Ojangossa to 15.1. ja vähän muutakin

Tehotytöt Niina & Nina olivat hyistä ja jäätävää pohjoistuulta uhmaten vetämässä torstaivuoron Ojanko-treenit autiolla kentällä yhteensä viidelle omalle koiralle:) Mukana omat Echo, Caddy ja Java sekä Niinan tolleri-adhd-pojat Nova ja Nemo (sain todistaa myös Novan täysin adhd:ksi ja se hykerryttää vieläkin;).

Telineitä tehtiin ensin, ja kun taukoa on takana, otin ihan fiiliksen mukaan ja vähän katsellen kuinka menee.
Echo: putki, taisi pari kertaa innosta yrittää singota putken päälle mutta malttoi sitten tehdä oikein. Putken päässä pyysin maahan mutta istui. Pituus: Niina avusti, palkka pallolla. Tynnyrisilta, namit sillalle, perusasennosta muutama palkka ja käskyllä sillalle, seiso. Seisoi hienosti ja siirryin heti palkkaamaan seisomisesta, siitä jatkettiin loppuun. Muistin itse olla tarkkana ja nopeana, ja palkkasin tässäkin naksulla ja namilla muutaman kerran perusasennosta ennen lähetystä jottei ryöstä ilman käskyä kun vain pyöräytän silmämunaa;) Keinu: meni jotenkin yhtä hyvin kuin tynnyrisiltakin, Echolla taisi lipsahtaa takatassu laudalta pysähtyessä mutta malttoi hyvin seisahtaa.
Tikkaat otettiin ilman pysäytystä ja nostoa, perusasennosta ennen lähetystä taas pari palkkaa ja ole hyvä -käskyllä Echo kiipesi reippaasti ja hienosti ylös ja jatkoin itse sen sivulla koko tikapuiden matkan. Annoin vielä hypätä itse alas, nosto siis treenataan kokonaan erikseen ja yhdistän ne sitten samoin kuin tein Caddyn kanssa, koska haluan nostosta koiralle rennot ja itsevarmat fiilikset.
Otettiin vielä pöytiäkin ilman merkille lähetystä kun tuota treenataan parhaillaan erikseen (aloitin jo syksyllä), ja adhd-koirani meni loistavasti pöydille ja jäi oma-aloitteisesti sinne odottamaan istuen tai maaten, vaikka tätä ei ole koskaan harjoiteltu Ojangossa kun pöytiäkään ei ole tehty kauempaa ohjaten. En ollut uskoa silmiäni. Hassu koira!
Java: sen kanssa on viimeksi tehty Ojangon telineitä silloin kun kenttiä ei vielä oltu aidattu ja telineet olivat vasemmassa takakulmassa! Pientä muistinvirkistystä ja avustusta Niinalta kaivattiin, ja Niinahan auttoi. Telineet menivät ihan kivasti näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta toki vaativat hiomista :D Java oli kuitenkin mielissään ja kirmasi adhd-"mummona" pitkin kenttää köysi suussaan.
Caddy: Tehtiin telineet vähän läpihuutojuttuna ilman kummempia hieromisia, ja kaikki meni ihan hienosti, jopa tikkaat pysähtymisineen ja koiran nostoineen. Caddy muisti hienosti itse perusasennon ja kuunteli käskyt. Otettiin viimeiseksi pöytiäkin vähän sinne päin ja meni nekin ihan hyvin. Caddyllä oli vauhti päällä innosta ja ei ollut muistaa jäädä pöydille, muuten meni hyvin.

Tottiskentällä otettiin vielä parivaljakossa tottiksia Nova & Java, pientä häiriötreeniä kummallekin, luoksetuloa toisen ollessa paikallaanmakuussa, seuraamista. Sitten vielä Nemo ja Caddy, tottispari viime syksyn A-kokeesta. Hienosti meni ja kumpikin uros keskittyi täysin omaan työhönsä. Seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksetuloa otettiin myös, ja ihan henkilöryhmä-pyörimistä yhden koirakon ympärillä (todella lähellä ja välillä kuonotkin vastakkain, koirat sivuttain 30 sentin päässä toisistaan jne).

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä kaksi lyhyttä lenkkiä pareittain: nuoriso, eli adhd-urokset Nova ja Echo pääsivät yhdessä juoksemaan, ja sen jälkeen käytiin vielä pieni remmilenkki Nemon ja Javan kesken. Nuoriso juoksi keskenään jäniksinä niin että meinasi varmaan meiltä molemmilta mennä päät pyörälle. Sen jälkeen alettiin hyppiä ja riehua toisiaan vasten, jolloin Echon kurkusta kuului ääni jota en ole KOSKAAN kuullut, syvää erikoista murinaa. Onneksi Niina näki tilanteen niinkuin se oli, kun itse jännityin että nytkö nuo kaverit ottavat yhteen kun se ei ole yhtään kummankaan tapaista, ei siis todellakaan myöskään Echon eikä se ole kuuna päivänä tuollaista kurkkuääntä päästänyt, ja rauhoitteli minutkin. Otettiin kuitenkin pojat hetkeksi kiinni ja rauhoittumaan, sen jälkeen päästettiin taas vapaaksi ja urokset jättivät ylimääräisen riehumisen siihen, lenkki jatkui yhtä rennosti mutta nyt mennä jolkottivat yhdessä tutkimaan hajuja. Molemmat rikkoivat yhdessä jään etutassuillaan vieretysten yhdestä lätäköstä, ja painoivat vielä yhtä aikaa rikottuun reikään kuononsakin vettä etsiäkseen (ei tainnut olla, oli sen verran syväjäädytetty päivä).
Java ja Nemo kulkivat remmeissä vierekkäin ja rennosti, kumpikin taisi muistaa toisensa ja Nemo ei herrasmiehenä tehnyt tikusta asiaa. BH-kokeeseen vuosia sitten treenatessamme muistan, kuinka Java oli Nemoon hirveän tykästynyt vaikkei koskaan päässyt kuonokkain kun en uskaltanut sitä päästää). Nyt kulkivat melko lähekkäin vaikkeivat siis tutustuneetkaan sen kummemmin toisiinsa nuuhkimalla, mutta selvästi Java nautti tästä tapaamisesta! Kiitos Niina hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta!

Perjantai-iltana 16.1. remmilenkillä pimeydessä, ja heti postilaatikoilla edestämme juoksi pimeä lenkkeilijä, heijastinliivit sentään olivat päällä. Pojat valpastuivat hiukan, olimme aika lähellä ja juoksuaskeleet kuuluivat selvinä perjantaisessa hiljaisuudessa jo kauempaa. Echo yskäisi kaksi kertaa hyvin hiljaa, suhahdin sille SHH! ja sen jälkeen kiittelin poikia maltillisella äänellä. Lenkkeilijä juoksi isolle tielle ja minä käännyin toiseen suuntaan. Hetken kuljettuamme sama lenkkeilijä tulikin takaisin ja ohitti meidät takaapäin. Kukaan uroksista ei reagoinut muuta kuin päätään nostamalla ja valpastumalla hetkeksi, siis myös Echo! Hieno koira!

Sunnuntaina 18.1. tein kotipihalla tottista hetken jokaisen kanssa erikseen. Echon kanssa merkillemenoa, palkka keskellä merkkiä isolla muovikannella ja naksautus kun menee sinne. Muutama toisto. Harjoittelin myös takapöydälle lähetystä kaksoiskäsimerkillä, hyvin meni. Nämä kuitenkin erikseen.
Seuraamista pari pientä pätkää, täyskäännöksiä muutama, käännöksiä kumpaankin suuntaan. Hyvin meni, palkka naksulla ja namilla sekä naksulla ja pallolla, pallo vas. kainalossa. Vielä noutokapulalla noutoliikettä. Hmm.. tuo kun meni syksyllä kohtuullisen kivasti niin nyt pureskeli kapulaa kunnolla, pyöritti sitä suussaan samaa tahtia kuin alussa irtorullia, ja tuodessaan ja istuessaan eteeni paiskasi kapulan jalkoihini huolella. Siinä otetaan siis jättiharppaukset taaksepäin, en vain tiedä miten. Tuo pitäminen kun on ollut muutenkin NIIN vaikea opettaa Echolle, kaikille muille koirilleni se on ollut helppoa. Echon suu siis käy niin hirveän nopeaa vauhtia ja se ehtii tehdä sekunnissa monta ylimääräistä liikettä. 600g kapulan pito onnistui vielä tähän asti suht hienosti jopa ilman suurempaa pureskelua ja pyörittelyä ja ehti sitä pitääkin suussaan kunnes kiitin, ja sai irrottaa.. Jos jollain on oikeasti hyviä vinkkeä niitä otetaan vastaan. Tein myös pelkkää kapulan nostoa, niin ettei kuumene sen heittämisestä ja perään juoksemisesta mutta ei siitäkään ollut apua. Ja voin veikata että harvalla teistä on ollut näin vilkasta koiraa jollei ole sama yhdistelmä takana;)

Caddyn kanssa merkille menoa, seuraamista (hienosti menee!), käyttöesineen noutoa (vaatii vielä loppuasennon lähemmästulemisen hiomista), sekä ryömimistä (hienosti ryömi, vaikka meni toista metriä, ei noussut ja into ja vauhti oli päällä, ei haukkunut).

Pepsin kanssa otin käyttöesineen noutoa, ryömimistä (naksutin ja nami), sekä leikittiin patukalla ja köydellä yhtä aikaa. Ei tiennyt kumman olisi valinnut kun kumpikin oli Pepsille yhtä mieluisa. Ja Pepsihän siis hyppää patukkaan ja köyteen edelleen ilmassa kiinni, rakastaa vetämistä ja kiskomista. Päästin, irti ja annoin voittaa, juoksin sitten kauemmas toisen lelun kanssa, jonne Pepsi syöksyi hetken kuluttua ja tosiaan hyppäsi joka kerran ilmaan ottaakseen lelun minulta.

Tottista Tuusulassa tiistaina 13.1.

Caddy: Leikitin ensin köydellä ja haukutin hetken, josta otin seuraamista muutamia pätkiä, palkka naksuttimella ja makupaloilla (naksutin vasemmassa, makupalat oikeassa). Caddyllä oli todella hyvä vire, seurasi hienosti ja aivan oikeassa kohdassa, tiiviisti omalla paikallaan hyvässä kontaktissa. Pysähdyksistä oma naksautus ja palkka. Käännöksiä kumpaankin suuntaan, meni nekin tiiviisti ja täsmällisesti, hyvä kontakti koko ajan. Välillä palkka olikin köysi, jolla reviteltiin hetki. Otin myös jättöliikkeitä muutaman askeleen seuraamisesta ja Caddy meni innokkaasti ja täsmällisesti Istu ja Maahan. Seiso meni täsmällisesti kun kuljin takaperin, seisahtui samantien. Täytyy alkaa työstää tuo Seiso-liike eteenpäin. Välillä se menee oikein, mutta pohjatyön tein liian hätäisesti viime syksynä. Otin myös luoksetuloa loppuasennolla (eteen), ja teki senkin oikein ja innokkaasti.



Echo: Seuraamista, käännöksiä, perusasentoa, paikallaanmakuu Novan kanssa päittäin, ensin Echo maassa, Niina kutsui Novan, sitten Nova paikallamakuussa, kutsuin Echon. Echo tekee juuri niin täsmällisesti kuin aina. Seuraamisessa on kiinnitettävä vähän enemmän huomiota asentoon ja tiiviyteen, kontakti säilyy koko ajan ja into (ei mitään pitkiä tehdäkään), mutta välillä edistää hiukan, välillä on juuri aavistuksen liian kaukana.



Java: Javakin pääsi pitkästä aikaa mukaan ja jännitin (turhaan) miten sen kanssa menee kunnon häiriössä useamman koiran tehdessä yhtä aikaa. Ei huolta! Java teki hienosti ja keskittyi vain minuun! Se oli vapaana koko ajan. Vieressä Maggie teki seuraamista, välillä Anne otti Kiddyn kanssa noutoa ja heitti kapulaa, Pipsa otti vauhdikkaita palkkauksia frisbeellä jne. Javan kanssa seuraamista, palkka naksuttimella ja makupaloilla, sekä pallolla ja köydellä. Todella hyvä tiivis seuraaminen ja hieno kontakti KOKO AJAN! Hyvä perusasento, istui täsmällisesti aina kun itse pysähdyin. Käännökset molempiin suuntiin menivät hienosti. Luoksetuloa 5m päästä, tuli kauniisti suoraan eteen. Palkkana parista naksautus ja herkku ja kerran naksautus ja köysi. Otettiin paikallaanmakuu Nemon kanssa yhdessä, 2 m koirien väliä. Ei hievahtanutkaan, yhdellä käskyllä meni maahan. Lopuksi mentiin 5kk-Capon kanssa pyörimään perusjuttuja, Java perusasennossa minun kanssani ja Capo pyöri ja pujotteli meidän ympärillämme. Naksutin ja palkkasin namilla, Java ei katsonutkaan Capoa ja Annea. Sitten Anne ja Capo olivat perusasennossa ja Javan kanssa pyörittiin heidän ympärillään, pysähdyksiä joka kulmassa, edessä, takana, vieressä, suunnanvaihtoa. Pikku Capo ei häiriintynyt yhtään vaikka olimme todella lähellä (0,5m), mutta Javakin keskittyi vain kontaktiin ja palkkaan! Javalla oli mieletön into tehdä, keskittyi hienosti ja leikki aivan kympillä. Kiskoi köyttä, irrottaessani antoi kunnon tapporavistukset ja toi uudelleen minulle.

Kiitos treeniseurasta Anne, Niina, Pipsa & Pauliina!

Hiljaisia lenkkejä viikonloppuna ja tottista kotipihassa 12.1.

Tottista kotipihassa 12.1.: Caddyn kanssa perusasentoa, muutaman askeleen seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, pysähdyksiä. Jos palkka oli patukka tai pallo vasemmassa kainalossa koiran kuonon yläpuolella, Caddy edisti. Makupalat oikeassa kädessä ja palkkaus selän takana kädestä namit toiseen, vasemmalla namit koiralle, jolloin asento ja kontakti olivat hyvät. Intoa ei puuttunut yhtään. Otin myös ryömimistä reilun metrin pätkän, Caddy meni reippaasti ja vauhdikkaasti kuitenkaan nostamatta kyynärpäitään yhtään, eikä haukkunut. Välitön palkka ja jätettiin siihen. Kokeiltiin myös jättöliikkeitä parin askeleen seuraamisella: maahan ja istu menivät hyvin, seiso vaatii palaamista pari askelta taaksepäin. Seisahtuu heti jos kuljen itse takaperin tai viistossa.



Echon kanssa samoin perusasentoa, askeleen ja parin seuraamista, pysähtymistä. Edisti hiukan perusasennossa pysähtyessä. Ei palkkaa ennenkuin teki itse heti oikein. Jättöliikkeet sujuvat yhtä nakutetusti kuin aina ennenkin, niissä ei ihmettelemistä. Vapautus ja palkka muutamalla heti, muutamalla palasin koiran eteen palkkaamaan. Luoksetuloasentoa otin myös, hyvin muistaa. Sitten aloitettiin ryömimisen esiharjoittelu. Se meni yllättävän hyvin, vaikka tein vain todella lyhyen pätkän, naksuttimella ja runsailla herkuilla ja jätin siihen. Echon kanssa revitettiin myös isolla Juliuksen patukalla ja hauskaa oli!



Javan kanssa otin perusasentoa ja seuraamista, se meni hyvin! Palkkana oli lelu, joka oli vasemmassa kainalossani ja johon Java katsoi. Pudotin lelun palkaksi. Asento ja kontakti (leluun) olivat loistavia.

Paljon palkkaa ja leikkimistä.

Kahdella pimeällä lenkillä on vastaan tullut pimeitä ihmisiä, ja Echo on kulkenut ihan itse hiljaa ja suht rentona. Olen ihan ällikällä lyöty! Toisella lenkillä kylän kentällä oli porukkaa luistelemassa, ja kuinka ollakkaan ollessani juuri kentän sisäänmenon kohdalla sieltä ryntäsi vapaana oleva corgiuros suoraan tielle. Omat urokseni kulkivat jo valmiiksi tien toisessa reunassa, mutta toki valpastuivat suoraan kohti tulevasta corgiuroksesta. Pari reipasta käskyä Ohi menee! ja niin tosiaan mentiin, joku kentältä tuli karjumaan corgia takaisin. Onneksi typerä koiraparka ei päässyt peräämme, muuten siitä olisi jäänyt sopivasti karvalakkiin tai rukkasiin materiaalia.
Päästivät corgin saman tien jälleen vapaaksi kun olimme kauempana. Ihme touhua. Seuraavaksi lastenkodin mäkeä laskeutui pimeydessä henkilö säkkimäisessä takissa huppu vedettynä tiukasti pään yli, toisessa kädessä roikkui iso kassi. Hahmo pysähtyi lastenkodin portille odottamaan, että kuljemme ohi. Pepsi kiihtyi tästä jonkun verran nostaen korvansa, häntänsä ja niskakarvansa pystyyn, ja Echo otti myös hajun ja tarkkaili kiihtyneenä paikallaan odottavaa hahmoa. Kehuin poikia kun ääntä ei tullut ja ohi kuljettiin nätisti. Hahmo lähti meidän peräämme pimeydessä, pojat vilkuilivat hiukan, mutta keskittyivät tienpenkan hajuihin. Henkilö hidasteli aluksi kulkuaan takanamme, mutta päättikin lähteä kävelemään ohi. Urokset katsoivat korvat hörössä ja ottivat hajua hahmosta, mutta kulkivat kuitenkin rentoina ja rauhallisina, myös Echo. Kehuin niitä rauhallisesti.

Pakkasille piupaut

sillä ostin kuin ostinkin Icebreakerin ja Devoldin merinovillaiset kerrastot, enkä enää muuta käytä! Norjalaiset ja uusiseelantilaiset käyttävät asuja itse ympäri vuoden, enkä ihmettele.

Eräänä iltana remmilenkillä tien kulmassa seisoi pimeydessä hipihiljaa kaksi ihmistä ilman heijastimia tai lamppua. Otsavaloni näytti heidät, mutten saanut selvää oliko heillä koiraa, joten päätin jatkaa eteenpäin hiekkakuopantietä. Echo nosti karvansa pystyyn ja päästi muutaman terävän PUHAHDUKSEN, ei siis tavanmukaista veretseisauttavaa rähäkkää, suhahdin vain mutta kehuin heti kun tajusin ettei enempää ääntä tule. Käveltiin vähän matkaa eteenpäin, ja käännyin ympäri kulkeakseni suunnitelman mukaan tietä pitkin koko lenkin. Nyt kuului ääniä, ja tajusin kahden teinineidon pitävän pakkasessa kokoustaan. Echo kulki korvat hörössä, muttei taaskaan reagoinut kummemmin, ja niin me ohitettiin mimmit rauhassa ilman ääntä. Pepsi ei kummemmin reagoi, mutta Caddyn olemus jännittyy hiukan, muttei se sen kummemmin reagoi. Echo siis normaalisti antaa tulla kurkku suorana veretseisauttavat rähäkät jos kuulee jonkun hiippailevan pimeässä. Valaistuja ja itsensä muillekin liikkujille näkyväksi tekeviä jalankulkijoita se ei noteeraa kummemmin, mutta tällaiset taitavat olla itseäni lukuunottamatta melko harvinainen näky täälläpäin. Ihmiset kulkevat mieluummin ilman heijastimia, ilman valoja ja hiippailevat puskia pitkin säkkipimeydessä, niin, etteivät autoilijatkaan näe ennen törmäystä mustissa vaatteissa kulkenutta.

Suunnistin eräänä päivänä satelliittikartan perusteella koirain metsälenkille ison tien yli Gussen ladon kohdalta, ja suoraan metsään. Tarkoituksena oli ylittää pieni eteentuleva Afrikantie ja jatkaa suoraan metsään, ja sieltä kilometrikaupalla aukeaville sänkipelloille, jotka ovat täysin metsien ja korkeiden kallioiden suojassa. Ylitin Afrikantien, laskin koirat vapaaksi ja törmäsin taloon, jota satelliittikartta ei näytä. Talolle vievää tietäkään ei kartassa ole, se haarautuu pellonreunasta Afrikantieltä.
Samalla huomasin pienen Afrikantien, joka ei vie juuri minnekään ja jonka varrella on vain muutama talo metsään upotettuna, olevan aika vilkasliikenteinen jäljistä päätellen. Metsään meni myös kohtuullisesti ihmisen ja koiran jälkiä, joten turha ajatella lähtevänsä sinne lenkille ilman että törmää toiseen kulkijaan koirineen. Aivan tuoreita isoja hirven ja peuran jälkiä maastossa oli paljon, ja niistä koirat olivat hurmoksissaan. Onneksi eivät vetäisseet ilmavainua ja lähteneet perään, vanhan kokemuksen perusteella olisin odotellut tovin jos toisenkin ennen kuin ensimmäinen koira olisi näyttäytynyt minulle, tai sitten olisin saanut peuran eteeni, niinkuin kolme vuotta sitten.

Vuosi vaihtui rauhallisesti

Vaikka uuden vuoden aattona ei ollut raketeista pulaa, ehei, siitä pitivät huolen naapurimme, jotka latasivat koko illan aikana useita settejä isoja ja pieniä raketteja vieraidensa kanssa talojemme edessä olevalta pellolta.


Lähdin Javan, Echon ja Pepsin kanssa metsälenkille juuri iltakuuden jälkeen, tai metsä ja metsä, kiersin ison useamman hehtaarin avohakkuualueen metsää myöden ison tien toisella puolella. Silloin oli juuri Keravan ja Vantaan suunnalta ensimmäinen ilotulitusaalto, ja Pipsan naapurista myös :O mutta sen te taisitte itsekin kuulla ja nähdä. Ihme ja kumma Pepsi ja Java eivät reagoineet mitenkään, vaikka äänet olivat sarjatykistötulta ja rakettien valotkin näkyivät taivaalla joka suunnasta. Eli kunnon lenkki tehtiin. Kotona naapurit aloittivat ensimmäiset sarjansa juuri kun saavuimme, ja sisällä se sai hetkeksi Pepsin levottomaksi, mutta rauhoittui kun laitoin sen valjailla kiinni alakerran sohvan jalkaan, ja annoin jokaiselle omat täytetyt Kongit askarreltaviksi. Olin tehnyt kunnon uuden vuoden sekoituksen: pekonia, kinkkua, lihapullia, peuramakkaraa, natural menua, juustoa, ja kaikki tungin tiukkaan Kongeihin. Koirillapa kestikin monta tuntia saada herkut Kongeista parempiin suihin, ja herkut olivat sen arvoisia ettei ulkoa tulevaa kannattanut enempiä pohdiskella.

Java ja Pepsi eivät käyneet ennen aamua ulkona, mutta Caddy ja Echo olivat pissalla, kumpikin erikseen Caddyn tikkien vuoksi vielä.
Naapurit olivat lataamassa tällöin isompia rakettejaan. Echo oli lähinnä intoa täynnä siitä, että pääsi kanssani kahdestaan ulos. Pelattiin hetki tennispallolla, ja ajattelin etten muuten vain juoksuta, niin otin kahden askeleen seuraamisia ja palkka pallolla, ja muutaman jättöliikkeen. Raketit kajahtelivat 100m päässä pellolla ja olivat siis käytännössä meidän päällämme. Ei haitannut, Echo keskittyi duuniin vaan niinkuin ennenkin. Toisaalta en muuta odottanutkaan, ollaanhan noita pohjia tehty pienen pienestä pojasta saakka.
Caddyn kanssa kävin tietä pitkin kävelemässä, ja naapurit olivat taivaalle lentävine kukkineen ym. pellon kulmassa. Caddyllä ei kuonokarvaan värähtänyt, eikä hännän asento muuttunut rennosta ja itsevarmasta, niinkuin ei tähänkään saakka aikaisempina 11 uutena vuotenakaan. Höristi korviaan ainoastaan tajutessaan, että pellon kulmalla seisoo joukko ihmisiä pimeydessä eriväristen valojen loisteessa. Sen verran käytin tätä poikkeustilannetta hyväkseni, että haukutin ja leikitin patukalla itsevarmaa Caddyä. Jos olisin kehdannut, olisin painellut naapurien joukkoon haukuttamaan ja leikittämään lisää...
Loppuilta ja yö sujui paukkeesta huolimatta (olihan niitä muitakin kuin rajanaapurit) koirien kannalta rennosti, ja Kongien askartelun jälkeen rauhoittuivat kaikki lepäilemään.

Caddyn tikit poistettiin perjantaina 2.1. ja myös tämä käynti sujui hienosti. Leikitin ennen sisäänmenoa, ja joutuessamme hetken odottamaan samassa odotustilassa kauluripäisen ja äänekkään malin kanssa tein Käy siihen ja Sivu-käskyjä ja palkkasin makupaloilla (lampaanviulua). Tutkimushuoneesta tuli ulos iso suursnautseriuros emäntä korkokengissä ja paremmissa vaatteissa hihnan perässä roikkuen ilman mitään hallintaa, ja riiseni oli tulossa suoraan Caddyä kohden. Sain jalkani väliin ja palkkasin Caddyä nopealla vahvistetiheydellä, sillä aikaa eukko sai riiseninsä kiskaistua mukaansa. Tutkimushuoneessa nosto pöydälle sujui vanhalla rutiinilla, ja tikkien poiston kutittaessa Caddy "lauloi" syöttäessäni sitä, mutta antoi kuitenkin minun pitää kiinni ja keskittyi makupaloihin.

Kotiohjeiksi sain vielä pitää kauluri pari päivää päässä, jos haavaa kutittaa, joten pojat ovat olleet vielä sisällä portilla erotettuina, mutta lenkillä ja pihassa yhdessä.

Tänään otin pojat pitkälle lenkille yhdessä, ja sen jälkeen jäivät samaan tilaan kaikki kolme.

Echon ylimääräiset kierrokset ovat rauhoittuneet nopeasti lyhyillä mutta suunnitelluilla päivittäisillä tottistreeneillä ja leikkimällä sen kanssa.

Koirien hiljaiseloa, emännän kiireitä ja Caddyn leikkaus

Koko joulukuun on koirien elämä ollut melko tylsää ja hiljaista, emännällä sen sijaan ollut kiireitä toisensa perään, lähinnä lasten taholta, miehen pitkien työpäivien vuoksi jne. Metsälenkillä sentään ollaan ehditty joka päivä käymään, mutta siihen se on hetkellisesti jäänyt. Echossa tämä näkyy selvästi: se on ylikierroksilla pihassa, syöksähtelee häntä pystyssä ympäriinsä vahtimassa kaikkea mitä ei ole. Onneksi tämä on vain väliaikaista. (Tämä on se syy miksi en ikinä suosittelisi aussieta kenellekään, joka ei ehdi säännöllisesti treenaamaan koiransa kanssa jotain koiraa aktivoivaa hommaa. On helppoa nähdä kuinka nopeasti aussiesta tulee turhautuessaan ongelmakoira sellaisessa kodissa, joka ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, eikä siihen riitä remmilenkki ja aamutossujen kantaminen.)
Yksi yhteenotto ehti olla joulukuun alussa Caddyn ja Echon kesken. Ateriaksi oli ollut lampaan luita, ja korjasin jämät, toisin sanoen pienet ja vaatimattomat luunpalaset, alakerran makuuhuoneen portin toiselle puolelle kiireessä, kun jokainen söi luunsa tietenkin omassa rauhassaan. Luunjämät jäivät näkösälle portin taakse, ja Echo alkoi niitä vahtimaan Caddyn provosoituessa tästä. En ehtinyt estää yhteenottoa, mutta se jäi lyhyeksi kun riitti että nostin Caddyn pois. Sitten Käy siihen, ja rauhoitin pojat ilmeettömästi ja eleettömästi vierekkäin. Tämän jälkeen ei ollut ongelmia, mitään ei jäänyt päälle.

Joulukuun alussa tein myös erään hauskan harjoituksen metsälenkiltä kotiinpäin kävellessäni hämärän taittuessa postilaatikkoristeyksessä. Pysähdyin ja sanoin kovaan ääneen metsätien varrella PÄIVÄÄ!, jolloin koirat tietenkin höristivät korviaan ja Echo syöksähti remmissä niskakarvat pystyssä haukun saattelemana suuntaan johon tervehdin. SHT! ja käsiliike, Echo vaikeni hiukan nolona, mutta koirat jäivät ihmeissään katsomaan kuka metsässä on. Tervehdin kovaäänisesti eri suuntiin HEI!, ILTAA!, Morjensta! noin 40 kertaa ja Echo syöksähteli karvat pystyssä, rauhoitin sen joka kerran ja vaadin hiljentymään, Pepsi ja Caddy seurasivat korvat hörössä valmiina reagoimaan jos joku vastaisikin tervehdyksiini, mutta käskin niidenkin rauhoittua. Lopulta sain myös Echon olemaan alusta asti rauhallinen vaikka huikkasinkin tervehdyksen vielä muutaman kerran. Itselläni oli niin hauskaa, että nauroin hiljakseen vedet silmissä. Pienestä hullun hauskanpito tulee:D

Caddyllä on ollut noin 3 vuotta selän päällä hännän juuressa n. 3cm läpimittainen irtonainen ja liikkuva patti ihon alla. Eläinlääkäri on patin pariin kertaan katsonut, ja ollaan sovittu, että jos patti alkaa haitata tai kasvaa nopeasti, niin se poistetaan pikaisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta nyt Caddyn vakuutus on päättymässä, ja päätettiin, että patti poistetaan ennen sitä. Kävimme 12.12. eläinlääkäriasema Kauriissa tarkastuksessa, jotta tiedettäisiin miten leikkaus tehdään. Patista otettiin lisäksi 4 ohutneulanäytettä. Caddylle eläinlääkärikäynnit (onneksi niitä ei ole ollut kovinkaan monta) ovat olleet kauhun paikka kiinnipitämisen vuoksin (ennen Järvetin ihanaa eläinlääkäriä Anne Leinoa), samalla tavalla kuin rauniokokeen koiran kantaminen. Olin varautunut makupaloilla (pekonia, nugetteja, lihapullia, natural menua...) ja naksuttimella, ja nostaminen ja kantaminenhan oli siedätetty ja treenattu rauniokoetta varten täydelliseksi suoritukseksi, joten näillä eväillä lähdin luottavaisena näyttämään Caddyä. Olin etukäteen ilmoittanut koiran pelkäävän ja pakenevan, mutta kuonokoppaa ei tarvita vaan minä pidän huolen koirasta ja ell saa keskittyä pattiin ja verinäytteisiin. Leikitin Caddyä ennen sisäänmenoa, ja Caddy oli "vietissä" kun mentiin sisään, unohti haistella aseman hajua ja vaipua paniikkiin. Caddy haukkui minulle muutamia kertoja "hakuasenteella"odottaessamme vuoroamme, mutta se ei haitannut. Naksuttelin muutaman kerran ja palkkasin herkuilla, Caddy oli naksuttamisesta ja superherkuista innoissaan. Nostaessani Caddyn tutkimuspöydälle käytin opettamaani vihjesanaa NOSTO, eikä mitään ongelmaa. Pöydällä naksutin ja syötin useita kertoja peräkkäin, ja Caddy keskittyi naksuttimeen ja herkkuihin, eikä välittänyt eläinlääkärin toimenpiteistä ollenkaan. Ell Katja Lilja sai rauhassa ottaa ohutneulanäytteet ja verinäytteen etujalasta Caddyn nuollessa pekonia suljetusta nyrkistäni!
Ken voi arvatakaan olin todella TODELLA iloinen! Naksuttaminen rauhoittaa (Emma Parsons: Click to Calm) todellakin.
Leikkaus sovittiin perjantaiksi 19.12. ja vein Caddyn aamukahdeksaksi Kauriiseen. Tämäkin meni hienosti, ei paniikkia ei mitään. Odotin Caddyn kanssa rauhoittumispistoksen vaikuttamista vartin verran, nostettiin Caddy pöydälle ja lähdin pois. Sovittiin, että haen yhden jälkeen, silloin olisi jo herännytkin.
Puoli kahdelta kävin hakemassa, piippaus kuului jo tiskille, mutta poika oli reippaana istumassa häkissä. Kanyyli otettiin vielä pois, kotihoito-ohjeet ja lääkkeet, kipulääke ja antibiootti mukaan. Liimasiteen, joka peitti ompeleita, saisi poistaa 2 vuorokauden kuluttua.
Ekat 2 päivää leikkauksen jälkeen ovat olleet lähes pelkkää piippausta, vaikka kivut on hoidettu lääkkeillä. Kauluri on ollut päässä ruokailua ja pissalenkkiä lukuunottamatta , ja on oppinut sen kanssa hyvin liikkumaankin. Liimasiteen poistin eilen illalla, ja yksi tikki näyttää olevan hiukan irti niin että haavan reunat nauravat ja kudokset näkyvät. Muuten haava on mielestäni tosi siisti ja näyttää kiinnittyneen. Liimasiteeseen oli tästä kohtaa vuotanut eniten kudosnestettä.Nyt käyn näyttämässä 45 minuutin päästä haavan Kauriissa.

No niin, Kauriista kotiuduttu ja Antin kurssikaveri Anu Jäminki katsoi Caddyn leikkaushaavan. Yksi tikki oli tosiaan katkennut ja haava nauraa tuosta kohdasta, mutta on kaikenkaikkiaan todella siisti ja hyvää vauhtia paranemassa. Sovittiin, että suihkuttelen vedellä kerran päivässä, muuta ei tarvitse. Tikit poistettaneen 14-15 vrk leikkauksesta eli uuden vuoden paremmalla puolella, koska tuo auennut kohta on juuri siinä missä häntä liikkuu.

Ja kasvaimesta sen verran, että (patologin näytteitä odotellessa) se osoittautui talipatiksi, joka oli hiukan tulehtunut. Patti oli kapseloitunut nätisti ihon alle, ja se kuulemma irtosi hienosti leikatessa ilman, että ympärillä olevia kudoksia tarvitsi irroitella. Kiintoisaa sinänsä, että Caddyä tuo patti ei ole koskaan vaivannut, se ei ole ollut kipeä eikä kosketusarka, eikä se ole koskaan itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Mielenkiintoinen huomio näistä päivistä, jotka Caddy on viettänyt portin takana kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen puolella kauluri päässään, ja Echo ja Pepsi ovat olleet portin toisella puolella. Molemmat ovat ilman Caddyä todella rauhallisia, erityisesti Echo, joka normaalisti höslää ja viuhtoo aika paljon. Nyt Echo on jotenkin rennompi pelkän Pepsin seurassa. Tänään huomasin, että Echo jännittää Caddyä portin toisella puolella, en tiedä jännittääkö kauluria, vai itse Caddyn fyysistä läsnäoloa. Caddyn piippaus ja ekojen päivien lääketokkurainen olemuskin aiheutti varmaan epäröintiä. Leikkausiltana ja seuraavana aamuna Caddy murisi portin takaa toisille, jotka ihmettelivät hetken kaverin uutta lookia, mutta luulen sen johtuneen juuri tuosta lääketokkurasta ja potasta päässä. Itse olen huomannut ajattelevani ja jännittäväni sitä hetkeä kun pojat taas yhdistetään, ja olen miettinyt jo valmiiksi miten sen teen. Kummatkin kulkevat ulkona toistensa hajujen perässä tarkoituksella, kun eivät siis voi ulkoilla samaan aikaan. Caddyn on ulkoiltava tikkien poistoon saakka tietenkin hihnassa ja ilman riehumista. Luulen, että otan mukaan naksuttimen ja herkut, ja kaikki samalle remmilenkille, se rauhoittaa.

Kiva oli kuulla myös eläinlääkäriaseman henkilökunnalta, ettei Caddyä uskoisi ollenkaan ikäisekseen!

Java puolestaan on toiminut lastenkutsujen virallisena leikittäjänä koko viikonlopun, uskokoon ken tahtoo! "Varokaa, lasten kauhu saapuu" ;)
Iisakin 4-v. synttäreitä on juhlittu kuluneena viikonloppuna, ja molempina päivinä Java sai olla mukana vieraiden keskellä. Lauantaina 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden reippaiden poikien keskellä se tuli hyvin toimeen, kulki mukana ja välillä kellahti selälleen rapsuteltavaksi. Sunnuntaina Javan pakka meinasi mennä sekaisin kun kuuli eteisestä Samin ja Sonjan äänet. Sain vaivoin ja hiukan vaativin komennoin (sitäkin isommin herkuin) sen pysymään keittiössä kanssani Käy siihen -komennolla maassa, kunnes olivat tulleet sisälle, ja vielä siihen asti kun Suomelat olivat istumassa eikä kukaan saanut Javaan kiinnittää huomiota ennenkuin se käyttäytyi rauhallisesti. Tämä toimi hyvin. Sami ja Sonja ovat koko maailmassa ne ihmiset, joista Java menee sekaisin, aivan täysin. Sunnuntaina ihmisiä oli parikymmentä, ja yhtä hyvin käyttäytyi kuin lauantainakin, myös taaperoiden Fannyn ja Kasper-pojan kanssa. Kasperia Javan oli pakko käydä nuolaisemassa.