Hiljaisia lenkkejä viikonloppuna ja tottista kotipihassa 12.1.

Tottista kotipihassa 12.1.: Caddyn kanssa perusasentoa, muutaman askeleen seuraamista ja käännöksiä vasemmalle, pysähdyksiä. Jos palkka oli patukka tai pallo vasemmassa kainalossa koiran kuonon yläpuolella, Caddy edisti. Makupalat oikeassa kädessä ja palkkaus selän takana kädestä namit toiseen, vasemmalla namit koiralle, jolloin asento ja kontakti olivat hyvät. Intoa ei puuttunut yhtään. Otin myös ryömimistä reilun metrin pätkän, Caddy meni reippaasti ja vauhdikkaasti kuitenkaan nostamatta kyynärpäitään yhtään, eikä haukkunut. Välitön palkka ja jätettiin siihen. Kokeiltiin myös jättöliikkeitä parin askeleen seuraamisella: maahan ja istu menivät hyvin, seiso vaatii palaamista pari askelta taaksepäin. Seisahtuu heti jos kuljen itse takaperin tai viistossa.



Echon kanssa samoin perusasentoa, askeleen ja parin seuraamista, pysähtymistä. Edisti hiukan perusasennossa pysähtyessä. Ei palkkaa ennenkuin teki itse heti oikein. Jättöliikkeet sujuvat yhtä nakutetusti kuin aina ennenkin, niissä ei ihmettelemistä. Vapautus ja palkka muutamalla heti, muutamalla palasin koiran eteen palkkaamaan. Luoksetuloasentoa otin myös, hyvin muistaa. Sitten aloitettiin ryömimisen esiharjoittelu. Se meni yllättävän hyvin, vaikka tein vain todella lyhyen pätkän, naksuttimella ja runsailla herkuilla ja jätin siihen. Echon kanssa revitettiin myös isolla Juliuksen patukalla ja hauskaa oli!



Javan kanssa otin perusasentoa ja seuraamista, se meni hyvin! Palkkana oli lelu, joka oli vasemmassa kainalossani ja johon Java katsoi. Pudotin lelun palkaksi. Asento ja kontakti (leluun) olivat loistavia.

Paljon palkkaa ja leikkimistä.

Kahdella pimeällä lenkillä on vastaan tullut pimeitä ihmisiä, ja Echo on kulkenut ihan itse hiljaa ja suht rentona. Olen ihan ällikällä lyöty! Toisella lenkillä kylän kentällä oli porukkaa luistelemassa, ja kuinka ollakkaan ollessani juuri kentän sisäänmenon kohdalla sieltä ryntäsi vapaana oleva corgiuros suoraan tielle. Omat urokseni kulkivat jo valmiiksi tien toisessa reunassa, mutta toki valpastuivat suoraan kohti tulevasta corgiuroksesta. Pari reipasta käskyä Ohi menee! ja niin tosiaan mentiin, joku kentältä tuli karjumaan corgia takaisin. Onneksi typerä koiraparka ei päässyt peräämme, muuten siitä olisi jäänyt sopivasti karvalakkiin tai rukkasiin materiaalia.
Päästivät corgin saman tien jälleen vapaaksi kun olimme kauempana. Ihme touhua. Seuraavaksi lastenkodin mäkeä laskeutui pimeydessä henkilö säkkimäisessä takissa huppu vedettynä tiukasti pään yli, toisessa kädessä roikkui iso kassi. Hahmo pysähtyi lastenkodin portille odottamaan, että kuljemme ohi. Pepsi kiihtyi tästä jonkun verran nostaen korvansa, häntänsä ja niskakarvansa pystyyn, ja Echo otti myös hajun ja tarkkaili kiihtyneenä paikallaan odottavaa hahmoa. Kehuin poikia kun ääntä ei tullut ja ohi kuljettiin nätisti. Hahmo lähti meidän peräämme pimeydessä, pojat vilkuilivat hiukan, mutta keskittyivät tienpenkan hajuihin. Henkilö hidasteli aluksi kulkuaan takanamme, mutta päättikin lähteä kävelemään ohi. Urokset katsoivat korvat hörössä ja ottivat hajua hahmosta, mutta kulkivat kuitenkin rentoina ja rauhallisina, myös Echo. Kehuin niitä rauhallisesti.