Parin viikon treenit: tottista, tottista, sairaskertomus ja rauniotreenit

Tottista to 26.2.: Niinan kanssa torstaitreenit Klondykessa.

Caddy: Nemon ollessa paikallaanmakuussa otin seuraamista, lyhyempää ja pidempää pätkää, täyskäännöksiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Meni ok, taisi edistää ja pienellä avulla otti oikean paikan.
Jättöliikkeitä: harjoiteltiin seiso avun kanssa, pysähdyin ensin itse ja otin kaksi askelta eteenpäin koiran seisahduttua, takaisin ja palkka. Sitten istu ei sujunutkaan, jäi seisomaan. Hidastin kunnolla istu-käskyllä, meni hyvin. Maahan meni hyvin. Sitten Caddy paikalleenmakuuseen Nemon tehdessä. Paikallaanmakuu meni hyvin.
Viimeisenä tehtiin yhdessä häiriökoiraseuraamista molemmat urokset kytkemättä, toinen seisoi paikallaan koira perusasennossa ja toinen seurautti ympärillä, itse asiassa oltiin todella lähekkäin. Sitten vaihdettiin toisin päin. Meni yhtä hienosti kuin ennenkin, molemmat urokset keskittyivät vain omaan duuniinsa.

Echo ja Nova tekivät yhtä aikaa. Otin seuraamista: kun vauhtini kovenee, Echon asento väljenee. Tähän otin apuja makupalasta on-off naksuttimen kanssa. Käännökset ja täyskäännös menivät hienosti. Jättöliikkeet menivät kaikki hienosti. Keskityn eniten omaan paluuseeni koiran viereen, jottei ennakoi istumista. Meni ok. Luoksetuloa: tuli niin vauhdilla että meinasin lentää kumoon. Paikallaanmakuu Niinan ottaessa Novalle luoksetuloa. Niina pyysi minua avustamaan sen verran, että pidin Novan pannasta kiinni hetken. Jätin Echon paikallaanmakuuseen n. 2m päähän. Novan lähtiessä hippulat vinkuen Niinan kutsusta Echo oli todella vähällä lähteä perään ja karjaisin sille maahan. Otettiin uusiksi sama juttu, ja Echo pysyi upeasti: palasin heti palkkaamaan ja vapautin kehujen kera! Otettiin vielä kolmaskin kerta ja sekin meni loistavasti!

Tottista kotipihassa su 1.3.:
Echon kanssa seuraamista pidempää pätkää avun kanssa ja ilman apua, nyt alkaa sujua paremmin! Jättöliikkeitä sekä paikallaanmakuuta ja niistä paluu, palkka ja vapautus. Meni hyvin! Käyttöesineen noutoa (kenkä): meni jopa ihan hyvin ;) Luoksetulon loppuasentoa: hyvin meni.

Caddy: Otettiin vauhdikkaampia seuraamisia ja jättöliikkeitä, erityisesti seiso ja istu. Annoin pienen avun ja menivät hyvin. Seuraamiset menivät hyvin. Otin myös pätkän ryömimistä, meni hyvin ja siihen jätettiin.

Javan kanssa seuraamista, jättöliikkeitä, luoksetuloa, kaikki meni hyvin ja Javalla riitti valtavasti intoa.

Pepsin kanssa pelailin hetken pallolla ja köydellä.

Pepsi alkoi äkillisesti ontumaan oikeaa etujalkaansa 25.2. Jalasta en löytänyt mitään, ainoastaan etujalan nostaminen ja taivuttaminen saivat Pepsin kiljahtamaan. Ajattelimme, että katsomme muutaman päivän mihin suuntaan menee, kun muuten oli kaikin puolin tyytyväisen oloinen, hyvä ruokahalu ja tahtoi liikkua. Maanantaina 2.3. tilasin ajan eläinlääkäriin, ja samana päivänä ontuminen alkoi selvästi "helpottaa". Keskiviikkona kävimme kuitenkin näyttämässä jalkaa eläinlääkäriasema Kauriissa ortopediaan ja kirurgiaan erikoistuneen Katja Liljan vastaanotolla. Katjan tutkiessa Pepsin kaikki jalat se reagoi sekä etujalan kääntelyyn (olkapää, todella vahvasti), että molempien takajalkojen taivuttamiseen. Päätettiin, että Pepsiltä kuvataan molemmat olkapäät sekä molemmat lonkat. Olkapäistä ei löytynyt mitään, ei siis myöskään kipeästä, joten Katja oli sitä mieltä, että pehmytkudosvammana hoidetaan kipulääkkeillä ja levolla. Molemmissa lonkissa sen sijaan oli nivelrikkomuutokset. Pepsin lonkat ovat Limanin arvioilla kummatkin B/B (kuvannut Axelsson/Mevet) Pepsin ollessa 3-4 -vuotias, ja Pepsillä on myös lonkista virallinen OFA-lausunto OFA Good. Lonkkia Pepsi ei ole kuitenkaan koskaan oireillut: ei ole ollut levon jälkeen jäykkä, ei ole ontunut kovankaan rasituksen jälkeen, on mielellään hypännyt joka paikassa, metsässä kallionkielekkeelle ja sieltä alas, puunrunkojen ja ojien yli, kasvojeni tasalle, autoon ja autosta pois, liikkuu kaikkia askellajeja ja ravi on maatavoittavaa ja takajalat venyvät ravissa pitkälle... Joten päätettiin, ettei toistaiseksi "hoideta" kuin kipulääkekuurilla silloin tällöin, jotta näen onko käytöksessä eroa, ja tietenkin säännöllisellä liikunnalla. Pepsi on hoikka poika, 22kg, sekin auttaa.

Raunioilla to 5.3.
Echon kanssa ensin treeni Niinan kanssa kahteen pekkaan. Tarkoituksena ottaa ensin helpompia piiloja joissa maalimiehellä aluksi selkeästi käsi maassa, sekä umpipiiloja, joissa kuitenkin myös aukko auki niin että käsiapu, ja vielä piilo jossa koira pääsee maalimiehen luo mutta mm:n käsi on lähellä vartaloa; ei niin selkeä apu. Ensimmäisellä lähetyksellä Echo purki kunnolla energiaa ja tarkasti yksinään kovalla vauhdilla koko oikean puolen keskialueen. Juoksi maalimiehen ohi muutaman kerran, ennen kuin haistoi hänet. Muistaakseni pyöri Niinan ympärillä ja tuli kerran ilman rullaa, joten lähetin sen uudelleen. Toi kiintorullan kauniisti käteen asti. Lähetin vasemmalle kasoille, joilla kävi itsenäisesti ja Niina sai aikaa mennä piiloon keskialueen kelaan pressun taakse. Echo tarkasti kasat itsenäisesti, mutta tällä välin kiintorulla oli lauennut toisesta pidikkeestä, enkä todella saanut sitä kiinni uudelleen... Koiraparka. Päätin kuitenkin lähettää sen uudelleen, näin että se sai hajun kelasta (aukko koira pään yläpuolella), ja sen jälkeen näin, että se teki kovasti töitä saadakseen irti heiluvan kiintorullan suuhunsa. Se sai sen, ja toi kauniisti minulle käteen. Lähetin näytölle, ja tässä vaiheessa muistin, että minulla on 6mm taskussani, jolla oli tarkoitus ampuakin, mutten ehtinyt. Kelalta kolmas piilo oli ns. kielletyn kasan toisella puolella tornin lähellä betonisen putken sisällä. Lähetin Echon etsimään, ja ammuin yhden 6mm laukauksen. Echo kääntyi ympäri ja tuli luokseni haukahtelemaan. Lähetin sen uudelleen, ja lähti etsimään vauhdilla. Tarkasti itsenäisesti myös keskialueen korkean betonipalkkikasan. Sai sitten hajun oikeasta suunnasta. Meni putkeen mutta tuli ilman rullaa! Jestas sentään. Lähetin uudelleen ja tällä kertaa otti heti rullan (teki töitä saadakseen sen suuhunsa), toi minulle käteen ja lähetin näytölle. Viimeinen piilo oli siirretyssä roskiksessa kentän edessä. Sinne lähetyksen jälkeen ammuin toisen laukauksen, sillä ei ollut vaikutusta. Etsi itsenäisesti, ja toi rullan hienosti suoraan piilolta. Näytölle, ja siihen jätettiin treeni.

Mietteitä: En tiedä oliko tuolla kiintorullan laukeamisella vaikutusta koska kiintorullaa ei ole vielä harjoiteltu kovin montaa kertaa. Peevelin kiintorulla, Erkka joutui pihtien kanssa sen kiinnittämään uudelleen.

Caddy: oli varsinaisessa rauniotreenissä koko porukan kanssa. Halusin, että ammutaan 9mm kun se kerran oli mukana. Caddy oli jo kuullut ampumista autoon, ja ottaessani sen viimeisenä radalle se oli vähän pois tolaltaan. Leikitin sen kuitenkin ja vein radalle. Halusin, että lähetykseni jälkeen ammutaan yksi laukaus. Ihana ystäväni Niina kysyi vielä minulta että ootko tosissas, ja katsoi silmiin. Juu juu, vastasin. Niinpä lähetin Caddyn ja laukaus ammuttiin. Caddy kääntyi saman tien ympäri ja jäi haahuilemaan eteeni. Kiersin rekan perävaunuhässäkän ja lähetin sen uudelleen, eikä kovasti irronnut. Lähdin puolittain Caddyn mukaan, ja usutin sitä kysymällä kuka siellä on, jolloin lähti. Sai hajun kaksiosta, jossa umpipiilo, ja alkoi ilmaista kaksion ovella todella hyvin siihen nähden, että paineistui pamauksesta. Sen jälkeen etsintä sujui mallikkaasti ja kohtuullisen Caddymäisesti, ja ilmaisut olivat hyvät. Toinen piilo löytyi aidan umpiroskiksesta ja kolmas oli kela, jonka oviaukko oli pressulla ummessa. Näiden ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa. Pyysin ampumaan kolmannen piilon palkkauksella (ruoka) toisen laukauksen, johon Caddy ei reagoinut kuin kääntämällä toisen korvansa ääntä kohden, mutta ei hätkähtänyt eikä keskeyttänyt palkan syömistä. Patukkaleikki oli kuitenkin vähän liikaa lopuksi, leikki minun kanssani muttei muiden kanssa, ja pakatessamme tavaroita pöydältä reppuihin Caddy lähti patukka suussaan autolle odottamaan.

Mietteitä: Olin itse taas kerran turhan hätäinen ja ahne, ja seuraavan nukkumattoman yön jälkeen päätin rangaista itseäni sanomalla joka aamu peilin edessä 50 kertaa: olen huono ohjaaja enkä osaa vieläkään lukea koiraani. Toisaalta olisin tosiaan voinut olla ottamatta yhtään laukausta Caddyn vuorolla koska se oli selvästi hiukan pois tolaltaan ottaessani sen autosta, mutta toisaalta Caddy ei enää nuorru, eikä minun tarvitse asettaa sitä välineeksi omaan tavoitteeseeni, vaikka se onkin aina ollut todella hyvä. Caddy ON HYVÄ ja se kokosi itsensä jälleen todella hienosti tehdäkseen työnsä loppuun mallikelpoisesti, kunnon aussie siis. Caddy täyttää 28.3. 11 vuotta, ja päätin pohdintojeni lopputuloksena, että Caddy saa asteittain jäädä eläkkeelle, johan se on töitä tehnytkin. Muutamat kivat treenit vielä tehdään ja ammutaankin, mutta katson että palkkauksen tms yhteydessä. Jälkeä tullaan tekemään edelleen, tottista tietenkin ja esineruutua, eli ei Caddykään jää toimeettomaksi vanhemmaksi herraksi.

Kiitos taas kerran Niinalle osallistumisesta pohdintoihin, annoin Niinalle luvan, että saa huutaa minulle treeneissä (Nemon sijaan;-), siis ei Niina Nemolle huuda juuri koskaan mutta samoissa treeneissä Nemo oli menossa toiseen suuntaan kuin Niina halusi ja Niina karjui radalla ja sai siitä itselleen morkkikset, joten lupasin että mulle voi huutaa jos tekee mieli ja teen jotain tyhmää, vrt. ammutaan juu koiran lähetyksessä).