echo nauttivat muuten vain kunnon uintilenkeistä, ja sain jopa Pepsin uimaan muutaman lyhyen lenkin water-wubban perässä!

Keinukalliossa ollaan käyty pari kertaa: eteenlähetyksiä (Echo & Caddy), merkille menoa (Echo),
pudotettua (Echo).

Ojangossa ollaan käyty useampaan otteeseen, juuri ennen Niina S:n loman alkua, Marian ja Ronjan kanssa kahteen pekkaan, ja muutaman muun kerran. La 1.8. oltiin Niinan ja tolleripoikien kanssa viimeksi tekemässä telineitä ja tottista. Java tykkää kovasti Nemosta ja Novasta, vaikka ovat aina "menneet bussilla". Nemon kanssa Java teki häiriökoiraryhmää, ja oltiinpa useaan kertaan ihan kuonot vastakkain ja kylkikarvat melkein toisessa kiinni pyöriessämme toistemme ympäri. Sen jälkeen tein Javan kanssa telineet.

Echon kanssa merkillelähetystä (makupala astialla merkillä) ja siitä pöydille, sen jälkeen telineet, jotka kaikki menivät todella hienosti. Vielä tehtiin A-pk-esteen ylitystä ilman kapulaa, ja Echo menee yli hienosti. Toiselle kentälle menin tekemään eteenlähetyksiä (päässä pieni herkkukuppi), nekin menivät vauhdikkaasti ja hyvin. Vielä palattiin telinekentälle ja tein kapulan noutoa, joka sujui ihan hienosti. Vielä pienen esteen yli kapulan noutoa, ja sekin meni hienosti:) Kokeilin vielä kapulan heittoa A-esteen yli, haki kyllä kapulan mutta pudotti sen kiivetessään takaisin, jolloin Niina tuli auttamaan ja hetsasi Echoa kapula suussa edestakaisin estettä. Tämä sujui loistavasti, kiitos Niinalle!
Caddyn kanssa tein pöytiä ja telineitä, muuta en itse enää jaksanut.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kapulan nostoa, ryömimisen harjoittelua ja Pepsin yskä

Pepsi kävi siis isännän kanssa näyttäytymässä eläinlääkärillä pitkittyneen yskän vuoksi maanantaina 16.5. eläinlääkäriasema Kauriissa, jossa Pepsin tarkasti Anu Jäminki. Keuhkoja ei sitten tarvinnutkaan kuvata, Anu oli sitä mieltä, että yskä on selkeästi menossa poispäin ja todennäköisemmin viruksen aiheuttama. Ja tosiaan, yskähtely on harventunut selvästi, ja kuten Anulle laitoinkin tietoja, Pepsi ei ole yskinyt öisin, on levollinen ja rauhallinen nukkuessaan, eikä yskä tule selkeästi rasituksenkaan jälkeen, ruokahalut on normaalit ja menohalut kovat.

Hieno homma! Koiravanhuksen kanssa joutuu kuitenkin miettimään asioita etukäteen, vaikka kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa ja koira iloinen, pirteä, terveenoloinen ja liikunnallinen.

Lapset piirsivät Pepsille kortin sillä aikaa kun Pepsi oli eläinlääkärissä, ja korttiin tuli iso sydän, ja tekstiksi "Pepsi olet meille RAKAS" :)

Tiistaina tein Eican kanssa tottista; aloitettiin eteenlähetysharjoitukset Serafian avustuksella matkana ensin n. 10 metriä, sitten 15 metriä ja 20 metriä, viimeisellä kerralla vaihdettiin hiukan paikkaa. Palkkana oli herkkusafkaa avonaisessa rasiassa, jonka Serafia laski tallaamalleen paikalle nurmikon reunaan. Echo katseli sivullani. Viimeisellä lähetyksellä kokeilin 5 askelta seuraamista ennen eteen -käskyä, malttoi hienosti seurata mutta käskystä ampaisi kuin raketti. Luulen, että asia tuli Echolle aika selväksi vaikka sitä nyt aletaankin harjoitella eri paikoissa ja pidemmillä matkoilla:)

Ryömiminen aloitettiin nyt myös ekaa kertaa: käskynä siihen, namit oikeassa kädessä (nyrkissä) ohjaamassa koiraa, naksutin vasemmassa. Hyvin alkoi tämäkin, muutaman pätkän toistoja tehtiin 5 ja heti hiffasi mitä pyydetään. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan 10 metrin ryömimistä.

Echon työmoraali on mieletön: jos sille onnistuu asian rakentamaan heti oikein, se tekee täysin luotettavasti niin kuin on opetettu, eikä minun tarvitse epäillä osaako tai haluaako se tehdä jotain. (Kiitos vaan kasvattajalle!:-P)

Kapulan nostoakin kokeiltiin, tai ensin vain kämmeneltäni kapulan suuhun ottamista. Ehkä sillä on ollut jotain vaikutusta, ettei olla koskettu esineisiin todella pitkään aikaan, sillä Echo otti kapulan suuhunsa, eikä heittänyt sitä heti ilmaan tai minun varpailleni, mutta jonkun verran pyöritti suussaan. Onnistuin kuitenkin naksauttamaan sekunnin sadasosasta, jolloin ei pyörittänyt, ja annoin tiputtaa maahan. Kokeilin myös sitä, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula oli edelleen suussa, ja annoin pudottaa.
Sitten laskin kapulan maahan, laitoin koiran maahan ja menin itse alas. Nosti ihan ok kämmenelleni. Annoin myös nostaa kapulaa jalkojeni edestä kämmenelleni, jolloin Echo tuli itsestään eteeni istumaan ja onnistuin naksauttamaan hetkestä jolloin kapula pysyi suussa, ja annoin pudottaa sen. Tein myös tässä niin, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula pysyi suussa hetken käteni laittamisesta, ja annoin taas pudottaa. Itse olin ihan tyytyväinen, mutta täytyy malttaa niin, että teen harjoitukset vain kun on rauhallinen hetki ja ehdin itse keskittymään 100% (ilman lapsia siis, jolloin omat verenpaineet pysyvät alhaalla!).

Hassua, että kenenkään muun 4 aussieni kanssa ei ole koskaan ollut samanlaista ongelmaa, kaikki ovat nostaneet mielellään mitä tahansa esineitä (no niinhän Echokin nostaa), mutta ovat myös pitäneet suussaan ilman heittelyä ja pureskelua. Oppia ikä kaikki, olen itse sitä mieltä, että ilman ongelmia ei itse joudu miettimään tarkasti, eikä opi mitään. Se taskupeili treeniliivin etutaskussa on hyvä juttu, siitä voi aina tarkistaa kenen syytä on jos koira ei osaa tai ei tee oikein.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Echo TK1

Viime viikolla käytiin tulevaa tokokoetta varten moikkaamassa Niinan miestä Miikaa tuomarin luoksepäästävyyden nimissä, harjoitus meni todella hyvin! Kiitos Niina ja Miika! Hassuinta oli, että Echo, joka ei vieraista ihmisistä juurikaan välitä, tykästyi kovasti Miikaan.
Torstaina ajeltiin Järvenpäähän kiusaamaan samalla asialla veljeäni:) Tämäkin treeni meni loistavasti, kiitos Pertille, Pinkille, Samille ja Sonjalle! Echo tapasi myös elämänsä ekan kilpikonnan, joka oli melko jännittävä otus! Konna otti yllättävän rauhallisesti Echon nuuhkaisut ja jatkoi voikukanlehden syömistä.
Perjantaina leikittiin ja pidettiin hauskaa.

Lauantaina 13.6. käytiin kolmannessa alokokeessamme Askolassa, tuomarina Harri Laisi.
Saatiin seuraava rivi:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Tyhmä ohjaaja otti jättöliikkeitä huvin vuoksi juuri ennen kokeen alkua! Koira ennakoi maahanmenon seuraamisessa ja jäikin seisomaan juuri ennen käskyä, olisin voinut vielä pelastaa tilanteen antamalla kaksoiskäskyn, mutten sitä tehnyt ja koko liike meni nollille.
Luoksetulo 9 (enpä muuten tiedä miksei saanut kymppiä, oli nimittäin täydellinen vauhdikas eteentulo ja erittäin kaunis sivulle tulo - juuri oikeaan kohtaan!)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - ennakoi
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Loppupisteet 167, 3. sija ja Echolle TK1 :) Alossa oli 10 koiraa (2 jäi pois), joista 4 sai 1-tuloksen.

Kokeen jälkeen otin vielä seuraamista palkan kanssa ja leikitin Echoa vesirotalla hetken.

Sunnuntaina Javan kanssa tokoa ja palkka vesirotalla ja narupallolla. Todella hyvä seuraaminen ja tiivis kontakti! Java kuumuu taisteluleikistä juuri sopivasti ja kiskoo ihan tosissaan tiukalla otteella.
Echon kanssa tokoa, nameilla seuraamista ja luoksetuloa, leikkiä isolla patukalla (tarttui ihan kunnolla kiinni ja veti vastaan kun kevyesti kosketin sen kuonoa kämmenelläni). Sitten tehtiin esineruutu nurmikolle, tallasin alueen ja vein 3 esinettä. Esineet eivät näkyneet ruohikosta. Hienosti ja innokkaasti lähti lelu-käskyllä, ja toi kaikki vuorotellen. Leikittiin vielä isolla patukalla, jota kävi hakemassa myös lehti-imurin päältä. Imuri keikahti Echon noustessa sitä vasten, ja Echo säikähti keikahdusta, mutta sen jälkeen keikautti itse uudelleen saadakseen patukan.
Pepsin kanssa patukkaleikkiä ja esine-etsintää. Todella hienosti etsi ja toi jokaisen esineen, sille oli 4 esinettä ruudussa. Lopuksi leikittiin vielä hetki patukalla ja boomer ballilla.
Caddyn kanssa seuraamista ja käännöksiä, estehyppyä, liikkeestä seisominen (hyvä pysähtyminen!), esineruutu (3 esinettä) ja viimeiseksi isäntä taisteli patukan kanssa, pidin Caddyä kiinni ja Erkka juoksi patukkaa heiluttaen karkuun, laskin Caddyn perään. Erkkaa alkoi jo naurattaa kun Caddy roikkui patukassa ihan tosissaan eikä laskenut irti. Antoi lopulta Caddyn voittaa patukan.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Ojangossa telineitä ja tokoa, Keinukalliossa tokoa


Ojangossa käytiin ti 2.6. Sarin, Jaden & Nellin sekä Niinan, Nemon ja Novan kanssa treenaamassa telineitä ja tokoa.

Caddyn kanssa tein telineet, merkin ja pöydät, kaikki meni ihan hienosti:)

Echon kanssa tokokentällä yhteispaikallaanmakuuta Novan kanssa, sekä leikittäen kontaktia, sivullaolemista, jättöliikkeitä (pysähtyminen ja lelu lentää), ja namien kanssa liikkeet loppuun, käännöksiä ja seuraamista.

Sen jälkeen käytiin tekemässä telineet, merkille lähetys ja pöydille ohjaus. Echo meni kaikki telineet itsevarmasti ja reippaasti, myös tikapuut vaakatasossa sekä keinun, otin pari toistoa. Merkille hienosti ja pysähtyi, pöydille hienosti kun vein namit joka pöydälle.

Kokeiltiin vielä matalamman pk-A:n ylitys pariin kertaan, meni loistavasti.

Javan kanssa heittelin ensin frisbeetä (ylimääräiset kierrokset pois:) ja sen jälkeen otettiin koirahäiriö-henkilöryhmää Nemon kanssa, jopa niin että oltiin 30cm päässä toisistamme (koirat niin lähekkäin). Meni todella hienosti. Lisäksi tehtiin vähän kontaktia ja seuraamista, ja Java teki myös telineet, oli todella innoissaan.


Marjolahdessa käytiin Iisakin ja Serafian kanssa yhtenä päivänä lenkittämässä koirat, harmi ettei tullut kameraa mukaan kun kaikki koirat dyykkasivat kalliolätäkköön uimaan (on sen verran syvä ettei siinä keskellä ihan kahlaa). Metsä oli täynnä tuoreita hirven jälkiä ja jätöksiä, olivat varmaan jossain kuusien takana katselemassa meidän retkeä. Koirat eivät noihin hirviin reagoi jos eivät lähde edestä juoksuun, sen jälkeen hippulat vinkuu ja Nasan avaruuskeskuksen Discoveryn laukaisukaan ei tunnu miltään kun neljä aussieta lähtee vierestä.


Pepsi yskähtelee edelleen, mutta antibiootti selvästi vaikutti niin, että yskä on rauhoittunut satunnaiseksi yskähtelyksi, joka ei ole kovin voimakasta. Katsotaan vielä tämä viikko, josko sittenkin olisi ollut virus. Muutenhan vaarilla on menohalut kovat, juoksee mielellään ja jaksaakin, eikä ala liikunnankaan jälkeen yskiä tai rasitu, ja ruokahalut ovat yhtä hyvät kuin aina, lihat ja luut maistuvat, jopa niin että ruokakuppien kolistelu laukaisee Pepsissä isoimman vinkumisen nykyään (menee jopa Echon yli)!


Kotipihassa ollaan tehty Einarin kanssa luoksetuloa ja sivulletuloa, oikealle ja vasemmalle käännöksiä.


Keinukalliossa käytiin Pipsan tokoissa sateisessa kelissä eilen ti 9.6. Sarin ja Pauliinan sekä Anun kanssa.

Echon liikkeet menivät yllättävän hyvin, palkkana herkut ja Wubba & narupallo & vesirotta.

Java oli mukana ja pääsi ensin rinteeseen juoksemaan Kongin frisbeen perään, sen jälkeen tehtiin jotain pientä nurmikentällä.

Tavattiin myös pitkästä aikaa Pepsin poika Dali, joka täyttää heinäkuussa 9 vuotta, mutta sitä ei todellakaan uskoisi:) Dali taitaa muistuttaa ulkonäöltään veljeään Brucea.

lauantai 30. toukokuuta 2009

Super-Echo ja tokotreeniä


Aloitetaan nyt ensin alkuviikosta, eli tiistaiksi oli Javalle varattu aika Kauriiseen Katja Liljalle, joka otti ohutneulanäytteet Javan pikku pateista, ja patologin sekä Katjan mukaan kaikki ovat pelkkiä tali- tai rasvapatteja. Eivät ole juurikaan kasvaneet, eivätkä ole kovin suuria, joten niitä vain seurataan, akuutille leikkaamiselle tms ei ole tarvetta kun eivät mitenkään haittaa. Java käyttäytyi todella hienosti, oli rento ja rauhallinen. Ja tottakai itseä helpotti tieto, ettei noissa pateissa ole nyt toistaiseksi mitään ikävää.

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Keinukalliossa Niinan ja tolleripoikien sekä Sarin ja Jaden kanssa, Serafia ja Iisak olivat fillareineen mukana joten muiden koirat saivat kunnolla lapsi-häiriötreeniä:D Echon kanssa tein hauskanpidon nimissä hiukan seuraamista, pysähdyksiä, liikkeellelähtöä ja siitä heti palkkaa, käännöksiä, jättöliikkeitä. Kaikki menivät hyvin, joskin nurtsilla tuntui olevan kiinnostavia hajuja enemmän kuin tavallisesti, mutta pienellä yskäisyllä sain Einarin "takaisin hallintaan".
Caddyn kanssa tehtiin myös seuraamista, jättöliikkeitä ja käännöksiä, sekä yhteispaikallaanmakuu Jaden ja Nemon kanssa. Niinan jättäessä Nemon istumaan ja poistuessa itse rakennusten taakse Caddy keksi kuin keksikin jostain syystä vakoilla Niinan perään ja nousta ylös. Palautin sen paikalleen ja jatkoin paikallaanmakuuta. Muuten ok.

Torstaina oli rauniotreenien vuoro.
ECHON TREENIT SUJUIVAT TOSI HIENOSTI! Siitä siis otsikko Super-Echo.

6 löytöä, joista kaksi ekaa oli umpparit, ihan ekalla käsi hiukan näkyvissä. Nyt kaksi ekaa meni samaan aikaan, muut yksi kerrallaan, jotta tilanne pysyy minunkin hallinnassani.
Ekalta toi rullan todella kauniisti ja lähti hienosti näytölle. Tokalta, joka oli kokoumppari, lähti tuomaan rullaa upeasti, mutta tein itse mokan. Siirryin lähetyspisteeltä eteenpäin polkua niin, että kuljin uuden ison merikontin ohi, ja huhuilin liian vienolla äänellä äänimerkkiä missä olen. Echo vei rullaa lähetyspisteelle, missä muu joukko vielä seisoi, ja hämmentyikin kun en ollut siellä. Kutsuin sen luokseni ja lähetin uudelleen, mutta nyt koira oli sitä mieltä, että piilo on jo ilmaistu, ja ihmetteli piilon ympärillä kuvioa jonkin aikaa. Annoin rauhallisesti uuden käskyn, ja menin lähemmäs piiloa, pyysin maalimieheltä sen verran apua, että työntää puoli kättä näkyviin. Saman tien Echo tajusi, että tässä on kyse rullasta, ja haistettuaan kättä poimi kiintorullan ja toi sen kauniisti käteeni, sitten näytölle ja palkka. Kolme seuraavaa piiloa olivat ei-umppareita, mutta näitä joutui hetken etsimään. Teki töitä vauhdikkaasti ja innokkaasti, käytti todella hyvin nenäänsä, ja toi upeasti joka kerran kiintorullan käteeni asti. Viimeinen piilo oli vielä yksi umppari polun päässä, ja nyt siis kokonaan suljettu piilo. Vaikka Echo oli selvästi viimeiselle lähettäessäni jo väsynyt, sillä oli into korkealla ja etsi TODELLA HIENOSTI. Kiersi hajun saatuaan umpparin kerran ympäri, sitten tarttui kiintorullaan ja toi sen kauniisti käteeni saakka, sitten näytölle, jossa maalimies ensin palkkasi ruualla, sitten leikitti Echoa köydellä.
Hieno koira, olen kyllä tajuttoman ylpeä tuosta Superhessusta!

Muun ryhmän jälkeen meitä jäi Niina ja Heidi minun lisäkseni kakkosten kanssa, ja otettiin kaikille kakkoskoirille yksi umpipiilo metelin kera. Caddy hoiti työnsä yhtä hyvin kuin aina, metelistä piittaamatta, ja ilmaisi kaivon hienosti, maalimies oli pohjalla ja kansi kiinni.

Kiitos Niinalle, myös Pepsi pääsi radalle tekemään yhden löydön:) Ja Pepsi oli oikein innoissaan. Hienosti muisti mistä on kyse ja kulki betoniputkien läpi ottamassa hajua piilosta. Ilmaisi myös haukulla. Iso kiitos Niinalle!!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Tokoa ja kokeita, ja yksi eläinlääkärikäynti


Voittajakoira ja ylpeä omistaja


Edellisen kokeen jälkeen aloitin Echon kanssa tosissaan "tuomarin luoksepäästävyyden" treenaamisen (heh, etteikö sitä olisi jo ennen sitä treenattukin;), vaan niin, että palkka oli super, ja ensin "tuomari" vain lähestyi, tuli viereen seisomaan, liki koiraa, sitten kosketti kevyesti ja lopuksi silitteli ja kumarteli. Asteittain siis, ja palkka iso.


Maanantaina 11.5. käytiin illalla Tytin ja Sampan tokotreeneissä Jokelassa, jonne siis olin ilmoittautunut rotumestaruuksiin tulevana lauantaina.


Torstaina käytiin Pipsan ja muutaman treenikaverin kanssa Pavin parkkiksella ottamassa tokoa ja otin Echon kanssa myös luoksepäästävyyttä.


Perjantaina sairastuin vatsatautiin ja ilta ja yö menivät laatatessa. Lauantaiaamun valjettua olin lähdössä rotumestaruuteen, koska olin ollut yrjöämättä 7 tuntia ja kamat oli pakattuna, kunnes sain samantien tyhjentää kevyen aamupalan (paahtoleipää ja mustikkakeittoa) vessanpyttyyn ja totesin, että ehkä on parempi pysytellä kotosalla. Maanantaihin saakka tauti kesti ja sai naisen melko heikoksi!


Sunnuntaina Pepsi alkoi illalla yskimään kuin seinästä, ja yski koko yön, seuraavana päivänä yskä vain jatkui, seuraavana yönä yski ehkä vähän lievemmin, samoin sitä seuraavana päivänä, mutta varasin kuitenkin ajan kunnaneläinlääkäriin, jonne mentiin keskiviikkona iltapäivällä. Vanha tuttumme Hanna kuunteli sydämen (ei edelleenkään vikaa), keuhkot (kevyttä rohinaa), tunnusteli imusolmukkeet kaulalla (hiukan turvonneet, ja Pepsi aristi hiukan nieluun koskemista) ja mittasi lämmön (oli aavistuksen koholla). Joten Pepsi sai antibioottikuurin 10 päiväksi. Yhtä taitava kuin avaamaan ovet, lukot, häkit, kulkemaan porttien yli ja ali, Herra Houdini on sylkemään pillerit suustaan, ja kakomaan ne nielustaan. Se on taitava myös huijaamaan, että on nielaissut lääkkeen, jota se pitää poskessaan hampaiden välissä, kunnes kukaan ei enää näe, ja se sylkäisee sen johonkin jemmaan. Joten Pepsin kanssa on ollut melkoinen työ tunkea tabletti kielen vierestä syvälle nieluun, ja katsoa ettei se kohta loju lattialla ahneempien syötäväksi!


Helatorstaina mentiin Eican kanssa Korsoon Amstaffiyhdistyksen järjestämään tokokokeeseen, jonne olin edellisenä sunnuntaina saanut vielä paikan. Kokeen tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki ja mukana oli kaksi harjoitusarvostelijaa. Alossa koiria oli 18, ja meidät oli jaettu kolmeen ryhmään suorittamaan liikkeitä. Oltiin Echon kanssa kolmannessa ryhmässä, jossa koiria oli 7.


Kaisa Lähdesmäki arvosteli meidät seuraavasti:


Luoksepäästävyys 10


Paikalla makaaminen 9,5 (Annoin maahan-käskyn hiukan muiden jäljessä, ja Eicca katseli tovin yleisöä vaikka muuten makoilikin rauhallisena)


Seuraaminen kytkettynä 9 (vaikka kontakti säilyi hienosti, otti muutamassa kohdassa aavistuksen väljyyttä)


Seuraaminen taluttimetta 9 (sama kuin hihnassa seuraamisessa)


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (upea suoritus, sanoi tuomari)


Luoksetulo 8 (pisteet tippuivat omasta vartaloavusta luoksetulon yhteydessä ja Echon hypystä sivulletulossa)


Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (annoin kuulemma vartaloavun, ja näin tein varmasti, vaikken tiedä miksi kun Echo ei sitä tarvitse, enkä koskaan muulloinkaan tee)


Estehyppy 9,5


Kokonaisvaikutus 9 (Echo tuumasi jonkin liikkeiden välissä tunnistavansa yleisön joukosta jonkun, ja oli kiinnostuneena lähdössä sinne, jolloin suorastaan ärjäisin sille, tästä meni kuulemma piste, muuten olisi ollut täysi kymppi)


Pisteet yhteensä siis 182,5 ja sillä luokkavoitto ja kunniapalkinto! Tuomari kehui useaan kertaan meidän yhteistyötä, ja sitä että koira suorittaa iloisena ja varmana liikkeet. Tuomari sanoi palkintojen jaossa toivovansa, että näkee meidät vielä tokokentillä:) Joten eiköhän me jatketa vielä TK1:n jälkeenkin (jos nouto joskus onnistuu:D)


Tekisi melkeinpä mieli kiittää kasvattajaa ihanasta koirasta, jonka kanssa kaikki tekeminen on hauskaa! :P

perjantai 8. toukokuuta 2009

Onneksi Olkoon Pepsi 13 vuotta 7.5.2009!


Pepsi (Dancing Skies Red Rhapsody) täytti eilen 13 vuotta! Syntymäpäivää juhlittiin herkkutikuilla, maksalaatikkokakulla ja erilaisilla peleillä ja leikeillä (boomis, patukkapeli, aarteenetsintä eli esineruutu) ja lapset tekivät Pepsille hyppyradankin pihalle.

Pepsi on vanhentunut charmikkaasti, jaksaa vielä hyvin ja innostuu kaikesta, rakastaa liikuntaa ja juoksemista, nauttii metsälenkeistä koko lauman kanssa ja hyppii ja kiipeää lähes entiseen malliin. Posket ovat jo harmaat ja kasvot hiukan kuopalla, mutta ryhti on tallella ja askel kevyt, laukkaa ylämäkeen yhtä vauhdikkaasti kuin muutkin. Onneksi terveyskin on toistaiseksi hyvä, eikä vanhuuden nivelrikkokaan ole vaivannut vielä. Ruoka maistuu, no miksei maistuisi kun tarjolla on raakoja kasvissoseita ja raakaa lihaa vaihdellen broilerista loheen, nautaan, hepoon, lampaaseen jne, ja luitakin vedetään useita kertoja viikossa.

Olin Echon kanssa ensimmäistä kertaa tokokokeessa Jokelassa 4.5. Tuomarina iltakisassa oli Hannele Pörsti. Mikrosirun luenta ei ensin ottanut onnistuakseen kun laitteesta loppuivat juuri meidän vuorolla patterit ja sitten siihen tuli muutakin vikaa, ja jouduin pitämään Echoa paikallaan aika kauan kun laitteella yritettiin hakea sirua ja virrat katkesivat aina välillä ennenkuin ehti saada sirun tiedot. Tunnistusmerkinnänlukija oli kyykyssä Echon toisella puolella ja minä toisella ja tunnelma oli Echon mielestä vähän liian tiivis, kun ei muutenkaan pidä likistelystä eikä väkisin koskettelusta. Saattaa olla, että jomman kumman kenkä osui häntäkarvoillekin, jolloin Echo alkoi kiljua ja yritti riuhtoa itsensä tilanteesta pois. Hmmm..
Rauhoitin sen päättäväisesti ja kerroin että nyt luetaan siru, mutta mietin jo, että kuinka käy tuomarin luoksepäästävyyden tuon jälkeen... Kiitos Laineen Elinan tehtiin Echolle muutama tuomarin luoksepäästävyys, jossa Elina lähestyi ja antoi namia ja välillä minä palkkasin. Sitten alkoi kehä.

Luoksepäästävyys 5 (väisti tottakai tuomaria, jolla oli samanvärinen takki ja samanlaiset lasitkin kuin mikrosirun lukijalla :D)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7 (alkoi ensin haistella maata hyvin EI-Echomaiseen tapaa samasta kohdasta, jota edellinenkin koira oli nuuhkinut, mutta samantien palasi tiiviiseen seuraamiseen hyvällä kontaktilla. Sähläsin kuulemma itse jotain hihnan kanssa)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (Echo kiljaisee aina liikkeellelähdössä joka kuulemma laski pisteitä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (Olikohan tässäkin liikkeellelähtökiljahdus, koska muuten oli varmasti täydellinen liike?)
Estehyppy 7 (101% varmasti esteen hyppäävä koirani lähti liikkeelle käskystä hyppy, ja PYSÄHTYI HAISTELEMAAN ESTETTÄ. Ehdin huokaista jotenkin jolloin koira palasi samantien itse sivulleni ja annoin uuden käskyn, jonka jälkeen täydellinen hyppy, seisominen ja loppuasento)
Kokonaisvaikutus 8
Eli yhteensä 173 pistettä ja näillä saimme suureksi yllätyksekseni kolmannen sijan!!

Nyt ollaan tehty muutamia tuomarin luoksepäästävyystreenejä eri paikoissa niin, että palkka on suuri, eri ihmiset ovat lähestyneet tuomareina.
Seuraava koe 16.5. Jokelassa, joten siihen mennessä on kaiken oltava koossa:)

Ojangossa käytiin eilen torstaina 7.5. tottis- ja ketteryysvuorolla, tavattiin Niinan kanssa tuntia aikaisemmin ja otettiin Niinan poikien, Caddyn, Echon ja Javan kanssa tokoa ja telineitä, sekä Echolle luoksepäästävyyttä. Muun ryhmän tultua tehtiin yhteistreeninä häiriötä, kaikki olivat yhtä aikaa kentällä tekemässä ohituksia, pysähdyksiä lähekkäin, yhteispaikallaanmakuuta, telineitä, pöytiä. Ja muutama luoksepäästävyys lisää Echolle:)
Javan tokoilut Nemon kanssa samaan aikaan kentällä ja yhteisellä paikallaanmakuulla meni TOSI hyvin, hienot seuraamiset, pysähdykset, käännökset, jättöliikkeet. Java kävi myös tekemässä telineet ja meni ne tosi hienosti, vaikkei pitkään aikaan ole niitä tehnytkään!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Tokoa Tytin opissa Jokelassa, Niinan kanssa Keinukalliossa ja Hannelen kanssa pikatreeni

Nyt on varmaan siirryttävä päivittämään viikoittain, sen verran kuitenkin tapahtuu (tai sitten ei), että helpompi käsitellä asiat loppuviikosta.

Maanantaiksi 27.4. olimme sopineet Jokelaan Tytin kanssa tokotreffit aamupäivällä mitä ihanimmassa kevätsäässä +20 C. Sain nähdä Särkivaaran uusimman pentueen ja tavata myös koko lauman. Kiva nähdä muitakin isoja laumoja yhdellä kertaa. Rikki teki vaikutuksen, jotenkin tunnistin paljon Javaa vauhdissa ja luonteessa. Kiva oli myös nähdä Tytti treenaamassa Rikkiä, ja Samppa Töpöä.

Echo oli aamiaiseksi syönyt yhden naudan rustoluun, ja kenties sitä sulatellessaan vielä pari tuntia myöhemmin oli todella ei oma itsensä: hyvinkin hillitty ja rauhallinen vaikka teki innokkaasti. Olin mainostanut Echoa täysvilkkaana "sekopäänä", ja luonneanalyysini taisi vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta Echon olemuksen kanssa.

Sain Tytiltä todella monta hyvää pikkuvinkkiä ja isompaakin, vaikkei meillä varsinaisia ongelmia ole ollutkaan (paitsi 1x2 jättöliikkeissä). Jättöliikkeihin sain ohjeeksi treenata kaikkia tasapuolisesti, mutta enimmäkseen vain pysäytystä leikityksestä ja vähemmän koko liikettä. Näitä ei saa treenata sarjoissa niinkuin olen tehnyt, koska koira ennakoi. Kun niitä treenataan kaikkia, koira alkaa kuuntelemaan paremmin mitä ohjaaja kertoo ja keskittyy käskyihin. Lisäksi saatiin "läksyksi" treenata edestä sivulletuloa ilman luoksetuloa, niin että aluksi autan makupalalla hiljaista sivulletuloa ilman hyppyä ja kiljahdusta. Nyt harjoitellaan myös perusasentoa ja siitä liikkeellelähtöä ja pysähdystä heti muutaman askeleen jälkeen. Ja niin, että ohjaaja muistaa lähteä liikkeelle hitaammin! Seuraamisen käännöksiin oma jalka myös mukaan, koira seuraa vasenta ja kun vasen jalka aloittaa käännöksen molempiin suuntiin, se helpottaa koiraa lukemaan käännöksiä. Tempon vaihtelussa kävelystä juoksuun koiralle heti palkka kun se siirtyy raviin.

Kiitos Tytti!!

Näitä tein jo kaksi lyhyttä treeniä maanantaina ja heti alkoi sujua oikein.

Tiistaina tavattiin Niinan ja poikien kanssa Keinukalliossa tokotreenien merkeissä. Tein Javan kanssa pehmopatukalla ja Kongin frisbeellä leikittäin seuraamista ja jättöliikkeitä. Java on täysi ruutitynnyri, kiihkeä ja kuuma, ja sillä on mieletön saalisvietti, pitää myös lelusta kiinni vedettäessä eikä päästä irti. Nauttii voittamisesta mutta tuo heti lelun uudelleen vedettäväksi.

Caddyn kanssa tein yhtä aikaa Nemon ollessa kentällä seuraamista, käännöksiä ja täyskäännöstä (harjoittelin Caddyllä sitä miten teen Echon kanssa;). Caddyn seuraaminen on tällä hetkellä todella mieletöntä käännöksiä myöden. Jättöliikkeet menivät kaikki hienosti! Caddylläkin on tauko tainnut tehdä hyvää, suoritus vain paranee ja into on kova!

Nautin Caddyn kanssa sen kiihkeydestä tehdä kaikkea, vaikka se on muuten todella cool&calm aussie, joka ei tee itsestään numeroa samalla tavalla kuin laumamme muut minäminä-aussiet. Caddyn taistelutahto ja saalisvietti ovat aivan omaa luokkaansa ja se on helppo palkata patukalla koska tahansa. Tekee töitä hyvin myös makupaloilla, joten on siinä ja siinä kumpi vietti sillä mahtaa olla korkeampi. Saattaa jopa olla, että saalis.

Echon kanssa harjoiteltiin Tytin ohjeiden mukaan, nyt olin jo harjoitellut mekaanisesti käännöksiä ja täyskäännöksiä ja niistä pysäytyksiä niin että osasin ohjata heti oikeaan kohtaan sivulle. Jättöliikkeiden pysäytykset narupallolla menivät täysin oikein, samoin pari jotka kokeilin seuraamisen yhteydessä. Otettiin myös pelkkää edestä sivulletuloa, mutta niin että palkkasin satunnaisesti myös edessä, ja siitä ohjasin makupalalla sivulle, että tietää että makupala VOI myös tulla edestä, ei kannata ennakoida.

Lisäksi harjoiteltiin liikkeellelähtöä ja pysähdystä hitaammassa tempossa, nyt koira pysyy mukana ja on skarppi.

Lisäksi "kateellisena" katseltiin Niinan ja Novan esittämää noudon "harjoitusliikettä", joka siis oli aivan täydellinen!

Torstaina aamupäivällä ajoin Nahkelan kentälle pikatapaamiseen Hannelen, Konstan ja tyttöjen kanssa.
Echon kanssa tein edestä sivulletuloja, käännöksiä, perusasentoa ja palkkaa, liikkeellelähtöä ja parin askeleen jälkeen pysähtymistä, sekä jättöliikkeet seiso-maahan-seiso-maahan leikittäen narupallolla, ja siitä otin vielä liikkeestä käskyt, naksautus ja palkka pallolla välittömästi. Täyskäännöksiä tein myös, ja niistä makupala-apu.

Otettiin vielä yksi tuomarin tervehtiminen, joka meni superhienosti. Annoin vihjeen "hampaat" kun tuomari lähti kohti.

Java pääsi kentälle frisbeen kanssa pelaamaan, siitä otettiin muutama jättöliike istu-maahan-seiso lelulla, vähän seuraamista ja käännöksiä ja lopuksi Java pääsi agilityesteille, jossa se onnessaan sai tehdä muutaman hypyn, putken, a-esteen ja pari puomia. Oli vähällä ettei se mennyt sekaisin, luulen että sillä on muistin lokeroissa agilityesteet jotka Helen opetti sille New Mexicossa ennen meille muuttoa!

Kotiin tultuamme otin Echon kanssa vielä muutaman toiston jokaista, meni todella loistavasti!

Treenit Ojangossa, tokoa muuten vaan ja Juha Korrin viettiseminaari viikolla 17

Koirat ovat lenkkeilleet mamman kanssa pitkiä metsälenkkejä kuivassa ja pölyisessä metsässä, josta löytyy kuitenkin aina joku oja, jossa on seisova limainen vesi. Sinne on PAKKO päästä mahaa myöten. Turha sanoakaan, että kotona hiekkaa suunnilleen lapioidaan. Eräänä aamuna isäntä oikein pelästyi (ja sai hepulit 13 koiravuoden jälkeen;)) noustessaan sängystä, kun astui makkarissa ensimmäiseksi hiekkalaatikolle. Johon minä totesin, että onneksi on vain hiekkaa, jonka saa sentään imurilla ja mopilla pois, eikä mitään vakavampaa... Okei, hiekkaa tai oikeammin metsämaan kuivaa pölyä, oli lattialla reilun neliön verran ihan reippaasti, vaikka Java oli ollut kuivumassa 2h ennen nukkumaanmenoa :O eikä ollut kurainen metsävaelluksen jälkeen.

Torstaina 23.4. oltiin Niinan ja poikien kanssa Ojangossa ottamassa telineitä ja tokoa.

Caddylle otin telineet kokonaisuudessaan, sekä merkillelähetyksen ja pöydät. Caddy oli aivan innoissaan ja teki kaikki täyden pisteen suorituksina, ainoastaan pituushypyssä oli vähän liikaa intoa ja hyppeli miten sattui, kunnes hillitsin vähän ja teki hyvän hypyn. Myös merkillelähetys onnistui ensimmäisellä ja ainoalla kerralla täydellisesti, ja siitä pöydillelähetykset juuri sinne minne ohjasin.

Echon kanssa otettiin tokoa, ja Niinan ehdotuksesta kehääntulo mikrosirun lukemisineen ja koiran tarkistuksineen, sitten tuomarin luoksepäästävyys, ja muutama liike sarjoissa ilman palkkaa. Seuraaminen meni hienosti ja tiiviisti ja käännökset olivat hyvät. Ainoa, johon nyt kiinnitän huomiota on täyskäännös ja siitä pysähtyminen. Juoksukin meni hyvin.
Jättöliikkeet kokeiltiin, ja vaikkei ennakoinut, tarjosi asennon 1x2 mikä vain. Tehtiin niin, että Niina otti naksuttimen, ja annoin Echolle pienen avun. Niina myös huomasi, että minun on oltava tarkka äänenpainon kanssa antaessani käskyä, maahan tule matalalla äänellä, ja seis-so pehmeästi. Tämän jälkeen jättöliikkeet menivätkin hyvin, pari palkkasin pelkällä oikealla pysähtymisellä ja pari koko liikkeen suorittamisesta. Leikitin myös narupallon kanssa, oikeasta liikkeestä naksautus ja pallo lensi. Estehyppy meni hyvin, siinä ei ongelmaa. Paikallaanmakuu otettiin Novan kanssa, meni hyvin.
Luoksetulo: tuli vauhdikkaasti ja jäi hienosti eteen (ilman törmäystä;)). Kunnollinen sivulletulo vaatisi pienen käsiavun, ilman sitä hyppää kiljahtaen ja jää hiukan vinoon.

Echolle otin vielä telineet ilman pöytiä, ja kaikki telineet menivät loistavasti. Tikapuut vaakatasossa menevät nyt hyvin, mutta pysähtymisen vikalle askelmalle opetan vasta myöhemmin samoin noston alas. Keinukin meni hienosti, Echo istuu keinulle oikeaan kohtaan ihan itse.

Pepsi-vaarikin pääsi telineille ja vauhtia riitti! Meni putket, keinut, tynnyrisillat ja tikkaat vaakatasossa hienosti. Tikkaat meni ekan kerran mallikkaasti mutta kun ajattelin, että otetaanpa toisenkin kerran, Pepsin takajalat putosivat, autettiin se Niinan kanssa takaisin, jonka jälkeen Pepsi ei olisi kolmatta kertaa tahtonut mennä. Autoin makupaloilla ja meni ihan ok. Tämän jälkeen Pepsi menikin itse tokoesteelle joka oli korkeimmassa asennossaan, ja hyppäsi yli ihan hyppäämisen ilosta omaksi riemukseen muutaman kerran! Onni on omistaa elämäniloinen ja ja edelleen kaikesta innostunut vanha koira! Pepsihän täyttää 7. toukokuuta 13 vuotta!

Sunnuntaina 26.4. olin kuuntelemassa Juha Korrin viettiseminaaria Dog&Catin hallissa Porvoossa. Täytyy sanoa, että Juha on vakuuttava luennoitsija, jolla on valtava kokemus. Jatkona Mia Skogsterin viime syksyiseen viettiluentoon Juha Korrin kokopäiväseminaari esimerkkikoirakkoineen antoi valtavasti lisää ja vahvisti omia käsityksiä. Juha Korrin koiranlukutaito on myös todella vakuuttava: hän näki heti, että eräs esimerkkikoirista on koulutettu pakotteilla, kun koira näytti muuten vain yleisön silmiin vilkkaalta ja innokkaalta ja haukahteli ja kiljahteli sen vuoksi. Koira siis purki ahdistusta ja stressiä pakotteiden vuoksi tiettyjen liikkeiden yhteydessä.
Dog&Catin liikkeestä oli tietenkin pakko ostaa pari lelua kotiin, sanoinpa myyjälle että pitää varoa ettei itse leiki näillä ensin;) Kotiin tulivat Kong Wubba vinkuva ja pehmopatukka paksusta teddykankaasta. Sikahyvät lelut, testattu on jo, koirat tykkää kummastakin:)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Tokoa ja raunioita viikolla 16

Tiistaina 14.4. oltiin tokoilemassa hakuporukalla Paijalassa. Tarkoituksena ottaa Echolle tokotreeniä: varsinkin seuraamista ja jättöliikkeitä. Tehtiin Anun kanssa toisillemme niin, että toinen oli liikkeenohjaajana, ja palkata sai :) Seuraamiset hihnassa menivät hyvin, käännöksineen. Ilman hihnaa Echo alkoi ennakoimaan saman tien jättöliikkeitä vaikkei käskyä tullut. Joten avitin seuraamista naksuttimella ja nameilla pidempiä pätkiä. Jättöliikkeitä kokeilin lelun (pallo) kanssa ihan erikseen leikittämällä ilman seuraamista, mutta Echo kävi ehkä pallosta niin ylikierroksilla että käsky kuin käsky meni veikkaukseksi :O koiralla, joka on suorittanut BH:n hyvin arvosanoin ja osaa jättöliikkeet vaikka unissaan! Joten nyt piti alkaa miettiä tarkkaan miten tehdään. Vein takaisin autoon ja otettiin Anulle ja Roosalle siinä välissä, ja konsultoin Pipsaa ja Niinaa. Otin myöhemmin Echon uudestaan autosta hetkeksi, tehtiin avun kanssa seuraamista ja jättöliikkeet, jotka menivät kaikki nyt täysin nappiin. Superpalkka, ja siihen lopetettiin.
Yhteispaikallaanmakuu otettiin vielä Roosan, Novan ja Mustin kanssa, se meni hyvin (kuten aina, vaikka ei saa liikaa tuudittautua että osaa tuo pomminvarmasti)...

Sen jälkeen olen tehnyt pihassa treenejä Pipsan neuvojen mukaan eli autan niin paljon kuin tarve vaatii. Itse tajusin myös sen, että ollaan tehty jättöliikkeitä melko paljon, mutta seuraamista ei muuta kuin käännöksiä ja tiiviitä pätkiä, joten peiliin on taas katsominen miksi koira ennakoi seuraamisessa.
Nyt ollaan tehty sarjoissa maahan ja seiso mutta vain toista per treeni. Seuraamista hihnan kanssa ja ilman, ilman hihnaa vahvempia apuja ja pidempää seuraamista paljon palkan kanssa. Naksuttimella niin, että 5 askeleesta 7 askeeleeseen ennen naksautusta ja 10 askeleeseen ennen naksautusta jne.

Raunioilla oltiin oman porukan kanssa torstaina 16.4. Ennen raunioita kävin Niinan kutsusta Javan kanssa herrasmiestollereiden Nemon ja Novan kanssa remmilenkillä, mukaan liittyivät myös Heidi, Pablo ja Yngwie (kaksi jälkimmäistä käyttölinjaisia kultaisia Ruotsista). Javalle teki tuo lenkki tosi hyvää.

Rauniotreeneissä otettiin Echolle kiintorulla, 6 "löytöä", joista 3 ensimmäistä samaan umpiroskikseen toistoina niin, että maalimies häivyttää käsiapua (Niinan idea!). Ensimmäisellä käsi näkyi roskiksen oven raosta maassa, toisella käsi oli raosta roskiksen sisällä, kolmannella roskis oli kokonaan kiinni. Otti hienosti rullan ja toi sen myös hyvin. Taisi ekoilla heittää sen 20cm ennen kättäni, mutta paransi sitten. Kolme muuta piiloa yksi kerrallaan ja niin, että koira sai ihan etsiä, kuitenkin niin, että maalimiehet olivat avopiiloissa, ekalla käsiapua enemmän, toisella vähemmän ja kolmannella ei. Kaikilla sai etsiä, ekalla lähetyksellä taisi juosta niin vauhdikkaasti, että nenä jäi matkasta, haju tuli jostain mutta vauhtia oli liikaa paikantaa piiloa, kunnes malttoi pudottaa vauhdin ja keskittyä hetken. Kaikilla piiloilla otti rullan todella hienosti, toi sen maltillisesti käteeni, tuli sivulle seisomaan, kiinnitin näyttöliinan ja lähetin näytölle, pidin liinasta vastaan mutta se ei koiraa haitannut. Kolmen viimeisen etsinnän aikana Echolle ammuttiin 9mm muutamia laukauksia, joihin se ei reagoinut. Katjan piilolla rauniokasan alla putkessa Echo oli ensin nuolaissut Katjaa naamasta, sitten napannut rullan pannastaan suuhunsa ja lähtenyt vauhdilla luokseni.
Radalla oli myös tulet ja savua.
Kaiken kaikkiaan todella hyvä treeni!

Parasta oli kuitenkin se, että Java odotti autossa, joka oli lähellä radan porttia, ja kuuli sinne jokaisen 9mm laukauksen joka koirille ammuttiin (kaikille koirille ammuttiin muutamia laukauksia), eikä se ollut muuta kuin rento ja rauhallinen! Joten voin sanoa, että siedätys muutama vuosi sitten on tehonnut pysyvästi!

Perjantaiaamuna tavattiin Hannelen kanssa Ojangossa tokon merkeissä. Kiitos Hannelelle treeni- ja vähän lenkkiseurastakin:) Seuraamisessa oli yksi ennakointi, mutta korjasin saman tien vahvistamalla apuja hetkeksi, sitten meni hyvin. Estehyppy meni loistavasti, Echo kääntää automaattisesti rintamasuunnan minua kohden hypyn jälkeen jäädessään seisomaan. Otettiin myös kehääntuloräpläystä ja tuomarin tervehtimistä muutamia toistoja. Lopuksi kokeiltiin vielä telineet ketteryyskehässä ihan kokeilun vuoksi pitkän talvitauon jälkeen, ja yllätys oli suuri, kun Echo meni myös tikkaat vaakatasossa, kuin keinulaudan ja tynnyrisillan, sekä pituusesteen tuosta vaan:) Pitkäkin tauko tekee tosiaan hyvää, uskokaa pois.

Maanantaina 20.4. käytiin talven jälkeen ekan kerran purometsässä kunnon lenkillä Serafian kanssa ja koirat saivat nauttia. Pari viikkoa sitten Purometsään johtavalla tiellä oli vielä niin paljon lunta ja lumisohjoa ja löllöä, etten uskaltanut sinne ajaa autolla.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Vihdoinkin!

Vihdoinkin sain aikaiseksi/ehdin päivittää blogia!

Lauantaina 21.3. olin Vapen järjestämässä luonnetestissä duunissa, ja sieltä kotiin tultuani Echo alkoi köhimään ja kakomaan. Arvasin heti, että nyt ei ole kurkussa mitään esinettä. Echo yski melko rajusti koko la-su välisen yön, ja sunnuntainakin yski vielä limaklönttejä, selvästi oli kuumettakin, veto pois. Pääsi ulos vain pienelle pissalle ja heti takaisin sisälle. Echo oli siihen itse tyytyväinen ja oli sisälläkin levossa. Su iltapäivällä sai olla koko perheen kanssa pihassa remmissä, ja jopa istuskeli nauttien kauniista auringonpaisteesta ilman hötkymistä ja hössötystä. Seuraava yö oli jo hiukan parempi eikä yskinyt kuin muutaman kerran, samoin maanantaina yskän ja kakomisen väli alkoi pidentyä. Maanantaina pidin vielä pihapissillä ja levossa, tiistaina taisi päästä tosi lyhyelle remmilenkille ihan mielenterveydellisistä syistä, vaikka Echo otti levon kyllä tosi coolisti seinille kiipeämättä. Tiistaina Echon yskä ja olo olivat jo huomattavasti parempia, toisin sanoen ei juurikaan enää yskinyt, joten pääsi vähän pidemmälle remmilenkille, ja keskiviikkona sitten metsään muiden mukana.

Jännitti miten muiden käy, saavatko tartunnan, kun Echolle ja Javalle oli varattu rokotusaika perjantaiksi 27.3. ja olin lähdössä Serafian kanssa lauantaina 28.3. Nykkiin.

Kumma kyllä toiset eivät saaneet tartuntaa ja päästiin rokotuksiin ajallaan. Javalla ja Echolla on passit, joissa on rabiesvasta-ainetestit, ja niiden takia rokotukset eivät olisi saaneet mennä pitkiksi.

Saatiinpa vielä eläinlääkäriltä kehuja, kun tarkasti koirien hampaat ja vihjesanallani "hampaat" kummatkin jäykistyivät paikoilleen ja antoivat moitteettomasti katsoa hampaat:D


Nykin reissumme aikana koirat olivat käyttäytyneet mallikelpoisesti ja isännällä oli ollut helppoa kahden lapsen ja neljän koiran yksinhuoltajana!



Raunioilla oltiin treeneissä pienen porukan kanssa torstaina 2.4.

Caddylle otin Niinan kanssa ennen muuta porukkaa pienen treenin hauskanpidon nimissä, ja se meni todella hyvin.

Echo oli varsinainen treenikoirani.

4 piiloa oli suunnitelmissani; jokaisella maalimiehellä irtorulla varalla (jos jotain sattuu kiintorullalle), koiralla kiintorulla kaulassa. Eka piilo roskis sen verran ummparina että käsi näkyy oven raosta. Maalimies ei kuitenkaan kuunnellut ohjeita kovin tarkkaan, ja koiraa lähettäessäni ovi oli ensin kokonaan kiinni, ja kun pyysin avaamaan niin että käsi näkyy, ovesta työntyi käsi joka piti irtorullaa, vaikka oli tarkoitus että koira ottaa kiintorullan ja irtorulla on varalla, jos jotain sattuu. Harmitti tämä sössiminen, sillä mielestäni maalimiesten on velvollisuus kuunnella ohjeet tarkkaan ja toimia tasan niiden mukaan, koska he ovat henkilöitä joiden varaan koiran koulutus rakentuu. Echo ei onneksi tästä säätämisestä ottanut paineita, vaan toi kiintorullan hienosti, vaikka oli jo lähetetty etsimään ennen tätä säätämistä.

Seuraavat kaksi maalimiestä olivat yhtä aikaa piiloissa, toinen maakaivossa lähellä polkua vasemmalla puolella, toinen keskikasan avopiilossa. Molemmilla käsi näkyvissä. Maassa oli vielä jonkin verran lunta. Huomasin, että Echo sai hajun kummastakin piilosta, yritti kauan tarkentaa maakaivoa joka oli lumen keskellä, mutta poikkesi aina välillä polun toiselle puolelle, josta sitten olikin käynyt hakemassa rullan suuhunsa Ritan luota, mutta minun luokseni palasi ilman rullaa, ja sitten palasi maalimiehelle, joka ei tiennyt ettei koira ole tuonut rullaa vaan luuli koiran tulevan näytölle, ja Echo sai palkan (minulla kun ei ole ollut liinaa näytölle, joten oli täysin oma mokani, sori kauheasti Rita!). Tämän jälkeen autoin Echoa maakaivolla, joka oli todella vaikea. Etsi kovasti muttei tajunnut hajun tulevan Toi hienosti kiintorullan ja meni näytölle. Otettiin vielä sama piilo Ritan kanssa, jolta oli siis hakenut rullan mutta tuli minulle ilman. Tämä meni todella hyvin.
Lopuksi otettiin vielä yksi piilo jonne Niina meni. Lähettäessäni koiraa etsimään se etsi intensiivisesti ja itsenäisesti, mutta yhtäkkiä huomasin kiintorullapannan (ehta norski) olevan maassa :O joten huusin Niinalle, että käyttää irtorullaa, luojan kiitos olin ne antanut mukaan varuiksi! Hienosti toi irtorullan käteen asti ja lähti näytölle käskystä.
Piilojen jälkeen leikitin Echoa patukalla, ja sille ammuttiin yksi 6mm paukku. Vilkaisi supersalamana nopeasti ääntä kohden ja jatkoi samalla sekunnilla leikkiä kanssani yhtä intensiivisesti kuin ennen laukausta.
Treenien aikana raunioilla oli ammuttu muutama paukku, ja Echoa hakiessani autosta radalle huomasin Caddyn läähättävän autossa hiukan, joten varsinaisten treenien jälkeen otin Caddyn vielä toiselle kierrokselle muiden kakkoskoirien kanssa (emme siis treenaa kahta koiraa kukaan itse treeneissä vaan kakkoset treenataan vapaaehtoisesti muiden kakkoskoiran ohjaajien kanssa, toim.huom.) Kaksi maalimiestä jotka kutsuivat koiraa, antoivat ilmaista kunnolla ennen palkkaa, ja tämä meni hyvin. Caddy ei itse asiassa ollut lainkaan paineistunut ottaessani sen uudelleen, ja teki töitä hauskanpidon nimissä iloisella ja reippaalla asenteella tällä kakkoskierroksella. Itselle jäi hyvä mieli!

Mietteitä:
- Kiintorullan säädöt pitää tarkistaa, jotta saa sen helposti suuhunsa ja kiintopanta varmasti pysyy kaulassa. Tuon kanssa on itselläni opettelemista edelleen.
- Maalimiehiksi tahdon henkilöitä jotka kuuntelevat varmasti ohjeet ja toimivat sen mukaan, sillä en halua kenenkään ryssivän treeniä väärillä toimilla piilolla. Myöhemmin ei ole väliä kun koira osaa koko kuvion, mutta tässä vaiheessa on erityisen tärkeää, ettei minun tarvitse huudella uudelleen ohjeita kun koira on jo lähetetty etsimään.
- Lyhyt näyttöliina mukaan näyttöön, itseäni oikein hävettää etten ole sitäkään käyttänyt. Toimii kuitenkin merkkinä maalimiehellä, jotta tietää että koira on näytöllä ja sen saa palkata!

Echon kanssa on tehty myös tokotreenejä.
- Seuraamista, josta palkka tulee oikeasta kädestäni takaa vasempaan käteen ja sieltä koiralle. Echon hiukan edistävä asento on parantunut tämän myötä, samoin se mielestäni kulkee paljon tiiviimmin nopeudestani huolimatta. Kertaus on opintojen äiti, joten näitä tehdään nyt paljon.
- Jättöliikkeitä; niissä minun on kiinnitettävä huomiota käskyyn ja äänenpainoon, että tulee joka kerran oikein. Huomaan, että Echo alkaa yllätys yllätys kiihtyessään toistaa samoja liikkeitä vaikka käsky onkin eri. Olen kuitenkin tehnyt 5 sarjoissa enkä ole sekoittanut liikkeitä nyt. Lisäksi alkoi ennakoimaan käskyn tuloa seuraamisesta, joten tein tietenkin yhden ja kahden askeleen seuraamisesta variaatiota pidempiin pätkiin 10 askelta, ja lisäksi pelkkä käsky leikin keskellä, oikeasta käskystä heti lelu palkaksi. Näihin nyt kiinnitettävä huomiota. Jättöliikkeissä ollaan treenattu myös paluutani koiran viereen; naksautus ja runsas palkka nyt siitä kun malttaa odottaa asennossa vaihtelevan ajan parista sekunnista jopa puoleen minuuttiin tai pidempään.
- Este; hyppää hyvin pelkällä käskyllä ilman käsiapua, ja jää seisomaan käskystä.

Lenkkeilty ollaan ihania pitkiä metsälenkkejä keväisessä metsässä, emäntä nauttii varmaan yhtä paljon kuin koirat:)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Pikkutottista Echon kanssa ke 11.3. ja ti 17.3.

Kävin Klondykessa tottistamassa ministi Echon kanssa Pipsan ja Niinan seurassa. Echon kanssa otin seuraamista nopeampaan tahtiin, avustuksella ja palkka oikeasta kädestä. Meni hyvin. Jättöliikkeitä, maahan ja seiso, meni hyvin. Paikallaanmakuu Novan ja Mustin kanssa, sekin meni hyvin. Näytin vielä Pipsalle meidän kapulan pitoa, ja saatiin hyviä vinkkejä, joita alettiin toteuttaa sekä kotipihassa pariin otteeseen lenkin päätteeksi, että pitkän lenkin jälkeen tiistaina 17.3.
Eli Echo istumaan eteen, rauhallisesti kapula suuhun alhaalta, oma käsi kapulan keskellä ja niin, että kapula jää kulmureiden taakse.
Sunnuntaina ja tiistaina kävin pitkän lenkin umpilumessa metsämaastossa, hakkuuaukeilla ja lopuksi pellolla. Sunnuntain lenkillä Java astui metsässä johonkin terävään, ja taas oli tienoo tassunjäljissä verinen:O Lenkki tehtiin kuitenkin kun ei Javaa näyttänyt vaivaavan, ja lumi oli puhdasta. Kotona leikkasin anturoiden välistä karvat pois ja varpaan sivusta löytyi pieni pistohaavan näköinen, joka vuosi edelleen hiukan. Desinfioitiin se Serafian lääkintäavun kanssa kunnolla ja laitettiin yöksi puhdas side.
Java ei ole jalkaansa nuoleskellut, ja otin sen tiistaina lumilenkille Echon ja Caddyn seuraksi, Serafian kanssa tehtiin pitkä lenkki. Java oli koirista ainoa joka ei lenkin päätteeksi ollut väsynyt, se pomppi syvässä ja pehmeässä lumessa pellolla sadan metrin matkan kuin vasikka kevätlaitumella.
Lenkin päätteeksi tein Echon kanssa seuraamista nopeammassa tahdissa (meni loistavasti) ja lopuksi muutaman kapulan pidon Pipsan vinkkien mukaan, nekin menivät mielestäni todella hyvin!
Pepsi siis ottaa metsälenkkien ja pidemmän rasituksen osalta vielä hetken aikaa rauhallisesti, vaikka hirveästi se olisi halunnut mukaan lähteä! Joutui kuitenkin jäämään pihaan lopun poppoon kanssa.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Parin viikon treenit: tottista, tottista, sairaskertomus ja rauniotreenit

Tottista to 26.2.: Niinan kanssa torstaitreenit Klondykessa.

Caddy: Nemon ollessa paikallaanmakuussa otin seuraamista, lyhyempää ja pidempää pätkää, täyskäännöksiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Meni ok, taisi edistää ja pienellä avulla otti oikean paikan.
Jättöliikkeitä: harjoiteltiin seiso avun kanssa, pysähdyin ensin itse ja otin kaksi askelta eteenpäin koiran seisahduttua, takaisin ja palkka. Sitten istu ei sujunutkaan, jäi seisomaan. Hidastin kunnolla istu-käskyllä, meni hyvin. Maahan meni hyvin. Sitten Caddy paikalleenmakuuseen Nemon tehdessä. Paikallaanmakuu meni hyvin.
Viimeisenä tehtiin yhdessä häiriökoiraseuraamista molemmat urokset kytkemättä, toinen seisoi paikallaan koira perusasennossa ja toinen seurautti ympärillä, itse asiassa oltiin todella lähekkäin. Sitten vaihdettiin toisin päin. Meni yhtä hienosti kuin ennenkin, molemmat urokset keskittyivät vain omaan duuniinsa.

Echo ja Nova tekivät yhtä aikaa. Otin seuraamista: kun vauhtini kovenee, Echon asento väljenee. Tähän otin apuja makupalasta on-off naksuttimen kanssa. Käännökset ja täyskäännös menivät hienosti. Jättöliikkeet menivät kaikki hienosti. Keskityn eniten omaan paluuseeni koiran viereen, jottei ennakoi istumista. Meni ok. Luoksetuloa: tuli niin vauhdilla että meinasin lentää kumoon. Paikallaanmakuu Niinan ottaessa Novalle luoksetuloa. Niina pyysi minua avustamaan sen verran, että pidin Novan pannasta kiinni hetken. Jätin Echon paikallaanmakuuseen n. 2m päähän. Novan lähtiessä hippulat vinkuen Niinan kutsusta Echo oli todella vähällä lähteä perään ja karjaisin sille maahan. Otettiin uusiksi sama juttu, ja Echo pysyi upeasti: palasin heti palkkaamaan ja vapautin kehujen kera! Otettiin vielä kolmaskin kerta ja sekin meni loistavasti!

Tottista kotipihassa su 1.3.:
Echon kanssa seuraamista pidempää pätkää avun kanssa ja ilman apua, nyt alkaa sujua paremmin! Jättöliikkeitä sekä paikallaanmakuuta ja niistä paluu, palkka ja vapautus. Meni hyvin! Käyttöesineen noutoa (kenkä): meni jopa ihan hyvin ;) Luoksetulon loppuasentoa: hyvin meni.

Caddy: Otettiin vauhdikkaampia seuraamisia ja jättöliikkeitä, erityisesti seiso ja istu. Annoin pienen avun ja menivät hyvin. Seuraamiset menivät hyvin. Otin myös pätkän ryömimistä, meni hyvin ja siihen jätettiin.

Javan kanssa seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa, kaikki meni hyvin ja Javalla riitti valtavasti intoa.

Pepsin kanssa pelailin hetken pallolla ja köydellä.

Pepsi alkoi äkillisesti ontumaan oikeaa etujalkaansa 25.2. Jalasta en löytänyt mitään, ainoastaan etujalan nostaminen ja taivuttaminen saivat Pepsin kiljahtamaan. Ajattelimme, että katsomme muutaman päivän mihin suuntaan menee, kun muuten oli kaikin puolin tyytyväisen oloinen, hyvä ruokahalu ja tahtoi liikkua. Maanantaina 2.3. tilasin ajan eläinlääkäriin, ja samana päivänä ontuminen alkoi selvästi "helpottaa". Keskiviikkona kävimme kuitenkin näyttämässä jalkaa eläinlääkäriasema Kauriissa ortopediaan ja kirurgiaan erikoistuneen Katja Liljan vastaanotolla. Katjan tutkiessa Pepsin kaikki jalat se reagoi sekä etujalan kääntelyyn (olkapää, todella vahvasti), että molempien takajalkojen taivuttamiseen. Päätettiin, että Pepsiltä kuvataan molemmat olkapäät sekä molemmat lonkat. Olkapäistä ei löytynyt mitään, ei siis myöskään kipeästä, joten Katja oli sitä mieltä, että pehmytkudosvammana hoidetaan kipulääkkeillä ja levolla. Molemmissa lonkissa sen sijaan oli nivelrikkomuutokset. Pepsin lonkat ovat Limanin arvioilla kummatkin B/B (kuvannut Axelsson/Mevet) Pepsin ollessa 3-4 -vuotias, ja Pepsillä on myös lonkista virallinen OFA-lausunto OFA Good. Lonkkia Pepsi ei ole kuitenkaan koskaan oireillut: ei ole ollut levon jälkeen jäykkä, ei ole ontunut kovankaan rasituksen jälkeen, on mielellään hypännyt joka paikassa, metsässä kallionkielekkeelle ja sieltä alas, puunrunkojen ja ojien yli, kasvojeni tasalle, autoon ja autosta pois, liikkuu kaikkia askellajeja ja ravi on maatavoittavaa ja takajalat venyvät ravissa pitkälle... Joten päätettiin, ettei toistaiseksi "hoideta" kuin kipulääkekuurilla silloin tällöin, jotta näen onko käytöksessä eroa, ja tietenkin säännöllisellä liikunnalla. Pepsi on hoikka poika, 22kg, sekin auttaa.

Raunioilla to 5.3.
Echon kanssa ensin treeni Niinan kanssa kahteen pekkaan. Tarkoituksena ottaa ensin helpompia piiloja joissa maalimiehellä aluksi selkeästi käsi maassa, sekä umpipiiloja, joissa kuitenkin myös aukko auki niin että käsiapu, ja vielä piilo jossa koira pääsee maalimiehen luo mutta mm:n käsi on lähellä vartaloa; ei niin selkeä apu. Ensimmäisellä lähetyksellä Echo purki kunnolla energiaa ja tarkasti yksinään kovalla vauhdilla koko oikean puolen keskialueen. Juoksi maalimiehen ohi muutaman kerran, ennen kuin haistoi hänet. Muistaakseni pyöri Niinan ympärillä ja tuli kerran ilman rullaa, joten lähetin sen uudelleen. Toi kiintorullan kauniisti käteen asti. Lähetin vasemmalle kasoille, joilla kävi itsenäisesti ja Niina sai aikaa mennä piiloon keskialueen kelaan pressun taakse. Echo tarkasti kasat itsenäisesti, mutta tällä välin kiintorulla oli lauennut toisesta pidikkeestä, enkä todella saanut sitä kiinni uudelleen... Koiraparka. Päätin kuitenkin lähettää sen uudelleen, näin että se sai hajun kelasta (aukko koira pään yläpuolella), ja sen jälkeen näin, että se teki kovasti töitä saadakseen irti heiluvan kiintorullan suuhunsa. Se sai sen, ja toi kauniisti minulle käteen. Lähetin näytölle, ja tässä vaiheessa muistin, että minulla on 6mm taskussani, jolla oli tarkoitus ampuakin, mutten ehtinyt. Kelalta kolmas piilo oli ns. kielletyn kasan toisella puolella tornin lähellä betonisen putken sisällä. Lähetin Echon etsimään, ja ammuin yhden 6mm laukauksen. Echo kääntyi ympäri ja tuli luokseni haukahtelemaan. Lähetin sen uudelleen, ja lähti etsimään vauhdilla. Tarkasti itsenäisesti myös keskialueen korkean betonipalkkikasan. Sai sitten hajun oikeasta suunnasta. Meni putkeen mutta tuli ilman rullaa! Jestas sentään. Lähetin uudelleen ja tällä kertaa otti heti rullan (teki töitä saadakseen sen suuhunsa), toi minulle käteen ja lähetin näytölle. Viimeinen piilo oli siirretyssä roskiksessa kentän edessä. Sinne lähetyksen jälkeen ammuin toisen laukauksen, sillä ei ollut vaikutusta. Etsi itsenäisesti, ja toi rullan hienosti suoraan piilolta. Näytölle, ja siihen jätettiin treeni.

Mietteitä: En tiedä oliko tuolla kiintorullan laukeamisella vaikutusta koska kiintorullaa ei ole vielä harjoiteltu kovin montaa kertaa. Peevelin kiintorulla, Erkka joutui pihtien kanssa sen kiinnittämään uudelleen.

Caddy: oli varsinaisessa rauniotreenissä koko porukan kanssa. Halusin, että ammutaan 9mm kun se kerran oli mukana. Caddy oli jo kuullut ampumista autoon, ja ottaessani sen viimeisenä radalle se oli vähän pois tolaltaan. Leikitin sen kuitenkin ja vein radalle. Halusin, että lähetykseni jälkeen ammutaan yksi laukaus. Ihana ystäväni Niina kysyi vielä minulta että ootko tosissas, ja katsoi silmiin. Juu juu, vastasin. Niinpä lähetin Caddyn ja laukaus ammuttiin. Caddy kääntyi saman tien ympäri ja jäi haahuilemaan eteeni. Kiersin rekan perävaunuhässäkän ja lähetin sen uudelleen, eikä kovasti irronnut. Lähdin puolittain Caddyn mukaan, ja usutin sitä kysymällä kuka siellä on, jolloin lähti. Sai hajun kaksiosta, jossa umpipiilo, ja alkoi ilmaista kaksion ovella todella hyvin siihen nähden, että paineistui pamauksesta. Sen jälkeen etsintä sujui mallikkaasti ja kohtuullisen Caddymäisesti, ja ilmaisut olivat hyvät. Toinen piilo löytyi aidan umpiroskiksesta ja kolmas oli kela, jonka oviaukko oli pressulla ummessa. Näiden ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa. Pyysin ampumaan kolmannen piilon palkkauksella (ruoka) toisen laukauksen, johon Caddy ei reagoinut kuin kääntämällä toisen korvansa ääntä kohden, mutta ei hätkähtänyt eikä keskeyttänyt palkan syömistä. Patukkaleikki oli kuitenkin vähän liikaa lopuksi, leikki minun kanssani muttei muiden kanssa, ja pakatessamme tavaroita pöydältä reppuihin Caddy lähti patukka suussaan autolle odottamaan.

Mietteitä: Olin itse taas kerran turhan hätäinen ja ahne, ja seuraavan nukkumattoman yön jälkeen päätin rangaista itseäni sanomalla joka aamu peilin edessä 50 kertaa: olen huono ohjaaja enkä osaa vieläkään lukea koiraani. Toisaalta olisin tosiaan voinut olla ottamatta yhtään laukausta Caddyn vuorolla koska se oli selvästi hiukan pois tolaltaan ottaessani sen autosta, mutta toisaalta Caddy ei enää nuorru, eikä minun tarvitse asettaa sitä välineeksi omaan tavoitteeseeni, vaikka se onkin aina ollut todella hyvä. Caddy ON HYVÄ ja se kokosi itsensä jälleen todella hienosti tehdäkseen työnsä loppuun mallikelpoisesti, kunnon aussie siis. Caddy täyttää 28.3. 11 vuotta, ja päätin pohdintojeni lopputuloksena, että Caddy saa asteittain jäädä eläkkeelle, johan se on töitä tehnytkin. Muutamat kivat treenit vielä tehdään ja ammutaankin, mutta katson että palkkauksen tms yhteydessä. Jälkeä tullaan tekemään edelleen, tottista tietenkin ja esineruutua, eli ei Caddykään jää toimeettomaksi vanhemmaksi herraksi.

Kiitos taas kerran Niinalle osallistumisesta pohdintoihin, annoin Niinalle luvan, että saa huutaa minulle treeneissä (Nemon sijaan;-), siis ei Niina Nemolle huuda juuri koskaan mutta samoissa treeneissä Nemo oli menossa toiseen suuntaan kuin Niina halusi ja Niina karjui radalla ja sai siitä itselleen morkkikset, joten lupasin että mulle voi huutaa jos tekee mieli ja teen jotain tyhmää, vrt. ammutaan juu koiran lähetyksessä).

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Lyhyet tottikset kotipihassa su 22.2.

Echo: Muutamien askelten pituista suoraa seuraamista, jossa tarkoituksena vain oikean paikan pitäminen ja "ei-hypähtely". Mietin itse tarkkaan omaa palkkaamistani, makupalat olivat oikeassa kädessä ja syötin ne vasemmalla, naksutin oli vasemmassa. Nämä muutamat seuraamispätkät menivät loistavasti, olin enemmän kuin tyytyväinen! Echo piti hienosti paikkansa sivullani, ei edistänyt sitä vähääkään, eikä kulkenut väljästi.
Jättöliikkeet parin askeleen seuraamisella: seiso, maahan, istu. Meni yhtä täsmällisesti kuin aina.
Luoksetuloa eteentulolla: jätin istumaan. Ekalla ennakoi ja lähti ennen kuin kutsuin. Otin tokan niin, että palasin hetken kuluttua Echon luokse ja palkkasin sen paikallaan istumisesta. Kolmannella tuli kun kutsuin. Echo tulee aina yhtä vauhdikkaasti ja mallikkasti. Tuota täytyy vain hiukan harjoitella, ettei tosiaan ennakoi koskaan.
Kapulan noutoa: malttoi upeasti sivullani ja lähti käskyllä vauhdikkaasti noutamaan. Toi kapulan kauniisti ilman heittelyä ja malttoi jopa istua eteeni. Naksautin heti kun istahti ja otin kapulan. Meni mielestäni todella hyvin, joten tehtiin tässä välissä seuraamiset ja muut ennen kuin tehtiin toinen kerta. Sekin meni yhtä hyvin kuin ensimmäinen, joten siihen jätin homman tietenkin.

Caddy: Seuraamista ja pysähdyksiä. Meni hienosti, hyvä kontakti. Käännöksiä muutama, nekin meni hyvin ja naksautin heti käännöksestä ja sai palkan. Luoksetuloja eteen muutaman askeleen päästä, tuli ihan hyvin. Hiukan puutteellinen eteentuloasento, sitä sain korjata käsiavuilla. ömi
Ryömimistä: Ensin meni itse asiassa todella hyvin, monen askeleen ryömiminen. Siihen olisi pitänyt jättää, mutta ahneena ajattelin, että otetaan nyt vielä toinen pätkä, jolloin Caddy teki pari askelta ja pysähtyi haukkumaan. Joten jouduin tätä tekemään muutaman kerran että sain jätettyä hyvään kohtaan, mutta hiukan harmitti.

Pepsi: Iisak vei piiloon korkokengän ja työhanskan, joita Pepsi sai etsiä. Löysi hienosti ja sai paljon palkkaa:)

Raunioilla torstaina 19.2.

Java pääsi ensin Nemon kanssa remmilenkille, kiitos vielä ehdotuksesta Niina! Javasta näkee, että se pitää Nemosta kovasti, mutta ollaan menty mennään bussilla -tekniikalla, eli koirat eivät kummemmin kuonokkain haistele toisiaan. Jo vuosia sitten kun treenasimme yhdessä BH-kokeeseen, Java näytti tykkäävän kovasti Nemosta.

Treeneissä Caddy (Echo ylimääräisen anturan haavan vuoksi edelleen sairaslomalla):
Meteliä ei ollut, joten otin häiriöhenkilöitä kuljeksimaan pitkin rataa, sekä 3 umpipiiloa ja viimeiseksi talo, jossa maalimies seisoi pimeässä huoneen nurkassa oviaukon vieressä. Palkkasin joka löydöllä koiran itse, otin hallintaan ja lähetin uudelleen etsimään. Haukutin ennen radalle tuontia muutaman kerran, ja pelattiin köydellä hetki. Hallinnasta ei ollut tietoakaan kun radalle mentiin, mutta ei sen väliä kun motivaatio oli niin korkealla (jälleen). Irtosi lähetyksellä kuin nato-ohjus ja lähti itsenäisesti tutkimaan kasoja jonne osoitin. Eka mm oli roskiksessa aidan takaosassa, todella vahva ilmaisu. Kesti hiukan ennen kuin ehdin piilolle, mutta Caddyä se ei haitannut, ilmaisi reippaalla haukulla vielä kun olin jo paikalla. Kehuin kovasti ja avattiin yhdessä roskis, pyysin maalimiehen ulos, hänkin sai sanallisesti kehua, palkkasin itse makupaloilla. Caddy oli hetken ihmeissään kun maalimies ei palkannut mutta selvisi nopeasti hämmennyksestä, eikä ollut ongelmaa lähettää sitä eteenpäin etsimään. Irtosi yhtä hyvin kuin ekalla lähetyksellä. Toinen mm löytyi kaksiosta radan taka-osasta aidalta. Haukkui yhtä vahvasti kuin ekalla kunnes tulin piilolle ja kehuin. Avattiin taas piilo yhdessä ja palkkasin koiran itse. Sitten lähetin jälleen hakemaan. Kolmas mm löytyi ns. "kielletyn alueen" toiselta puolelta läheltä tornia maassa olevasta kapeasta betonirenkaasta. Vaikeakulkuiset betonikasat hidastivat omaa saapumistani piilolle, mutta Caddy ilmaisi yhtä vahvasti ja tauotta kunnes saavuin piilolle ja kehuin koiraa. Viimeinen mm oli talossa, mutta etsitytin vielä kasan radan oikeasta reunasta. Saavuttuamme talolle sai hajun nopeasti, kiersi kerran talon läpi ja meni sisään uudelleen. Alkoi haukkua siellä mutta tuli minua ovelle vastaan. Pyysin näyttämään missä mm on, ja Caddy paineli huoneeseen jossa seisova maalimies oli pimeässä nurkassa. Ilmaisu oli varmasti sääntöjen mukaan hyväksyttävissä, ja näytti mm eikä jättänyt häntä enää, mutta ehkä tuo rakennus, jossa haju risteilee eri tavalla, ja seisova maalimies saivat ilmaisusta vähän erilaisen. Kehuttiin kovasti, palkkasin itse taas koiran sekä makupaloilla, että leikitin köydellä. Erittäin hyvä treeni, ja radalla haahuilevat henkilöt eivät vaikuttaneet Caddyyn mitenkään.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Lähiöetsintää to 12.2.

Olimme Sarin ja Jaden sekä Niinan ja tolleripoikien kanssa tekemässä lähiöetsintää torstaina Pavin korttelissa. Pakkasta muutama aste ja maa lumessa.

Tein molempien poikien osuuden partiointina koira valjaissa ja liinassa, sekä pk-liivi päällä.

Echo: Oli todella innoissaan saatuaan varusteet ja kiintorullan kaulaansa. Maalimiehillä oli kuitenkin irtorullat mukanaan, jotta koira varmasti käy ihmisen luona, ja Echo sai valita kumman ottaa. Lähdettiin ylös lumista kalliota ja sai aika nopeasti hajun ihmisestä, koska ilmavirta toi hajua meitä kohti. Echoa ei haitannut vaikka olin liinan päässä todella jarruna, yhtä kovaa mentiin. Mm oli teräsverkkoaidan ja rengaspinon välissä ja Echo pujahti sinne, toi minulle saman tien irtorullan (kauniisti käteen asti, palkkasin siitä namusilla). Otin sivulle ja lähetin näytölle, jarrutin liinalla reippaasti, ei haitannut. Näytöllä meni Niinan mukaan heti itsestään maahan ja sai palkan. Lähdettiin jälleen partioimaan parkkipaikan sivusta eteenpäin jäistä ja liukasta tietä, mutta koira kuunteli hienosti kun pyysin hollailemaan etten liukastu. Otti hyvissä ajoin hajun aidalla olevasta pressukehikosta ja haki sieltä irtorullan. Meni kuitenkin tarkastamaan vielä kehikon toista puolta ja pudotti rullan suustaan. Oli itsenäisesti tuomassa samaa rullaa minulle, mutta kutsuin luokse ja lähetin uudelleen, pyysin Saria laittamaan käden maahan ilman rullaa. Echo kävi kehikolla ja otti kiintorullan suuhunsa, toi todella kauniisti sen käteeni asti (siitä jälleen palkka). Näytölle hienosti ja siellä palkka. Jatkettiin matkaa, ja otti seuraavasta hajun jo kulman takaa. Roikuttuani jonkin aikaa liinassa päästin kulman jälkeen otteeni liinasta, ja Echo syöksyi vajaa 10 m rakennuksen seinustalla olevan maalimiehen luokse. Toi irtorullan (jälleen käteen asti kauniisti), taas näytölle ja palkka. Vielä partioiden neljänteen kohteeseen, kävelytie nousi ylös ja vasemmalle puolelle laskeutui jyrkkä puustoinen rinne matalan betonisen teollisuusrakennuksen sivuun, jossa mm oli. Echo juoksi suoraan sinne minun roikkuessa painona liinan perässä, otti kiintorullan (muuta ei ollut) ja toi taas hienosti sen käteeni. Näytölle ja palkka.
Echo tekee töitä aina yhtä kovalla moraalilla ja 100% keskittyneenä, vie suorituksensa varmasti loppuun. Selvästi peukalossa edelleen oleva haava tuntui hiukan ikävältä lumisessa kalliomaastossa, mutta ei estänyt työn tekoa.

Caddy: Haukutin lyhyesti ja leikitin hetken ennen hommiin lähtöä. Releitä pukiessa (valjaita, liiviä ja liinaa siis) Caddy näytti siltä että oli pihalla kuin lumiukko että mitä me täällä nyt tehdään, mutta kun lähdettiin kulkemaan, se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä. Otti hajun ekasta kohteesta jo 20 metrin päästä, ja koira joka ei hihnassa koskaan vedä, veti minua liinassa niin että hyvä kun pysyin perässä. Päästin jossain kohdassa irti kun paineli suorinta tietä pöpelikön läpi ja matalan aidan yli hypäten. Ilmaisi löydön vahvalla ja itsevarmalla haukulla, eikä reagoinut siihen, että saavuin paikalle. Maalimies palkkasi kesken haukun. Lähdimme kiertämään pyörätietä pitkin. Kadun kulmauksessa oli puustoa ja pusikkoa, ja lähetin Caddyn sinne. Löysi heti maalimiehen ja ilmaisi sen hyvin. Jatkoimme jalkakäytävää eteenpäin, seuraavassa kadunkulmauksessa oli jälleen puustoa ja pusikkoa, Caddy halusi tarkistaa sen itse. Jatkettiin katua pitkin, ja Caddy sai nopeasti hajun uudesta maalimiehestä, veti minua kunnolla liinassa noin 30 metriä. Maalimies löytyi teollisuushallin ja jyrkästi nousevan kävelytien välisestä rinteestä pusikosta.
Caddy on todella itsevarma ja jaksaa keskittyä hommiin. Eikä väsy, intoa ja moottoria riittää.
Olen todella tyytyväinen siihen, mitä olemme syksyn ja talven aikana saavuttaneet.

Kiitos Niinalle ja Sarille loistotreenistä! :)

tiistai 10. helmikuuta 2009

Nakkitreeni kotipihassa ma 9.2.

Caddy: Seuraamista, lähinnä yhden ja kahden askeleen, käännöksiä oikealle ja vasemmalle ja pysähdys. Meni ok. Teki jälleen tosi innokkaasti ja hyvässä vireessä (haukutin pari kertaa aluksi ja palkkasin hetken patukalla). Käyttöesineen noutoa ja luovutusta, lähinnä siis tuota jälkimmäistä: meni paremmin kuin aikaisemmin, tuli lähemmäs. Otin myös pelkkää edessäistumista ja annoin hetkeksi kengän suuhun, palkka siitä ja vapautus. Jättöliikkeistä seisomista: käskyn jälkeen jatkoin askeleen ja kaksi askelta eteenpäin, peruutin taaksepäin ja heti palkka ja vapautus. Meni ok. Reviteltiin vielä patukalla ja köydellä Caddyn riemuksi.

Echo: perusasennot ja lyhyet seuraamispätkät ok, samoin käännökset vasemmalle. Oikealle ei tehtykään. Jättöliikkeistä seiso: meni hyvin, tein muutamia toistoa. Kahdella ekalla tosin meni istumaan palatessani koiran viereen ennen kuin vapautin, joten pari seuraavaa palkkasin pallolla taaksepäin, ja vielä pari niin että palasin koiran viereen ja vapautin + palkka, meni hienosti.
Käyttöesineen nouto: AUTS! Hyppi luovutuksessa päälleni ja ehti heitelläkin kenkää, eikä kukaan arvaa miten nopeasti. Eli ei mennyt hyvin, eikä pelkästään esineen nostokaan, eikä eteenistumisessa esineen suuhun laittaminen ja puolen sekunnin suussa pitäminen. Hmmm, ehkä katsotaan jos saataisiin vähän ammattimaisempaa apua..

Pepsi: Hanskan etsintää, kengän etsintää, leikkimistä patukalla ja köydellä. Pepsi oli aivan intoa täynnä kuten aina, ja leikissä jopa toi minulle leluja uudelleen vedettäväksi voitettuaan ne:)

Java: Leikitin ja juoksutin, meillä oli hauskaa:)

Oma olotila esti enemmän treenailun, siksi en edes ottanut kaikkien neljän kanssa treeniä.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Muutama kuva Apassionatasta


Ihana Sylvie Willms varsoineen

Flamencoa: Sebastian Fernandez


Sylvie Willms