Erilaisia treenejä Osa I Rakennusetsintää 15.10.

Aloitetaan lokakuussa pidetyistä rakennusetsintätreeneistä kiitos Niinan!:)

Pääsimme kahteen eri rakennukseen mielenkiintoiseen ympäristöön.

Eka treeni oli vanhassa vedenpumppaamossa, joka oli täysin pimeä vanha kivitalo. Tai kahdessa alemmassa kerroksessa oli ikkuna-aukot, joista lankesi pimentyvän maiseman hämärä. Echolla kaulassa valopanta, norskipanta asennossa, jossa se ei saa rullaa suuhunsa, ja maalimiehilä irtorullat. Tarkoituksena saada Echo tarkentamaan varmasti maalimiehen sijainti. Itselläni oli joitain skeptisiä epäilyjä miten Echo mahtaa toimia pimeässä tuntemattomassa rakennuksessa, ja miten se paikantaa hajun, joka liikkuu hyvin monimutkaisesti seinien sisällä. Alakerroksessa liikuttiin betonisilla "silloilla", joilta oli pudotus veteen. Alakerroksen pimeyteen johti jyrkähköt betoniportaat. Laskin Echon valopanta kaulassa portaat alas, lähti kanssani kulkemaan kaikuvaan tilaan. Kävi hienosti itsenäisesti tarkastamassa koko tilan ja kulki pimeydessä reippaasti. Meni myös portaat alemmas veteen. Tässä tilassa ei ollut maalimiestä, mutta halusin vain nähdä miten tuossa liikkuu.

Seuraavaksi kiertyvät betoniportaat seuraavaan kerrokseen, jonne meni itsenäisesti ja rohkeasti edelläni. Maalimies oli korkean huoneen takaseinustalla kaapissa, Echo etsi nopeasti oikeasta suunnasta, paikansi maalimiehen iholle ja otti rullan, toi sen suoraan minulle. Kierrettiin vielä tämä kerros, kulki hyvin ja etsi itsenäisesti. Kolmanteen kerrokseen kiivettiin jälleen betoniportaat, ja vastassa oli vielä yhdet porrasaskelmat täyden pimeyden astuttua vastaan. Ylin kerros oli suhteellisen avonaista ullakkotilaa, jossa oli kattoparrut ja muutama vinttikomero, ja täysin säkkipimeää siis. Tännekin Echo katosi reippaasti, valopannasta näin missä liikkuu, hienosti paikansi maalimiehen ja haki rullan, toi sen minulle.


Toisessa rakennuksessa, reilut sata vuotta vanhassa suuressa palokunnan savusukellustalossa jatkui treeni. Tässäkin talossa tilat oli kolmessa kerroksessa, kellariin ja vintille veivät reilut sata vuotta vanhat hyvin jyrkät rappuset, ja muuten talon tiloja oli muokattu erilaisilla karsinoilla, oviaukkojen madalluksilla ja ryömintäaukoilla. Suuri avovintti oli lokeroitu ja karsinoitu kuin jättilampola. Ja tämäkin talo oli pimeä kuin mikä.


Sisällä lähetin Echon ensin kellariin. Epäröi hetken pimeyttä ja arvioi portaiden jyrkkyyden väärin, ja suorastaan romahti askelmat puoleen väliin. Saatuaan jalat kasaan Echo palasi ylös ja lähetin sen uudelleen alas. Näytin valoa hiukan portaisiin ja otin pari askelta alaspäin, Echo lähti reippaasti portaat ja jatkoi pimeyteen, kuulin äänestä kun kävi pimeän kellaritilan tarkastamassa ja palasi ylös. Seuraavaksi lähetin portaat ylös vintille, jonne Echo paineli reippaasti. Otin muutaman askeleen ylöspäin mennäkseni vastaan, sillä tiesin että yläkerrassa on maalimies. Kohta Echo toikin rullaa ja pääsi takaisin näytölle. Sitten jatkettiin keskikerroksen etsintään, Echo kulki pimeässä sokkelossa hienosti ja hävisi huoneesta toiseen. Eikä aikaillut kauan kun palasi rulla suussaan ja lähetin sen näytölle.


Echon työmoraali ja nenänkäyttö on käsittämätön. Rakennusetsintä on sinänsä aivan erilaista kuin maastoetsintä, koska hajut liikkuvat seinien sisällä täysin päinvastoin. Haju voi tulla koiran nenään eri puolelta huonetta, kuin missä etsittävä ihminen fyysisesti on. Oli hienoa huomata, ettei Echo ollut millänsäkään uudesta etsintäympäristöstä, se keskittyi yhtä täysillä kuin aina, ja lisäksi käytti myös nenäänsä hyvin tarkasti. Echo työskentelee hyvin nopeasti mutta siihen voi luottaa.