Hakua lauantaina 29.11.

Kauden viimeinen hakutreeni ennen talvitaukoa.


Sää: +4, pilvistä, painavaa ja märkää lunta maassa 15-20 cm, ei juurikaan tuulta, kostea ilma. Lähellä haulikkorataa, josta kuului selkeästi kunnon ampumisäänet. Alue tallattu väljästi. Tarkoituksena keskittyä vain suoraan pistoon, omaan liikkumiseen keskilinjalla, ja siihen, että koira tulee pistolta suorinta tietä keskilinjalle tuomaan rullan. En ottanut näytölle liinaa juuri tuon lumisen ja talvisen märän maastonkaan takia, muut releet oli kyllä (norskipanta, valjaat, pk-liivit). Mm olivat helpoissa "piiloissa", ei apuja, mutta etäisyys ei ollut kuin 15-20m? Hakiessani Einaria autosta luulin sen kuolevan, koska kiljui innosta täyttä kurkkua:O, mutta aikaa ei ollut ottaa enempia rauhoittumisia, joten otin Eikan ulos autosta ja rauhoitin hetkeksi "Käy siihen", ja puin auton vieressä releet päälle, hihna kiinni valjaisiin. Into päällä keskilinjalle. Ekassa lähetyksessä jouduin pyytämään Echolta asennon korjausta koska istui väkisin poikittain (namilla hillintää), pidin oikealla kevyesti kiinni valjaista ja vasemmalla käsimerkki, odotin että ei inise ja kilju vaan vetää henkeä, ja lähetys oikealle siis. Lähdin siirtymään keskilinjaa, toi rulla kohtuullisen hyvin suorinta tietä keskilinjalle, muutaman askeleen taisi ottaa omia jälkiään takaisinpäin mutta kaarsi kuitenkin. Hyvä rullanluovutus, tulee jo itse sivulle valmiiksi seisomaan, olin laittavinani liinan ja pidin hetken vastaan kun annoin käskyn näytölle. Hyvin lähti. Palkaksi ensin ruokaa sitten hetken patukkapeliä. Vasemmalle toinen lähetys, ei ehkä kovin suora pisto mutta tarkensi kovasti pienen kuusikon ympärillä. Toi nätisti rullan minulle, olin kulkenut keskilinjaa eteenpäin ja maltillisesti jutellut "tännepäin, hienoa", mutta taisi tulla samoja jälkiä tällä pistolla. Malttoi hienosti sivulle seisomaan, ja pidin taas hiukan vastaan valjaista näytölle lähettäessäni. Näytölle lähti suorinta tietä. Palkkana jälleen ensin ruokaa, sitten vähän patukkapeliä. Tuli hienosti kanssani keskilinjalle, intoa täynnä mutta pysyi kuitenkin lähellä, taisin antaa muutaman namin, jotka juuri ja juuri malttoi ottaa. Lähetys oikealle, nyt en pitänyt valjaistakaan kiinni, malttoi ihan hyvin. Lähdin itse liikkumaan turhakin reippaasti, kun katsottiin pieni kuusikko sopivaksi jonka koira etenisi tuodessaan rullaa keskilinjalle (hölkällä, etten myöhästyisi oikeasta kohdasta) ja huutelin koiraani turhankin iloiseen, heh, sehän tuli rivakasti enkä antanut tehdä töitä loppuun... Shame on me! Uusi lähetys suunnilleen samoilta kohdilta kuin edellinenkin, ja etenin hiljakseen ja "kutsuin" =en tosiaan kutsunut vaan "tännepäin, taitava", kun näin että ottaa rullaa ja se meni hyvin! Taas pisto vasemmalle, otettiin kolmiokohdaksi iso kivi, niin että Echo lähetettäisiin vasemmalta puolelta, liikkuisin keskilinjaa, ja koira tulisi luokseni rullan kanssa oikealta. Lähetyksessä Echo ei lähtenytkään suoraan, vaan kaarsi kiven oikealle, otti hajun ja lähti takareunalle. Joutui taas hetken tarkentamaan ennenkuin löysi mm, toi rullan mutta pudotti sen kiven tienoille hankeen, kääntyi heti itse hakemaan sen ja toi kauniisti käteeni. Näytölle lähti suorinta tietä hienosti. Palkkana vain ruoka, sanoin ettei leikitetä vaan otetaan vähemmän pistoja/löytöjä kuin suunniteltu. Viides lähetys oikealle, maltillisesti käsimerkki ja käsky, toi nätisti rullan, ja näytölle.
Päätettiin, että sitten vika piilo tälle samalle oikealle puolelle on teknisesti helpompi jotta saataisiin vielä onnistunut suoritus, ja se menikin tosi nätisti. Puolivirallinen leikkitäti Niina leikitti vielä patukalla ruokapalkan jälkeen kunnon tovin, ja Pauliina leikitti vuoroon toisella patukalla. Tällä kertaa leikissä vhän enemmän "mouthing" kuin torstaina raunioilla, mutta innokasta leikkiä, ja Echo leikkii hyvin mielellään vieraiden kanssa. Tähän oli hyvä lopettaa kausi haussa.
Echolla oli intoa muillekin jakaa, mutta malttoi hienosti. Ohjaaja sössi muutamassa välissä kuten ennenkin, ja ohjeeksi sain (kiitos Pipsa!) miettiä omaa keskilinjakäytöstäni; turhat liikkeet pois etten kiihdytä lisää innokasta koiraa, lähetysasentoon suoraan, niin että koira tulee oikeaan asentoon ilman lisäkiemuroita. Nyt tiedän myös minkä verran Echo kestää omaa ääntäni keskilinjalta, että löytää minut rullantuonnilla kun olen jo liikkunut eteenpäin. Voin "kutsua" sitä kohtuullisesti, mutta vasta kun se on maalimiehellä tai tulossa sieltä, ja olen itse liikkunut tarpeeksi keskilinjaa. Tällä kerralla ei otettu pistoille syvyyttä ihan teknisen haasteen vuoksi, lyhyempi keskilinja, lumen vuoksi vaativakulkuisempi maasto, mutta toki ensi vuonna palataan siihenkin. Nenänkäyttö näytti hyvältä. Näytölle Echo menee aina suorinta tietä.
Treeneihin tullessani takavetoinen MB Vito upposi pehmeään lumeen heti kun käännyin Öljytieltä metsätielle. Tunsin samantien, että tästä ei mennä eteen eikä taaksepäin. Jätin auton sen enempää sitä yrittämättä liikuttaa, kun ei pahemmin ollut esteenä. Treenien jälkeen ihanat treenikaverit Niina, Pauliina ja Pipsa auttoivat auton irti lumesta, havuja ja soraa takapyörien alle ja riuskojen mimmien työntöapu, ja niin Vito pääsi takaisin asvaltille. Pauliinalla oli vielä järkevästi kunnon lumilapio autossaan, ja Niina löysi tyhjän muovipussinkin soraa varten, jota löytyi ison tien toiselta puolelta sulaneesta penkasta. Isot kiitokset vielä teille!