Ojangossa to 15.1. ja vähän muutakin

Tehotytöt Niina & Nina olivat hyistä ja jäätävää pohjoistuulta uhmaten vetämässä torstaivuoron Ojanko-treenit autiolla kentällä yhteensä viidelle omalle koiralle:) Mukana omat Echo, Caddy ja Java sekä Niinan tolleri-adhd-pojat Nova ja Nemo (sain todistaa myös Novan täysin adhd:ksi ja se hykerryttää vieläkin;).

Telineitä tehtiin ensin, ja kun taukoa on takana, otin ihan fiiliksen mukaan ja vähän katsellen kuinka menee.
Echo: putki, taisi pari kertaa innosta yrittää singota putken päälle mutta malttoi sitten tehdä oikein. Putken päässä pyysin maahan mutta istui. Pituus: Niina avusti, palkka pallolla. Tynnyrisilta, namit sillalle, perusasennosta muutama palkka ja käskyllä sillalle, seiso. Seisoi hienosti ja siirryin heti palkkaamaan seisomisesta, siitä jatkettiin loppuun. Muistin itse olla tarkkana ja nopeana, ja palkkasin tässäkin naksulla ja namilla muutaman kerran perusasennosta ennen lähetystä jottei ryöstä ilman käskyä kun vain pyöräytän silmämunaa;) Keinu: meni jotenkin yhtä hyvin kuin tynnyrisiltakin, Echolla taisi lipsahtaa takatassu laudalta pysähtyessä mutta malttoi hyvin seisahtaa.
Tikkaat otettiin ilman pysäytystä ja nostoa, perusasennosta ennen lähetystä taas pari palkkaa ja ole hyvä -käskyllä Echo kiipesi reippaasti ja hienosti ylös ja jatkoin itse sen sivulla koko tikapuiden matkan. Annoin vielä hypätä itse alas, nosto siis treenataan kokonaan erikseen ja yhdistän ne sitten samoin kuin tein Caddyn kanssa, koska haluan nostosta koiralle rennot ja itsevarmat fiilikset.
Otettiin vielä pöytiäkin ilman merkille lähetystä kun tuota treenataan parhaillaan erikseen (aloitin jo syksyllä), ja adhd-koirani meni loistavasti pöydille ja jäi oma-aloitteisesti sinne odottamaan istuen tai maaten, vaikka tätä ei ole koskaan harjoiteltu Ojangossa kun pöytiäkään ei ole tehty kauempaa ohjaten. En ollut uskoa silmiäni. Hassu koira!
Java: sen kanssa on viimeksi tehty Ojangon telineitä silloin kun kenttiä ei vielä oltu aidattu ja telineet olivat vasemmassa takakulmassa! Pientä muistinvirkistystä ja avustusta Niinalta kaivattiin, ja Niinahan auttoi. Telineet menivät ihan kivasti näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta toki vaativat hiomista :D Java oli kuitenkin mielissään ja kirmasi adhd-"mummona" pitkin kenttää köysi suussaan.
Caddy: Tehtiin telineet vähän läpihuutojuttuna ilman kummempia hieromisia, ja kaikki meni ihan hienosti, jopa tikkaat pysähtymisineen ja koiran nostoineen. Caddy muisti hienosti itse perusasennon ja kuunteli käskyt. Otettiin viimeiseksi pöytiäkin vähän sinne päin ja meni nekin ihan hyvin. Caddyllä oli vauhti päällä innosta ja ei ollut muistaa jäädä pöydille, muuten meni hyvin.

Tottiskentällä otettiin vielä parivaljakossa tottiksia Nova & Java, pientä häiriötreeniä kummallekin, luoksetuloa toisen ollessa paikallaanmakuussa, seuraamista. Sitten vielä Nemo ja Caddy, tottispari viime syksyn A-kokeesta. Hienosti meni ja kumpikin uros keskittyi täysin omaan työhönsä. Seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksetuloa otettiin myös, ja ihan henkilöryhmä-pyörimistä yhden koirakon ympärillä (todella lähellä ja välillä kuonotkin vastakkain, koirat sivuttain 30 sentin päässä toisistaan jne).

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä kaksi lyhyttä lenkkiä pareittain: nuoriso, eli adhd-urokset Nova ja Echo pääsivät yhdessä juoksemaan, ja sen jälkeen käytiin vielä pieni remmilenkki Nemon ja Javan kesken. Nuoriso juoksi keskenään jäniksinä niin että meinasi varmaan meiltä molemmilta mennä päät pyörälle. Sen jälkeen alettiin hyppiä ja riehua toisiaan vasten, jolloin Echon kurkusta kuului ääni jota en ole KOSKAAN kuullut, syvää erikoista murinaa. Onneksi Niina näki tilanteen niinkuin se oli, kun itse jännityin että nytkö nuo kaverit ottavat yhteen kun se ei ole yhtään kummankaan tapaista, ei siis todellakaan myöskään Echon eikä se ole kuuna päivänä tuollaista kurkkuääntä päästänyt, ja rauhoitteli minutkin. Otettiin kuitenkin pojat hetkeksi kiinni ja rauhoittumaan, sen jälkeen päästettiin taas vapaaksi ja urokset jättivät ylimääräisen riehumisen siihen, lenkki jatkui yhtä rennosti mutta nyt mennä jolkottivat yhdessä tutkimaan hajuja. Molemmat rikkoivat yhdessä jään etutassuillaan vieretysten yhdestä lätäköstä, ja painoivat vielä yhtä aikaa rikottuun reikään kuononsakin vettä etsiäkseen (ei tainnut olla, oli sen verran syväjäädytetty päivä).
Java ja Nemo kulkivat remmeissä vierekkäin ja rennosti, kumpikin taisi muistaa toisensa ja Nemo ei herrasmiehenä tehnyt tikusta asiaa. BH-kokeeseen vuosia sitten treenatessamme muistan, kuinka Java oli Nemoon hirveän tykästynyt vaikkei koskaan päässyt kuonokkain kun en uskaltanut sitä päästää). Nyt kulkivat melko lähekkäin vaikkeivat siis tutustuneetkaan sen kummemmin toisiinsa nuuhkimalla, mutta selvästi Java nautti tästä tapaamisesta! Kiitos Niina hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta!

Perjantai-iltana 16.1. remmilenkillä pimeydessä, ja heti postilaatikoilla edestämme juoksi pimeä lenkkeilijä, heijastinliivit sentään olivat päällä. Pojat valpastuivat hiukan, olimme aika lähellä ja juoksuaskeleet kuuluivat selvinä perjantaisessa hiljaisuudessa jo kauempaa. Echo yskäisi kaksi kertaa hyvin hiljaa, suhahdin sille SHH! ja sen jälkeen kiittelin poikia maltillisella äänellä. Lenkkeilijä juoksi isolle tielle ja minä käännyin toiseen suuntaan. Hetken kuljettuamme sama lenkkeilijä tulikin takaisin ja ohitti meidät takaapäin. Kukaan uroksista ei reagoinut muuta kuin päätään nostamalla ja valpastumalla hetkeksi, siis myös Echo! Hieno koira!

Sunnuntaina 18.1. tein kotipihalla tottista hetken jokaisen kanssa erikseen. Echon kanssa merkillemenoa, palkka keskellä merkkiä isolla muovikannella ja naksautus kun menee sinne. Muutama toisto. Harjoittelin myös takapöydälle lähetystä kaksoiskäsimerkillä, hyvin meni. Nämä kuitenkin erikseen.
Seuraamista pari pientä pätkää, täyskäännöksiä muutama, käännöksiä kumpaankin suuntaan. Hyvin meni, palkka naksulla ja namilla sekä naksulla ja pallolla, pallo vas. kainalossa. Vielä noutokapulalla noutoliikettä. Hmm.. tuo kun meni syksyllä kohtuullisen kivasti niin nyt pureskeli kapulaa kunnolla, pyöritti sitä suussaan samaa tahtia kuin alussa irtorullia, ja tuodessaan ja istuessaan eteeni paiskasi kapulan jalkoihini huolella. Siinä otetaan siis jättiharppaukset taaksepäin, en vain tiedä miten. Tuo pitäminen kun on ollut muutenkin NIIN vaikea opettaa Echolle, kaikille muille koirilleni se on ollut helppoa. Echon suu siis käy niin hirveän nopeaa vauhtia ja se ehtii tehdä sekunnissa monta ylimääräistä liikettä. 600g kapulan pito onnistui vielä tähän asti suht hienosti jopa ilman suurempaa pureskelua ja pyörittelyä ja ehti sitä pitääkin suussaan kunnes kiitin, ja sai irrottaa.. Jos jollain on oikeasti hyviä vinkkeä niitä otetaan vastaan. Tein myös pelkkää kapulan nostoa, niin ettei kuumene sen heittämisestä ja perään juoksemisesta mutta ei siitäkään ollut apua. Ja voin veikata että harvalla teistä on ollut näin vilkasta koiraa jollei ole sama yhdistelmä takana;)

Caddyn kanssa merkille menoa, seuraamista (hienosti menee!), käyttöesineen noutoa (vaatii vielä loppuasennon lähemmästulemisen hiomista), sekä ryömimistä (hienosti ryömi, vaikka meni toista metriä, ei noussut ja into ja vauhti oli päällä, ei haukkunut).

Pepsin kanssa otin käyttöesineen noutoa, ryömimistä (naksutin ja nami), sekä leikittiin patukalla ja köydellä yhtä aikaa. Ei tiennyt kumman olisi valinnut kun kumpikin oli Pepsille yhtä mieluisa. Ja Pepsihän siis hyppää patukkaan ja köyteen edelleen ilmassa kiinni, rakastaa vetämistä ja kiskomista. Päästin, irti ja annoin voittaa, juoksin sitten kauemmas toisen lelun kanssa, jonne Pepsi syöksyi hetken kuluttua ja tosiaan hyppäsi joka kerran ilmaan ottaakseen lelun minulta.