Kapulan nostoa, ryömimisen harjoittelua ja Pepsin yskä

Pepsi kävi siis isännän kanssa näyttäytymässä eläinlääkärillä pitkittyneen yskän vuoksi maanantaina 16.5. eläinlääkäriasema Kauriissa, jossa Pepsin tarkasti Anu Jäminki. Keuhkoja ei sitten tarvinnutkaan kuvata, Anu oli sitä mieltä, että yskä on selkeästi menossa poispäin ja todennäköisemmin viruksen aiheuttama. Ja tosiaan, yskähtely on harventunut selvästi, ja kuten Anulle laitoinkin tietoja, Pepsi ei ole yskinyt öisin, on levollinen ja rauhallinen nukkuessaan, eikä yskä tule selkeästi rasituksenkaan jälkeen, ruokahalut on normaalit ja menohalut kovat.

Hieno homma! Koiravanhuksen kanssa joutuu kuitenkin miettimään asioita etukäteen, vaikka kaikki olisikin päällisin puolin kunnossa ja koira iloinen, pirteä, terveenoloinen ja liikunnallinen.

Lapset piirsivät Pepsille kortin sillä aikaa kun Pepsi oli eläinlääkärissä, ja korttiin tuli iso sydän, ja tekstiksi "Pepsi olet meille RAKAS" :)

Tiistaina tein Eican kanssa tottista; aloitettiin eteenlähetysharjoitukset Serafian avustuksella matkana ensin n. 10 metriä, sitten 15 metriä ja 20 metriä, viimeisellä kerralla vaihdettiin hiukan paikkaa. Palkkana oli herkkusafkaa avonaisessa rasiassa, jonka Serafia laski tallaamalleen paikalle nurmikon reunaan. Echo katseli sivullani. Viimeisellä lähetyksellä kokeilin 5 askelta seuraamista ennen eteen -käskyä, malttoi hienosti seurata mutta käskystä ampaisi kuin raketti. Luulen, että asia tuli Echolle aika selväksi vaikka sitä nyt aletaankin harjoitella eri paikoissa ja pidemmillä matkoilla:)

Ryömiminen aloitettiin nyt myös ekaa kertaa: käskynä siihen, namit oikeassa kädessä (nyrkissä) ohjaamassa koiraa, naksutin vasemmassa. Hyvin alkoi tämäkin, muutaman pätkän toistoja tehtiin 5 ja heti hiffasi mitä pyydetään. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan 10 metrin ryömimistä.

Echon työmoraali on mieletön: jos sille onnistuu asian rakentamaan heti oikein, se tekee täysin luotettavasti niin kuin on opetettu, eikä minun tarvitse epäillä osaako tai haluaako se tehdä jotain. (Kiitos vaan kasvattajalle!:-P)

Kapulan nostoakin kokeiltiin, tai ensin vain kämmeneltäni kapulan suuhun ottamista. Ehkä sillä on ollut jotain vaikutusta, ettei olla koskettu esineisiin todella pitkään aikaan, sillä Echo otti kapulan suuhunsa, eikä heittänyt sitä heti ilmaan tai minun varpailleni, mutta jonkun verran pyöritti suussaan. Onnistuin kuitenkin naksauttamaan sekunnin sadasosasta, jolloin ei pyörittänyt, ja annoin tiputtaa maahan. Kokeilin myös sitä, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula oli edelleen suussa, ja annoin pudottaa.
Sitten laskin kapulan maahan, laitoin koiran maahan ja menin itse alas. Nosti ihan ok kämmenelleni. Annoin myös nostaa kapulaa jalkojeni edestä kämmenelleni, jolloin Echo tuli itsestään eteeni istumaan ja onnistuin naksauttamaan hetkestä jolloin kapula pysyi suussa, ja annoin pudottaa sen. Tein myös tässä niin, että laitoin käteni leuan alle, naksautin siitä että kapula pysyi suussa hetken käteni laittamisesta, ja annoin taas pudottaa. Itse olin ihan tyytyväinen, mutta täytyy malttaa niin, että teen harjoitukset vain kun on rauhallinen hetki ja ehdin itse keskittymään 100% (ilman lapsia siis, jolloin omat verenpaineet pysyvät alhaalla!).

Hassua, että kenenkään muun 4 aussieni kanssa ei ole koskaan ollut samanlaista ongelmaa, kaikki ovat nostaneet mielellään mitä tahansa esineitä (no niinhän Echokin nostaa), mutta ovat myös pitäneet suussaan ilman heittelyä ja pureskelua. Oppia ikä kaikki, olen itse sitä mieltä, että ilman ongelmia ei itse joudu miettimään tarkasti, eikä opi mitään. Se taskupeili treeniliivin etutaskussa on hyvä juttu, siitä voi aina tarkistaa kenen syytä on jos koira ei osaa tai ei tee oikein.