Tokoa ja kokeita, ja yksi eläinlääkärikäynti

Voittajakoira ja ylpeä omistaja

Edellisen kokeen jälkeen aloitin Echon kanssa tosissaan "tuomarin luoksepäästävyyden" treenaamisen (heh, etteikö sitä olisi jo ennen sitä treenattukin;), vaan niin, että palkka oli super, ja ensin "tuomari" vain lähestyi, tuli viereen seisomaan, liki koiraa, sitten kosketti kevyesti ja lopuksi silitteli ja kumarteli. Asteittain siis, ja palkka iso.

Maanantaina 11.5. käytiin illalla Tytin ja Sampan tokotreeneissä Jokelassa, jonne siis olin ilmoittautunut rotumestaruuksiin tulevana lauantaina.

Torstaina käytiin Pipsan ja muutaman treenikaverin kanssa Pavin parkkiksella ottamassa tokoa ja otin Echon kanssa myös luoksepäästävyyttä.

Perjantaina sairastuin vatsatautiin ja ilta ja yö menivät laatatessa. Lauantaiaamun valjettua olin lähdössä rotumestaruuteen, koska olin ollut yrjöämättä 7 tuntia ja kamat oli pakattuna, kunnes sain samantien tyhjentää kevyen aamupalan (paahtoleipää ja mustikkakeittoa) vessanpyttyyn ja totesin, että ehkä on parempi pysytellä kotosalla. Maanantaihin saakka tauti kesti ja sai naisen melko heikoksi!

Sunnuntaina Pepsi alkoi illalla yskimään kuin seinästä, ja yski koko yön, seuraavana päivänä yskä vain jatkui, seuraavana yönä yski ehkä vähän lievemmin, samoin sitä seuraavana päivänä, mutta varasin kuitenkin ajan kunnaneläinlääkäriin, jonne mentiin keskiviikkona iltapäivällä. Vanha tuttumme Hanna kuunteli sydämen (ei edelleenkään vikaa), keuhkot (kevyttä rohinaa), tunnusteli imusolmukkeet kaulalla (hiukan turvonneet, ja Pepsi aristi hiukan nieluun koskemista) ja mittasi lämmön (oli aavistuksen koholla). Joten Pepsi sai antibioottikuurin 10 päiväksi. Yhtä taitava kuin avaamaan ovet, lukot, häkit, kulkemaan porttien yli ja ali, Herra Houdini on sylkemään pillerit suustaan, ja kakomaan ne nielustaan. Se on taitava myös huijaamaan, että on nielaissut lääkkeen, jota se pitää poskessaan hampaiden välissä, kunnes kukaan ei enää näe, ja se sylkäisee sen johonkin jemmaan. Joten Pepsin kanssa on ollut melkoinen työ tunkea tabletti kielen vierestä syvälle nieluun, ja katsoa ettei se kohta loju lattialla ahneempien syötäväksi!

Helatorstaina mentiin Eican kanssa Korsoon Amstaffiyhdistyksen järjestämään tokokokeeseen, jonne olin edellisenä sunnuntaina saanut vielä paikan. Kokeen tuomarina oli Kaisa Lähdesmäki ja mukana oli kaksi harjoitusarvostelijaa. Alossa koiria oli 18, ja meidät oli jaettu kolmeen ryhmään suorittamaan liikkeitä. Oltiin Echon kanssa kolmannessa ryhmässä, jossa koiria oli 7.

Kaisa Lähdesmäki arvosteli meidät seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9,5 (Annoin maahan-käskyn hiukan muiden jäljessä, ja Eicca katseli tovin yleisöä vaikka muuten makoilikin rauhallisena)

Seuraaminen kytkettynä 9 (vaikka kontakti säilyi hienosti, otti muutamassa kohdassa aavistuksen väljyyttä)

Seuraaminen taluttimetta 9 (sama kuin hihnassa seuraamisessa)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (upea suoritus, sanoi tuomari)

Luoksetulo 8 (pisteet tippuivat omasta vartaloavusta luoksetulon yhteydessä ja Echon hypystä sivulletulossa)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (annoin kuulemma vartaloavun, ja näin tein varmasti, vaikken tiedä miksi kun Echo ei sitä tarvitse, enkä koskaan muulloinkaan tee)

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9 (Echo tuumasi jonkin liikkeiden välissä tunnistavansa yleisön joukosta jonkun, ja oli kiinnostuneena lähdössä sinne, jolloin suorastaan ärjäisin sille, tästä meni kuulemma piste, muuten olisi ollut täysi kymppi)

Pisteet yhteensä siis 182,5 ja sillä luokkavoitto ja kunniapalkinto! Tuomari kehui useaan kertaan meidän yhteistyötä, ja sitä että koira suorittaa iloisena ja varmana liikkeet. Tuomari sanoi palkintojen jaossa toivovansa, että näkee meidät vielä tokokentillä:) Joten eiköhän me jatketa vielä TK1:n jälkeenkin (jos nouto joskus onnistuu:D)

Tekisi melkeinpä mieli kiittää kasvattajaa ihanasta koirasta, jonka kanssa kaikki tekeminen on hauskaa! :P