maanantai 23. marraskuuta 2009

Erilaisia treenejä Osa II Radalla jälleen 12.11.

Kuvassa nuori poika Eicca nuoren emäntänsä kanssa kesällä -08
Seuraavaksi kävimme pitkästä aikaa radalla treeneissä. Ennen sitä treffattiin Niinan, Nemon ja Novan kanssa remmilenkin merkeissä, ja huomasin Javasta selvästi, että se nautti taas kerran tutusta seurasta. Näimme Niinan koirineen jonkin matkan päässä ja huomasin Javasta selvästi, että tunsi tolleripojat jo kaukaa ja oli tosi rento. Echo mukaili Javaa ja rennosti tehtiin lenkki, vaikka kuljettiin peräkanaa melko lähekkäin:)
Treenit radalla meni hyvin. Maalimiehille irtorullat, Echolle norskipanta kaulaan säätö niin, että ei saa rullaa suuhun, vaan että ottaa varmasti rullan "iholta". Koska meillä on ollut jonkin verran taukoa, olen halunnut ottaa pari askelta taaksepäin irtorullilla varmistaakseni, ettei Echo koskaan opi kiintopannan kanssa poimimaan hajua vain ilmasta paikantamatta maalimiestä tarkkaan. Palkkoja oli 4. Lähetin ekalle, jonka piti saamani infon mukaan olla radan keskialueella, mutta Echo pyrähti ympäri ja katosi kumollaan olevalle roskisriville, ja ilmestyi takaisin rulla suussaan. Ensimmäinen löytyi siis sieltä. Toisen haki takakasojen betonikolosta hienosti, jonkin verran joutui etsimään. Kolmatta mm Echo joutui etsimään jonkin aikaa, tuuli vei hajua radalta poispäin. Echo palasi etsiessään pari kertaa luokseni, mutta lähetin sen uudelleen, lähti ja irtosi kivasti mutta näin sen olevan aika väsynyt. Kolmonen oli piilossa kaivon kannen kolossa kaivon ulkopuolella, pää piilossa ja käsi vain näkyvissä betonipalkin päällä. Näin kun Echo löysi mm:n: sen häntä viuhtoi ympyrää ja se pyöri mm:n ympärillä. Ihmettelin miksei se tuo heti rullaa, mutta syy selvisi näytöllä kun mm kertoi, että koira varmensi hänen erikoista asentoaan, nuolaisi nenästä ja sen jälkeen empimättä oli repäissyt rullan kädestä vahvalla otteella (ja toi sen hienosti minulle). Tämän jälkeen sovittiin, että nelonen otetaan peräänlähtönä, maalimies kutsuu koiraa, jotta viimeinen on hauska ja helppo. Radalla oli koko treenin melkoisesti nenää ja silmiä kirvelevää savua, joka tuli Heidin pitämästä tulesta.

Olin tyytyväinen jälleen Echon sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen, ja olin tyytyväinen myös itseeni, että luin koiraa ja sen väsymystä, enkä jatkanut treeniä loppuun asti niinkuin olin suunnitellut!

Ei kommentteja: