Hakua lauantaina 8.11.

Sää oli kostea ja treenien alkaessa melko tuuleton n. +5. Paikkana aiempi hoitohakkuualue, jossa keskilinja kulki kahden sivuille kohoavan kallion notkossa. Oikealle puolelle hiukan helpompikulkuinen ja loivempi kallio, vasemmalle vaikeakulkuista risukkoa ja jyrkästi korkealle nouseva kallio. Keskilinjalla maassa osin maatuneita risukasoja ja risukoita, sekä maasta nousevia isompia kuusenoksia (jotka tekivät liikkumisen jonkinverran haastavaksi) ja upottavia suonsilmäkkeitä (jalkani upposi koiraa lähettäessäni pohjetta myöden ja turpeen imu oli kova) sekä suolampia.
Tarkoituksenani oli tehdä Echon kanssa "onnistunutta" ja hiukan helpotettua teknistä suoritusta: pisto maalimiehelle hakemaan rulla, itse liikun keskilinjalla reippaasti eteenpäin, ja ohjaan koiraa tulemaan suorinta tietä luokseni, rullan luovutus ja näytölle 5m näyttöliinan kanssa, niin että roikun perässä ja annan vastusta, 6 palkkaa mukana. Maaston vaativuudesta johtuen tämä ei ihan onnistunutkaan niin. Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla kallion alla, jonne koira lähti haju selvästi nenässään. Meni kuitenkin läheltä maalimiehen ohi ja suoraan ylös kalliolle (fiksu koira, haju nyt nousee ylöspäin joten kävi tarkentamassa), mutta kutsuin kouluttajan pyynnöstä takaisin ettei satu vahinkoa kallionjyrkänteeltä (vilkas koira olisi todella voinut arvioida kalliojyrkänteen väärin ja hypätä tai pudota). Sitten uusi lähetys, nyt otettiin kuitenkin apuja maalimiehen näyttäytymisestä. Kuljimme keskilinjaa edestakaisin risukossa ja suonsilmäkkeissä keskilinjalla liikkumiseni ja uuden lähetyksen vuoksi. Lähetys ja mm:n löytö, sekä rullantuonti todella mallikkaasti sujuivat nyt hyvin, ainoana oli tuo risukkoinen räme, joka hidasti todella paljon kulkemista, eikä tuonut suoruutta koiran paluussa minulle rulla suussaan kun koirakin joutui katsomaan reittiä ja minua. Itseasiassa Echo pudotti rullan paluumatkalla luokseni, juuri sellaisessa risukossa, mutta etsi sen samantien pudotettuaan itsenäisesti ja toi minulle. Echoa ei haitannut vaikka roikuin näytölle liinassa ja estin melkoisesti sen menoa. Toinen lähetys oikealle puolelle ylöspäin. Muistin jopa kiinnittää omaan lähetysasentooni sekä käsimerkkiini huomiota, ja tällä kerralla pidin nätisti Echon valjaissa olevasta metallirinkulasta kiinni, jottei lähtisi ennakkoon kuten silloin jos EN pidä kiinni. Lähetyslinjalla oli kohtuullisesti maatuvaa risukko- ja oksakasaa, mutta avoimempaa kuin vasemmalle. Echo toi muistaakseni rullan heti, tässä taidettiin nyt ottaa myös näyttäytyminen, jollen väärin muista (olin itse toipumassa lauantaina aikaisemmin viikolla sairastamastani järkyttävästä flunssasta, joten täytyy sanoa, että aivoni eivät rekisteröineet jokaista sekuntia), toi rullan hyvin, korkeintaan putosi minun kädestäni ottaessani sen. Echo malttoi hienosti käsimerkillä sivulleni, kuten ensimmäisellekin näytölle lähettäessäni kun kiinnitin liinan. Roikuin liinassa mukana sen minkä pystyin ja päästin irti puolen matkan jälkeen. Kolmas pisto jälleen vasemmalle, ja nyt suoraan suonsilmäkkeestä. Lähetinpä koiran päin maastanousevaa risua, joka ei nyt muuten haittaa normielämässä kun juoksee ties missä pöpeliköissä, mutta nyt kaarsi tuhatta ja sataa suorämeen ja risukon jälkeen oikealle keskilinjan myötäisesti ja melko kauas sinne, joten kutsuin takaisin ja otettiin jälleen uusi lähetys, ja näyttäytymisapu maalimieheltä. Uudella lähetyksellä meni hyvin, toi rullan, odotti liinan kytkemistä ja lähti näytölle. Nyt päätettiin treenin ja maaston haastavuuden vuoksi (Echo sai juosta ihan kunnolla), ettei oteta kuin 4 löytöä. Kolmosnäytölle vein mukanani lelun, jolla maalimies sai leikkiä ruokapalkan jälkeen, koska tämä muutettiin nyt toiseksi viimeiseksi piiloksi. Täältä toin Einarin keskilinjalle nätisti nameilla, ja kuunteli hienosti. Lähetys neljännelle ja siis viimeiselle maalimiehelle. Otettiinko ilman apua? Aivot leikkaa tyhjää. Mielestäni meni kuitenkin hienosti. Ruokapalkan jälkeen myös nelonen leikitti Echoa frisbeen kanssa, kun olin riisunut liivit ja pannan. Kaikki maalimiehet pyysivät nyt Echon sen saapuessa näytölle käsimerkillä maahan, ennenkuin antoivat palkan.

Treenissä onnistuttiin ainakin siinä, että Echon rullantuonti sujui hienosti, samoin koiran maltti kun kytkin liinaan. Todella hyvää oli myös se, ettei Echoa häirinnyt minun roikkumiseni liinan perässä vaikeasti liikuttavassa maastossa (vaikka tätä tehtiin nyt ensimmäisen kerran, aiemmilla kerroilla ollut huomattavasti kevyempi ja lyhyempi liina, joka on vain kytketty.) Ja tulipa mitä vain mutkia treenisuunnitelmaan, Echolla säilyy into työhön. Nyt mietinnän alla pitäisikö "auttaa" haistamaan mm, joko viedä liinassa lähelle kunnes saa hajun ja palata keskilinjalle lähettämään, tai ottaa toki aina kun mahdollista tuuliapu. Nyt näihin viimeisiin treeneihin ennen talvitaukoa tulen ottamaan tuota mekaanista pistotusta ja rullantuontia suorinta tietä minulle kun olen edennyt keskilinjaa. Kaikkea en voi ottaa samaan treeniin jos jotain pitää opettaakin. Raunioilla Echon nenänkäyttö on tarkkaa eikä se tarvitse apuja, ei kuitenkaan sinkoile tyhjänpäiväisesti pitkinpoikin vaikka irtoaa ja tarkastaa itsenäisesti. Meillä on ensi vuoden tavoitteena ainakin A-koe rullailmaisun poistumisen uhatessa 2010 alusta, joten haku jäänee jonkinmoiselle tauolle näiden kauden viimeisten treenien jälkeen. Siksi haluan jättää Echon muistijälkeen simppeliä ja onnistunutta harjoitusta tuon "pistokolmion suhteen".