Haulikkoradalla tottista, raunioilla, estenoutoa, tarkkuutta

Koirakuvaaja yllä
Yksi alligaattori


Toinen alligaattori

Einari: "Siis heitä nyt äkkiä se Wubba!"

Java nauttii

Ja onpa unohtunut mainita esineruutudemo, jonka Java suoritti mallikkaasti lastemme 5-vuotiaiden kaksosserkkupoikien ollessa meillä. Otso oli samana päivänä nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä saanut osallistua trampoliinihyppelyyn veljensä Sampon ja Serafian ja Iisakin kanssa, ja Otsolla oli hiukan paha mieli, ymmärrettävistä syistä. Jotenka hain salaperäisen kassin, josta Otso sai valita kolme esinettä. Avaimet, kännykän ja pienen Finnair-nallen Otso valitsi. Sitten hän sai tehtäväkseen mennä piilottamaan ne metsikköön tietylle alueelle, tallasivat alueen äitinsä kanssa. Ja sitten lyötiin vetoa löytääkö Javan nenä niitä ;)

Kuinka ollakaan, Java tottakai haki esineen toisensa jälkeen kauniisti työskennellen ja teki Otsoon lähtemättömän vaikutuksen. Otso halusi ainakin vielä yhden kerran piilottaa esineitä, mutta saman tien trampoliinilla hyppely jäi muilta kesken koska niin halusivat kaikki muutkin.

Muuten koirat ovat käyneet kuluneella viikolla useaan kertaan uimassa Pepsiä lukuunottamatta, koska vaariparka tarvitsee loivan kahluurannan käsipohjaa varten;) Java, Echo ja Caddy ovat nauttineet uimisesta senkin edestä.

Tarkkuutta päätin kokeilla ihan huvin vuoksi ja vähän aktivoinnin nimissä yhtenä päivänä. Tallasin 3 x 3m nurmikkoruudun, jonne pudotin quarterdollarin kolikon, kännykkäkorun jonka halkaisija on n.1,2cm, Serafian pienen hiusdonitsin, noppakuution sekä lyijykynän metallisen nallepään.

Javahan nosti muutama vuosi sitten vastaleikatusta nurmikosta aivan ohuen kultaisen kaulaketjun, joka katkesi Serafian kaulasta. Ehdin itse etsiä nurmikkoa kontaten 15 minuuttia kun tiesin tarkkaan mihin kohtaan ketju putosi, kunnes tajusin että voin käyttää koiraa. Javalla meni tasan 2 minuuttia ketjun nostamiseen, ja siitä yli 1,5 minuuttia ihmettelyyn että mitä haluan sen etsivän, kun oli tottunut esineruutuun.

Nyt vuosia myöhemmin Java tajusi heti mitä tehdä, eikä sillä kulunut aikaa nostella esineet ja tuoda ne kauniisti minulle käteen.

Echolle tehtävä oli selvästi vaikeampi, liikaa intoa (lähetin sen maasta "käy siihen" ja ilman mitään käskysanaa), jäi haistelemaan esineitä muttei nostanut niitä, jolloin kehuin ylipäänsä siitä että merkkasi esineitä. Vaikein tuotava oli jostain syystä hiusdonitsi, jonka se otti todella pitkin hampain suuhunsa ja ehti ravistella ja pudotella sitä moneen kertaan... Sisällähän Echo poimii kaiken suuhunsa mitä näkee lattioilla (lasten jäljiltä sieltä löytyykin kaikkea!) ja roudaa ne huvin vuoksi minulle, eikä pudottele.

Caddylle tarkkuusetsintä oli myös kohtuullisen helppo ja esineiden suuhun poimiminen oli luontevaa.

Echolle tein toisena päivänä samanlaisen ruudun, ja nyt oli jo hiukan jyvällä mitä hain, onnistui selvästi paremmin. Kolikon nostaminen oli sen mielestä ällöttävää.. mutta toi kuitenkin.

Javalle tein tarkkuusruudun tänään maanantaina viimeksi, ja yhtenä esineenä oli alle 1cm mutteri. Kaikki nousivat jälleen kauniisti.

Keskiviikkona 5.8. tavattiin Niinan kanssa Sipoon haulikkoradalla ja otettiin pk-tottista toisen ollessa paikallaanmakuussa ja toisen suorittaessa joitain liikkeitä. Äänitehosteet isolla haulikkoradalla olivat todella mahtavat ja saimme vielä tuta ukkosen jyrinästäkin.

Echoa eivät ampumisen kovat äänet haitanneet lainkaan. Nemon parina paikallaanmakuusta tosin nousi, mutta luulen että johtui yksinkertaisesti siitä, ettei olla pitkään aikaan treenattu pitkää paikallaanmakuuta, koska muuten oli ihan yhtä innostunut ja huoleton Super-Hessu kuin tavallisestikin, keskittyen töihin täysillä.

Javan olin ottanut autoon häkkiin herkuttelemaan, ja autossa oli ilman lämpötilan vuoksi kaikki ovet tottakai auki. Käytin Javan ensimmäiseksi pissalla, ja selvästi ihmetteli ääniä tovin, mutta keskittyi kuitenkin Ota koppi -vihjeellä ottamaan namuja kiinni ja etsimään niitä maasta. Autossakin oli rauhallinen ja vein sille silloin tällöin kissanruualla höystetyn herkkupurkin syötäväksi. Viimeisenä leikitin Javaa vetoköydellä ja otin jotain ihan pientä. Leikki hienosti ja keskittyi käskyihin.

Torstaina 6.8. oli rauniotreenipäivä, ja meitähän oli peräti 4 innokasta paikalla... Jätin auton radan portin lähelle, ja ovet auki, mukanani oli Echon lisäksi Java, jonka halusin ottaa mukaan radalla ampumisen takia. Ennen muiden saapumista radalle olin Niinan Nemolle piilossa ilmaisutreeniä varten, ja Niina ampui itse Nemoa lähettäessään ja sen ilmaistessa useita laukauksia 9mm:llä. Javalle jätin häkkiin muutaman naudan ruston, ja se vaikutti hiukan jännittyneeltä kuunnellessaan ampuja, eikä ensin koskenutkaan rustoihin. Sitten vein sille kissanruokaa, joka kelpasi saman tien. Loppuajan, eli koko porukan treenit ampumisineen Java olikin autossa täysin rentona ja rauhallisena vaikka oli aivan laukausten vieressä. Java pääsi viimeisenä radalle tekemään yhden löydön, koska halusin katsoa sen toimintakykyä. Se oli niin täynnä intoa kovassa vietissä, että huhhuh! Etsi, löysi ja ilmaisi mahtavan hienosti, vaikkei ole ollut etsintähommissa nyt pariin vuoteen! Kiitos jälleen Niinalle!

Echon rauniotreenien oli tarkoitus keskittyä pariin kolmeen umppariin jotka ilmaisisi kiintorullalla, ja yhteen helpompaan, niin että kaksi ensimmäistä ovat yhtä aikaa piilossa, ja sitten kaksi seuraavaa menevät yksitellen. Ekan umpparin, roskiksen, Echo ilmaisi todella hienosti tuoden kiintorullan ja lähtien vauhdikkaasti näytölle. Toinen piilo oli omasta pyynnöstäni palokontissa ovi hiukan hiukan raollaan, ja seuraava maalimies ei tietenkään ollut vielä piilossa. Echo etsi kasan isommalta alueelta, ja prkele kuinka ollakaan tuli takaisin etujalka rullasta läpi, rulla ei ollut lauennut. Irrotin rullan toisesta päästä, ja taas kerran PRKELE voin tunnustaa ettei rullaa ole säädetty yhtään löysemmälle työkaluilla, niin että se olisi helpompi kiinnittää takaisin. Joten en saanut toista päätä kiinni, vaan rulla jäi jälleen roikkumaan kaulaan. Echo lähti rakettina etsimään mutta kääntyikin ympäri keskellä polkua ja otti rullan suuhunsa ja toi sitä minulle :O (kerran aikaisemmin on mielestäni tehnyt saman, ja samalla tavalla rulla oli toisesta päästä irti). En noteerannut mitenkään vaan lähetin uudelleen etsimään, ja nyt saikin hajua palokontista, mutta tarkennus oli vaikeaa. Pyysin maalimiestä raottamaan konttia hiukan enemmän, ja Echo saikin heti hajun ja paineli sisälle konttiin. Siellä kuulemma hetken mietti pimeässä seisovaa maalimiestä, ja lyhyen tovin tuumattuaan poimi rullan suuhunsa ja toi sen minulle. Hyvin näytölle. Kolmas maalimies löytyi hienosti ja näyttö meni hienosti, samoin neljäs maalimies.

Pepsikään ei ole ollut ihan toimeettomana, vaan se on saanut pitää herraseuraa naapurin suloiselle Ellalle, johon kaikki kolme urosta ovat aivan ihastuneita.

Yhtenä päivänä Java oli pihalla vapaana, ja Ella oli omalla puolellaan, jolloin Java säntäsi kirjaimellisesti aidalle rähjäämään. Jäin katsomaan mitä Ella tekee, se kun säntää aidalle takuuvarmasti tietäessään poikien olevan meidän puolella. Ellapa katselikin 15 metrin päässä omalla puolellaan Javan säntäilyä, ja kääntyi lopuksi rauhallisesti ympäri painellen puuhailemaan jotain muuta:) Javan saadessa pitkän nenän:D

Echon kanssa ollaan tehty myös noutokapulan (se 650g) tuontia aina silloin tällöin (inhoan itse jankuttamista ja tauot selvästi tekevät koiralle hyvää): ihan nostamista käteen sekä noutoliikkeenä, että viime Ojankokerran jälkeen myös hyppynoutona, ja uskokoon ken tahtoo, se alkaa sujua! Siis ei mälvää ja pureskele niin kovasti enää, ja jopa osaa istua edessäni kapula suussa yhtäaikaa, ja pitääkin kapulaa hetken suussaan ilman että heittää sen jaloilleni!