5.2. radalla: Aivan sairaan hyvät treenit

Echo: kiintorullatreeniä näytön kanssa. Niina maalimiehenä helpoissa paikoissa, käsi maassa. Palkkasin itse rullan tuonnista naksuttimella ja makupaloilla, otin sivulle ja lähetin näytölle, siellä Niina antoi käsimerkin Echolle maahanmenoon ja palkkasi ruualla. Tulin piilolle ja ruuan jälkeen otin koiran hallintaan Niinan siirtyessä seuraavaan piiloon. Käänsin myös toiseen suuntaan ettei ihan nähnyt mihin Niina meni. Sök ja etsi Niinan, otti rullan heti itse suuhunsa ja toi jälleen kauniisti minulle koko matkan käteen asti. Palkka (naksautus ja namit) ja lähetys näytölle, jossa taas käsimerkillä maahan ja ruoka. Kolmas lähetys, luulin että Niina on mökissä, mutta Echo etsi laajemmalta alueelta ja palasi hiukan eri suuntaan mökin taakse kasoille. Olin itse epävarma kun koira toikin sieltä rullan :O mutta hienosti toi! Näytölle. Seuraava olikin sitten mökkiin, lähetin mökin toiselta puolelta. Haki itsenäisesti laajemman alueen koska en lähettänyt suoraan mökkiin. Sai hyvin hajun mökistä ja paineli sinne. Tuli takaisin ilman rullaa, ja lähetin uudelleen. Tähän selvisi syy samantien: Niina kertoi kokeilleensa ilman käsiapua, jolloin Echo ei vielä osannut ottaa rullaa itse suuhunsa, mutta heti kun käsi oli maata kohden, otti rullan ja toi sen jälleen minulle kauniisti käteen. (Tuota käsiavun vähentämistä olin itsekin pohtinut ennakkoon, mutta kun tämä oli vasta kolmas harjoitus kiintorullalla, ajattelin että koira kuitenkin tarvitsee vielä jonkin aikaa selkeää apua kädestä rullan poimintaan, josta sitä aletaan sitten vähentää asteittain ennen umpipiiloja.) Viimeinen otettiin vielä rekan perävaunun taakse ja se sujui yhtä hyvin kuin nuo aikaisemmatkin, haki kauniisti itse ja löytäessä poimi rullan, toi sen suorinta tietä kauniisti minulle käteen asti, ja sitten näytölle. Näytöstä Niina esitti pohdintaa, että maalimies antaisi kauniisti käskyn maahan koiran saapuessa, ja antaisi vasta sitten ruuan. Käsimerkillä Echo kuulemma pohtii tuota poimiako rulla, ja se on totta, tulee liikaa samankaltaisuutta löydössä ja näytöllä, joten seuraavalla kerralla vieno sanallinen käsky maahan.
Oikein hyvä treeni Echolle ja hienosti tuo kaveri keskittyy ja jaksaa tehdä hommia, olen siitä niin ylpeä!!
Caddy: Varsinaisten treenien alkaessa mukana oli Niinan megafoni, ja kaikeksi sattumaksi paikalle ajoi myös pelastuslaitoksen sammutusauto harjoittelijoineen, joten saatiin aivan sikahyvä häiriö Caddynkin treeniin. Heidi huusi megafoniin, soitteli sillä sireeneitä ja kaikkea muuta ja otti samalla kuvia myös Caddystä hommissa. Haukutin ja leikitin patukalla hetken ennen radalle tuloa, ja Caddy saapuikin radalle todella motivoituneena hommiin. Lähetin sen taloon radan sivussa, kiersi hetken sisällä, odotin ulkopuolella ja Heidi seisoi ikkuna-aukolla kameran ja megafonin kanssa räpsimässä samalla kuvia kun Caddy teki töitä. Saatuaan hajun Caddy kurnutti kovaan ääneen, kiersi vielä kerran ulkokautta ja paineli takaisin sisälle, ja alkoi heti haukkua. Ilmaisi kovaa ja itsevarmasti pimeässä talossa kunnes saavuin paikalle, haukkui vielä itsenäisesti kun saavuin sen viereen. Eka maalimies istui huoneessa oven takana. Palkka: muutama nakki ja reipasta taisteluleikkiä patukalla. Talolta lähetin eteenpäin, irtosi itsenäisesti ja itsevarmasti paloautosta ja palomiesjoukosta huolimatta (olivat keskellä kenttää). Caddy sai hajun ja haukkui umpipiilon paloauton takana. Haukkui itsevarmasti ja voimakkaasti jälleen siihen asti kunnes menin avaamaan piilon. Palkka patukalla, revitin ensin itse ja annoin sitten patukan maalimiehelle joka leikitti. Lähetin etsimään eteenpäin, Caddy etsi hajua ja kävi pyörähtämässä palomiesjoukon lähellä, vihelsin ja näytin käsimerkillä kasoja oikealla puolella, ja Caddy paineli palomieskomppaniasta sen enempää piittaamatta ohjaamaani suuntaan etsimään. Odotin kasalla korkealla palkilla hetken, ja näin kun Caddy otti hajun ja alkoi ilmaista betonirengasta määrätietoisesti. Koko etsinnän ajan megafoniin huudettiin, sireenit soivat, paloauto oli valot päällä ja palomiehet harjoittelivat häiriönä omia tehtäviään vieressä. Lisäksi Heidin kameran salamavalot räpsähtelivät Heidin juostessa Caddyn perässä. Mikään ei haitannut, eikä mikään saanut Caddya epävarmaksi etsinnässä. Olin niin saakelin onnellinen tuosta treenistä ja ylpeä koirastani. Ei sille voi vieläkään kertoa, että se täyttää maaliskuussa 11 vuotta! Hieno poika! Turha sanoakaan, että olin koko illan aivan endorfiineissa. Katsotaan saanko Heidin ottamia kuvia pian, laitan sitten tännekin. Mahtavat kiitokset koko treeniporukalle ja erityisesti Niinalle megafonista ja muustakin;)