Koirien hiljaiseloa, emännän kiireitä ja Caddyn leikkaus

Koko joulukuun on koirien elämä ollut melko tylsää ja hiljaista, emännällä sen sijaan ollut kiireitä toisensa perään, lähinnä lasten taholta, miehen pitkien työpäivien vuoksi jne. Metsälenkillä sentään ollaan ehditty joka päivä käymään, mutta siihen se on hetkellisesti jäänyt. Echossa tämä näkyy selvästi: se on ylikierroksilla pihassa, syöksähtelee häntä pystyssä ympäriinsä vahtimassa kaikkea mitä ei ole. Onneksi tämä on vain väliaikaista. (Tämä on se syy miksi en ikinä suosittelisi aussieta kenellekään, joka ei ehdi säännöllisesti treenaamaan koiransa kanssa jotain koiraa aktivoivaa hommaa. On helppoa nähdä kuinka nopeasti aussiesta tulee turhautuessaan ongelmakoira sellaisessa kodissa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, eikä siihen riitä remmilenkki ja aamutossujen kantaminen.)
Yksi yhteenotto ehti olla joulukuun alussa Caddyn ja Echon kesken. Ateriaksi oli ollut lampaan luita, ja korjasin jämät, toisin sanoen pienet ja vaatimattomat luunpalaset, alakerran makuuhuoneen portin toiselle puolelle kiireessä, kun jokainen söi luunsa tietenkin omassa rauhassaan. Luunjämät jäivät näkösälle portin taakse, ja Echo alkoi niitä vahtimaan Caddyn provosoituessa tästä. En ehtinyt estää yhteenottoa, mutta se jäi lyhyeksi kun riitti että nostin Caddyn pois. Sitten Käy siihen, ja rauhoitin pojat ilmeettömästi ja eleettömästi vierekkäin. Tämän jälkeen ei ollut ongelmia, mitään ei jäänyt päälle.

Joulukuun alussa tein myös erään hauskan harjoituksen metsälenkiltä kotiinpäin kävellessäni hämärän taittuessa postilaatikkoristeyksessä. Pysähdyin ja sanoin kovaan ääneen metsätien varrella PÄIVÄÄ!, jolloin koirat tietenkin höristivät korviaan ja Echo syöksähti remmissä niskakarvat pystyssä haukun saattelemana suuntaan johon tervehdin. SHT! ja käsiliike, Echo vaikeni hiukan nolona, mutta koirat jäivät ihmeissään katsomaan kuka metsässä on. Tervehdin kovaäänisesti eri suuntiin HEI!, ILTAA!, Morjensta! noin 40 kertaa ja Echo syöksähteli karvat pystyssä, rauhoitin sen joka kerran ja vaadin hiljentymään, Pepsi ja Caddy seurasivat korvat hörössä valmiina reagoimaan jos joku vastaisikin tervehdyksiini, mutta käskin niidenkin rauhoittua. Lopulta sain myös Echon olemaan alusta asti rauhallinen vaikka huikkasinkin tervehdyksen vielä muutaman kerran. Itselläni oli niin hauskaa, että nauroin hiljakseen vedet silmissä. Pienestä hullun hauskanpito tulee:D

Caddyllä on ollut noin 3 vuotta selän päällä hännän juuressa n. 3cm läpimittainen irtonainen ja liikkuva patti ihon alla. Eläinlääkäri on patin pariin kertaan katsonut, ja ollaan sovittu, että jos patti alkaa haitata tai kasvaa nopeasti, niin se poistetaan pikaisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta nyt Caddyn vakuutus on päättymässä, ja päätettiin, että patti poistetaan ennen sitä. Kävimme 12.12. eläinlääkäriasema Kauriissa tarkastuksessa, jotta tiedettäisiin miten leikkaus tehdään. Patista otettiin lisäksi 4 ohutneulanäytettä. Caddylle eläinlääkärikäynnit (onneksi niitä ei ole ollut kovinkaan monta) ovat olleet kauhun paikka kiinnipitämisen vuoksin (ennen Järvetin ihanaa eläinlääkäriä Anne Leinoa), samalla tavalla kuin rauniokokeen koiran kantaminen. Olin varautunut makupaloilla (pekonia, nugetteja, lihapullia, natural menua...) ja naksuttimella, ja nostaminen ja kantaminenhan oli siedätetty ja treenattu rauniokoetta varten täydelliseksi suoritukseksi, joten näillä eväillä lähdin luottavaisena näyttämään Caddyä. Olin etukäteen ilmoittanut koiran pelkäävän ja pakenevan, mutta kuonokoppaa ei tarvita vaan minä pidän huolen koirasta ja ell saa keskittyä pattiin ja verinäytteisiin. Leikitin Caddyä ennen sisäänmenoa, ja Caddy oli "vietissä" kun mentiin sisään, unohti haistella aseman hajua ja vaipua paniikkiin. Caddy haukkui minulle muutamia kertoja "hakuasenteella"odottaessamme vuoroamme, mutta se ei haitannut. Naksuttelin muutaman kerran ja palkkasin herkuilla, Caddy oli naksuttamisesta ja superherkuista innoissaan. Nostaessani Caddyn tutkimuspöydälle käytin opettamaani vihjesanaa NOSTO, eikä mitään ongelmaa. Pöydällä naksutin ja syötin useita kertoja peräkkäin, ja Caddy keskittyi naksuttimeen ja herkkuihin, eikä välittänyt eläinlääkärin toimenpiteistä ollenkaan. Ell Katja Lilja sai rauhassa ottaa ohutneulanäytteet ja verinäytteen etujalasta Caddyn nuollessa pekonia suljetusta nyrkistäni!
Ken voi arvatakaan olin todella TODELLA iloinen! Naksuttaminen rauhoittaa (Emma Parsons: Click to Calm) todellakin.
Leikkaus sovittiin perjantaiksi 19.12. ja vein Caddyn aamukahdeksaksi Kauriiseen. Tämäkin meni hienosti, ei paniikkia ei mitään. Odotin Caddyn kanssa rauhoittumispistoksen vaikuttamista vartin verran, nostettiin Caddy pöydälle ja lähdin pois. Sovittiin, että haen yhden jälkeen, silloin olisi jo herännytkin.
Puoli kahdelta kävin hakemassa, piippaus kuului jo tiskille, mutta poika oli reippaana istumassa häkissä. Kanyyli otettiin vielä pois, kotihoito-ohjeet ja lääkkeet, kipulääke ja antibiootti mukaan. Liimasiteen, joka peitti ompeleita, saisi poistaa 2 vuorokauden kuluttua.
Ekat 2 päivää leikkauksen jälkeen ovat olleet lähes pelkkää piippausta, vaikka kivut on hoidettu lääkkeillä. Kauluri on ollut päässä ruokailua ja pissalenkkiä lukuunottamatta , ja on oppinut sen kanssa hyvin liikkumaankin. Liimasiteen poistin eilen illalla, ja yksi tikki näyttää olevan hiukan irti niin että haavan reunat nauravat ja kudokset näkyvät. Muuten haava on mielestäni tosi siisti ja näyttää kiinnittyneen. Liimasiteeseen oli tästä kohtaa vuotanut eniten kudosnestettä.Nyt käyn näyttämässä 45 minuutin päästä haavan Kauriissa.

No niin, Kauriista kotiuduttu ja Antin kurssikaveri Anu Jäminki katsoi Caddyn leikkaushaavan. Yksi tikki oli tosiaan katkennut ja haava nauraa tuosta kohdasta, mutta on kaikenkaikkiaan todella siisti ja hyvää vauhtia paranemassa. Sovittiin, että suihkuttelen vedellä kerran päivässä, muuta ei tarvitse. Tikit poistettaneen 14-15 vrk leikkauksesta eli uuden vuoden paremmalla puolella, koska tuo auennut kohta on juuri siinä missä häntä liikkuu.

Ja kasvaimesta sen verran, että (patologin näytteitä odotellessa) se osoittautui talipatiksi, joka oli hiukan tulehtunut. Patti oli kapseloitunut nätisti ihon alle, ja se kuulemma irtosi hienosti leikatessa ilman, että ympärillä olevia kudoksia tarvitsi irroitella. Kiintoisaa sinänsä, että Caddyä tuo patti ei ole koskaan vaivannut, se ei ole ollut kipeä eikä kosketusarka, eikä se ole koskaan itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Mielenkiintoinen huomio näistä päivistä, jotka Caddy on viettänyt portin takana kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen puolella kauluri päässään, ja Echo ja Pepsi ovat olleet portin toisella puolella. Molemmat ovat ilman Caddyä todella rauhallisia, erityisesti Echo, joka normaalisti höslää ja viuhtoo aika paljon. Nyt Echo on jotenkin rennompi pelkän Pepsin seurassa. Tänään huomasin, että Echo jännittää Caddyä portin toisella puolella, en tiedä jännittääkö kauluria, vai itse Caddyn fyysistä läsnäoloa. Caddyn piippaus ja ekojen päivien lääketokkurainen olemuskin aiheutti varmaan epäröintiä. Leikkausiltana ja seuraavana aamuna Caddy murisi portin takaa toisille, jotka ihmettelivät hetken kaverin uutta lookia, mutta luulen sen johtuneen juuri tuosta lääketokkurasta ja potasta päässä. Itse olen huomannut ajattelevani ja jännittäväni sitä hetkeä kun pojat taas yhdistetään, ja olen miettinyt jo valmiiksi miten sen teen. Kummatkin kulkevat ulkona toistensa hajujen perässä tarkoituksella, kun eivät siis voi ulkoilla samaan aikaan. Caddyn on ulkoiltava tikkien poistoon saakka tietenkin hihnassa ja ilman riehumista. Luulen, että otan mukaan naksuttimen ja herkut, ja kaikki samalle remmilenkille, se rauhoittaa.

Kiva oli kuulla myös eläinlääkäriaseman henkilökunnalta, ettei Caddyä uskoisi ollenkaan ikäisekseen!

Java puolestaan on toiminut lastenkutsujen virallisena leikittäjänä koko viikonlopun, uskokoon ken tahtoo! "Varokaa, lasten kauhu saapuu" ;)
Iisakin 4-v. synttäreitä on juhlittu kuluneena viikonloppuna, ja molempina päivinä Java sai olla mukana vieraiden keskellä. Lauantaina 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden reippaiden poikien keskellä se tuli hyvin toimeen, kulki mukana ja välillä kellahti selälleen rapsuteltavaksi. Sunnuntaina Javan pakka meinasi mennä sekaisin kun kuuli eteisestä Samin ja Sonjan äänet. Sain vaivoin ja hiukan vaativin komennoin (sitäkin isommin herkuin) sen pysymään keittiössä kanssani Käy siihen -komennolla maassa, kunnes olivat tulleet sisälle, ja vielä siihen asti kun Suomelat olivat istumassa eikä kukaan saanut Javaan kiinnittää huomiota ennenkuin se käyttäytyi rauhallisesti. Tämä toimi hyvin. Sami ja Sonja ovat koko maailmassa ne ihmiset, joista Java menee sekaisin, aivan täysin. Sunnuntaina ihmisiä oli parikymmentä, ja yhtä hyvin käyttäytyi kuin lauantainakin, myös taaperoiden Fannyn ja Kasper-pojan kanssa. Kasperia Javan oli pakko käydä nuolaisemassa.

Hakua lauantaina 29.11.

Kauden viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa.


Sää: +4, pilvistä, painavaa ja märkää lunta maassa 15-20 cm, ei juurikaan tuulta, kostea ilma. Lähellä haulikkorataa, josta kuului selkeästi kunnon ampumisäänet. Alue tallattu väljästi. Tarkoituksena keskittyä vain suoraan pistoon, omaan liikkumiseen keskilinjalla, ja siihen, että koira tulee pistolta suorinta tietä keskilinjalle tuomaan rullan. En ottanut näytölle liinaa juuri tuon lumisen ja talvisen märän maastonkaan takia, muut releet oli kyllä (norskipanta, valjaat, pk-liivit). Mm olivat helpoissa "piiloissa", ei apuja, mutta etäisyys ei ollut kuin 15-20m? Hakiessani Einaria autosta luulin sen kuolevan, koska kiljui innosta täyttä kurkkua:O, mutta aikaa ei ollut ottaa enempia rauhoittumisia, joten otin Eikan ulos autosta ja rauhoitin hetkeksi "Käy siihen", ja puin auton vieressä releet päälle, hihna kiinni valjaisiin. Into päällä keskilinjalle. Ekassa lähetyksessä jouduin pyytämään Echolta asennon korjausta koska istui väkisin poikittain (namilla hillintää), pidin oikealla kevyesti kiinni valjaista ja vasemmalla käsimerkki, odotin että ei inise ja kilju vaan vetää henkeä, ja lähetys oikealle siis. Lähdin siirtymään keskilinjaa, toi rulla kohtuullisen hyvin suorinta tietä keskilinjalle, muutaman askeleen taisi ottaa omia jälkiään takaisinpäin mutta kaarsi kuitenkin. Hyvä rullanluovutus, tulee jo itse sivulle valmiiksi seisomaan, olin laittavinani liinan ja pidin hetken vastaan kun annoin käskyn näytölle. Hyvin lähti. Palkaksi ensin ruokaa sitten hetken patukkapeliä. Vasemmalle toinen lähetys, ei ehkä kovin suora pisto mutta tarkensi kovasti pienen kuusikon ympärillä. Toi nätisti rullan minulle, olin kulkenut keskilinjaa eteenpäin ja maltillisesti jutellut "tännepäin, hienoa", mutta taisi tulla samoja jälkiä tällä pistolla. Malttoi hienosti sivulle seisomaan, ja pidin taas hiukan vastaan valjaista näytölle lähettäessäni. Näytölle lähti suorinta tietä. Palkkana jälleen ensin ruokaa, sitten vähän patukkapeliä. Tuli hienosti kanssani keskilinjalle, intoa täynnä mutta pysyi kuitenkin lähellä, taisin antaa muutaman namin, jotka juuri ja juuri malttoi ottaa. Lähetys oikealle, nyt en pitänyt valjaistakaan kiinni, malttoi ihan hyvin. Lähdin itse liikkumaan turhakin reippaasti, kun katsottiin pieni kuusikko sopivaksi jonka koira etenisi tuodessaan rullaa keskilinjalle (hölkällä, etten myöhästyisi oikeasta kohdasta) ja huutelin koiraani turhankin iloiseen, heh, sehän tuli rivakasti enkä antanut tehdä töitä loppuun... Shame on me! Uusi lähetys suunnilleen samoilta kohdilta kuin edellinenkin, ja etenin hiljakseen ja "kutsuin" =en tosiaan kutsunut vaan "tännepäin, taitava", kun näin että ottaa rullaa ja se meni hyvin! Taas pisto vasemmalle, otettiin kolmiokohdaksi iso kivi, niin että Echo lähetettäisiin vasemmalta puolelta, liikkuisin keskilinjaa, ja koira tulisi luokseni rullan kanssa oikealta. Lähetyksessä Echo ei lähtenytkään suoraan, vaan kaarsi kiven oikealle, otti hajun ja lähti takareunalle. Joutui taas hetken tarkentamaan ennenkuin löysi mm, toi rullan mutta pudotti sen kiven tienoille hankeen, kääntyi heti itse hakemaan sen ja toi kauniisti käteeni. Näytölle lähti suorinta tietä hienosti. Palkkana vain ruoka, sanoin ettei leikitetä vaan otetaan vähemmän pistoja/löytöjä kuin suunniteltu. Viides lähetys oikealle, maltillisesti käsimerkki ja käsky, toi nätisti rullan, ja näytölle.
Päätettiin, että sitten vika piilo tälle samalle oikealle puolelle on teknisesti helpompi jotta saataisiin vielä onnistunut suoritus, ja se menikin tosi nätisti. Puolivirallinen leikkitäti Niina leikitti vielä patukalla ruokapalkan jälkeen kunnon tovin, ja Pauliina leikitti vuoroon toisella patukalla. Tällä kertaa leikissä vhän enemmän "mouthing" kuin torstaina raunioilla, mutta innokasta leikkiä, ja Echo leikkii hyvin mielellään vieraiden kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa kausi haussa.
Echolla oli intoa muillekin jakaa, mutta malttoi hienosti. Ohjaaja sössi muutamassa välissä kuten ennenkin, ja ohjeeksi sain (kiitos Pipsa!) miettiä omaa keskilinjakäytöstäni; turhat liikkeet pois etten kiihdytä lisää innokasta koiraa, lähetysasentoon suoraan, niin että koira tulee oikeaan asentoon ilman lisäkiemuroita. Nyt tiedän myös minkä verran Echo kestää omaa ääntäni keskilinjalta, että löytää minut rullantuonnilla kun olen jo liikkunut eteenpäin. Voin "kutsua" sitä kohtuullisesti, mutta vasta kun se on maalimiehellä tai tulossa sieltä, ja olen itse liikkunut tarpeeksi keskilinjaa. Tällä kerralla ei otettu pistoille syvyyttä ihan teknisen haasteen vuoksi, lyhyempi keskilinja, lumen vuoksi vaativakulkuisempi maasto, mutta toki ensi vuonna palataan siihenkin. Nenänkäyttö näytti hyvältä. Näytölle Echo menee aina suorinta tietä.
Treeneihin tullessani takavetoinen MB Vito upposi pehmeään lumeen heti kun käännyin Öljytieltä metsätielle. Tunsin samantien, että tästä ei mennä eteen eikä taaksepäin. Jätin auton sen enempää sitä yrittämättä liikuttaa, kun ei pahemmin ollut esteenä. Treenien jälkeen ihanat treenikaverit Niina, Pauliina ja Pipsa auttoivat auton irti lumesta, havuja ja soraa takapyörien alle ja riuskojen mimmien työntöapu, ja niin Vito pääsi takaisin asvaltille. Pauliinalla oli vielä järkevästi kunnon lumilapio autossaan, ja Niina löysi tyhjän muovipussinkin soraa varten, jota löytyi ison tien toiselta puolelta sulaneesta penkasta. Isot kiitokset vielä teille!

Raunioilla torstaina 27.11.

Sää +6, lunta maassa >20cm, tuuli lännestä. Tornin eteen sytytettiin tuli treenien alussa. Echo viimeisenä radalle 4 koiran jälkeen, joten lumipolkuja ja jälkiä oli runsaasti. Laitoin rullapannan kaulaan jo ennen radan porttia ja Echo tuli radalle ilman hihnaa. Vaikka oli intoa täynnä, malttoi kuitenkin pysyä hienosti mukanani, minulla oli makupaloja joita syöttelin. Radan oikea reuna käytössä ojalle saakka, 3 mm valmiina piiloissa, ykkönen siirtyy neljänneksi. Ampumista 6mm, meteliä ja ihmisten huutamista häiriönä. Lähetys kopin edestä betoniputken läpi kasalle. Echo malttoi todella hienosti lähetyksen (annoin namia vielä sivulla), ampaisi matkaan VASTA käskyllä ja käsimerkillä, ei ennakoinut vaikken pitänyt kiinni. Ei myöskään välittänyt Heidistä, joka metelöi palotalon seinustalla ja jonka kanssa minä huutelin kovaäänisesti. Muistin itse lähteä heti lähetyksen jälkeen etenemään. Echo toi rullan, luovutti sen kauniisti käteen, tuli käsimerkistä sivulleni seisomaan ja käskystä ampaisi näytölle. MM ensimmäisessä roskiksessa. Palkkana ruokaa, sen syötyään otin Echon "hallintaan" ja uusi lähetys. Kävi lumisilla kasoilla, haju oli selvästi nenässä, kiersi mökin vasemmalle puolelle ja taakse, palasi oviaukon eteen ja otti rullan MM, toi kauniisti minulle. Olisiko kerran tiputtanut luovutuksessa mutta nosti ylös lumesta ja antoi nätisti käteen. Käsimerkillä sivulle ja lähetys näytölle. Palkan jälkeen lähetin seisovien ja kovaan ääneen puhuvien 1. ja 2. mm ja meteliä pitävän raivaushenkilön välistä palotalon viereltä etsintään. 3. mm ensimmäisessä pystykelassa, Echo kävi ensin keskialueen vasemmalla puolella, palasi sitten takaisin ja jatkoi itsenäisesti kelan oikealta puolelta ohi. Haju oli nenässä, kiersi kelat ja palasi hakemaan rullan mm:ltä, jälleen hieno rullantuonti minulle. Näyttö, palkka mm:ltä ja lähetys viimeiselle. Toi nopeasti ja jälleen tosi hyvin rullan, lähetys näytölle, mm portaiden takana betonirenkaassa. Echo oli 4. mm ottanut rullan betonirenkaassa alhaalla olevasta rei'ästä! Mm palkkasi ensin ruualla, sitten otin kiintopannan pois, sähläsin siinä hetken kun en tajunnut hti avata koko hihnaa, mutta pannan irrottamisen jälkeen Maria leikitti Echoa köydellä todella hienosti. Huom. nyt oli kunnon grip-ote ja Echo kiskoi ja ravisteli, mm päästi irti ja Echo vei lelun hänelle uudelleen leikittäväksi, ei siis tuonut minulle! Marian jälkeen meteliä tehnyt Heidi kutsui Echon leikkiin palotalolla. Echo paineli kutsusta innoissaan leikkimään, ja Heidi veti ja heitteli narufrisbeetä. Niina vielä jatkoi leikittämistä palatessamme kopin eteen, ja edelleen taisi ottaa kunnon otteella narufrisbeestä. Taisi palauttaa lelun Niinalle uudelleen leikitettäväksi voitettuaan sen.

Echo ei reagoi meteliin eikä häiriöhenkilöihin. Nyt lähetykset, rullan käteenluovutus ja näyttö sujuvat mielestäni niinkuin pitää ja olen tyytyväinen tekniseen puoleen. Ampumisella, savulla, tulella ja häiriöllä jatketaan mahdollisuuksien mukaan. Leikkiote hyvä grip. Ei pureskele ja tarkenna otettaan!
Talvitauon aikana opetan kiintorullan.

Olimme Niinan kanssa sopineet Nemon ja Caddyn ottamisesta kahdestaan muiden jälkeen, mutta ihana kouluttajamme Katja ja ihanat treenikaverit Maria ja Heidi jäivät vielä hetkeksi molemmille koirille.

Caddylle otettiin 1 mm kiinniolevaan roskikseen. Niina istui roskiksen vieressä betonirenkailla paukuttaen ja lauleskellen kovaäänisesti. Otin lähetyspisteeksi betonirenkaat kasan alussa, ja lähetin Caddyn niistä yhden läpi. Lähti kyllä, otti hajua, kävi katsomassa Niinaa lähempää ja paladi luokseni, mutta lähti itse uudelleen etsimään. Kiersi ylös kasalle ja tuli roskikselle. Olin siirtynyt vanhan ketteryystelineen kohdalle, enkä nähnyt roskisrivin etupuolelle, jossa Caddy taisi hetken haistella. Haukahti pari kertaa, ja Niina laulupaikaltaan näki Caddyn käskien minua pysymään paikallani, etten mene tukemaan. Hyvä Niina! Odotin hetkn, Heidi kertoi Caddyn empivän kahden roskiksen välillä. Alkoi haukkua kunnolla kovaäänisesti, menin lähemmäs, jolloin Caddy tuli vastaan ja kiersi roskisrivin "takapuolelle". Jatkoi siellä hetken haukkua, mutta siirtyi sitten takaisin roskisten etupuolelle ja tuli kerran minunkin luokseni. Taisin tässä vaiheessa kääntää olkapääni koiralle ja siirtyä pari askelta kauemmas ja annoin sen itse päättää mitä tekisi, en sanonut mitään. Caddy meni takaisin roskisten eteen ja alkoi haukkua pontevasti keskimmäisten ovien kohdalla. Kun oli jonkin aikaa ilmaissut, astuin kehumaan rauhallisesti ja pyysin tarkentamaan missä mm on. Nyt Caddy meni suoraan vasemmanpuoleisen suljetun oven eteen, nousi sitä vasten raapimaan oven ja haukkui edelleen. Avasin oven ja Katja löytyi. Caddylle oli vetoköysi, oli hetken ihmeissään mutta alkoi leikkiä hyvin Katjan kanssa. Caddy pitää vetoleikissä lelusta tiukasti kiinni, kiskoo voimakkain nykäisyin taaksepäin ja murisee. Kun päästää irti se tekee tapporavistuksen ja yleensä tuo lelun leikittäjälleen takaisin. Nyt se oli selvästi hiukan stressissä metelistä ja piilon tarkennuksesta omin voimin, joten kulki vain vetoköysi suussaan, muttei antanut sitä heti myöskään Niinalle tai Heidille vaikka molemmat pyysivät. Katja sai vielä köyden hetkeksi ja leikitti, voitettuaan Caddy toi minulle ja kun heitin sen Niinalle, Caddy paineli perään ja leikki kunnon tovin, Niina polvillaan, ei vetänyt vastaan vaan teki sivuttaisliikettä ja päästi irti, jolloin Caddy teki voimakkaat tapporavistukset köydelle ja vei taas Niinalle. Heitin vielä köyden Heidillekin, ja hänkin leikitti Caddyä tovin.

Otin Caddyn autosta melko kylmiltään pimeälle (valot oli toki, ja koira oli lenkitetty juuri ennen treenejä) ja lumiselle radalle, jossa oli kuitenkin juuri sitä häiriötä mikä sen on paineistanut kun ei olla harjoiteltu. Olosuhteisiin nähden (pimeä luminen rata, häiriöhenkilöt) Caddy tarkensi umpipiilon suhteellisen hyvin ja lopuksi ilmaisikin sen hyvin. Oli selvästi tuosta ja leikityksestä "väsynyt", ehkä liikaa kuormitusta (kovaääninen murina leikissä)? Olin kuitenkin homman sujumiseen todella tyytyväinen ja oli Caddylle hyvä yksittäinen treeni. Iso kiitos vielä kerran treenikavereille!

Hiljaiseloa viikolla 47

Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille jotka olette laittaneet viestiä ja kyselleet kuulumisia! Lopatolin jälkeen nyt on kaikki hyvin, oireet kestivät juuri sen lääkkeen vaikutusajan 5 vrk tai oikeastaan vähän vähemmän, viime viikon sunnuntaina kaikki oli palautunut ennalleen ja normaaliksi.

Lenkkiä kummempaa ei olla nyt tehty, mutta onneksi koirat ovat tottuneet siihen, että välillä ollaan vaan ja mitään erikoista ei tapahdu. Kennelrehun auto kävi Sipoossa tiistaina, ja siihen tein ensimmäisen tilaukseni: 60 kiloa lihaa (naudan sydänjauhelihaa, sian ja naudan jauhettua maksaa, broilerin jauhelihaa, jauhettua lohta. sika-nautajauhelihaa) sekä purkki merilevää. Menimme tyttäreni kanssa Kennelrehun auton pysäkille hyvissä ajoin, ja pian parkkikenttä alkoi täyttyä autoista. Väenpaljoudesta huolimatta me taisimme olla ainoat, jotka tilasivat enemmän kuin 20 kiloa, ja jonossa jo kuittailtiinkin, että meillä taitaa olla piilokennel (?) ;) Yllättävän hyvin tuo määrä mahtui meidän kolmeen pakastimeen, joissa sentään on kohtuullinen määrä ihmistenkin ruokaa! Kiitokset vielä Anne Heikkiselle vinkeistäsi, nyt alkaa olla näppituntumaa sössöjen sekoitukseen:)

Torstain Ojanko-treeneihin päätin olla menemättä, koska oli sekä liukasta että pimeää, enkä halunnut Echon kanssa tehdä vielä mitään niissä olosuhteissa. Treenit kyllä peruttiin sitten kokonaan.

Lauantaina 22.11. olin kuuntelemassa Mia Skogsterin luentoa Metodina viettikoulutus. Luento oli antoisa ja kiinnostava. Mialla oli monta hyvää pointtia, jotka itse allekirjoitan, mm. koiran kasvamisesta ja kypsymisestä n. 2,5-vuotiaaksi, ja siitä miten koira tarvitsee lapsuuden. Hyvä pointti oli myös muistaa, ettei nuorta koiraa saa missään tilanteessa kuormittaa toistuvasti liikaa painostamalla, vaatimalla tai nostattamalla esimerkiksi puolustusviettiä. Leikkimisen ja leikittämisen tärkeydestä olen myös ollut aina samaa mieltä. Oli myös mahtavaa kuulla, kuinka huipulla kisaava kouluttaa koiransa järjestelmällisesti pilkkomalla liikkeet ja käyttämällä positiivista vahvistamista. Luento oli kuin kiinnostava tiivistelmä ja lyhennelmä vuonna -99 käymästäni Tunne koirasi -kurssista, jonka opettajana oli David Selin, ruotsalainen koirapsykologi ja Anders Hallgrenin oppilapsi.

Lauantaina lähdin iltalenkille Javan kanssa kahdestaan, ja juoksentelimme sen kanssa hauskaa pitäen lumisella sänkipellolla tähtitaivaan alla. Leikin Javan kanssa kevyellä pitkällä liinalla; jätin Javan ensin maahan, kuljin parinkymmenen metrin päähän ja kutsuin, ja sen ollessa 5 m päässä käännyin ja lähdin pinkomaan liina kädessäni pakoon. Se tarttui heti liinasta, vedin ja myötäsin, tapporavistuksella päästin irti ja annoin voittaa, ja lähdin taas karkuun, jolloin Java tuli perässäni ja toi liinan jälleen vedettäväksi. Vedimme hetken taas hauskaa pitäen, mutta nyt sanoinkin Kiitos!, jolloin Java päästi irti liinasta. Jätin sen taas maahan ja lähdin juoksuun. 25 m päässä kutsuin mutta jatkoin juoksua, Java tuli innoissaan ja tarttui taas liinaan. Pelattiin, annoin kerran pari tapporavistuksella voittaa (toi sen heti takaisin), seuraavalla vedolla pyysin irti Kiitos -käskyllä, ja laitoin liinan taskuuni. Meillä oli molemmilla huippuhauskaa, ja Java oli loppuillan tyytyväisen näköinen.
Päivinä, jolloin ei ole treenejä eikä liiemmälti aikaa tehdä niitä itsekään, leikin koirien kanssa yksitellen. Leluja meillä on monta kassillista; narupalloja, tennispalloja, boomerball, kangasfrisbee, 2 kongin frisbeetä, Ikean köysifrisbee, 4 erilaista ja erikokoista patukkaa, 3 vetoköyttä, pehmoleluja, vinkuleluja, rättejä... eivätkä ne tietenkään ole koirien ulottuvilla muuta kuin minun kanssani :D Meillä siis leikitään ja kaikki leikkivät kaikilla leluilla yhtä innokkaasti. No ehkä Boomis on Pepsin ykkösjuttu, ja Caddylle ykkönen on frisbee, mutta herroille kelpaa myös vetoköydet ja patukat. Leikin jätän aina vähän kesken, niin että koirat tahtoisivat vielä kovasti jatkaa.

Sunnuntaina, tänään siis, tuli vihdoin talvi (edes muutamaksi päiväksi) tänne etelään kovan lumimyräkän saattelemana. Siitä pääsivät nauttimaan lapset ja koirat, enkä voi sanoa kummat nauttivat enemmän, näyttivät kaikki olevan yhtä innoissaan.

Hurja loppuviikko 46

Jos koiraelämäsi on tylsää, muista madottaa koirasi Lopatolilla. Mutta älä luule säästäväsi aikaa kun annat vain yhden kerta-annoksen. Voi olla, että joudut kuluttamaan seuraavat 5 vuorokautta puhelimessa kolmen eläinlääkärin kanssa aamusta iltaan, ja miettimään yötä myöden josko koirallesi jää pysyviä haittoja.

Päätin sitten madottaa tämän syksyn matokuurin Lopatolilla, valmiste, jota olen käyttänyt useita kertoja ennenkin vaihdellen kahden muun laajakirjoisen matolääkkeen, Drontal Compin ja Axilurin kanssa. Viimeksi koirat saivat Lopatolia 1,5 vuotta sitten.
Keskustelin farmaseutin kanssa Sipoon apteekissa annanko hiukan päälle 20 kiloisille koirilleni 2 vai 3 tablettia, ja farmaseutin suosituksesta ja maatolääkken ohjeista päätin ottaa 3 x 4 tablettia, jokaiselle 3 siis. Ohjeen mukaan 21-30kg koiralle annetaan 3 tablettia (1 tabl. jokaista 10 kiloa kohden), tabletteja ei jaeta eikä rikota.
Keskiviikkoaamuna annoin matolääkkeen sekoitettuna 1/4 päivän ruoka-annoksesta. Loput ruuasta annoin samana iltana. Keskiviikon ja torstain välisen yön Echo ja Pepsi oksensivat, ei kuitenkaan rajusti, mutta kaikki illalla annettu ruoka tuli ylös. Torstaiaamuna kävin koirien kanssa metsälenkillä. Puhuin puhelimessa, ja huomioin, että olivat vähän vaisuja ja väsyneitä, mutta tarpeillaan kävivät normaalisti, ja juoksuakin riitti jonkun verran. En antanut oksentamisen jälkeen ruokaa kuin vasta illalla. Pahoinvointi näkyi selvästi, ruokaa katsottiin ja maistettiin varovasti, ja jopa Echo, joka tavallisesti syö kuin Volta 1600 täydellä teholla, nuoleskeli suupieliään maistellessaan ruokaansa varovaisesti, ja jätti jopa osan syömättä. Myöhemmin torstai-iltana alkoivat näkyvät keskushermosto-oireet. Kaatosateessa pihavalojen hämäryydessä mietin, miten Pepsi on nyt yhtäkkiä saanut noin rajuja vanhuuden oireita, että kulkee kaikki jalat jäykkinä, hiukan kyyryssä, ja vielä kuin olisi humalassa. Jäin pohtimaan yrittäessäni vakuuttaa itselleni näkeväni varmasti oikein, että mihin soitan seuraavana aamuna, lähinnä mille eläinlääkäriasemalle. Kunnes näin Echon. Echo liikkuu tavallisesti vauhdikkaasti, olipa mikä tahansa vuorokaudenaika tai keli hyvänsä. Nyt se kulki varovaisin lyhyin käyntiaskelin, riiputti päätään kallellaan ja istui heti alas vauhdin pysähdyttyä, ettei kaatuisi. Etujalat olivat kaikkea muuta kuin "parallel" toisiinsa nähden; ne olivat kuin mäkkärin mukissa olisi kaksi pilliä samassa rei'ässä. Takajalat ottivat sivuhorjahduksia. Yritin vetää henkeä ja pysyä itse rauhallisena kun menimme sisälle. Painelin saman tien puhelimeen ja laitoin viestiä Antti Tukiaiselle, Serafian kummisedälle, Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille. Kello oli tuolloin 22.35. Antti soitti välittömästi minulle. Odottaisin seuraavaan aamuun, akuuttia tarvetta ei kaikesta huolimatta ollut lähteä päivystykseen kun mitään ei voisi tehdä. Koirat kuitenkin olivat muuten kunnoltaan ok. Aamulla soitin myös ystävälleni Laura Lönnbergille, joka kertoi toki saman kuin Anttikin: vastalääkettä ei ole, ja on odotettava siihen kunnes lääke poistuu elimistöstä ja sen vaikutus lakkaa. Aamulla molemmat koirat pysyivät paremmin pystyssä kulkiessaan ravia tai laukkaa (pihassa siis), mutta vauhdin hidastuessa tuli heti tasapaino-ongelmia, Pepsi kulki takajalat alla kyyryssä jäykin askelin, horjahdellen. Echon etutassut huitoivat liikkeessä ylöspäin, pysähtyessä jalat olivat yhdessä, pää kiertyi vinoon ja käännökset onnistuivat laajalla kaarella. Jälleen istui mieluummin kuin jäi seisomaan. Tiedotin Anttia oireiden jatkumisesta. Laura soitti, oli konsultoinut myös kolleegaansa ja olivat tutkineet lääkken tiedot: yliannostuksessa harvinaisena keskushermosto-oireita, joiden pitäisi mennä itsestään ohi, vastalääkettä ei ole, lääkkeen vaikutusaika 5 vrk.
Lääkkeissä on normaalisti ns. turvaraja, jonka mukaan pienestä yliannostuksesta ei tule mitään oireita. Lopatolia oli nyt annettu ohjeen mukainen lääkeannos, mutta silti koirani saivat kohtuullisen vakavia neurologisia oireita. Sekä Antti, että Laura olivat yhtä mieltä siitä, että katsotaan vielä seuraavaan päivään, koska keskushermosto-oireille ei mitään voi tehdä, ainoastaan oireenmukainen hoito.
Perjantaina päivällä Serafia tuli eskarista ystävänsä Tian kanssa meille, ja koirat olivat tyttöjen kanssa hetken pihalla vapaana. Echo ja Pepsi liikkuivat jopa vauhdikkaasti, ryntäsivät aidallekin luullessaan naapurin Ellan olevan siellä, mutta tuo nopea liike laukaisi taas pian oireet. Pepsi jäykisteli kyyryssä, ja Echon etutassut alkoivat huitoa ilmaa, ja yhtäkkiä sen vasen etujalka sai jonkinnäköisen krampin ja kiertyi sisäänpäin ja taaksepäin. Tytöt alkoivat nauraa ja minä itkeä.
Soitin heti Antille, joka mietti josko verikokeet selvittäisivät jotain, mutta epäili kuitenkin ettei niissä näkyisi mitään. Soitin eläinlääkäriasema Kauriiseen ja varasin ajan illaksi, mutta vielä uudemman kerran Lauran kanssa puhuttuani peruin ajan, koska Laurakin oli Antin kanssa samaa mieltä, ei auta kuin katsoa vielä toinen vuorokausi. Sovimme Kauriin henkilökunnan kanssa, että katson siis vielä yhden päivän, koska Kauris on auki sekä lauantaina että sunnuntaina labroineen kaikkineen.
Perjantai-iltana maistui jo ruoka, ja ruokaseremonia oli juuri sellainen minkä Cesar Millan kieltäisi, ei ruokaa ennen kuin koira on rauhallisessa mielentilassa :) Sentään jo merkki paremmasta.
Perjantaina vein illalla koirat lyhyelle remmilenkille, ja nyt ihmetystä herätti Echon sokeat kohtaukset. Pepsi liikkui jo ihan ok, suoraan eteenpäin, pysähtyi haistelemaan ja pissalle, eikä tasapaino enää heittänyt samalla lailla kuin aiemmin. Mutta Echo, sen tasapaino häiriintyi sen kulkiessa toisen koiran rinnalla, askel alkoi heti vetää toista koiraa päin. Kuljimme vain noin 300metriä ja käännyimme takaisin, ja tämä oli jo liikaa, etutassujen oireet alkoivat jo matkalla: tassut eturungon alla yhdessä, kauhoi liikkeessä ylös eteen, ja toinen tassu kiertyi hassusti. Sen lisäksi Echo sai sokeita kohtauksia. Pysähtyi yhtäkkiä, nosti päänsä aivan ylös ja yritti haistella missä ollaan. Oli kierähtää muutaman kerran ojaan. Jännittyi jos tajusi jomman kumman uroksen olevan vierellä, sen piti haistella kuka kukin on. Oli myös kuin ei olisi nähnyt minua, ja joutui kovasti haistelemaan missä olen ja missä liikutaan! Kun päästiin kotiin, laitoin Pepsin ja Caddyn sisälle ja hain frisbeen ja narupallon. Ne Echo näki, haki kun heitin vaikka oli jo täyspimeä, leikittiin vähän. Otin Echoa sivulle, sen oli vaikea löytää oikea kohta, ja kun se lähti liikkeelle sivullani, se törmäsi koko ajan jalkaani (kiertoliike). Annoin levätä jonkun aikaa sisällä, mutta yömyöhällä testasin vielä kylppärissä kävyn kanssa näkeekö mitään vai ei. Pariin otteeseen uhkausliike kädellä ei saanut silmien räpäytystä ja väistöä aikaiseksi, mutta kuitenkin näki kävyn: pidin ensin kättäni niinkuin siinä olisi jotain ja Echon tuijottaessa käteeni heitinkin toisella kädelläni sen sivulta kävyn ilmaan. Tarttui siihen salamannopeasti ja innostui heittelemään sitä itse kun sai kopin. Toistin vielä toiselle puolelle, ja onneksi reagoi ottamalla sikanopean kopin. Yöllä mietin mitä teen, jos nyt Pepsi ja Echo ovat mennyttä, ja itse olen niille matolääkkeen ostanut ja antanut...
Lauantai-aamuna koirat pääsivät pihalle pissalle. Sama lopputulos, ensin innokasta vauhdikasta menoa joka johti siihen, että oireet alkoivat. Otin Echon remmiin ja kävin sen kanssa postilaatikolla reilun 100 m matkan edestakaisin. Käyntivauhti remmissä oli vaikeaa, etu- ja takajalat yhdessä rungon alla, etutassuilla kauhomisliikkeitä. Pääkin kiertyi vinoon. Päästin sen postilaatikolta takaisin tullessani irti, ja pari kertaa pysähtyi taas haistelemaan kuono ylhäällä pellonreunaan ihan kuin ei näkisi mitään. Lähti sen jälkeen laukkaamaan kotiportille, aidalla kiihtyy Caddystä aivan kuin se olisi ollut vieras koira. Caddy kiihtyi yhtä lailla, ja selvästi provosoitui taas kerran nähdessään toisessa vikaa. Menin avaamaan portin, astuin siitä itse ensin sisälle ja pidin huolen että Echo tulee takanani. Hätistin Caddyn kauemmas antamaan meille tilaa, mutta en sitten ehtinyt välttää tappelua. Caddylle riitti se, että Echo oli jännittynyt "sokean kohtauksen" johdosta, ja häntä ja pää korkealla, ja kävi kiinni. Riitti kun nappasin Caddyä samantien kiinni, se jatkoi tappeluraivoamistaan ja Pepsin pyörähdettyä hölmistyneenä eteeni pidellessäni Caddyä kävi Caddy nyt Pepsiin kiinni kun olin sen saanut napattua irti Echosta. Echo oli tässä vaiheessa väistynyt, eli ei ollut tappelua haastava osapuoli. Sain Caddyn samalla sekunnilla myös irti Pepsistä, ja painoin nopealla liikkeellä kyljelleen maahan rauhoittumaan, pidin vain kaulalla kättäni. Caddy yritti pari kertaa kiihtyneenä nousta ylös, mutta painoin sen rauhallisesti takaisin kyljelleen, ja annoin Pepsin ja Echon sillä aikaa tehdä mitä halusivat, käyskentelivät rauhallisina. Rauhoittuivat selvästi molemmat kun näkivät minun rauhoittavan Caddyä. Kun Caddy oli täysin rauhallinen, päästin otteen ja nousin ylös. Se nousi ylös, ja lähti haistelemaan, vilkaisi aavistuksen jännittyneenä hiukan häntä kohollaan Echoa joka kulki kauempana, mutta tönäisin Caddyä kevyesti etulapaan ja suhahdin. Sitten mentiin sisälle, ei ongelmia enää.
Soitin vielä Kauriiseen ja puhuin ilmeisesti eläinlääkäri Juulia Martimon kanssa. Hän käski tarkistaa näköä noiden sokeiden kohtausten aikana, mutta oli sitä mieltä että odotetaan lääkkeen poistumisaika 5 vuorokautta ja katsotaan lievenevätkö oireet maanantaihin. Jos myrkytystä voitu hoitaa, se olisi pitänyt tehdä samantien lääkkeen annon jälkeen tai ainakin saman illan aikana, lääkehiilellä ja nesteytyksellä, mutta sehän oli jo myöhäistä torstaihin mennessä kun lääke oli jo imeytynyt ja vaikuttanut keskushermostoon (ja mistä olisikaan voinut tietää, että matolääkkeen ohjeenmukaisen antamisen jälkeen tulisikin hoitaa myrkytyksenä?!). Sovimme, että maanantaina palaan asiaan jos sunnuntai ei tuo muutosta parempaan.
Sunnuntaina aamupissalla näytti hyvältä, oireita ei näkynyt vaikka liikettä oli. Iltapäivän lenkillä oireita ei näkynyt, Echon remmissä liikkuminen oli suoraa, jalat suht oikein rungon alla liikkeessä, keskittyi haistelemaan kaikkea, ja näytti siltä että sokeita kohtauksia ei tullut. Uskaltauduin koko 1,5km remmilenkin kylänraittia pitkin, ja ekaa kertaa myös Echo kulki normaalisti. Pää ei kiertynyt, tassut eivät huitoneet ilmaa, ei nojannut kumpaankaan koiraan remmissä kulkiessaan.
Tänä aamuna myös näytti hyvältä. Kohta lähdetään pienelle metsälenkille ja sen jälkeen katsotaan tilannetta.
Kaikki eläinlääkärit olivat samaa mieltä, että myrkytyksen mahdolliset maksa- ja munuaisvauriot olisivat oirehtineet koiran voinnin huononemisena, syömis- ja tarpeillakäynnin epänormaaliutena.

Päivitystä: käytiin koirien kanssa lyhyellä metsäpissalla päivällä, eikä vauhti laukaissut enää oireita, sen verran kuitenkin juoksivat. Kotipihaan tultuamme leonberg Ella tuli aidalle pyytämään poikia hippaan, ja sitten mentiin niin että kaikki pois alta! Edestakaisin aitaa myöden ylös alas koko matka 25 kertaa niin lujaa kuin aussieiden jaloista nyt lähtee, Ella omalla puolellaan pojat meidän puolella. Kun tuo liike ja vauhti eivät näyttäneet enää oireita laukaisevan, uskoisin että tämän ikimuistoisen matokuurin vaikutus olisi nyt lakkaamassa.


Iso kiitos (jälleen kerran) sekä Mäntyharjun kunnaneläinlääkärille Antti Tukiaiselle että Tervakosken eläinlääkärille Laura Lönnbergille! Kiitos että sain soittaa teille myöhään illalla ja aikaisin aamulla, joka päivä ja selvititte asiaa ja konsultoitte puhelimessa! Kiitos myös uuden keravalaisen eläinlääkäriasema Kauriin väelle puhelinavusta! Ja teille kaikille jotka olette myötäeläneet näitä kauhun hetkiä, erityisesti Savelan Niinalle, Leppälän Katjalle ja Björnströmin Tanjalle (kiitos Tanja vertaistuesta lääkemyrkytyksessä!!).

Muistettakoon tässä kohtaa vielä, että kuten moni muukin, minäkin olen madottanut koiriani Lopatolilla useita kertoja ennenkin vuosien saatossa (vaihdellen kolmea eri laajakirjoista matolääkettä) eivätkä koirani ole koskaan saaneet oksentelua kummempia oireita. Lisäksi kaikki koirani on rauhoitettu erilaisia toimenpiteitä varten (röntgenkuvia, haavanompelua, hammasvaurioita, sterilointi), eivätkä ne ole koskaan saaneet anestesiasta sivuvaikutuksia. Koirani ovat myös syöneet mittavan joukon antibiootteja ja kipulääkkeitäkin, rokotteita, eivätkä ole koskaan saaneet yliherkkyysoireita mistään.
Lopatol 500:sen googlettamalla löytyy vastaavia kauhutarinoita eri roduilla Suomessa. Kanadan lääkelaitoksen sivuilta lukiessani kuvauksia ja tuloksia koirilla (pennuilla, kantavilla nartuilla jne) tehdyistä eläinkokeista, joilla Lopatolin myrkyllisyyttä on tutkittu, alkoi vatsaani vääntää toden teolla. En toki ole niin naiivi, etten tietäisi, miten kaikki lääkeaineet on tutkittu...
Onneksi Java ei vahingossa päätynyt siihen 50 beaglen lastiin, joka saapui Amsterdamiin Northwestin lennolla Albuquerquesta Minneapolisin kautta eräänä toukokuisena aamuna vuonna 2001...

Aamulla metsälenkillä Purometsässä 11.11.

Yöllisen kovan syysmyrskyn jälkeen aamu valkeni hyvin sateisena ja edelleen tuulisena (kovaa tuulta ja voimakkaita puuskia). Aamulla lähtiessämme viemään eskarilaista, meidän piti pukea sadevaatteet päästäksemme autolle. Ja kun kerran sade- ja myrskyvarustus oli jo päällä, lähdimme eskarilta metsään. Lapset ja aussiet ovat samanlaisia, vesilätäköt, kura ja vauhti kiinnostavat. Koirat nauttivat saadessaan juosta tuoreiden hajujen perässä. Java näytti nauttivan erityisesti, se juoksi sydämensä kyllyydestä.

Hakua lauantaina 8.11.

Sää oli kostea ja treenien alkaessa melko tuuleton n. +5. Paikkana aiempi hoitohakkuualue, jossa keskilinja kulki kahden sivuille kohoavan kallion notkossa. Oikealle puolelle hiukan helpompikulkuinen ja loivempi kallio, vasemmalle vaikeakulkuista risukkoa ja jyrkästi korkealle nouseva kallio. Keskilinjalla maassa osin maatuneita risukasoja ja risukoita, sekä maasta nousevia isompia kuusenoksia (jotka tekivät liikkumisen jonkinverran haastavaksi) ja upottavia suonsilmäkkeitä (jalkani upposi koiraa lähettäessäni pohjetta myöden ja turpeen imu oli kova) sekä suolampia.
Tarkoituksenani oli tehdä Echon kanssa "onnistunutta" ja hiukan helpotettua teknistä suoritusta: pisto maalimiehelle hakemaan rulla, itse liikun keskilinjalla reippaasti eteenpäin, ja ohjaan koiraa tulemaan suorinta tietä luokseni, rullan luovutus ja näytölle 5m näyttöliinan kanssa, niin että roikun perässä ja annan vastusta, 6 palkkaa mukana. Maaston vaativuudesta johtuen tämä ei ihan onnistunutkaan niin. Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla kallion alla, jonne koira lähti haju selvästi nenässään. Meni kuitenkin läheltä maalimiehen ohi ja suoraan ylös kalliolle (fiksu koira, haju nyt nousee ylöspäin joten kävi tarkentamassa), mutta kutsuin kouluttajan pyynnöstä takaisin ettei satu vahinkoa kallionjyrkänteeltä (vilkas koira olisi todella voinut arvioida kalliojyrkänteen väärin ja hypätä tai pudota). Sitten uusi lähetys, nyt otettiin kuitenkin apuja maalimiehen näyttäytymisestä. Kuljimme keskilinjaa edestakaisin risukossa ja suonsilmäkkeissä keskilinjalla liikkumiseni ja uuden lähetyksen vuoksi. Lähetys ja mm:n löytö, sekä rullantuonti todella mallikkaasti sujuivat nyt hyvin, ainoana oli tuo risukkoinen räme, joka hidasti todella paljon kulkemista, eikä tuonut suoruutta koiran paluussa minulle rulla suussaan kun koirakin joutui katsomaan reittiä ja minua. Itseasiassa Echo pudotti rullan paluumatkalla luokseni, juuri sellaisessa risukossa, mutta etsi sen samantien pudotettuaan itsenäisesti ja toi minulle. Echoa ei haitannut vaikka roikuin näytölle liinassa ja estin melkoisesti sen menoa. Toinen lähetys oikealle puolelle ylöspäin. Muistin jopa kiinnittää omaan lähetysasentooni sekä käsimerkkiini huomiota, ja tällä kerralla pidin nätisti Echon valjaissa olevasta metallirinkulasta kiinni, jottei lähtisi ennakkoon kuten silloin jos EN pidä kiinni. Lähetyslinjalla oli kohtuullisesti maatuvaa risukko- ja oksakasaa, mutta avoimempaa kuin vasemmalle. Echo toi muistaakseni rullan heti, tässä taidettiin nyt ottaa myös näyttäytyminen, jollen väärin muista (olin itse toipumassa lauantaina aikaisemmin viikolla sairastamastani järkyttävästä flunssasta, joten täytyy sanoa, että aivoni eivät rekisteröineet jokaista sekuntia), toi rullan hyvin, korkeintaan putosi minun kädestäni ottaessani sen. Echo malttoi hienosti käsimerkillä sivulleni, kuten ensimmäisellekin näytölle lähettäessäni kun kiinnitin liinan. Roikuin liinassa mukana sen minkä pystyin ja päästin irti puolen matkan jälkeen. Kolmas pisto jälleen vasemmalle, ja nyt suoraan suonsilmäkkeestä. Lähetinpä koiran päin maastanousevaa risua, joka ei nyt muuten haittaa normielämässä kun juoksee ties missä pöpeliköissä, mutta nyt kaarsi tuhatta ja sataa suorämeen ja risukon jälkeen oikealle keskilinjan myötäisesti ja melko kauas sinne, joten kutsuin takaisin ja otettiin jälleen uusi lähetys, ja näyttäytymisapu maalimieheltä. Uudella lähetyksellä meni hyvin, toi rullan, odotti liinan kytkemistä ja lähti näytölle. Nyt päätettiin treenin ja maaston haastavuuden vuoksi (Echo sai juosta ihan kunnolla), ettei oteta kuin 4 löytöä. Kolmosnäytölle vein mukanani lelun, jolla maalimies sai leikkiä ruokapalkan jälkeen, koska tämä muutettiin nyt toiseksi viimeiseksi piiloksi. Täältä toin Einarin keskilinjalle nätisti nameilla, ja kuunteli hienosti. Lähetys neljännelle ja siis viimeiselle maalimiehelle. Otettiinko ilman apua? Aivot leikkaa tyhjää. Mielestäni meni kuitenkin hienosti. Ruokapalkan jälkeen myös nelonen leikitti Echoa frisbeen kanssa, kun olin riisunut liivit ja pannan. Kaikki maalimiehet pyysivät nyt Echon sen saapuessa näytölle käsimerkillä maahan, ennenkuin antoivat palkan.

Treenissä onnistuttiin ainakin siinä, että Echon rullantuonti sujui hienosti, samoin koiran maltti kun kytkin liinaan. Todella hyvää oli myös se, ettei Echoa häirinnyt minun roikkumiseni liinan perässä vaikeasti liikuttavassa maastossa (vaikka tätä tehtiin nyt ensimmäisen kerran, aiemmilla kerroilla ollut huomattavasti kevyempi ja lyhyempi liina, joka on vain kytketty.) Ja tulipa mitä vain mutkia treenisuunnitelmaan, Echolla säilyy into työhön. Nyt mietinnän alla pitäisikö "auttaa" haistamaan mm, joko viedä liinassa lähelle kunnes saa hajun ja palata keskilinjalle lähettämään, tai ottaa toki aina kun mahdollista tuuliapu. Nyt näihin viimeisiin treeneihin ennen talvitaukoa tulen ottamaan tuota mekaanista pistotusta ja rullantuontia suorinta tietä minulle kun olen edennyt keskilinjaa. Kaikkea en voi ottaa samaan treeniin jos jotain pitää opettaakin. Raunioilla Echon nenänkäyttö on tarkkaa eikä se tarvitse apuja, ei kuitenkaan sinkoile tyhjänpäiväisesti pitkinpoikin vaikka irtoaa ja tarkastaa itsenäisesti. Meillä on ensi vuoden tavoitteena ainakin A-koe rullailmaisun poistumisen uhatessa 2010 alusta, joten haku jäänee jonkinmoiselle tauolle näiden kauden viimeisten treenien jälkeen. Siksi haluan jättää Echon muistijälkeen simppeliä ja onnistunutta harjoitusta tuon "pistokolmion suhteen".

Esineruutua ja metsälenkkiä 4.11.

Kävimme päivällä pikaisella metsälenkillä Kuninkaantien varressa, koska oli kiire hakemaan eskarilaista. Sen jälkeen palattiinkin Purometsään, jossa kävimme tarkastamassa mahdollisen nukkuvan dinosauruksen, josta Iisak oli kyllä edelleen sitä mieltä, että on vain iso kivi!
Tallattiin lasten kanssa (Fanny ergossa) n. 8m x20m metsäkaistale, jossa oli tiheää kuusikkoa, pieni poluntapainen ja peurojen ruokintaseimi. Lapset valitsivat esineet Javalle, ja hain ensimmäiseksi Javan autosta. Tehtiin kaikille mielikuvaharjoituksena, niin että koirat näkivät, että ruutuun vietiin esineitä. Liivien päällepukeminen nostatti jo jokaista koiraa kovasti.
Javan esineet vietiin melko lailla oikeaan takakulmaan ja vasemman puolen keskivaiheille kuusikkoon. Ensimmäisellä pistolla Java taisi purkaa intoaan juoksemalla vasemman rajan ulkopuolellekin, mutta koska kyseessä oli ihan puhtaasti flunssaisen ohjaajan keksimä aktivointi koirien ratoksi, en jaksanut paneutua hienosäätöön kun Javalla intoa riitti. Taisin kuitenkin huudella tännepäin tai jotain koiran kaahatessa kuusikon takana, ja sieltä palatessaan saikin Stockmannin vanhasta korkokengästä hajun, ja toi sen vauhdilla hienosti käteen asti! Toiselle pistolle lähetin suoraa linjaa kohti oikeaa takakulmaa, sai hajun mutta kiersi koivujen ympäri ja ulos alueelta. Palasi uudelleen mutta Finnairin joulunalle oli hiukan hankalassa paikassa koivun juurella, eikä saanut uudelleen hajua, lähti muualle ruutuun. Kutsuin koiran takaisin, ja tehtiin niin, että Iisak kävi nostamassa esinettä Javan katsellessa, ja siirsi sitä hiukan eri kohtaan. Lähetys pistolle taas samasta kohdasta suoraa linjaa, ja juoksi taas suoraan kohti pikkunallea, mutta joutui jälleen tekemään vähän aikaa töitä ennenkuin löysi sen. Sitten toikin suoraan minulle, hieno luovutus käteen!
Echo: Meni toki sekaisin varsinkin kun näki pk-liivit, mutta malttoi rauhallisilla käskyilläni antaa minun pukea ne päälle, mitä nyt vähän hötkyi, eikä tiennyt olisiko seissyt vai istunut vai mennyt maahan. Näki kun lelut vietiin. Malttoi kiihkostaan huolimatta upeasti perusasennossa ja odotti käskyä. Echoa ei tarvinnut pistottaa kuin kaksi kertaa, ja kummatkin esineet olivat minulla kädessä:)
Pepsi: Ottaessani autosta Pepsi kaahasi jo pitkin metsiä onnesta soikeana, varsinkin pk-liivien pukeminen oli iso juttu joka teki vanhukselle hyvän mielen! Näki kun lelut vietiin. Toinen vietiin isolle sammaleiselle kivelle tiheän kuusikon keskelle, toinen takarajalle oikelle puolelle aluetta. Pepsi purki samalla lailla intoaan kuin Java, juoksi kovaa, ja alueen ulkopuolelle samaan kuusikkoon kuin Java, varmaan Javan jättämien hajujälkien perässä. Pepsi otti kuitenkin nopeasti hajun oikealta puolelta ja toi takarajalta kännykän. Toisella pistolla lähetin suoraan kuusikkoon jossa kivi, sai hajun mutta näki ettei sitä ollut helppo paikantaa, kierteli kuusia ja kulki kiven ohi, kunnes äkkäsi että esine oli korkeammalla. Kiipesi kivelle ja toi hanskan.
Caddy: Myös intoa täynnä, loikki kenguruna kasvojeni korkeudella edessäni, ja sai vähän varoa kun Fanny istui etupuolella ergossa. Nuolaisipa Caddy hypyssään Fannynkin posken. Caddykin sai katsoa kun lelut vietiin. Innokkaasti lähti etsimään, ensimmäinen löytyi helposti. Toinen oli peurojen ruokintaseimen alla kulmauksessa, ja siitä sai hajua, muttei pystynyt heti paikantamaan. Juoksi alueen ulkopuolelle, jolloin kutsuin takaisin ja Iisak kävi nostamassa lelua ja laittoi sen takaisin. Nyt löytyi hyvin, tosin joutui hetken tarkentamaan.

Tottisjuttuja 3.11.

Jospa seuraavalla sukupolvella olisi koirankoulutus alusta saakka helpompaa ja luontevampaa:) Viime kesänä otetuissa kuvissa näyttää siltä, että kontakti on ainakin kunnossa.

Aamupäivällä tottista lyhyesti.
Echo: merkille lähetystä, neljä punaista muovikartiota, palkka valkoiselle muovikannelle (halkaisija 13cm) kartioiden keskelle. Lähetysmatka 5 m. Ennakoin mielestäni hyvin Echon ennakoinnin, pidin sivulla naksutellen ja palkaten nameilla, muutaman naksautuksen jälkeen käsimerkki ja käsky Merkki!, josta Echo juoksikin suoraan merkille ja siellä olevalle palkalle. Naksautin ja sai kannelta kissanruokaa:). Sanallinen kehu, ja heitin vielä narupallon. 3 toistoa, niissä eniten keskittymistä tuohon perusasentoon ja koiran hallintaan ennen merkille lähetystä. Meni mielestäni hienosti, nyt tuntuu että olen paremmin Echon vilkkaalla taajuudella.
Seuraamista: suoraa perusasentoa, muutamaa askelta ja käännöksia oikealle ja vasemmalle. Suorilla seuraamisilla palkkasin tiheästi oikeasta kohdasta. Käännökset meni hyvin, samoin pari täyskäännöstä.
Jättöliikkeitä, pari askelta, seiso-käsky (seisahtuu paikalleen hievahtamatta), etenin itse 5-10 askeleen päähän, palasin takaisinpäin, kiersin koiran, kehuin maltillisesti ja toistelin käskyä. Vapautin seisoessani koiran vasemmalla puolella, vapaa -> ja heitin namin.
Maahanmeno ja istuminen: parin askeleen jälkeen käsky, naksautus koiran nopeasta suorituksesta, itse etenin naksautuksen jälkeen muutaman askeleen ja palasin samantien palkkaamaan, kourallinen namia ja lelu (vapaa). Otin vielä noutokapulan tuomista, siinäkin nopea vahvistetiheys perusasennosta naksuttimella ja namilla, samalla oikealla kädellä heitin kapulan, naksutin vielä kaksi kertaa (nami) ja Tuo-käsky. Echo pysyi hienosti sivullani ja keskittyi naksuttimeen ja palkkaan, vaikka tiesi että kapula lensi jo. Lähti hyvin "vasta" Tuo-käskyllä ja toi oikein hienosti kapulan eteeni istuen. Naksautus luovutuksesta ja kourallinen namppaa palkaksi. Tehtiin vielä toinen kerta, ja se meni vähintään yhtä hyvin. Lopuksi pelattiin vetonarulla, ja jopa vedettiin sitä ihan grip-otteella, kehuin kovasti ja päästin pari kertaa irti, toi narun heti käteeni ja otti siitä hienosti uudella gripillä kiinni.

Caddy: Merkille lähetystä. Caddyn kanssa saa myös naksutella perusasennosta ja siitä, että malttaa hetken käskyyn saakka. Lähti käskyllä hyvin, naksautus merkillä ja kissanruoka-palkka kannelta. Vielä vapaa-käsky, ja frisbee palkaksi. Kolme toistoa.
Perusseuraamista, joka meni todella hyvin, hyvä kontakti koko ajan ja tiivis seuraamisasento, hyvät nopeat pysähdykset. Jättöliikkeitä pitäisi vahvistaa, lähinnä seisomista, sen huomasin kun kokeiltiin.
Ryömiminen, sitäkin kokeiltiin. Siihen-käskyllä Caddy jo tiesi mitä on tulossa, ja lähti rivakasti ryömimään, naksutin ja palkkasin oikealla kädellä namilla. Muutaman askeleen jälkeen tuli sama (turhautuminen?) kuin kokeessa, alkoi haukkua. Lopetin nostamalla koiran ylös, uusi perusasento, käsky ja olin valmiina palkkaamaan nopeammalla naksuttamisella ja namilla, jotta saan lopetettua kun menee hyvin. Lopetin ennen turhautumista ja sain hyvän ryömimisen, nopealla naksuttamisella, käsiapu ja nami koko ajan, mutta ainakin jäi hyvään suoritukseen.
Java: Lyhyttä seuraamista, katsekontaktista palkkaamista, luoksetuloasentoa, palkka naksuttimella ja namilla, välillä naksautuksen jälkeen heitinkin narupallon.

Iltapäivällä sen verran Marjolahden metsässä, mitä nyt itse kurkku kipeänä ja kuumeessa kolme lasta mukana (yksi ergorepussa) pystyy kulkemaan, eli ei tosiaan kummoista lenkkiä.

Radalla 30.10.

Pimeää, radalla valot, satoi reippaasti, kohtuullista idän ja koillisen puoleista tuulta. Tarkoituksena käyttää hiukan tuuliapua Echolle, muuten perusetsintää, jota emme ole kuitenkaan kauheasti vielä tehneet. Mukana 4 palkkaa (ruokaa), ja sovittiin, että ensin kaksi maalimiestä yhtä aikaa piiloon, ja sitten toisen löydöllä kaksi muuta piiloon. Piiloiksi myös puoliumppareita.
Radan vasen puoli käytössä, lähetin Echon heti vasemmasta reunasta. Omaan lähetykseeni täytyy edelleen kiinnittää Pipsan ohjeiden mukaan huomioita, ja tällä kertaa koira lähti ennen Sök-käskyä, mutta en viitsinyt siihen puuttua kutsumalla takaisin, otan mieluummin naksuttimella ja autan sen pysymään lähetyskäskyyn ja käsimerkkiin saakka turhia kuitenkaan viivyttelemättä.
Echo irtosi vauhdilla ja tutki oma-aloitteisesti ja vauhdikkaasti rataa vasemman reunan puoleenväliin, josta toi minulle rullan. Tuo rullaa nätisti nyt käteen asti, itseltä pääsi lipeämään ja putosi maahan, mutta koira siis toi hienosti ja kehuin (nyt maltillisemmin kuin metsässä!;) kädellä ohjasin Echon sivulle, jossa kiinnitin lyhyen näyttöliinan ja pyysin näytölle. Annoin vähän vastusta pidättelemällä, mutta ei haitannut Echoa, syöksyi näytölle ja sai maalimieheltä palkan. Itse perässä, Echon syödessä liina irti ja sen syötyä lähetin uudelleen etsimään. Irtosi jälleen hienosti ja itsenäisesti, ja toi hetken päästä uuden rullan, käteen asti. Jälleen käsimerkillä Echo sivulle seisomaan, liina kiinni ja Visa! Mm löytyi roskiksesta aidalla. Niinalla oli hyvä mahdollisuus pyytää Echo saapuessa hetkeksi maahan (käsimerkillä), ennenkuin palkkasi ruualla (E sai nousta seisomaan syödäkseen). Jälleen koiran syödessä liina irti, ja sitten sopiva lähetyspiste, josta lähetin polun yli keskialueelle. Polulla seisovat henkilöt eivät häirinneet koiraa, se ei edes vilkaissut niihin. Päästyäni itse polun yli keskialueen valojen häikäisemään kohtaan Echo toi minulle jo kolmatta rullaa, mutta lähti piilolta sinne suuntaan josta olin sen lähettänyt, joten kutsuin sitä "Hieno poika, tännepäin, täällä", ja toi siis rullan käteen. Näytölle pressulla peitettyyn pystyssä olevaan kelaan. Pressu ei haitannut, eikä "umpipiilo". Vielä viimeinen etsintä, josta Echo sai hajun hienosti tuulenpuuskan mukana aivan kelan vierestä. En ottanut lähetysasentoa vaan näin, että sillä oli kuono pystyssä ja annoin luvan Sök-komennolla. Echo lähti murskekasojen välistä isolle betonipalkkikasalle, kävi sen päällä, ja lähti kohti paloalueen vieressä olevia keloja. Toi rullan hienosti oikeaan suuntaan minulle, olin liikkunut koiran perään ja äänellä kerroin mistäpäin löydyn. Näytöllä maalimies löytyi kelojen sysipimeästä välistä. Tyhmä ohjaaja, olin itse unohtanut ottaa repusta sadetakin taskuun vikaksi palkaksi lelun, mutta ihana Maria lainasi viimeiseksi vielä Ronjan patukkaa, ja Echo sai hetken leikkiä muutaman ihmisen kanssa loppurevitykseksi, kiitos Maria lelulainasta!
Hyvä treeni Echolle ja hyvät piilot!

Jos johonkin kiinnitän nyt huomiota, on se tuo oma lähetysasento ja käsimerkki, ja se että koira malttaa olla sekunnin pidempään lähetysasennossa ja lähtee vasta kun saa käskyn. Siihen otan avuksi naksuttimen ja opetan siis koiran malttamaan lähetyskäskyyn saakka. Ensi kerralla siis naksutin ja namit mukaan sekä metsään että radalle, hiotaan sitä.

Ojanko 29.10.

Kävin tekemässä telineitä aamupäivällä:
Caddy:
Epämiellyttävä alusta: Istui hyvin perusasennossa, siitä aluksi naksautus ja palkka. Seurasi tiiviisti, tehtiin nopea täyskäännös alustan ulkopuolella, pysähtyminen alustalla. Seurasi tiiviisti ja istui heti pysähdyttäessä.
Putki: hyvä suoritus. Maahanmeno putkesta ulostullessa, ja siirryin sivulle.
Pituus: Caddy katseli liikaa makupaloja, ja ekan hypyn meni vinottain kulman yli. Ei naksautusta eikä tietenkään palkkaa. Toisella hypyllä meni nätisti yli, siitä hypyn alastulossa naksautus ja heitin makupalan. Oma lähetyskohtani on Caddyn kanssa tärkeä, seison niin, että koiran perus- ja lähetysasento keskellä estettä. Tuijotan myös hetken "laskeutumispaikkaa" esteen toisella puolella ennen lähetystä.
Tynnyrisilta: En käyttänyt makupalaa sillalla. Caddy kiipesi, seisahtui käskystä, mutta muistaakseni ehti pyörähtää puoliksi katsomaan minua, vaikka lähdin itse rivakasti liikeelle. Toisella kerralla laitoin makupalat sillalle, ja ohjasin koiran oikeasta asennosta eteenpäin liikkeelle lähdettyäni. Ok suoritus.
Keinu: Hyvä perusasento, lähti heti käskyllä, ja meni oikeaan kohtaan. Siirryin nopeasti koiran viereen ja siitä eteenpäin perusasentoon.
Tikapuut vaakatasossa: hieno suoritus, Caddy pysähtyi itse etutassut viimeiselle tikkaalle, sanoin "nosto", ja nostin alas, istumaan perusasentoon. Iso palkka, heti makupaloja kourallinen, ja sitten leikittiin patukalla.
Kokeiltiin myös ryömimistä, sivulta "Siihen" -käskyllä maahan, ja "Ryömi" -käskyllä. Tässä täytyy palata alkutasolle, suoritus oli hyvä vielä kokeeseen saakka, mutta nyt Caddy turhautuu, haukkuu, ja töykkii ohjaavaa kättäni kuonollaan, vaikka olen kumartuneena alaspäin ja makupalat valmiina jokaisesta ryömimisliikkeestä (naksautus+ makupala).
Tarkoituksenani oli ottaa vielä merkille lähetystä ilman pöytiä, mutta kiireessä merkit jäivät kotiin, ja aika ei riittänyt.

Echo:
Oli intoa täynnä kun otin ulos autosta, eikä ollut pysyä nahoissaan. Käy siihen -komennollakaan ei ollut pysyä paikallaan, tai siis ei pysynytkään ottaessani rattaita samalla autosta Fannylle. Silti Echo kuunteli hyvin Tässä -käskyä ja kulki minun ja rattaiden vierellä nätisti.

Kokeilin ensin huvin vuoksi parkkiksen laidassa olevan "leveät tikapuut vaakatasossa" -telineen, niin että Echo sai omaehtoisesti sen kokeilla. Hyvin meni, kunnes vaakatikkaiden loppupäässä takajalat putosivat läpi ja jäi "roikkumaan". Olin rauhallisesti puolen metrin päässä, mutta annoin Echon itse selvittää itsensä pois ja voittaa itsensä. Saikin takamuksensa nostettua ja kulki telineen alas loppuun asti.
Sitten kentälle.
Epämiellyttävä alusta: Tiivis perusasento, liikkui hienosti sivullani, täyskäännös rivakasti alustan ulkopuolella ja pysähtyminen alustalla, Echo istui välittömästi viereeni.
Putki: Hieno suoritus, otin maahan putken päässä, ja siirryin viereen, palkitsin maassaolossa ja vapautin.
Pituus: Ei ongelmaa, hyvä perusasento, hyppää kunnolla, ja jää toiselle puolelle seisomaan. Naksautin hypystä, heitin makupalan toiselle puolelle ja vapautin. Echo tuli heti uudelleen luokseni, ja otettiin toinen hyppy perään. Yhtä hyvin meni sekin.
Tynnyrisilta: Jätin koiran perusasentoon ja laitoin makupalat (monta) ekalle kolmannekselle. Palasin koiran viereen ja olin valmiina naksuttimen ja makupalojen kanssa: naksautin monta kertaa pelkästä sivulla olemisesta, palkka tietenkin joka naksautuksesta. Sitten lupa kiivetä. Echo kiipesi vauhdilla makupaloille, naksautin kun pysähtyi ja alkoi syödä, ja olin skarppina siirtymässä sen viereen sen vielä syödessä. Tässä kohdassa Echo ehti kuitenkin ottaa pari askelta eteenpäin ilman minua, pysähtyi kun tajusi minun tulevan, naksautin heti siitä ja syöttelin hetken sen seistessä sillalla, sitten ohjasin makupalalla sillan päähän ja perusasentoon sillan jälkeen. Naksautus perusasennosta, makupala, ja vielä heitin narupallon. Kehuin koko ajan.
Sama uudelleen, makupalat sillalle, koira sivulle ja siinä nopea vahvistetiheys naksutusta ja namia, sitten käsky "Kiipeä", ja kun koira oli makupaloilla, eka naksautus, siirryin heti koiran viereen ja tarjosin kädestä lisää makupaloja, naksatus ja lisää palkkaa, sitten makupalan kanssa sillan päähän, perusasento josta naksautus ja makupala, ja kehujen kera narupalloa.
Tynnyrisillalla ongelmana on ollut harjoituksen vähyyden lisäksi supervilkkaan koiran nopea reagointi ja "ryöstäminen" lähdössä vaikkei käskyä ei ole tullut. Syy on hitaan ohjaajan, joka on yrittänyt virittäytyä nopeammalle taajuudelle. Nyt siis mietin tarkkaan kuinka ohjaan koiraa toimimaan oikein, pidän sen perusasennossa hetken nopealla vahvistetiheydellä ja lähetän sen sillalle "kesken kaiken" rauhallisella käskyllä. Lisäksi muistan nyt siirtyä nopeasti koiran viereen makupalat valmiina ja naksautan sille sillalla seisomisesta ja syöttelen hetken.
Keinu: Otin samalla tavalla kuin tynnyrisillalla: ensin namit keinulle, sitten lähetyspaikassa perusasentoa rauhassa, jotta koira oppii keskittymään hetken minuun ja käskyyn. Sen jälkeen lähetin käsimerkillä ja käskyllä keinulle, meni hienosti ja keikautti keinun alas, mutta jotenkin kummassa Echo pyöräytti takajalat pois keinulaudalta.. Uusi yritys, nyt namit keinun keskikohtaan ja keikautuskohtaan, ja tällä kertaa lähdin samantien koiran sivulla ja olin valmiina naksuttamaan ja palkkaamaan sen keikautuskohdassa kun se oli "oikein päin" kaikki neljä tassua laudalla. Siitä makupalan kanssa pois keinulta, perusasento, naksautus ja loppupalkka, namia ja narupalloa kehujen kanssa. Hyvin meni ja olin tyytyväinen!
Tikapuut vaakatasossa: Siitä huolimatta, että oli lähestulkoon pudonnut leveissä rappusissa parkkiksen laidalla, Echo lähti reippaasti ja innolla tikapuille. Hiukan epäröiden kulki aavistuksen liukkaat tikkaat minun lähtiessäni liikkeelle koiran rinnalla, mutta kulki kuitenkin tikkaat hienosti loppuun saakka, naksautin tikkaiden päässä kerran, annoin kourallisen namia ja sai tulla itse alas. Palkkasin lopuksi verbaalisten kehujen lisäksi pallolla. Otettiin tikkaat vielä toisenkin kerran, ja nyt kulki itsevarmemmin päähän saakka. Oli itsekin polleata poikaa tuosta suorituksesta ja minä nyt tietenkin olin NIIIIN ylpeä! (Nostaminen tikkaiden päästä tullaan siis rakentamaan erikseen pala palalta, mutta sitä ei olla vielä ehditty harjoitella)
Leikittiin hetken verran "bileet pystyyn narupallolla".
Ai niin, alotokohyppy otettiin kerran ja se meni juuri niinkuin pitikin.
Sitten Echo autoon ja Pepsin vuoro.

Pepsin kanssa otettiin pituushyppy -ei mitään ongelmia-, putki -sinne meni ja tuli toisesta päästä ulos-, tynnyrisilta ilman pysäytyksiä -vaari kulki vauhdilla moneen kertaan päästä päähän-, keinu -yhtä reippaasti kuin nuoruudessaan-, ja tikkaat vaakatasossa -meni kuin orava eilen meidän pihassa. Lisäksi sai hypätä tokoestettä muutamaan kertaan edestakaisin, ja sai kovasti kehuja ja namia. Luulen, että jos joku olisi ollut katselemassa, olisi voinut luulla Pepsiä pennuksi. Harmi ettei ollut kuvaajaa mukana. Lopuksi leikin Pepsin kanssa patukalla, ja reviteltiin sitä ihan kunnolla.

Lenkillä käytiin Marjolahdessa Iisakin ja Fannyn kanssa.

Lenkillä sunnuntaina 26.10.

Sunnuntaiksi oli sääennusteen mukaan luvassa rajuilmaa, paikoitellen vaarallisen voimakasta tuulta ja kovaa sadetta, joten olimme tottakai (jälleen) sopineet lenkkitreffit Jennyn ja tollerineito-Chilin kanssa Sipoon metsiin. Kolme muskettisoturia Pepsi, Caddy ja Echo olivat taas Chilistä innoissaan, vaikka vanhaherra Caddy varasti jälleen shown ja meni suorastaan sekaisin Chilistä, joka kertoi kyllä mielipiteensä Caddyn lemmenlurituksista. Se ei Caddyä haitannut, päinvastoin, niin että otin papan välillä liinaan jotta Chili sai juosta itsekseenkin. Onneksi Chili ei ollut ihailusta moksiskaan. Sadevarusteista huolimatta olimme lenkin jälkeen mallia uitetut rotat, koiria ja ihmisiä myöten, mutta kivaa oli! Kiitos taas lenkkiseurasta Jenny!

Hakua lauantaina 25.10.

Itse asiassa tämän viikon hakutreeni sovittiin raunioradalle, tarkoituksena tehdä umpipiiloharjoituksia. Caddylle kaksi kierrosta. Ensimmäinen harjoitus: kaksi maalimiestä, joista toinen siirtyvä. Tarkoituksena umpipiilojen ilmaisu ja yhdellä kolmesta piilosta koiran hallintaan otto ja etsinnän jatkaminen. Caddy oli intoa täynnä ottaessani sen autosta. Kasat kopin vierestä oikealle. Etsimään lähti itsenäisesti ja irtosi hyvin, ihan kuten "ennenvanhaan". Kulki kasaa pitkin ja enemmän polun ja aidan puolella, ja sai hajun kasan päästä kaivosta. Jäi heti kaivolle ja aloitti hyvän haukun. Hyvä ilmaisu, hiukan ehkä pidätti haukkua hetkinä jolloin katsoi minun saapumistani. Menin ottamaan koiraa hallintaan (Pipsa ilmoitti, että tuossa mm ei palkkaa), kehuin kovasti ja annoin makupalapalkkaa. Jatkoimme kaivon alapuolelta etsintää takaisinpäin. Pari kertaa Caddy vilkaisi takaisin kaivolle, mutta irtosi hienosti uudelleen etsimään. Toinen mm roskisrivissä. Hyvä ilmaisu, jatkoi haukkua kunnes saavuin piilolle, avattiin yhdessä kansi ja mm palkkasi ensin lihapullilla, sitten leikitti patukalla. Tällä välin mm kaivosta oli siirtynyt eteenpäin. Lähetin uudelleen etsimään, Caddy tarkasti itsenäisesti kelojen ympäristön, ja sai hajun. Maalimies toisen kasan maassa olevassa kelassa. Hyvä ilmaisu. Palkkana ensin makupalat, sitten leikittiin vetoköydellä. Caddy oli kuulemma nuolaissut mm kasvoista ennen haukun aloittamista. Tämän jalkeen koira autoon.

Toinen kierros: Radan vasen reuna käytössä. Taas kaksi mm, joista toinen siirtyvä. Jälleen ideana yksi hallintaanotto, jossa mm jätetään piiloon. Caddy irtosi lähetyksestä hyvin ja etsi itsenäisesti. Sai hajun kaivosta, ja ilmaisi hienosti. Jatkoi reipasta haukkua kertaakaan keskeyttämättä, vaikka katsoi kun saavuin kaivoille. Kehuin kovasti, palkkasin makupaloilla, ja yritin hallintaanottoa, mutta Caddy ei halunnut jättää kaivoa. Astuin kasoilta alemmas, kutsuin koiraa, joka tuli, mutta palasi uudelleen kaivolle. Uudemmalla yrityksellä lähdettiin rata eteenpäin, koira taisi vielä vilkaista kaivoa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun kouluttaja oli avustanut siirtyvän mm:n pois piilosta, Caddy kävi tarkistamassa maalimiehen, vaikka jatkoikin etsintää. Toinen mm löytyi (muistaakseni) maakaivosta. Jälleen hyvä ilmaisu. Pipsa ehdotti tässä vaiheessa toista koiran hallintaanottoa, ja maalimiehen jättämistä piiloon, mutta itselläni meni ajatukset sekaisin, ja nostin kannen. Mm sai siis palkata koiran (makupalat), ja taas lähetin etsintään. Hyvin liikkui ja etsi. Kolmas mm löytyi roskiksesta kasan päässä aidalla. Jälleen erinomainen ilmaisu. Caddy taisi itse avata roskiksen oven väkisin kuonollaan, mutta haukkui hyvin saapumiseeni saakka. Mm palkkasi makupaloilla ensin, sitten leikittiin köydellä. Lopuksi kaikki kehuivat ja vetivät köyttä.

Mietteitä: Nyt Caddy on saanut takaisin jälleen itsevarmuutensa itse etsintään, sekä ilmaisuun. Tulevissa treeneissä harjoitellaan lisää koiran hallintaanottoa piilolla, ja vähitellen otetaan mukaan taas häiriötekijöitä, lähinnä siis "raivausihmisiä" ja muita jotka kulkevat ja seisoskelevat radalla.